(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

lauantai 30. toukokuuta 2009

Kesäpäivä Petäjävedellä








Ensiesitys ja äänestämistä

Torstaina taisi yhdellä ja toisella olla perhosia vatsanpohjassa, kun aamulla klo 10 oli Keljon koulun juhlasalissa kolmasluokkalaisten näytelmäesitys ja Tilkkupeitto -pienoisnäytelmä sai maailman ensiesityksensä! Käsikirjoittajana mietitytti, miten sinänsä kuollut teksti paperilla alkaa näyttämöllä elää ja toimiiko se. Tuli hyvä mieli - teksti toimi! Oletan, että tilausnäytelmä myös täytti tehtävänsä eli yhdisti oppilaita toisiinsa ja antoi yhteisen urakan jaettavaksi. Hyvä Liisa, hyvä oppilaat! - Mielelläni teen jatkossakin vastaavia juttuja...

Perjantaina aamukymmeneltä kävin kahden mummelin luona hakemassa heiltä EU-vaalien äänet. Kotiäänestyksissä olen ollut monena vuonna ja nautin siitä erittäin paljon. Ehkä työ seurakunnassa on auttanut tulemaan vanhusten kanssa toimeen ja ihailen sitä, että he kaikista vaivoistaan huolimatta ovat niin aktiivisia, että haluavat täyttää kansalaisvelvollisuutensa. Arvostan kotiäänestysäänestäjiä!
Vanhainkodilla ja hoivasairaalassa sitten oli hyvinhyvin hiljaista. Kahden tunnin aikana paikalla kävi yksi ainoa äänestäjä ja meitä vaalitoimitsijoita oli kolme paikalla koko ajan... No, siinä sitten kuulin monenlaisia juttuja vanhoista petäjävetisistä, jotka ovat olleet ja yhä ovat melkoisia persoonia. - Mietin, mitä meistä nykyisistä muistetaan vuosien/vuosikymmenien kuluttua... Jääkö mitään juttuja kerrottavaksi...


Oma petäjävetisyytemme saavutti eilen täysi-ikäisyyden, joten kohotamme tänään sille maljan.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Käärme paratiisissa ja muita sanontoja



Tänään oli taas virastopäivä ja puhelin soi aamuyhdeksästä tiuhaan ja aika moneen asiaan osasin sanoa/luetella/esittää faktoja. Ehkäpä kirkkoherranviraston pitääkin olla fiktiovapaata aluetta...
Meidän Herra Boa on varsin harmiton otus. Kirkossakin se on käyttäytynyt kauniisti. Lapsityön "pehmoeläinjutussa" Herra Boa halusi välttämättä kietoutua urkuparven kaiteeseen ja oli hiljaa. Oli käärmeenä paratiisissa kaikkien karhujen, sammakoiden, apinoiden ja pupujen maailmassa.

Käärme paratiisissa.
Malka silmässä.
Rikka rokassa.
Pupu pöksyissä.
- Ihania äidinkielemme sanontoja, joita pitäisi muistaa käyttää. Suomen kieli on kaikessa vaikeudessaan ja rikkaudessaan kaunis ja vivahteikas kieli. Päihittää monet muut maailman kielet ja siksi meidän tulisi olla siitä ylpeitä. Ei hävetä, ei nolostua, ei piilotella - vaan päät pystyssä vaikkapa banderollin kanssa "ALAVILLA MAILLA HALLAN VAARA".

tiistai 26. toukokuuta 2009

Ihan pihalla





En ole koskaan ollut (tai ehkä pitäisi sanoa: en ainakaan tähän mennessä ole ollut) mikään pihanrapsuttaja. Pihalla kuitenkin on ihana olla - ihan vaan olla ja miettiä vaikkapa sinisiä ajatuksia...

