On ihmisiä, jotka täyttävät kaiken tilan ja ajan puheella ja erityisesti omalla puheellaan. Heille on mahdotonta olla hetkeäkään hiljaa ja välillä tuntuu siltä, että suorastaan näkee heidän aivojensa surraavan vimmatulla vauhdilla heidän keksiessään epätoivoisesti uutta puhuttavaa. Aina silloin tälllöin olen joutunut olemaan moisissa tilanteissa, joissa tekisi mieli mennä pöydän alle piiloon ja sanoa: anteeksi, mutta olen täällä vaan töissä ja sitäkin ihan vaan joskus.
Onneksi on kuitenkin ihmisiä, joiden kanssa voi olla myös hiljaa. Monia automatkoja olen saanut tehdä sellaisten ihmisten kanssa ja kilometrit vaihtuvat, radio saattaa soittaa hiljaista/kovaa musiikkia ja on hyvä olla. On hyvä olla sanomatta mitään. Joku on sanonut, että silloin vasta tunnet ihmisen, kun voit jakaa hänen kanssaan ajatuksia sanomatta sanaakaan.
Ja kuitenkin rakastan keskustelemista, väittelemistä, mielipiteiden kuuluttamista milloin mistäkin asiasta. Keskustelut kahvikupin, teekannun ja viinipullon ääressä ovat olleet onnellisen ja pitkän avioliiton onnen salaisuus. Mutta - hiljaisuudelle on osattava antaa aika. Se palkitsee silloin paljon enemmän kuin monet sanat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti