(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

tiistai 30. marraskuuta 2010

Kynttiläinventaario


Eilen inventoin kynttiläkaapin tai oikeammin sanottuna keittiön vihreän kaapin kynttilähyllyn. Tilanne on hyvä. Pentikin vekkikynttilöitä on melkein kaksi tusinaa ja sitten pöytäkynttilöitä on useampi paketti ja tuikkukynttilöitäkin pitkästi yli sata. Joulun tulolle ei siis kynttilärintamalla ole mitään esteitä...
Tänään onniteltavia on kokonainen kiva rypäs - Anninalla on syntymäpäivä / Antilla, Pentti Anterolla ja Jyri Anterolla nimipäivä. Paljon onnea itse kullekin!

Marraskuu viettää illalla läksiäisiään. Kiitos kaikesta, et ollut ollenkaan niin ankea ja pitkä kuin monena aikaisempana vuonna. Muistelemme ihan hyvällä.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Pakkasta


Tänään soi koko ajan päässä joululaulut, kun eilen illalla olimme upeassa konsertissa. Isosiskona olin erittäin ylpeä taidokkaasta pikkuveljestä, joka lauluyhtyeensä kanssa kuljetti meidät tunnelmasta toiseen. Opettajista on siis muuhunkin kuin paukuttamaan karttakeppiä ja tekemään punakynämerkintöjä koepapereihin... Kiitos, Pedaali!

Aamulla heräsimme kauniiseen, joskin hyvin kylmään aamuun. Pakkasmittarissa on tällä hetkellä 24 ja vähän yli. Tiedossa on tupatyöpäivä. Joulukorttitarpeet on keittiön pöydällä reessä jo odottamassa - siihen samaiseen rekeen pikkutontut pääsevät jouluksi istumaan kuistille. Sain eilen valmiiksi kutomani rekipeiton pikkutontuille. Kiva, kun tässä iässä voi hassutella...


sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Mustavalkomaanantai #50

Kyseessä on jo viideskymmenes haaste, olkoon se aiheeltaankin

50!

G-duuri vai B-duuri?



Uusi kirkkovuosi pyörähti käyntiin ja tällä hetkellä monessa kirkossa lauletaan Hoosiannaa G-tai B-duurissa. (Muutkin vaihtoehdot on tietysti mahdollisia.) On aaseja, lehviä, portteja ynnä muuta rekvisiittaa. Suhtaudun moneen rekvisiittaan aika lailla sälänä, kun mielestäni pelkkä sanoma joko riittää tai sitten siinä ei auta mammuttimaiset lavasteetkaan. Tässä(kin) asiassa kuulun hiljaiseen vähemmistöön, joka tyytyy kohtaloonsa jupisten.

Aamupalalla paloi pöydässä kynttilä ja viilin päällä oli vanhan omppupuun omenoista tehtyä sosetta. Kahvi maistui hyvältä niin kuin aamukahvi yleensä aina. Päivä lähti käyntiin suhteellisen reippaasti. Hyvä niin.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Työpaikan sankarit?


Eilinen ilta kului viihteellä työkaverien kanssa. Viihteeseemme kuului ensin leffareissu, jossa Napapiirin sankarit kirvoitti monta hauskaa naurua ja luultavasti työyhteisöilmaisuvarastoon otetaan sieltä termi "tässä on nyt vielä pari muuttujaa". Käyttökelpoinen sanonta missä vain - kirkkoherranvirastossa, hautausmaalla, urkuparvella, keittiössä, päiväkerhossa, rippileirillä.

Leffan jälkeen mentiin syömään Figaroon. Tervetulojuoma oli lämmittävää, ruoka oli hyvää, viiniä oli riittävästi ja jälkiruoka oli juuri sopiva lopetus hyvälle ateriakokonaisuudelle. Pitkän pöydän ääressä keskustelut hersyilivät pienemmissä porukoissa ja aiheina oli mm. taftiverhot, Tommy Hellsten, homoseksuaalisuuden salliminen/tuomitseminen, rautukastikkeen suolaisuus ja kasvisruoka. Leppoisaa, vaikka mielipiteet yhdestä asiasta olivatkin aika vastakkaisia...

