Äidin lempiväri oli sininen ja minä en pitänyt sinisestä ollenkaan. (Asiat joko liittyvät toisiinsa tai ei.) Äidin kuoleman jälkeen pidin punaisia vaatteita ja sitten sininen löysi minut. Joku kirjansa-hyvin-lukenut voisi sanoa, että se oli surutyön loppu. Minä sanoisin, että ehkä siinä vaiheessa oli jo viisasta lopettaa kapinointi.
Sinistä on meillä varsinkin pihalla paljon. Kettula, Pupula, Repola - kaikki ovat kaunista sinistä/siniharmaata. Aurinkovarjo on sininen, samoin keinu.
Sininen on minulle runon väri. Kaipauksen, toivon ja rehellisyyden väri. Jollekin se on aallonpituus, joka on 460 nanometriä. Minulle ei, minä vaan nautin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti