(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

torstai 30. syyskuuta 2010

Valokuvatorstain 178. haaste


Tämän viikon haaste on eteenpäin.

Triviaa


Syyskuun viimeinen päivä menossa. Huomisesta varmaankin julistan omalla kohdallani virallisen syksyn alkaneeksi ja siirryn nilkkasukista polvisukkiin. Opin juuri äsken, että termisiä vuodenaikoja on Puolassa kuusi - puhuvat myös alkukeväästä ja alkutalvesta. (Rakastan kaikenlaisia trivioita...)

Syksyiltoihin kuuluu kutominen, tee, lämpöiset torkkupeitot, villasukat, elokuvat ja kynttilät. Ne kuuluvat myös muidenkin vuodenaikojen iltoihin - paitsi kesäiltoina ei torkkupeittoja eikä kynttilöitä tarvita. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät villasukkia läpi vuoden ja tiedän ihmisen, joka käyttää kesällä talvikenkiä paljaissa jaloissa. Onneksi ei kuulu lähipiirin lähettyvillekään.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Aamutuimaan


Eilen kuuntelin taas kerran, mitä näennäinen valta saa aikaan ja kuinka tiukasti siinä vallassa haluttaisiin pysyä. Yhteisten asioiden nimissä, pah! Ennen kuvittelin, että kunta ja seurakunta eroavat toisistaan hallinnossa, mutta kaksi kautta opetti huomaamaan samaa pyrkyryyttä ja loanheittoa olevan silläkin puolella. Se vaan voidaan taitavasti naamioida raamatunlauseisiin. En minä kyyniseksi ole tullut, ehkä vain himpun verran sarkastiseksi...

Lahjoin villasukilla maanantain nimipäiväsankaria ja nykytekniikan halliten sankari muisti minua eilen kiitoskuvaviestillä. Sukat näyttivät ihan sopivilta...

tiistai 28. syyskuuta 2010

Pakkasaamu


Aamu oli muutamalla pakkasasteella varustettu, kuulas kuin mikä. Hipsin villasukilla keittiöön ja napsautin kahvinkeittimen päälle. Sytytin pöydälle kynttilän ja kävin sytyttämässä tulet saunan uuniin, jotta täällä tulee mukavan lämmin.
Eilen illalla kudoin sukanvartta ja kehittelin vähän vaihtelua kaksi oikein kaksi nurin -joustimeen. (Kolme kerrosta sitä, sitten välissä yksi kerros oikeata, sitten taas kolme kerrosta joustinta, yksi kerros oikeata jne. ) Näyttää hyvältä! Lankana on seiskaveikan harmaa, joka on nostalgisen vanhanaikaisen väristä, sellaista rehellistä harmaata...

Yhdessä blogissa keskusteltiin postausten valokuvamäärästä ja mielipiteitä oli tietysti laidasta laitaan. Itse edustin omalla kommentillani sitä toista laitaa ja senhän huomaa jokainen tänne eksyvä...

maanantai 27. syyskuuta 2010

Pulma


Eilen illalla minulla oli Todellinen Pulma. Kirjastoon oli jo viety eilistä Nummista lukuunottamatta kaikki lainat ja illalla haluan yleensä lukea edes vähän. Menin sitten omia hyllyjä penkomaan... Käteen tarttui ruotsalaista kauhua, Fb:n sivuilta joku aika sitten saatu pokkari (John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen/ Låt den rätta komma in) ja sitä luin muutaman kymmenen sivua ennen nukahtamista. Veri ei vielä ihan hirveästi roiskunut, mutta jonkin verran.

