(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

maanantai 30. marraskuuta 2009

Antti, Antero, Atte, Anders, Andreas, Andre ja Andrea


Marraskuu vetää viimeisiään ja joulukuu odottaa jo nurkan takana. Nimipäiväsankareita on tiedossa monta - isoveli ihkaensimmäisenä. Sitten toisen nimen nimipäiväsankareita on oma mies, oma poika, oma veljenpoika. Onnittelut kaikille!

Tämä syksy on ollut lukemisen aikaa. Uutuuskirjoja olen kantanut kirjastosta yksi toisensa jälkeen. Nyt on menossa Pirjo Hassisen uusin (Sano että haluat, Otava 2009) ja se tuntuu aika konstikkaalta eli en meinaa saada siitä mitään otetta, en vielä edes sivun 240 paikkeilla. Seuraavana odottavat Katja Kallion Syntikirja ja Tommy Tabermannin Naaras. Syksyyn on siis mahtunut tuhansittain sanoja - ja kaikki ääneen sanottu vielä sen lisäksi...

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Kirkon synttäreillä

Kuntamme uudempi kirkko vietti tänään synttäreitä, kun 130 v oli tullut mittariin. Pitkän messun jälkeen oli juhlakahvitilaisuus, jossa oli leipomiani pipareita tarjolla (sekä kahvia ja täytekakkua) ja olihan minulta sinne tilattu runo.

Salmentauksen mäki
on syyskuisena sunnuntaina tupaten täynnä.
Mitä ihmettä,
kysyy kulkumies,
ettäkö pyhäpäivä?
Mustapukuinen väki heristää satoja sormia
ja
keskittyy vakavin ilmein.

Salmentauksen mäellä
on kaksi kolmannesta sisällä,
yksi ulkona.
Mitä ihmettä,
kysyy kulkumies,
ettäkö uusi kirkko?
Mustapukuinen väki keskittyy vakavin ilmein
ja
veisaa.

Salmentauksen mäki
täyttyy entisestään.
Mitä ihmettä,
kysyy kulkumies,
ettäkö pidot?
Mustapukuinen väki heristää satoja sormia
ja sanoo:
Vain kutsuvieraille.

Mitä ihmettä,
kysyy kulkumies,
ettäkö kirkossa?
Ja vain kutsuvieraille?

Ohi kulkee Perenius,
taputtaa miestä olkapäähän.
toteaa lempeällä äänellä:
Joka pyhä,
joka pyhä.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Tingelitangelipakko

(Blogin ylätunnisteen kuva piti vaihtaa, kun lunta ei ole mailla halmeilla...)

Kaupoissa on joulutavarat esillä ja tahtomattaan asiakkaat ovat joulumusiikin kuuntelijoita. Mitähän kaupan henkilökunta kuuntelee kotonaan omassa joulussa - luultavasti ei ehkä sitä samaa tingelitangelia eikä tiptappia...
Kodeissa on jouluvalmistelut menossa ja tiedän jo joitakin, jotka etsivät joulukoristeita esille. Suomenruotsalaisista osa on jo käynyt kaatamassa pikkujoulukuusen ja keittävät riisipuuroa ja jakavat jälkikasvulle paketteja. Ja pikkujoulusta isoonjouluun koti on samassa jouluisessa asussa. Hejaheja...

Tässä(kin) asiassa haluan säilyttää oman linjani ja sen linjan, joka meillä on ollut jo joulusta -82 alkaen:
* Koristeet ja kuusi laitetaan vasta aatonaattona ja aattona.
* Joulukuusen valot saavat palaa yötä päivää sitten aina loppiaiseen asti.
* Riisipuuroa keitetään vasta jouluaattoaamuna.
*Joulurauhan julistamiseen mennessä koti ja ihmiset ovat täysin jouluvalmiudessa.

1234-haaste

Viikon haastenumero on 51.
Nuorisoseurahenkisten vanhempien lapsena minulla on työhuoneeni hyllyssä Pyrkijä-lehden vuosikerta 1951 sidottuna.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Torstairaportti


Eilen lähdettiin täyttä häkää käymään kaupungissa, kun häkävaroitin oli hyvässä tarjouksessa... Samalla vietiin muutama kassillinen tavaraa taas kirpparille ja mukaan sieltä ei lähtenyt kuin kirja, pieni kippo, t-paita ja pieni punainen jouluinen liina.
Illan omistin sitten piparkakkutehtaalle. Puolenyön maissa koko talo tuoksui kanelilta, neilikalta, kardemummalta, pomeranssilta, siirapilta ja kaikki mahdolliset tarjottimet olivat täynnä pipareita. Tällä kertaa käytin yhtä ja samaa muottia koko ajan. Sen verran kaulimista siinä kolmetuntisessa oli, että tänä aamuna vatsalihaksissa vielä tuntui...

Muodin huipulla -ohjelman lopussa oli hyvä yllätys, kun Jarno ei sitten tippunutkaan eli tuomarit jujuttivat katsojia ja Jarnoa täpöllä. (Kyseinen suunnittelija on ollut koko ajan suosikkini.) Pientä suukopua moinen aiheutti muissa. Tilanne tiivistyy ja peli kiristyy.
Harper´s Island päättyi myös eilen ja hyvin pysyi paketissa tuo 13-osainen sarja. Parin viimeisen osan käänteitä ei varmaankaan kukaan oikein aavistanut etukäteen. Itse mietin Trishin isän saadessa kattokruunu-giljotiinin päähänsä Henryn hyvyyttä/pahuutta, mutta vain ohikiitävän hetken ajan. Huh.
Eli ehdin minä leipomisen lisäksi myös katsoa sarjoja...

torstai 26. marraskuuta 2009

Valokuvatorstain 150. haaste

Tällä viikolla haasteena on Jotta en unohtaisi.
Ähtäri, Juurikkakangas

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Katri, Kaija, Katja, Kaisa, Kati, Kaarina, Kaisu, Riina, Katariina, Katriina


Tänään on nimipäiväsankareina yksi R- ja moni K-kirjaimella alkavaa nainen. Privaattionnittelut lähetän pikku-Kaisalle Lontooseen!
Kaisanpäivä kun on, niin nyt on kuulemma aika keriä lampaat, sillä villa on parasta juuri nyt. Meillä on kyllä kerihtimet, mutta lampaiden kanssa on vähän heikommin. Ei edes pehmoeläinkarsinasta taida löytyä. Itse muistan mummolassa (Vintturi, Kaustinen) nähneeni Kaisu-tädin kerimiä lampaita, jotka olivat jotenkin nolon näköisiä - ikään kuin nakurannalta yllätettyjä.
Mummolassa oli ensin lehmiä ja kanoja (joita minä kutsuin serkuiksi) ja sitten vasta myöhemmin lampaita. Lehmistä muistan kaksi nimeltä - Rusko ja Ralli. Olivat siis syntyneet sinä vuonna, kun vasikat piti nimetä R-kirjaimella.

Eilen oli monta ilonaihetta:
- sain uusia bambupuikkoja
- tilatut piparimuotit olivat jämäkän oloisia
- sain tehtyä paperitöitä ihan ajoissa
- yhdestä ystävästä oli tullut mummo

Tämä päivä on vasta alussa. Yritän tehdä tästäkin onnistuneen ja ainakin näköiseni.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Kuukausi jouluun



Joulukorttimateriaalilaatikot on pengottu ja ideakin jo kehitelty. Toteuttamisen aika on sitten varmaankin ensi viikolla. Varastoista löytyi vielä viimevuotisia joulupostimerkkejäkin paljon... Ei siis huolen häivää!
Tällä viikolla ei onnistuisikaan mikään jouluaskartelu eikä tip-tap, kun ilma on kuin syksyinen morsian ja ruoho yrittää ihan selvästi vihertää. Ihmeellinen syksy - kolme kertaa sadassa vuodessa, luki lehdessä. Itse muistan syksyn -82 omituisuuden, kun sellaisen syksyn sanottiin tulevan vain kerran sadassa vuodessa. Minun tuurillani se oli juuri silloin, muutenkin. <3
Petter Ohlsia vapaasti mukaillen: Kolmekymmentä yötä jouluun on...

maanantai 23. marraskuuta 2009

Spekulointia

Ruokapöydässä virisi mielenkiintoinen keskustelu, joka osittain lähti yöpöytälukemisestani (Erik Wahlström: Jumala / Schildts Kustannus 2006). Siinä punajuuri-peruna-porkkanavuoan ja suklaakiisselin välillä spekuloitiin mm siitä, miksei kirjasta sinänsä noussut isompaa kohua siinä vaiheessa, kun se ilmestyi. Syitä on varmaankin monia. Ehkä siitä ei uskallettu keskustella, ettei leimannuta a) tiukkapipouskovaisiksi b) liian vapaamielisiksi c) hauskankriittisiksi. Jossakin oli kysytty Wahlströmiltä, onko kyseessä jumalanpilkka. Kirjailija oli vastannut, että sellaista ei voi pilkata, mihin ei usko.

Triviaa:
Kirjan suomentajan Leena Vallisaaren isä on Suomen Lähetysseuran apulaisjohtaja vuosien takaa eli Aleksi Vallisaari.
Erik Wahlströmin isä, Jarl Wahlström, on puolestaan ollut Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja.