Kotona jo ennen puoltayötä eli varsin siisti "pikkujoulu". Uni ei kotona löytänyt hetikään perille, vaan luin jonkin aikaa ja mietin illan keskusteluja. Mielenkiintoisia mielipiteitä jo-tutuksi-käyneeltä porukalta... hmmm...

perjantai 26. marraskuuta 2010

Piparkakkupäivä





Aamulla nostin kaapin päältä ison lasipurkin ja kumosin sen sisällön tarjottimelle. Piparimuotteja on pilvin pimein ja nyt piti sitten vain miettiä sopivat mallit adventin kirkkokahvipipareiksi. (Kaksi vuotta sitten tein nuottipipareita kuoron juhliin, vuosi sitten kirkonmallisia pipareita kirkon juhliin ja nyt sitten päädyin enkeleihin ja sydämiin.)
Tein isompia enkeleitä, joita nimitän arkkienkeleiksi ja pienempiä, joista sitten tuli arkienkeleitä. Sydämet olivat sitten ihan sydämiä, vaikkakin hieman modernimpia kuin ne vanhat mallit.
Reilut kolmesataa kappaletta niitä leivoin ja aikaa kului vajaa kolme tuntia. Hauskaa puuhaa, kuin mikä!

torstai 25. marraskuuta 2010

Valokuvatorstain 186. haaste


Tällä viikolla inspiroidutaan sanasta RAJA.

Viimassa


Kävin joululaulattamassa työkeskuksen laulupiiriläisiä ja sisäänajamassa KJL 2010 -vihkoset. Kävelin sieltä sitten kotiin ja olin jäätyä. Pipoa piti kiskoa syvemmälle päähän, kaulahuivi oli kiedottava kaulan ympärille tarkasti ja nostettava myös suun eteen. Ihan siis pankkirosvotyylillä taivalsin tuon parin kilometrin matkan. Aivan liian ohuet lapasetkin olin napannut mukaani, kun menomatka sujui lämpimässä autossa. No, kotona on kuitenkin lämmintä ja vähitellen kädetkin alkavat sulaa.

Adventti on hyvin lähellä. Jos olisimme suomenruotsalaisia, meillä olisi sunnuntaina puuroa ja lahjoja ja koristeita. Vaan emmepä ole, joten sytytämme vain kynttilöitä ja voimme kuunnella muutaman joululaulun. Se riittää, oikeastaan se on yllin kyllin.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Enää kuukausi jouluun on...


Aamut on ihmisen parasta aikaa, jollei päiviä, iltoja ja öitä lasketa. Aamulla koko päivä on kirjoittamaton lehti tämän päivän kirjassa ja kaikki on mahdollista. Hyvien yöunien jälkeen hyvänolon tunne on mieletön...
Eilen sain positiivista palautetta tekstistäni ja se innosti jatkamaan. Tänä aamuna sain samansuuntaista palautetta kuvistani ja sekin innosti.
Positiivinen palaute mistävaan on aina tarpeen ja hyödyksi. Yritän antaa sitä, mutta niin usein huomaan kuitenkin jättäväni sanomatta. Soitto-oppilaiden kanssa positiivinen palaute kannustaa yrittämään enemmän ja harjoittelemaan ahkerammin - hymynaama nuottikirjan reunassa kertoo siitä, että soittoläksy sujui hyvin ja naamoja tulee tavoiteltua lisää.

Päivän tehtävä: Anna positiivista palautetta jollekin lähimmäiselle!

tiistai 23. marraskuuta 2010

Mausteista elämää


Lapsuuden jouluvalmisteluihin kuului minulle mieluisina hommina maustekaapin siivous ja lusikkalaatikon siivous - niin edelleenkin.
Toissailtana ratsasimme kaikki maustevarastomme ja poistimme kompostiastiaan muutamia parhaat-päivänsä-jo-nähneitä-tuotteita. Paprikajauhe tämän vuosituhannen alusta tuoksui hieman kitkerältä ja joutui poistoon. Liivatejauhepurkki pääsi taiteentekovarastoon. Maustepussit tyhjennettiin lasipurkkeihin, purkit saivat uudet nimilaput ja nyt maustaminen on helpompaa, eikä niin kokeellista...
Inventaarion tuloksena voisi sanoa sen, että jauhettua muskottipähkinää on runsaasti ja nonparelleissa löytyy!

Pakkaspäivän ohjelmassa on soiton opetusta ja parturireissu. Hiuksistossa on haastetta ja materiaalia...

maanantai 22. marraskuuta 2010

Ja taas maanantai...


Eilen illalla Vastaparien jälkeen tein muutaman kirjoitusjutun, jotka oli merkitty maanantaiaamun tehtäviksi kalenteriin. Jonkinlainen inspiraatio oli päällä ja jouluista tekstiä syntyi. Olin teksteihin tyytyväinen ja hyvää palautettakin ehdin jo tänä aamuna saada.

Aikaiseen aamuun kuuluivat MasterChef Australia boksilta, sukankudin ja kynttilän valo olkkarin pöydällä. Sukankudin oikutteli sen verran paljon, että aioin nimetä tulevat sukat epäonnen sukiksi... (Käänsin ne kuitenkin onnen sukiksi.) Rankaisin kudinta joka tapauksessa sen verran, että laitoin sen koriin odottamaan - oppiipahan käyttäytymään paremmin!

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Mustavalkomaanantai #49


LYHTY.

Tuomiosunnuntai


Laiskanpulskea sunnuntai on iltapäivässä. Aamulla nukuttiin about yhdeksään ja aamu sujui muutenkin verkkaisesti. Kasviskeittolounaan jälkeen vaihdoin yöpaidan ulkovaatteisiin ja lähdettiin kävelylenkille Pohjolanmäentielle, jossa olikin tänään yllättävän paljon liikennettä - kolme kävelijää meidän lisäksi ja kaksi autoa. Pohjolanmäentien ja Rukoilantien risteyksessä meitä tuli vastaan hyvin pitkäkarvainen koira, joka ulkoilutti narun päässä isäntäänsä. (Siltä se ainakin näytti.)

Kävelylenkin jälkeen joimme ansaitut päiväkahvit vanilja-suklaarouhejäätelön kera. Loppupäivän ohjelmaan kuuluu ainakin radiokuunnelma klo 15, sukankutomista ja lukemista. Ei hullumpi sunnuntapäivä, vaikka kirkkovuosi hehkuttaakin viimeistä tuomiota ja lampaisiin ja vuohiin jakamista...

lauantai 20. marraskuuta 2010

Hyvää Lapsen Oikeuksien Päivää!

Lauantai on nyt lötköpötköpäivä eli aamulla nukuttiin pitkään ja päivä kuluu varmaankin talostellessa, kunnes illalla saunotaan ja katsotaan elokuva. Ollaan ihastuttu FST:n pohjoismaiseen tarjontaan - tänään sitten on vuorossa norjalainen elokuva.

Tällä viikolla tuunasin ensi vuoden kalenteria persoonallisemmaksi. Ylihuomenna kalenterin saakin ottaa jo käyttöön... Uusi kalenteri on aina jotenkin niin houkutteleva ja tyhjine sivuineen neitseellinen. Joka vuosi aloitan kalenterin siistillä käsialalla ja käytän lyijykynää, kunnes sitten vuoden mittaan käsiala muuttuu, merkintöjä on sikin sokin ja kuulakärkikynä peittoaa lyijyversion totaalisesti. Ei se mitään, kun taas seuraavana vuonna aloitan siistillä käsialalla...

perjantai 19. marraskuuta 2010

Onnea, Liisat!


Liisanpäivän aamu tuo mieleeni kaksi elämäni tärkeätä Liisaa. Ensimmäinen on äitini Liisa Maria, joka on jo 17 vuotta asustanut tuonilmoisissa ja toivottavasti saa siellä tehdä keramiikkatöitään hyvästä savesta onnellisena. Toinen on tyttäreni Liisa Tarleena, joka asustaa Tampereella ja toivottavasti saa siellä toteuttaa itseään onnellisena.