Vanha Omenapuu pudotteli eilen viimeiset omppunsa ja parissa nuoremmassa puussa on vielä muutama jäljellä. Mustarastaat ovat pihalla tankkaamassa pudokkaita. Aamussa on enemmän kuin aavistus pakkasesta, muutama pakkasaste.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Mustavalkomaanantai #41

Haasteen aihe: pehmeä

Tähtiä kämmenellä


Eilen illalla meni aika myöhään lukiessa, kun Juha Nummisen kirja Tommy Tabermannista oli pahimmoilleen kesken ja halusin saada sen loppuun. Jollakin lailla pidin kirjasta, jollakin taas en. Vaikea selittää näitä eri tunnevariaatioita, mutta niin vain oli. Arvosanaksi kirja saa minulta kuitenkin magna cum laude approbatur. - Oma TT-kirjasto on aika mittava ja runoja on meillä myös luettu vuosien varrella monta kertaa. Kahden hengen runoiltamissa aina ihan varmasti mukana...

Tänä aamuna osalleni lankesi työvuoro ja polkaisin puoli kymmenen maissa kirkkoon. Kylätie oli hiljainen, vaahteranlehtiä siellä täällä. Vain muutama vastaantulija jalan ja autolla tuon kolmen ja puolen kilometrin matkalla. Messussa oli hyvä flow ja loppusoiton improvisaatiokin onnistui. Ei joka kerta kuitenkaan niin satu käymään...

lauantai 25. syyskuuta 2010

Hei haloo, kuuleeko Musti?

Kävelylenkillä kuuntelin radiota ja kuulinpa taas kerran uutisointia, joka nauratti/ihmetytti/kummastutti. Tästä lähtien siis hirvenmetsästys tapahtuu melkeinpä tekniikan avulla eli koirille laitetaan gps-pannat (koiratutkat) niskaan ja ei muuta kuin kännykästä seuraamaan ajoa. Tekisi mieli sanoa hei haloo, kuten totesin eilen linkittäessäni yhden uutisen Fb:n sivulle ja saadessani siitä mojovan keskustelun syntymään. (Toisaalta - voisiko Luther-säätiöllä ja hirvenmetsästyksellä olla jotakin tekemistä keskenään... Ei varmaankaan.)

Parasta tietysti ainakin yhden sortin tutkasysteemissä näkyy olevan se, että koiran puhelinnumeroa ei tarvitse antaa muille, vaikka paikka jaetaankin! Se nyt tästä enää puuttuisi...
Ehkä jossakin vaiheessa koirille annetaan myös aseet, jotta punalakit saavat vain istua kaikessa rauhassa nuotion äärellä juomassa kaatoryyppyjä etko- ja jatkoversioina. :)

1234-haaste # 36


Viikon haasteaihe:


"K-18"

perjantai 24. syyskuuta 2010

Kolme kuukautta j****** on...


Sateisen harmaa perjantaiaamu kynttiläaamiaisen taustalla. Omppupurkista maustamattoman jogurtin sekaan aimo lusikallinen puun satoa ja iso KoKomukillinen mustaa kahvia. Siitä se päivä taas lähti/lähtee käyntiin...
Eilen huomasin, että joku jo osasi käyttää ennustettua kylmintä talvea tuhanteen vuoteen markkinointikikkana - kyllähän villalankaa kuluu, jos melkein-jääkausi uhkaa! Suomalaiset tiedemiehet taisivat kyllä hieman olla varovaisempia puheissaan kuin puolalaiset. Ainakin vielä.

torstai 23. syyskuuta 2010

Valokuvatorstain 177. haaste


Tämän viikon haaste on musiikkihaaste.

Innoittajana on Zen Cafén kappale Taivas on kirkas ja napakka (säv. Zen Café, sanat Samuli Putro), joka löytyy vuonna 2005 ilmestyneeltä levyltä Laiska, tyhmä ja saamaton.

Posti kulkee


Nykyajan tietotekniikan aikana tekstarit, sähköpostit, facebookin kommentit ja viestit vastaavat entisajan etanapostikirjeitä ja sulkakynäsanomia. Kehitys on ollut huimaa. Itse olen sekä nykyajan että entisajan viestinnän kannattaja, tosin sulkakynän tilalla on kuulakärkikynä... Tallessa on paljon kirjeitä, osa jopa vanhempia kuin minä itse. Muistolaatikossa on historian siipien havinaa arkistoituna ja talletettuna.
Oikean kirjeen ja sähköpostiviestin välinen ero on suuri. Toivottavasti aina riittää ihmisiä, jotka ostavat kirjepaperia, kirjekuoria, postimerkkejä ja ennen kaikkea tarroja...






keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Luetko vai kirjoitatko?


Ahersin maanantaina aloittamani kaulahuivin parissa myös eilen illalla ja huivi on edistynyt jo jonkin verran. Lankana on Puro Batik ja siitä violettisävyinen, jota tyttö toi minulle taannoin Hulluilta päiviltä . Helmineuleen kutominen on mieluisaa puuhaa ja pidän neuleen elävästä rosopinnasta. Tänä iltana taas asetun tutulle paikalle sohvannurkkaan, teekuppi sopivasti käden ulottuvilla ja nautin kiireettömästä illasta ja meditatiivisesta kutomisesta.

Eilen urakoitiin tulevien seurakuntavaalien kanssa ja päivitettiin perustietoja koneelle. Kaikella kunnioituksella virkavaltaa kohtaan vitsailimme olevamme poliiseja, joista toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa - työ kävi helpommin, kun toinen saneli ja toinen naputti.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Ylimääräinen kuva


Viikonlopusta tuntui puuttuvan jotakin, vaikka toisaalta siinä oli enemmän kuin viikon mittaan. Puuttui kuitenkin Se Mustavalkokuvahaaste. No, kerran viikossa olen tottunut postaamaan mustavalkokuvalla, joten teen sen nyt ylimääräisenä tänään. Harmony ja Hope ovat luultavasti päässeet ennenkin kuvaan. Rakennuspalikat ovat veljieni ja minun palikoita 50- ja 60-luvulta. Niin suloisia, että ihan naurattaa...

Teoria ja tosielämä


Siivosin keittiöstä yhden kaapin eilen. Joku voisi kutsua sitä syyssiivoukseksi, joku hätäinen jopa joulusiivoukseksi - itse nimittäisin sitä kausittaiseksi projektiksi, johon joskus vaan ryhtyy, kun tähdet ovat oikeassa asennossa. Eilen oli. Päivitin kynttilävaraston, tsekkasin kynttilänjalat ja muut ja totesin, että raastinrautoja olisi kiva saada lisää talven lyhtyjä varten... (Eli siis jos jollakin lukijalla on ylimääräisiä, vinkatkaa!)

Kävin myös kävelylenkillä ja tällä kertaa ilman puhelinta, joten en kuunnellut musiikkia enkä soittoääntä. Viilenevässä illassa oli hyvä tuulettaa päätä ja ajatuksia. Mietin sitä, miten monesti tosielämä ja teoria ovat niin toisenlaisia ja miten joku jaksaa pitää kiinni teoriasta loppuun asti, vaikka toiset kertovat tapahtumista IRL. - Tuon lenkin jälkeen oli kiva tulla tosikotiin, käydä suihkussa, juoda kaksi isoa mukillista vaniljateetä ja mutustella sämpylää juustolla, katsoa telkkaria ja kutoa. Olohuoneen pöydällä odottaa Ajan lyhyt historia, johon ajattelin tutustua. Siis teoriassa ajattelin ja tosielämässä tartun kirjaan tuota pikaa...

maanantai 20. syyskuuta 2010

Uuden viikon johdantoa

Eilen illalla käväisin pihalla katsomassa taivaalla mollottavaa täysikuuta. Ajattelin, että edessä on varmaankin vähäuninen yö. Ja pahkeinen, nukuin erittäin hyvin ja heräsin pari minuuttia ennen herätyskelloa (kännykkää)... Olenkohan menettänyt kuuhulluuteni?