Itse olen oppinut vuosien mittaan yleensäkin keskustelemaan. Nykyään en kaihda edes debattia, vaikka rakentava dialogi onkin parasta, mitä tiedän.

Tarinoita

(Kuva ei ole James Wilsonin työhuoneen seinältä, vaan esikoiseni olohuoneesta.)

Jokainen elämä sisältää tarinoita. Joskus löydän itseni miettimästä jonkun lähimmäisen nahkoihin menemistä ja sitä todellisuutta, jossa tuo toinen elää. Itse asiassa missä kaksi tai kolme on koolla, siellä on monen novellin tai näytelmän ainekset ihan tarjottimella. Otettavissa, muunneltavissa, väritettävissä. Ei paha.
Neljän vuoden tiiviin tyoputken aikana tapasin ihmisiä eri tilanteissa. Helpointa oli aistia ilo ja suru, mutta oli muutakin. Katkeruus, kiitollisuus, pettymys, katumus, syyllisyys - miten paljon tunteita olikaan liikkeellä. Monta kirjoittamatonta, monta kirjoittamatta jätettävää tarinaa.

Maanantaiaamuun ei yleensä kuulu ylevät ajatukset. Tähän kuuluu yleensä tyhjä jääkaappi, täysi työviikko ja väärät vaatteet. Entä jos ajattelisimme yhden ei-arkisen ajatuksen ihan aamutuimaan - voisihan se olla ihan kannattava kokeilu. Lupaan yrittää. Apuna käytän nyt ensiksi kirjaa, josta nappaan umpimähkäisellä raamattutekniikalla yhden mietelauseen. " Ajattele väärin jos haluat, mutta ajattele aina itse." (Naisen tie, Karisto 2004/ s. 34 Doris Lessing)

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Ei tuomita -

viedään hourujen hoitoon. (Tämä liittyy tarinaan, jota kuulin hyvin usein kotikotona. Oli ollut aviovaimo Matilda Kortteinen, joka oli miestään lyönyt kirveellä ja joutunut siitä oikeuden eteen ja tuomio oli ollut tuo. Tarina osattiin kertoa sanasta sanaan, kun se kuultiin niin monta kertaa...)

Tuomiosunnuntain ehdottomasti paras virsi on 160, joka on kaunis ja koruton, vaikka teksti on aika riipaiseva. Tänä vuonna en itse ollut työvuorossa, mutta mieluusti kaipaan tuomiosunnuntain messuun karuutta. Aikanaan yhden työkaverin kanssa suunnittelimme jopa savutehosteita kuvastamaan päivän tehoa. (Terveisiä vaan Lontooseen!)

Eli tämän päivän teema on kenen joukoissa seisot - lampaiden vai vuohien? Itse en haluaisi olla lammasmainen lammas, joka on niin laumaeläin, että menee sinne minne muutkin, eikä pane vastaan. Tai niin no, jos lammas, niin sitten ainakin olen mieluummin pässi.

Tämä on kahdessadas (200.) postaus. GA:n mukaan lukijoita on aika mukava joukko - osa varmaankin uppotuttuja, osa uppo-outoja. Kiva, kun olette kaikki olemassa!

lauantai 21. marraskuuta 2009

Laurilan matematiikkaa


* Jos saunomiskertoja yhteen päivään mahtuu kaksi, niin montako kertaa päivässä sitten leivotaan?
Vastaus: kaksi.
* Jos toista on rakastanut jo kaksikymmentäseitsemän vuotta, niin montako kertaa päivässä voi halata?
Vastaus: monenmonta.
* Jos vaniljarullapullia pellille mahtuu kuusitoista, niin montako niitä syödään?
Vastaus: sopivasti.

Omituisin aamu naismuistiin


Tänä aamuna heräsin puoli viideltä ja saatuani unihiekat pois silmistä ja unenmaun suusta, oli suuntana keittiö ja patonkitaikinan teko. Radio soitteli tosi kaunista klassista taustalla, kun väsäsin juustopatonkeja. Siinä sivussa kävin laittamassa saunan lämpenemään, kun mies viestitti klo 4.49 lähtevänsä töistä.
Kuuden paikkeilla istuttiin aamusaunassa ja todettiin olevamme sopivan hulluja molemmat. Saunan jälkeen oli vuorossa boksilta Top Chefin viimekertainen jakso, jossa nyt selvisi, keitä pääsee finaaliin. Oltiin iloisia, kun Spike sortui pakastekampasimpukoihin, jotka sitten koituivat lopulta hänen turmiokseen... Nyt finaalissa olevat Stephanie, Antonia, Richard ja Lisa ovat kaikki hyviä tyyppejä.
Seuratessamme lihanleikkausta ja -sahausta tulikoetehtävässä nautimme aamukahvia ja -teetä, tuoretta patonkia, leipäjuustoa yms ja lopuksi söimme palat suklaata. (Täysinpalvellut nautti myös konjakin, joka hänelle sallittakoon kaikkien näiden vuosien jälkeen...)
Merkillinen päivä jatkui sitten nukkumaanmenolla. Enemmän ja vähemmän tirsailua aina aamukymmeneen asti. Tosin puolet porukasta oli jo virkeämpi ja oli jo täällä täytellyt sudokuja.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Oletko varma?