Lumiauramies oli tänään ensimmäistä kertaa Ihakintiellä liikkeellä. Oma mies kävi lapioimassa tienristeyksen postintuojaa varten. Aamu on siis alkanut lumen merkeissä - täällä sisällä koneiden merkeissä, kun pyykkikone ja tiskikone ovat töissä.

torstai 18. marraskuuta 2010

18.11.


Tänä aamuna oli talvinen aamu. Pakkasta kuutisen astetta ja luntakin hieman. Päivän myötä lunta alkoi tupruttaa niin, että sain itseni lumiukoksi (-akaksi?) kävellessäni päivällä kylältä kotiin.
Tänään on merkkipäivä ihan omassa henkilöhistoriassa. Tänään tulee kuluneeksi 28 vuotta siitä, kun tapasin tulevan aviomieheni face to face. (Ja silloinkin oli muuten torstai...) Ehkä kohotamme maljan illalla monien onnellisten vuosien kunniaksi. Onhan se nykyaikana jo saavutus elää melkein kolmekymmentä vuotta sama naama vastapäätä ruokapöydässä ja samat varpaat vierekkäin sängyssä. Onnea meille!

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kotipäivä


On päiviä, jolloin mennään koko ajan paikasta toiseen ja koti jää vähäiselle huomiolle. Onneksi sitten vastapainoksi on tällaisia kotipäiviä...
Aamulla sytytin aamupalapöytään "kakkuvuokakynttilät" ja nautin kuumasta kahvista kiireettä. Sitten sytytin tulet uuniin ja tein sämpylätaikinan kohoamaan. Kunhan saan sämpylät leivottua, teen jonkinlaisen makean piirakan, jonka aineksina on ainakin päärynöitä ja rahkaa.
Kotipäivään kuuluu varmaankin myös spinnaamista, kutomista, ehkä joku leffakin. Varsinainen akkujenlatauspäivä siis - ja tällaisia on nyt luvassa lisääkin, kun niistä seurakuntavaaleista nyt päästiin...

tiistai 16. marraskuuta 2010

Uusi päivä

Eilen päättelin ja postitin taas kahdet sukat. Toivottavasti ne lämmittävät kahden tuntemattoman siviilipalvelusmiehen jalkoja - siellä jossakin.
Seurakuntavaalien äänestysprosentti oli sen verran korkea, että siinä palattiin 1980-luvun lukemiin pitkähkön tauon jälkeen. Nyt sitten tutkitaan, olivatko liikkeellä sen toisen vai sen toisen puolen väkijoukot... Tärkeintä on kuitenkin se, että liikkeellä oltiin.

Aamu alkoi jo seitsemän jälkeen. Pyykkikone on nyt päällä, tulet uunissa, aamukahvi juotu ja pari kynttilää sytytetty pehmentämään kovahkoa sähkövaloa. Tervetuloa, uusi päivä!

maanantai 15. marraskuuta 2010

S.j.p. (=seurakuntavaalien jälkeisenä päivänä)

Hektinen eilisilta tuloslaskennan merkeissä, uuden kirkkovaltuuston kokoonpanon lopullinen toteaminen ja kotona vasta klo 23 maissa kommentoimassa ja ihmettelemässä. Positiivista oli äänestysprosentin nouseminen yhdellä prosentilla viime vaaleihin nähden.

Tietotekniikan julkirakastajana ilahduin hyvin toimineesta tuloslaskennasta - mitään kenraaliharjoitusten kauhuhetkiä kun ei tarvinnut illalla kokea.

Onnea vaan, uusi kirkkovaltuusto! Kohotin teille eilen illalla kotona viskipaukun. Niin että tiedoksi, vaikka se tulikin pöytäkirjan ulkopuolelta...

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Mustavalkomaanantai #48



Isä,
Isyys,
Muisto isästä
- tai Isyydestä.

Hyvää isänpäivää!


Muistin lasteni isää kortilla ja jääkaappimagneetilla. Lahjan hän sai valita jo eilen ja ihan itse. Valinta kohdistui akkuruuvinvääntimeen - sitä en ehkä olisikaan keksinyt ostaa...
Aamuseremonian ja aamupalan jälkeen olikin jo lähdettävä töihin. Kirkossa oli yllättävän paljon väkeä; monta ehdokasta ja myös muita seurakuntalaisia. Äänestys sujui nopeasti, vaikka alkuun pitkä jono luikerteli kirkon keskikäytävää pitkin. Jotenkin tuntui siltä, että moni oli miettinyt ehdokkaansa jo kotona valmiiksi, kun vaalikopissa ei tuhraantunut turhaa aikaa.

Omaa isää muistelin saarnan aikana ja yksi muisto liittyi juuri vaaleihin. Erkki-isä oli vaalilautakunnassa ja olin ainakin kerran mukana kirkossa soittelemassa uruilla taustamusiikkia äänestäjille. - Hyvää isänpäivää sinne tuonilmoisiin, muistelen sinua kyllä usein.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Isänpäivän aattona


Huomisen sankari siivosi eilen, joten tänään saadaan nauttia siististä kodista. En aio tuntea huonoa omaatuntoa, sillä olin eilen töissä aika monen tunnin pituisen päivän. - Jälleen kerran sain huomata, että veteraanitilaisuuksissa lauluesitys otetaan jonkinlaisena hissimusiikkina eli sen aikana voi joko jatkaa jo aloitettua puhetta tai sitten aloittaa ihan uudesta aiheesta. Ja lujaa. Ärsyynnyin aika lailla, mutta sitten ajattelin, että saanhan minä polttopuita tästä keikasta...

Tänään kävimme shoppailemassa mm. akkuruuvinvääntimen, maustamattoman tofun, kilokynttilöiden, ruiskorppujauhon ja kahden vihreän mukin verran. Loskainen keli sai muutaman epäkypsän autoilijan roiskuttamaan sohjoa ympäriinsä. Iltapäivällä Hyrre, Pusku tai Nosse olivat käyneet jo kaapimassa tieltä sohjot vähiin. Työkalut kilkkaa ja laulumme soi, päivää ei hauskemmin viettää voi.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Kirkolliskokous yllätti


Viime viikot kaikkia meitä keskusteluttanut asia on nyt yhden askeleen lähempänä toteutumistaan. Kirkolliskokous uskalsi olla ihmisen puolella ja äänesti äänin 78-30, että rukousmyllystä (?) riittää siroteltavaa myös parisuhteensa rekisteröineille. Pienin askelin, pienin askelin - totesi paikallinen kirkkovaltuutettu ja oli selvästi hyvillään. Niin minäkin.

Nukuttaa...


Tänä aamuna unta olisi riittänyt enemmän kuin kellonsoittoon asti. No, huomenna on optio hitaaseen aamuun, kun ei ole kiirettä minnekään.
Syksyn lukuelämyksiin kuuluu Kari Enqvistin kirja Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. Siitä lainaus:
Uskovalle uskomaton on vajaa ihminen. Uskova ei ymmärrä, miten loukkaava voi olla vilpitön toivotus: "Ehkä sinäkin löydät vielä Jeesuksen." Se on kuin sanoisi mustalle miehelle, että jos hyvä Jumala sallii, muutut vielä valkoiseksi. Tai uskovalle, että toivottavasti sinäkin vielä menetät uskosi.
Ollaan asioista mitä mieltä tahansa, on tämä syksy ainakin ollut keskustelevan kirkon syksy... Sehän ei ole pahasta, eihän?

torstai 11. marraskuuta 2010

Hyvät sanat



Hyviä sanoja ei ole koskaan liikaa, vaikka kulttuurissamme niitä onkin opittu jakamaan säästeliäästi. Lässyttäminen on ihan oma juttunsa ja siihen on ainakin keskipohjalaisjuuristen ihmisten vaikea oppia, josko tarpeenkaan...
Tänään voisi päivän teemana olla hyvät sanat. Kannattaa aloittaa kotoa, tutusta ympäristöstä. Ihan rohkeasti vaan, joku kaunis ajatus ääneen sanottuna ja kas kummaa, ei se olekaan niin vaikea juttu...