Tässäkin iässä oppii vielä kaikenlaista. Opin viime viikolla käyttämään omenaporaa oikealla ja turvallisemmalla tavalla - tähän asti olen käyttänyt sitä väärin ja nyt huomasin, että omenankotaa pitää työntää alaspäin eikä vetää ylöspäin. Olen eräänkin kerran saanut haavan juuri tuon väärän tekniikan takia.
Olen oppinut myös määrittämään itse sen, mitä ylimääräistä teen ja minkä verran. Voin aikatauluttaa oman päiväni niiden extrojen suhteen ihan oman mielen mukaan. Kauan sitäkin piti opetella...

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Leffoja

Elokuvien suhteen (kuten kaiken muunkin) olen aika kaikkiruokainen ja pari hyvää esimerkkiä löytyy viikonlopulta.
Perjantai-iltana tuli varsinainen parodia, jonka nimi kyllä kuulostaa jonkin muun genren elokuvalta - kyseessä oli nimittäin Lasaretin lemmensairaat lekurit. Aivotonta kyytiä, jossa pilailtiin sairaalasarjoilla ja saippuaviihteellä. Tuli sen verran myöhään, että Topfield hoiti homman ja katsoin sen vasta lauantaina aamupäivällä.
Lauantai-iltaisin olemme katsoneet suomenruotsalaisten pääkanavaa ja sieltä tosi hyviä pohjoismaisia elokuvia. Eilen asetuimme sitten katsomaan elokuvaa Syödäänhän Kiinassa koiria. Mustaa komediaa, actionia, räiskimistä, kerrassaan hullua koheltamista... Jossakin vaiheessa laskettiin huviksemme ruumiiden määrä, mutta sitten niitä tuli kasapäin lisää ja autojakin littaantui mukavasti. Loppu oli niin yllätyksellinen, joka sitten kutoikin alun verkon yhteen omituisella tavalla.
Aivotonta kyytiä siis roppakaupalla. Viihdyttävää, mutta kyllä välillä on mukava katsoa myös Niskavuoria ja Gilmorea...

lauantai 18. syyskuuta 2010

1234-haaste # 35


Viikon haasteaihe:


"montako taloa näet ikkunastasi?"

(valitse vain yhden ikkunanäkymän talomäärä. myös osittain näkyvät talot saa laskea mukaan)


*****

Vastaus: yksi talo vähän pilkottaa.


Lauantaiaamuna


Kaksin tulee nukuttua pitempään kuin yksin, huomasin. Toisaalta mentiinkin vasta vähän yli puolenyön nukkumaan - eli ei nyt sentään ihan taneliksi nukuttu, mutta melkein.

Illalla mietittiin saunassa seurakuntavaaliehdokkaita ja haettiin sitten lauteille sanomalehti, jotta ei tarvinnut muistella. Siinä lukiessa tuli elävästi mieleen Salli-täti, joka sanoa täräytti kerran sallimaiseen tapaansa seurakuntavaalien alla: Ei ole ketään, jota äänestäisi. Pikkuveljensä Erkki oli hiljaa, koska sattui olemaan ehdokkaiden joukossa...

Lauantaiaamujen vapaus on suloista. Kelloon voi vilkaista ihan vaan huvikseen, ei aikataulun takia. Aamu on rauhallinen kuin viinipytty.


perjantai 17. syyskuuta 2010

Sisustuskärpänen


Sisustaminen on kumma tauti, joka ilmenee syksyisin ja keväisin - satunnaisesti myös kesäisin ja talvisin. Meillä se tarkoittaa yleensä tavaroiden paikkojen vaihtelua keskenään, verhojen ja liinojen vaihtamista ja pieniä ahaa-elämyksiä. Huonekalut ovat käyneet niin rakkaiksi, että niitä emme vaihda hetken mielijohteesta.
Hauskinta on vaihdella tavaroiden paikkoja silloin, kun on yksin kotona ja sitten vain odottaa, että toinen huomaa muutoksen ja milloin sen huomaa. Verhojen suhteen on joskus saattanut mennä useampikin päivä, mutta se on ollut ihan poikkeus.
Nautin tyylittömästä kodista, jonne eivät stylistit eivätkä värianalyytikot ole päässeet kurkistamaan. Nautin kodista, jossa maton hapsut saavat olla onnellisesti sikinsokin. Nautin.

torstai 16. syyskuuta 2010

Valokuvatorstain 176. haaste


Viikon haaste on kellastuva.

