Olipahan kokemus!

Eilinen ja toissapäivä kului yskiessä (ja juhliessa) ja kuvittelin voivani tänään saada itsestäni ääntä sen verran, että virrenveisuu luontuu. Kattia kanssa! Outo kokemus oli aukoa suuta ja huomata, ettei sieltä tule laulamiseen verrattavaa vaan omituista köhinää ja rahinaa ja mörinää. Oli pakko tyytyä pelkkään soittamiseen ja luottaa siihen, että alakerran väki huolehtii veisaamisesta... Kompensoin vähän suoritustani soittamalla loppusoittona Bachin pikkupreludin F-duuri eli urkupilleistä lähti enimpiä villakoiria livohkaan.