Pihan yksityiskohtia on joko mietitty tarkkaan tai sitten ne ovat tahattomia. Sama tilanne lienee jokaisella pihalla. Oma pihamme on muotoutunut vuosien kuluessa ja elää jatkuvasti. Tämän viikon perjantaina Petäjävedellä asumisemme saavuttaa täysi-ikäisyyden, joten vuosia on kulunut muuallakin kuin pihalla.


Sininen mietiskelypenkki keskellä metsää.




Tammisaarelaismallinen pikkukärry odottamassa kesäkukkia.


Nautin siitä, kun aurinko paistaa ja istun vaikkapa Kettulan portailla lukemassa. Vanhojen aikakauslehtien lukeminen, silppuaminen ja lopuksi paperinkeräyslaatikkoon vieminen ovat kesään kuuluvia asioita.
On kiva olla pihalla, ihan pihalla.




maanantai 25. toukokuuta 2009

Vanha asema


Eilen istuin junassa klo 16.15 - 17.34 ja 18.15 - 18.55. Tuon kahden junan väliin jäävän ajan olin Haapamäellä miettimässä muun muassa sitä, kuinka joskus aikoinaan tuo risteysasema on ollut täynnä elämää ja nyt se on melkein zombietilassa.

Kaivoin myös kameran kassista (yhdestä niistä kolmesta) ja nappasin muutaman kuvan. Tuo ovikin on auennut monta kertaa, mutta nyt taitaisi natista ja nitistä käyttämättömyyttään, jos joku "veeärrittenmies" (lasten määritelmä aikanaan) tulisi ja avaisi.

Aika on kulkenut monen asian ohi, tai jättänyt asiat paikalleen. Surullista ja totta.
Ennen ovat kirvesmiehet olleet kaunosieluja - tietämättään tai pakotettuina. Yhtä kaikki, tuokin koriste on erittäin kaunis yksityiskohta.

Suosittelen katselemaan vanhoja ovia ja rakennusten koristeita. Jospa tämä viikko olisi oviviikko!

lauantai 23. toukokuuta 2009

Pispalassa ja Pyynikillä

Viime keväänä olin Tampereella Likkojen lenkillä ja ihastuin tapahtumaan niin, että päätin osallistua tänäkin vuonna, jos vain on mahdollista. Jyrin muutettua Kaukajärveltä keskustaan oli majoittuminen ja muut palvelut vielä kätevämpiä, joten tänään sitten reppuselkäisenä kävelin Pyynikin kentälle.
Kentällä oli kymmenentuhatta muuta likkaa ja Jorma Kääriäinen viihdytti aluksi sellaisella sykkeellä, että tuli aivan mahtava menofiilis! Ja sitten ei muuta kuin tossua tossun eteen...

Pyynikillä oli kuin maaseudulla ja Pispalassa sitten taas ihastelin/kauhistelin mäkisiä teitä, kun tuntui, että tie nousee vaan koko ajan ja tien noustessa hiki tippuu kahta kauheammin niskasta. Mutta metri metriltä matka joutui ja ihmeellinen selviytymisen tunne alkoi vallata alaa! Minä tein sen taas kerran!!!
Ihmettelin kuitenkin (taisin jopa paheksuakin tai ainakin kurtistaa kulmiani siihen sävyyn), että jotkut kulkivat oikopolkuja ja teeskentelivät kulkeneensa koko lenkin.

Ensi keväänä uudestaan - tai sitten Naisten kympille, jossa muuten olin keväällä 2004.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Hiljaisuuden lahja


On ihmisiä, jotka täyttävät kaiken tilan ja ajan puheella ja erityisesti omalla puheellaan. Heille on mahdotonta olla hetkeäkään hiljaa ja välillä tuntuu siltä, että suorastaan näkee heidän aivojensa surraavan vimmatulla vauhdilla heidän keksiessään epätoivoisesti uutta puhuttavaa. Aina silloin tälllöin olen joutunut olemaan moisissa tilanteissa, joissa tekisi mieli mennä pöydän alle piiloon ja sanoa: anteeksi, mutta olen täällä vaan töissä ja sitäkin ihan vaan joskus.