Keskiviikosta vähäsen


Eilen liikuin aamupäivällä tihkusateessa, joka fillaroidessa kyllä ehti kastella aika tehokkaasti. Valitsin kuitenkin sateenvarjottoman polkemisen, sillä pidän sitä helpompana vaihtoehtona. Iltapäivällä sitten ei enää satanutkaan, joten päivän toinen reissu onnistui hyvin. Kokoustettiin ja suunniteltiin ja sukanvarsi edistyi - sain kantapäänkin kudottua ennen viimeisiä puheenvuoroja. Pöydän toisella puolella oli toinenkin kutoja eli kokoustajista 15,3% kutoi.

Illalla katselin Top Chefin mestareita, mutta sen toisen kokkiohjelman missasin. Menin nukkumaan unohtaen ihan täysin Dannyn ja Paulan kaksintaistelun (kyseessä eivät ole Ilkka Lipsanen ja Paula Koivuniemi). Tuloksen sain lukea tänä aamuna viestistä, mutta ehkä katson finaalin MTV3 Katsomosta vaikkapa tänään päivällä. - Tai nukkumaan ja nukkumaan, luin vähän aikaa Tiina Lymin kirjaa. Toivottavasti toimii näyttämöllä paremmin kuin kirjana...

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Sadeaamu


Illalla lähdin kävelylenkille ja aikomus oli kävellä pitkä lenkki. Otin puhelimen mukaan kuunnellakseni samalla radiosta musiikkia. Kävelinkin pitkän lenkin (10,2 km), mutta aikaakin meni aiottua kauemmin, sillä puhelin sattui soimaan neljä kertaa... Harvinaisen vilkasta teleliikennettä! Pitäisiköhän minun sittenkin hankkia uusi pelkästään-musiikin-kuunteluun-tarkoitettu-vempain...

Mette ja muut lupasivat sadetta tälle päivälle ja lupaus tuntuu pitävän paikkaansa jo ennen aamukahdeksaa. Olivat sanansa mittaisia!

tiistai 14. syyskuuta 2010

Ruoka lista vai ruokalista?


(Kuvan esine on kirpputorilöytö parin viikon takaa. Muruluudaksi tarkoitettu ja toimiva. Hauskuuttava ulkonäkö on vain plussaa!)

Sade ropisee tänäkin aamuna kattoon. Tässä vaiheessa ei ilmeisesti enää laariin. Agraarikulttuuri ei ole minulle tuttua, vaikka maitopitäjästä (Toholammilta) olenkin maailmalle lähtenyt.

Eilen lueskelin erilaisia blogeja ja ärsyynnyin selvästi oikeinkirjoituksen puolesta. Lähtisin heti kantamaan plakaattia, jos joku järjestäisi mielenosoituksen aiheesta - voisin jopa itse väsätä niitä plakaatteja. Onhan sitä vuosien varrella tullut marssittua tyyliin Työtä-leipää-kirjoja!, Ei euro-ohjuksia! ja yksi vappumarssikin on historiassani vuodelta 1988. - Sääliksi käy yhdyssanojen surullinen asema tässä englannistuvassa ajassa... Ugh!

maanantai 13. syyskuuta 2010

Puun hathaa


Omppusosetta kertyi kattilallinen ja huomasin tänä aamuna, että taas oli Vanhalla Omppupuulla ollut yöjoogaharjoitus tms, kun oli venytellyt puun alle pudokkaita. (Hathaa, oletan. Nuoremmilla puilla astangaa.)
Heräsin sateen ropinaan. Talo on hiljainen. Aamukahvi on vielä keittämättä. Rakastan hitaita aamuja, kun ei ole kiirettä mihinkään ja saa hiiviskellä yöpaitaisena huoneesta toiseen. Keittiön pöydällä palaa isossa lasipurkissa valkoinen kynttilä - se on tällaisen sadepäivän majakka keskellä isoja harmaita pilviä. Sytyttäessäni kynttilän ajattelin ihmisiä, joilla on elämässään harmaita pilviä. Jaksamista...