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Arkiruokaa


Oli aika, jolloin arki oli monen ihmisen arvostuslistalla häntäpäässä ja vain välttämätön paha jakso pyhien välissä. Mieluummin juhlaruokaa ja juhlavaatteet kuin arkista huttua arkikuteissa. Onneksi talouden notkahduksilla oli positiivistakin vaikutusta eli arki sai ansaitsemansa arvon. - Toissailtana minuun iski arkiruokahimo ja tein makaronilaatikkoa. Lihankorviketta meillä on aina kaapissa ja normaali ihminen ei varmaan olisi valmiista laatikosta erottanut, oliko siinä jauhen lihaa vai soijarouhetta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kun otin sitä töihinkin eilen annoksen ja siinäkään ei ollut vielä kaikki.

Jos pitäisi valita arjen ja pyhän välillä, ottaisin arjen ehdottomasti. Voisin luopua kaikista pyhistä tai ainakin voisin tyytyä vaikka ihan vaan muutamaan. Se vaan ei taida olla mahdollista, vai onko?

tiistai 9. marraskuuta 2010

Piparpähkinöitä ilman pähkinöitä


Sunnuntaina Laurilassa tuoksui kaneli, kardemumma, inkivääri ja neilikka. Olin jemmannut pakastimeen puolet taikinasta, jota tein ensimmäisenä lumipäivänä ja nyt sitten otin taikinan sulamaan. Taikina käyttäytyi niin kuin hyvän taikinan kuuluukin - leipomiseen tarvittiin vain ripsaus jauhoja ja pyörittely sujui kuin tanssi.
Blogimaailmassa kierrellessäni olen huomannut jonkinasteisen joulupaniikin jo nostavan päätään. Onneksi kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, vaan joku saa ripustaa jouluvalot jo vaikka lokakuussa ja joku vasta juuri ennen joulua. Onneksi ei ole olemassa vain yhdenlainen oikea joulu. - Ja siihenkin on vielä viikkotolkulla aikaa, hyvät ihmiset...

maanantai 8. marraskuuta 2010

Viikko 45


Alkanut viikko on kirkossamme merkittävä viikko. Kirkolliskokous pääsee/joutuu pohtimaan, riittäisikö rukouskulttuurista hitunen heitettäväksi myös muiden kuin perusparien päälle. Riisiä kun on helpompi heittää kuin rukousta...
Tämä viikko on myös viimeinen rutistus niillä, jotka ovat ehdokkaina seurakuntavaaleissa. Vaalityötä, vaalikuumetta, vaalipaniikkia - sitä on selvästi näkyvillä seurakunnissa. Kyynärpäätaktiikkahan on hyväksi todettu vaalityökalu. - Meillä on tapana tehdä aina vaalien alla vaaliveikkaus. Tällä kertaa aiotaan laatia lisäksi kauhuskenaariokirkkovaltuusto ja optimikirkkovaltuusto.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Mustavalkomaanantai #47




Aihe: KOLLAASI

Kotoilua


Uusimmassa (?) Kotivinkissä oli Anu Harkin haastattelu ja siinä hän puhui kotoilusta. Nyt on suorastaan muotia tehdä käsitöitä, tehdä itse ruokaa, leipoa, viettää aikaa kotona ja siis kotoilla. Tuotahan juuri tehtiin ennenkin - eikä tiedetty sen olevan trendikästä. Moni teki itse, kun ei ollut varaa ostaa kaupasta tai kun kauppaan oli pitkä matka.
Minä rakastan kotoilua. Töissä voi käydä aina välillä, mutta aina on kotiin kova ikävä. Täällä saa olla sellainen kun on. Tämä on hyvä paikka.

lauantai 6. marraskuuta 2010

6.11.

Vapaapäivä. Yöpaita ja villasukat. Olkkarin pöydällä suklaata. Digiboksilla paljon katsomattomia ohjelmia.
Pyhäinpäivä. Ajatukset monessa rakkaassa ihmisessä. Kaipausta, kiitollisuutta ja muistoja.
Lumisadepäivä. Jälleen kerran maa valkoisena. Koko ajan satelee lunta kuin hidastettuna kuvana. Joko nyt?
Ruotsalaisuuden päivä. Aikomus puhua ruotsia hela dagen, mutta ei sittenkään.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Vilkas päivä


Tänään istuin kirkkoherranvirastossa kalastamassa ennakkoäänestäjiä. Verkkoon/koukkuun tarttui 37 seurakuntamme jäsentä. Viimeinen ennakkoäänestyspäivä oli siis suhteellisen vilkas ja aika lailla toisten päivien kaltainen.
Sivarisukka edistyi vähäsen, mutta enemmän aikaa kutomiseen on vapaana viikonloppuna. Viikonloppuun kuuluu ehkä myös Arvo Pärt -symposium, leffan katsomista ja ihan-vaan-oleskelua ja henkevää keskustelua elämäni miehen kanssa. Edelleen nautin keskusteluista ko. miehen kanssa, vaikka ensirepliikeistä on jo 28 vuotta.

torstai 4. marraskuuta 2010

Vapaapäivä, mikä ihana sana!


Aamulla tunsin oloni ruhtinaallisen ylelliseksi, kun en joutunut heräämään herätyskellon (= puhelimen herätyskellon) ääneen, vaan heräsin omia aikojani puoli yhdeksältä vailla mitään aikatauluja, vailla mitään kiireitä. Vapaapäivät on hyviä keksintöjä ja tuntuvat työrumban jälkeen tosi mukavilta.

Ote sanomalehdestä jokin aika sitten: Kymmenessä minuutissa NN:n vastaukset olivat kadonneet bittiavaruuteen. Hyvä niin. Ne vastaukset kun olivat kuin pimeältä keskiajalta. Harmi vaan, että moni ehti lukea ne painetusta lehdestä ja nettiversiosta ennen niiden katoamista...

Valokuvatorstain 183. haaste


Tämän viikon haaste on lyhyesti ja ytimekkäästi: !

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Keskiviikkoaamuna


Eilen illalla väsytti tosi paljon, mutta sinnittelin kuitenkin ja katsoin ohjelmaa ´Himohamstraajat´, joka on karmeudessaan ihan hyvää tapakasvatusta. Ohjelmassahan kyse on jo sairauteen verrattavasta hamstraamisesta, jolloin tavarat on läheisempiä kuin ihmiset ja tavaroiden säilyttämistä perustellaan ihmeellisillä syillä. ( Laurilan tavaramäärä onneksi pysyy vielä hyvin aisoissa, kun joskus kuitenkin tehdään niitä inventaarioita...)

Tänään on vielä kyläkierrosta luvassa vaaliauton kyydissä. Yksi pari sukkia on jo valmiina - ne aion omia itselleni. Toinen pari on etenemässä hyvää vauhtia ja ne on sitten sivarisukat n:o 3.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Rakkaudella


Pitkä päivä taas vaaliautoilua takana. Kotiin oli kiva tulla, vaikka se oli pimeä ja tyhjä. Keittiön pöydällä odotti tämä pikkuinen kissa.

Huomenna vielä kierretään kyläkuntia ennakkoäänestäjien toivossa. Tarjotaan kahvia ja pullaa ja karamelleja. Taivasosuutta ei voida luvata, mutta pieni häivähdys siitä, että vaikuttaminen kannattaa. Kirkon kevät voi olla kroonista, jos hyvin käy.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Marraskuuta!



Nämä tämän viikon alkupäivät mennään vähän niin kuin sammutetuin lyhdyin tai oikeammin sanottuna sytyttämättömin lyhdyin, kiitos seurakuntavaalien. Tänään työpäivällä oli pituutta yksitoista tuntia, huomenna tuntia vähemmän ja keskiviikkona sitten vain kahdeksan. Ennakkoäänestys on meneillään ja seurakunta päätti vuokrata asuntoauton, joka sitten on milloin missäkin ja me siellä duunissa.
Kirjoitin kuitenkin tämän lyhyen postauksen, jotta tiedätte, että kaikki on valtakunnassa hyvin ja kaiketi seurakunnassakin...