Onneksi on kuitenkin ihmisiä, joiden kanssa voi olla myös hiljaa. Monia automatkoja olen saanut tehdä sellaisten ihmisten kanssa ja kilometrit vaihtuvat, radio saattaa soittaa hiljaista/kovaa musiikkia ja on hyvä olla. On hyvä olla sanomatta mitään. Joku on sanonut, että silloin vasta tunnet ihmisen, kun voit jakaa hänen kanssaan ajatuksia sanomatta sanaakaan.

Ja kuitenkin rakastan keskustelemista, väittelemistä, mielipiteiden kuuluttamista milloin mistäkin asiasta. Keskustelut kahvikupin, teekannun ja viinipullon ääressä ovat olleet onnellisen ja pitkän avioliiton onnen salaisuus. Mutta - hiljaisuudelle on osattava antaa aika. Se palkitsee silloin paljon enemmän kuin monet sanat.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Sininen väri


Äidin lempiväri oli sininen ja minä en pitänyt sinisestä ollenkaan. (Asiat joko liittyvät toisiinsa tai ei.) Äidin kuoleman jälkeen pidin punaisia vaatteita ja sitten sininen löysi minut. Joku kirjansa-hyvin-lukenut voisi sanoa, että se oli surutyön loppu. Minä sanoisin, että ehkä siinä vaiheessa oli jo viisasta lopettaa kapinointi.

Sinistä on meillä varsinkin pihalla paljon. Kettula, Pupula, Repola - kaikki ovat kaunista sinistä/siniharmaata. Aurinkovarjo on sininen, samoin keinu.
Sininen on minulle runon väri. Kaipauksen, toivon ja rehellisyyden väri. Jollekin se on aallonpituus, joka on 460 nanometriä. Minulle ei, minä vaan nautin.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Erkinpäivänä



Tasan viisikymmentä vuotta sitten sain nimen Vuokko Marjatta. Alunperin oli sovittu, että Toholammin kirkkoherra Niilo M. Mattila tulee minut kastamaan, mutta hän olikin sitten lupautunut johonkin muuhun tilaisuuteen muuhun pitäjään ja voimakasluonteinen isäni ei sitä oikein sulattanut ja hän soitti naapuriseurakunnan papille, Juhani Päätalolle ja sai hänet Lestijärveltä tulemaan kastepapiksi.

Kummeina olivat Olavi ja Lempi Koskela ja Lempin sylissä olen tuossa
kuvassa. Leena ja Väinö Kaunisto ovat myös kummejani, mutta he eivät olleet paikalla tuolloin.

Vanhojen asioiden muistelu sai aikaan sen, että luin vauvakirjaani illalla. Ote: Syntyessäni oli minulla paljon hiuksia. Ne olivat aivan mustia. Sitten ne alkoivat kasvaa, eivätkä lähteneet ollenkaan pois. Parturissa kävin ensimmäisen kerran 7 kk ikäisenä, kun otsatukkaani täytyi lyhentää. (Viiperin kampaamo)

Mitä muuta Erkinpäivänä - no, meillä kotona aina sanottiin, että silloin tehdään ensimmäiset vastat. Saa nähdä, miten nyt käy - ainakin koivuntuoksua saadaan oksista saunaan tänä iltana...

lauantai 16. toukokuuta 2009

Astioiden ihana maailma

Olen aina rakastanut astioita - monen muun asian ja ihmisen lisäksi. Meillä on aina pitänyt juuri siksi olla paljon kaappitilaa keittiössä. Onneksi satun olemaan samanhenkisen ihmisen kanssa naimisissa ja nähtävästi jälkikasvukin on oppinut astiahulluuteen.
Vanha Arabia on ihanaa, kun sitä käyttäessään voi ihan tuntea vuosikymmenien takaa tulevan tervehdyksen. Maitokannut, voiruukut, sinivalkoiset maustepurkit, lautaset - tutut ja oudot ihmiset ovat pitäneet niitä ihan normaalina käyttötavarana ja tämän ajan ihmisille ne ovat jo historiaa.
http://personal.inet.fi/yritys/wanha.aalto/kuvat/1305s.jpg
Uusi Arabia on luku sinänsä. Teema, Paratiisi, KoKo, 24 H - kaapit jo pursuavat ja nyt eletään vaihetta, jolloin astioiden hankkiminen edellyttää joko vanhojen lahjoittamista eteenpäin ja joka tapauksessa erittäin tarkkaa harkintaa. Huvittava esimerkki on KoKo-sarjan uutuusväri oranssi, josta suorastaan riehaannuin mainoksen nähdessäni. Tuo on ihana, tuon kyllä ostan! http://www.arabia.fi/web/Arabiawww.nsf/file/astiasarjat_koko_osat_ja_varit_blueberry_ja_orange/$file/KoKo_orange_bowl_XS.jpg
No, shoppailin yhden päivän Seinäjoella ja hypistelin oranssia pikkukulhoa kolmessa eri kaupassa. Hypistely riitti, sillä mielestäni oranssi ei ollut livenä enää ollenkaan niin houkutteleva.


Jos uusista Arabioista pitäisi valita suosikki, niin ehdottomasti valitsen Paratiisin. Arabian mainos sanoo: Jo yksi Paratiisi kattauksessa nostaa tunnelman arjen yläpuolelle. Se on totta. Meillä ollaan usein arjen yläpuolella! http://www.kotiliesi.fi/files/11606-paratiisi_lautanen_web.jpg

...
Ja ystävän kommentin johdosta vielä tämä lopuksi: http://www.iittalahomeshopping.com/WebRoot/iittala/Shops/iittala/44AB/87E2/E2A5/4C0C/172A/5274/EB11/145C/008949_Paratiisi_dinner_set2_new_m.jpg

perjantai 15. toukokuuta 2009

Onnea!


Tasan 46 vuotta sitten minusta tuli isosisko eli luovutin kuopuksen roolin pikkuveljelle, joka sitten sen on saanutkin pitää. Isoveli ja minä pyyhälsimme aina vähän salaakin sairaalaan katsomaan äitiä ja vauvaa, vähän riivittiin voikukkia mukaan ja sitten istuttiin naamat likaisina odottamassa vierastuntia. Oli se tärkeä juttu, kun Keskipeltoon saatiin terve vauva! (Parempiunisemman vauvan olisimme kaikki mieluummin kyllä ottaneet, kun tarina kertoo, että kaksivuotiaaksi asti hänen unenlahjansa olivat varsin vähäiset. Mutta ilmeisesti Toholammin kunnansairaalassa oli silloin hyväuniset vauvat lopussa...)
Keskimmäisen lapsen osa voisi olla hyvin vaikea, jos lapset olisivat kaikki samaa sukupuolta. Minua kuitenkin onnisti, kun satuin syntymään tytöksi kahden pojan väliin. :)

Tämä onnittelu nyt kuitenkin Veskulle - oot hyvä tyyppi ja Antti myös!

torstai 14. toukokuuta 2009

Joku odottaa kirjettäsi

Kirjeenvaihto on kuulunut harrastuksiini jo varmaankin neljäkymmentä vuotta. Vanhanaikainen kirje on säilyttänyt asemansa, vaikka on tullut tekstiviestit, sähköpostit, facebookit, meset, chatit ja muut.

Jo itsessään kirjeen kirjoittaminen on terapeuttista puuhaa... Sohvannurkkaan, aitan rappuselle, Kettulan parvelle ja oikeastaan mihin vaan on mukava istahtaa kirjelehtiön kanssa ja laittaa oman elämän lisäksi toisten elämää järjestykseen.