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Mustavalkomaanantai #40


Haasteen aihe:

LELU tai
LEIKKI

1234-haaste # 34


Viikon haasteaihe:


"F4"

Vihervaaran Irja


Heräsin aamulla kahdeksan jälkeen ja jo ennen yhdeksää olin kävelylenkillä. Kävin sillalla kääntymässä, joten askelmittariin kertyi 3,7 km lenkki. Sitten kotona suihkuun ja aamupalalle, joka olikin samalla kirkkoetkokahvit, sillä seurasin telkkarista Helsingin piispanvihkimystä. Irja Askolan saarna oli jotakin ainutlaatuista - toivottavasti saarna löytyy sitten myöhemmin jostakin vielä luettavaksi ja märehdittäväksi useammankin kerran.

Samaiseen Irja Askolaan törmäsin uusimmassa Me Naiset-lehdessä, josta en malta ottamatta lainausta: Kun Helsingin tuore piispa Irja Askola on oikein stressaantunut tai ahdistunut, hän ei tartu Raamattuun vaan L.M.Montgomeryn Anna ystäväämme tai Pieneen runotyttöön. (Me Naiset 36, sivu 31). Siinäpä se, Vihervaaran Annan ja Uuden Kuun Emilia ovat olleet innoittajana monelle naiselle jo aikaisemminkin. Melkeinpä uskaltaisin nostaa viereen vielä Peppi Pitkätossun, jonka kekseliäisyyttä uusi piispa tulee tarvitsemaan voidakseen kulkea palan matkaa monenlaisten ihmisten rinnalla.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Sadelauantai


Aamulla heräsin sateen ääneen. Postilaatikkoreissulla en kuitenkaan kastunut kuin muutaman hassun pisaran verran.
Vanha Omppupuu oli ravistellut itseään sen verran yön aikana, että puun alla oli pudokkaita odottamassa. On omppusoseen keittopäivä, ymmärsin. Tekisi mieli myös tehdä kaikenlaista muutakin kuten lukea, kutoa, istua sohvannurkassa miettimässä syntyjä syviä - luulen, että niihinkin on aikaa.

Lainaan Eckhart Tollen upeaa ajatusta: Naisen on helpompi tuntea ja olla kehossaan - siten hän on luontaisesti lähempänä Olemista ja potentiaalisesti lähempänä valaistumista kuin mies. (Läsnäolon voima, Basam Books)

perjantai 10. syyskuuta 2010

Valokuvatorstain 175. haaste

Haasteena on KAIKU.

KIP-päivä


Palasin tänään kotiin reissusta. Keittiön pöydällä oli vieläkin ruusuja, mutta ei ihan yhtä monta kuin kuvassa - neljä urhoollista on vielä hyvässä kunnossa. Kotiin oli hyvä tulla ja halaaminen oli ruusuja tärkeämpää...
Minulla oli tänä KIP-päivä eli siis Knit In Public-päivä. Kudoin julkisesti Tampereen rautatieasemalla, junassa Tampere-Haapamäki, Haapamäen surullisen autiolla rautatieasemalla ja junassa Haapamäki-Petäjävesi. Toissapäivänä aloitin punatulkkusukkien kutomisen ja eilen sain sukka ykkösen valmiiksi ja pääsin aloittamaan jo kakkosen vartta. Vähän ennen Petäjävettä (siinä Huttulan paikkeilla) tuli sukka kakkonen valmiiksi. Nyt äsken päättelin sukat. Päättelin myös miehelle oranssit Zazen-sukat. Hyvin päätelty on kokonaan tehty!

tiistai 7. syyskuuta 2010

Tiistai 7.9.


Eilen oli päivä, jolloin tamperoiduin. (Vähän vastaavaa sanaahan käytetään viinien yhteydessä, mutta tarkoitus on nyt kyllä viinitön.) Nopea juna toi minut Jyväskylästä ja vain yksi ylimääräinen pysäys junakohtauksen takia.
Tänään nautin aurinkoisesta kaupunkipäivästä. Kuljeskelin kiireettä pitkin ja poikin ja välillä hain hallista silakkapihvin, josta väsäsin ruissilakkapurilaisen. Iltapäivällä leivoin pellillisen korvapuusteja ja pellillisen sämpylöitä. Iltaruokana syötiin eilen linssikeittoa ja tänään tuunattua linssikeittoa. Huomiseksi ehkä kehittelen jo jotakin muuta...
Illan kulttuuripläjäys oli kirjastosta (Metso) lainattu mustavalkoinen elokuva Kivettynyt metsä (vuodelta 1936). Näytelmänomainen, pienellä huoltoasemalla keskellä-ei-mitään ja täynnä monenlaisia tapahtumia - tunnetta laidasta laitaan.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Grattis Felix och Felicia!


Nyt vietetään kuulemma positiivisuusviikkoa. Yritetään! Ehkä tuollaisen viikon aika olisi vielä osuvammin vaikkapa siinä loka-marraskuun vaihteessa, kun taivaalta sataa loskaa ja kengät on aina märät ja päivät pimeänharmaita. Toisaalta ehkä silloin joku positiivisuushemmo voisi saada päin pläsiä hehkuttaessaan aatettaan...

Eilen illalla kävelin seitsemän kilometrin lenkin ja nautin syysilmasta. Viime viikko oli liikunnallisesti melko hyvä, kun sain liikuntaa kerättyä kasaan melkein seitsemän tuntia. Syksyisin se kärpänen nimittäin aina pääsee puraisemaan/pistämään/hätyyttämään. Ei paha ollenkaan.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Mustavalkomaanantai #39


AIHE: PORTAAT

Jk. Pieni pähkinä purtavaksi: Mitkä portaat on kuvassa?

Paras paikka



Vietin eilen illalla laatuaikaa olemalla ypöyksin kotona. Sytyttelin kynttilöitä palamaan, istuskelin sohvalla lukemassa uusinta Kotivinkkiä, söin iltaruuaksi turkkilaista jogurttia ja join ison mukillisen vaniljateetä. Mies oli osaston synttäreillä ja tuli myöhemmin illalla vasta kotiin - toi minulle ison ruusukimpun, mutta ei huonon omantunnon takia...

Koti oli hyvin hiljainen. Talo oli siisti (kiitos aamupäivän siivoamisemme) ja juurisellainenkuinmeilläpitääkinolla. - Muistan lapsuudesta, kun äiti aina jaksoi kyläreissun jälkeen todeta, että kyllä oma koti on vaan paras paikka. Ihmettelin sitä, kun kyläpaikoissa oli hienompaa/modernimpaa/väljempää. Nyt en enää ihmettele. Kyllä oma koti on vaan paras paikka!

lauantai 4. syyskuuta 2010

Viikonloppua


Eilen olin valvomassa vaaliluetteloa ja luin kirjaa, luin netissä lehtiä ja kudoin rannikkaita. Illalla olin kotona ennen Salkkareita ja loppuiltaan kuuluikin saunominen ja Muslimielämää ja yksi kuiva omenasiideri. Leppoisaa ja ansaittua.

Tänä aamuna kuunneltiin aamuseitsemästä aamukahdeksaan radio-ohjelmaa ja ihmeteltiin hengellisen musiikin tasoa. Ilmeisesti riman ei ole tarkoituskaan olla kovin korkealla, mutta en silti limboamislevyjäkään ymmärrä. No, olen kriittisen äidin tytär ja tyttären äiti... (Olikohan Kauniston Tyyne kriittinen eli menisiköhän se piirre meillä suvussa?)
Aamupalan jälkeen heitettiin matot pihalle ja suoritettiin kevytsiivous imurointeineen kaikkineen. Ennen kymmentä matot pääsivät takaisin sisälle ja asetuimme katsomaan ohjelmaa, johon ei kylläkään ladattu suuria ennakko-odotuksia. Lopputulema: Neljän tähden illallinen oli vielä heikompi kuin mitä kuvittelimme... Jokaista formaattia ei kannattaisi yrittää väenvängällä tehdä suomalaisittain. Halv åtta hos mig on niin hyvin tehty ja supiruotsalaisuudestaan huolimatta aivan ihana. Tai ehkä juuri siksi.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Kylmä ja tosikylmä


Viikot mennä vilistävät sellaisella vauhdilla, kun nyt on taas perjantai... Ei meinaa perässä pysyä, mutta en valita.
Syksyn ensimmäinen tosikylmä yö oli tällä viikolla ja muratti pääsi jo sisätiloihin. Toivomme sen viihtyvän sisällä talven ja päästämme ulos taas keväällä. Syksyn lukuisat kynttilälyhdyt on kaivettu esiin ja viikonloppuna aion inventoida keittiön kynttiläkaapin tilanteen. Pentikin hyvinkäyttäytyviä vekkikynttilöitä on laatikollinen, mutta sitten muiden tilannetta en niin tarkkaan tiedä. - Jäin kiinni tässä joku aika sitten siitä, että sytyttäessäni kynttilän tulitikulla laitan sen palaneen tikun rasiaan takaisin. Sain torut. Yritän parantaa tapani. Olisihan tietysti sytkä helpompi käyttää, mutta muistan lämmöllä Vaajakosken kuollutta tulitikkutehdasta joka kerta, kun rääpäisen tikun. Eräänlainen kunnianosoitus.

torstai 2. syyskuuta 2010

Valokuvatorstain 174. haaste

Tämän viikon haaste on yksinkertainen: ilo.

Optimisti ja pessimisti


Eilen käytiin kahvilla vähän kauempana eli Saarijärvellä. Mies kävi katsomassa Frans Toikkasen näyttelyn siellä museossa ja minä sitten vietin laatuaikaa hyvän ystäväni kanssa. Muistelimme taas kerran menneitä ja totesimme, että oli hyvä juttu silloin 33 vuotta sitten, että toinen meistä oli optimisti...
Mennessä poikkesimme kirpparilla ja löysin itselleni mustat avokkaat, mies bongasi farkut ja pari kirjaa. (Pikkutavaraosaston löydön esittelen sitten joskus.)

Ilta kotona menikin ruuanlaiton seuraamisen merkeissä. Ensin Top Chefin rauhallinen tunti, sitten myöhemmin Hell´s Kitchenin railakasta vääntöä. Finaaliin pääsivät itseoikeutetusti Danny ja Paula. Ihmettelimme, miten Andrea oli onnistunut pääsemään noin pitkälle - ehkäpä draaman takia...

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

ViSy


Tervetuloa, Virallinen Syksy! Mielelläni asettaisin sinulle hieman direktiivejä eli jätä kaatosateet vähemmälle, punastuta puut ja pensaat erityiskauniilla väreillä ja anna meille kuulaanraikkaita syysseikkailukävelyilmoja. Kiitos.

Eilen herkuteltiin Vanhan Omppupuun punakylkiomenoilla. Jälkiruuaksi paistoin pienellä valurautapannulla pienessä voimäärässä omenakuutioita, maustoin ripauksella sokeria, tuprauksella kanelia ja lorauksella siirappia. Vaniljajäätelön (hieman jo pehmenneen) kanssa paistos kävi niin hyvin yhteen, että maku oli eedenmäinen.
Eturuokana oli värikäs keitto, johon pilppusin varsiselleriä, porkkanaa, purjoa, keltasipulia, paprikaa, kyssäkaalin puolikkaan ja maustoin yrttisilpulla. Kiehui hiljalleen aika pitkään ja pääsi ruisleivän kanssa pöytään. Siinä päivällisessä oli syksy läsnä.