Kirjeen saaminen on luku sinänsä. Sinisestä postilaatikosta löytyy aina silloin tällöin rutikuivien ja ei-niin-kuivien lehtien välistä kirje tai pari. Se on matkannut lyhyen tai pitkän matkan päivässä tai parissa ja se on tarkoitettu juuri minulle. Se on tärkeä juttu, joka usein pelastaa päivän ja jopa viikon.

Joku saattaa odottaa kirjettäsi nyt jossakin. Älä anna odottaa turhaan...

tiistai 12. toukokuuta 2009

Leipominen rules!

Leipominen on meillä monta kertaa viikossa tapahtuvaa toimintaa, kun itse tehdään pullat ja patongit, sämpylät ja kakut, piirakat ja usein leipääkin. Olin 12-vuotias, kun ensimmäisen kerran tein pullataikinan ja sen jälkeen leivoinkin meillä usein. Veljeni muistaa aina sen kerran, kun leivoin pullat kohoamaan pellille, polkaisin iltakirkkoon välillä ja sitten tulin kotiin leipomaan pullia, joille Kotikadun Hannes-pullat häviäisivät koossa. Sen verran jättimäisiä kun olivat...
Kahden hengen taloudessa taikinat on jo pienempiä kuin ydinperhevaiheessa. Pellillinen pullia, pellillinen sämpylöitä jne.
Tänään tein hiivaleipää. Kimmokkeen sain hiivaleipäjauhopaketista, joka olla nökötti keittiön työtasolla.
Kuvia otetaan yleensä ennen ja jälkeen. Niin nytkin.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Sallittua huumetta


(Tunturi X82 )

Liikunta on tullut jäädäkseen elämääni ja ottaa siitä ajoittain hyvinkin isoja palasia... Kesäaikana nautin fillaroimisesta ja tavoitteena on saada taas paritonninen rikki siihen mennessä, kun fillari on laitettava talviteloille.

(Kettler Racer GT)
Parhaita hankintoja on kuntopyörä, jonka ostamisessa kunnostauduin niin, että hinta putosi hetkessä kolmesataa euroa. (Tarkoitus oli ostaa halvempi/heiveröisempi pyörä, mutta kun tuon näin, niin olin myyty. Ja olin ostaja!) Pyörä ostettiin 17.1.2008 ja eka tonni tuli täyteen varsin pian eli 26.6.08. Tänään 11.5.09 sitten rapsahti toinen tonnikin rikki.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Äidit


Tämä on se päivä, jolloin moni äiti kääntyilee sängyssään teeskennellen nukkumista ja odottaa sitä, että onnittelukuoro tulee paikalle herättämään sankaria.
Tämä on se päivä, jolloin moni äiti huokaisee pariin kertaan (sisäänpäin ja varovasti) nähdessään keittiön aamuisen sekamelskan.
Tämä on se päivä, jolloin moni äiti tuntee riittämättömyyttä omasta äitiydestään ja kärsii korulauseista.

Oma äitini kuoli jo reilut 15 vuotta sitten, joten sain tuntea hänet vain vajaat 35 vuotta. Suhteemme oli varsin särmikäs koko ajan - kaksi vahvaa oinasta sanaili monesta asiasta. Mutta kaipaan äitiä, jolta olisin kysynyt neuvoja. Kaipaan äitiä, jolta olisin vuosi vuodelta kysynyt enemmän.

Minä olen nauttinut siitä, kun olen saanut olla äiti kahdelle mielenkiintoiselle ja haastavalle lapselle. Kiitos miehelleni, kun autoit tekemään minusta äidin.,,

perjantai 8. toukokuuta 2009

Resepti

Lipstikkakeitto (4-6 annosta)


O,5 l lipstikanlehtiä
12 dl kasvislientä (kana-)
2,5 rkl vehnäjauhoja
1 sipuli
2 rkl voita
1 dl kermaa
(suolaa)

1. Hienonna sipuli ja kuullota voissa kattilassa.
2. Lisää vehnäjauhot ja kasvisliemi. Sekoita tasaiseksi.
3. Silppua lipstikan lehdet liemeen. Kypsennä miedolla lämmöllä
10 minuuttia.
4. Lisää lopuksi kerma, soseuta keitto ja tarkista, tarvitaanko suolaa.

Ohje Helsingin Sanomat kesäkeittiö 2007 -vihkosesta

torstai 7. toukokuuta 2009

Jokaisessa meissä asuu


Olipahan kerran mainos, jonka mukaan meissä jokaisessa asuu pieni lehmä. Seuraava vertaus taisi olla, että jokaisessa meissä asuu pieni körtti. Kaikkia muitakin on sitten keksitty. Tänä keväänä olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisessa meissä asuu pieni valokuvaaja, joka haluaisi päästä esiin. Kiitos perheelle siitä, että tänä keväänä minä olen saanut kokea tuon tunteen...

Lipstikkapenkit rohkeimmat/röyhkeimmät uskaltavat jo nostaa nokkaansa ylöspäin. Kesällä keitetään monta kertaa maan mainiota lipstikkakeittoa. (Lipstikka on liperi, mutta koska tämä ei ole kirkollinen blogi, käytän mieluummin sanaa lipstikka.)

Sininen on kaihon väri ja kevääseen sopiva. Orvokit ovat muistona viime lauantain hautajaisista. Sain yhden pöytäkoristeen mukaani, kun lähdettiin pelimannitalolta pois. - Olisikohan tämä kesä orvokkien kesä pergolassa? Tänään sain piano-oppilaalta kevään viimeisellä tunnilla orvokkiamppelin. Sekin oli sinikukkainen.



Idänsinililjat muistuttavat lapsuuden keväistä ja kesistä Toholammin Keskipellossa. Niitä oli isojen koivujen alukset sinisenään. Niistä poimittiin maljakkoon kevään ensimmäiset kukkakimput - pienet ja hennot kuin mitkä, mutta samalla kertaa vahvaa viestiä talven vallan päättymisestä.

Jokaisessa meissä voi asua myös orvokki ja idänsinililja. Olen tavannut niitäkin, joissa asuu pelargonia - eivät hullumpia ihmisiä hekään!

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Virkatodistuksia ja pipareita

Tänään olin kirkkoherranvirastossa opettelemassa virkatodistuksien tekemistä ynnä muuta puuhaa. Kesällä kun on luvassa tuurausta Leenan pitäessä ansaittuja lomapäiviä. Mielenkiintoista mennä kokonaan uuteen maailmaan, joka ei kuitenkaan ole pelkästään holvin pölyinen, vaan tietosiriuksineen hyvinkin moderni.
Koko päivän on satanut, välillä rakeitakin ja kerran pari jyrähti ukkonen. Tyypillinen kevätsää, joka ei tiedä, mitä haluaa.

Kotona sulatettiin keittiön jenkkikaapin pakastinosa ja illan ruoka löytyikin sieltä. Miltä kuulostaa: erinäiset pakastevihannekset, pinaattilätyt, kaksi kalapuikkoa, kaksi kasvispihviä, jälkkäriksi syrnikkejä puolukoiden ja mustaherukoiden kanssa. - Ja illalla leivoin pipareita, kun piparitaikinaa löytyi kimpale. Kirpparilta löytyi toissapäivänä hatun muotoinen piparimuotti, jospa kokeilen sitä...
http://www.ullanunelma.fi/images/200319_0803_eb9.jpg

maanantai 4. toukokuuta 2009

Shoppailua

Tänään junailin Jyväskylään ihan vaan shoppailemaan. Marimekosta etsiskelin työkavereiden lahjakortille vastinetta, mutta en vielä ostanut mitään... Ihania laukkuja siellä kyllä oli ja minut laukkufriikkinä työkaverit taitavat tunteakin.
Elokuvavarastoja piti täydentää - sitä voi tehdä niin kauan kun hyllyköissä on tilaa. Nyt ostin
http://www.dvdnet.fi/catalog/images/RyysyrannanJooseppi&Putkinotko.jpgihanan kauhean tuplapakkauksen Ryysyrannan Jooseppi ja Putkinotko. Suomalaista realismia, melkeinpä naturalismia. Sitten tuhlasin omiin mielitekoihini ja ostin
http://www.boostep.fi/imagemagic.php?img=m9vK1MfoooLCucCVo92i1Q%3D%3D&w=211&h=300&page=prod_infotämän kolmoskauden. Onneksi myös jälkikasvu lainailee näitä sitten...

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Vauhdin hurmaa

Fillarikausi pyörähti käyntiin jo viidestoista huhtikuuta, mutta yskänuhakurkkukipu vieroitti minut pariksi viikoksi melkein kokonaan ajelusta. Äsken kävin tekemässä ensimmäisen pitemmän lenkin eli 20 km. Multian tietä Pengerjoelle ja siellä sitten sen uuden keltaisen talon jälkeen olevalle bussipysäkille tulee meiltä tasan 10 km. Siellä on hyvä käydä kääntymässä.
Fillaroidessa voi ajatella niitä näitä ja monta hyvää ideaa olen saanut polkiessa. Laulun sanoja on syntynyt, muita hautumisasteella olevia juttuja olen saanut eteenpäin.

Aurinkoinen sunnuntaipäivä mahdollisti päiväkahvit pihalla omenapuun alla. Eilen siihen ilmestyi yhdistetty nimipäivä- ja äitienpäivälahja. Kaksi valkoista tuolia ja valkoinen pöytä. Ihanaa valurautapitsiä... Jo nyt oli omenapuun alla tunnelmallista - kuinka sitten, kun vietämme hanamia omenapuun kukkiessa...

lauantai 2. toukokuuta 2009

Mukavat hautajaiset


Työkaverini Helenan äiti haudattiin tänään ja minua pyydettiin kappeliin laulamaan ja muistotilaisuuteen vastaamaan säestyksestä ja paria yksinlaulua sinnekin toivottiin. Seppälänkankaan kappelissa oli hyvä laulaa. (Löytty: Kahden maan kansalainen). Muistotilaisuus pidettiin Palokan Pelimannitalolla ja siellä oli aivan tajuttoman hyväsointinen flyygeli... Nam! Muistotilaisuuteen oli toivottu Rydmanin Niin kaunis on maa ja sitten Kari Tapion laulu Äiti valvoo, jonka nuotin metsästäminen oli juttu sinänsä... (Laitoin Kari Tapion osoitteeseen sähköpostia ja sieltähän joku yhtyesoittaja ystävällisesti vastasi ja lähetti nuotit - tosin vain säestysnuotit, joten kuunnella veivasin muutaman kymmenen kertaa youtubesta Kari Tapion laulua ja kyllähän sen opin...)
Sinänsä aika rankka päivä, kun aikaa meni tuntikaupalla, mutta koin olevani hyvin tarpeellinen ihminen.

perjantai 1. toukokuuta 2009

Vappu - oodi keväälle ja työlle


Tänään liehuu lippu. Tänään kaikuu työväenmusiikki (kiitos Spotifyn myös tässä kirjoittaessani). Tänään juodaan eilen ostamaani simaa.
Eilen syötiin Pekkarisen munkkeja, joita paikallisessa K-kaupassa melkein joutui jonottamaan. Neljä ostin eli kaksi kummallekin - en viitsinyt ruveta itse paistamaan, kun munkkiväkeä oli meillä niin vähän.
Aurinko paistaa. Päiväkahvit on luvassa Kettulassa, jonka P eilen laittoi kesäkuntoon.