Digiboksin ihanuus on tullut todettua viime aikoina monta kertaa, kun vapaa-aamuina on katseltu sieltä mitä milloinkin. Tänä aamuna oli vuorossa Muodin huipulle ilman ja kera extran. Ohjelmien katsomisen jälkeen päätettiin poistaa ne ja siitä tämän postauksen idea sitten lähti...
Boksi kysyy: Oletko varma, että haluat poistaa tämän ohjelman?
Boksi voisi jatkaa ja kysyisi:
Oletko aivan varma? Oletko tietoinen siitä, että tämä todellakin poistuu? Onko sinua informoitu siitä, että tätä ohjelmaa ei ehkä koskaan enää lähetetä televisiosta toista kertaa? Oletko ihan hullu/viisas? ...
Ja kaikkien kysymysten jälkeen boksi voisi todeta:
Ei tartte sitte tänne tulla itkemään.

Tänään on Lapsen oikeuksien päivä. Tänä vuonna tuo oikeus täyttää 20 vuotta. Meillä Suomessa nuo oikeudet taitavat toteutua ja joskus jopa kaipaisin Lapsen velvollisuuksien päivää - sen verran minussa on W.C.Fieldsiä...

torstai 19. marraskuuta 2009

Valoa!


Eilisillan sateet saivat aikaan sen, että maisema on lumeton ja sumuinen. Jos jotakin positiivista asiassa etsii, on se fillarikelien hetkellinen palaaminen... Eilen ainakin pääsi jo Kuivasmäentieltä asti ajamaan ihan hyvin.

Päivä on niin pimeä, että kaikki valo on tarpeen. Kynttilöitä palaa talon eri huoneissa, energiansäästölamput samaten. Oranssi t-paita tumman puseron alla ja oranssi huivi kaulassa eivät ole siis ollenkaan liioittelua vaan itsehoitoa. Oranssit satsumat maistuivat aamupalalla sämpylän lisäksi. Illalla aion tehdä kylmäsavulohesta piirakan ja aika oranssiahan sekin lohi on! Itsehoidon lisäksi uskon piirakan olevan hyvää...

Tänään onnittelen kuopustani, joka viettää ensimmäisen nimensä (ei kutsumanimen) nimipäivää. Onnittelut myös kaimalleen tuonilmoisiin.

Valokuvatorstain 149. haaste

Viikon haastesana on räiskyvä.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

IRL


Reilu viikko sitten kerroin itsekeskeisyyden huipentumisohjelmasta (Häähullut, Nelonen). Samat egoilut siellä jatkuvat, vaikka hääparit vaihtuvat. Mies kiinnitti eilen huomiota siihen, että sulhaset vaikuttavat aika tervejärkisiltä/rauhallisilta... Sama kokemus on minulla myös IRL.
Kyseisestä kyseenalaisesta ohjelmasta yksi lainaus: Poistan elämästäni ihmiset, jotka eivät kuuntele minua. (Tämä oli sitä tasoa, että oli ihan pakko kirjoittaa lapulle ja laittaa ilmoitustaululle.) Jos tuota noudattaisi, olisi monen elämä aika yksinäistä.

Tällä kertaa myös toinen lainaus. Yhden naapuriseurakunnan kirkollisten nettiversiossa luki: Yhteys löytyy -ilta on peruttu. Sääliksi käy seurakuntalaisia, vai käykö?

tiistai 17. marraskuuta 2009

Linssiluteet

Onks mun korvat varmasti hyvin? Mitäs tykkäätte tästä villapaidasta?
Ei huvittaisi yhtään olla kuvassa, mutta kun nähtävästi on pakko...

Tiistaitohinaa


Olin eilen seuroissa, joiden puheet kestivät pastillin mitan ja joiden virret olivat väkevää vääntöä. Seuroissa puhuttiin facebookista, skypesta, Habbo hotellista, irc-galleriasta, tekstiviesteistä yms ja tietysti sikainfluenssasta. Sikainfluenssaa käsiteltiin kamarikeskustelussa - muita puheessa. Pienellä porukalla oli hyvä olla ja seurustella.
Eilisen päivän teema oli työ ja työmotivaatio ja eri tavat tehdä samaa työtä. Nyt on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tänä aamuna unta riitti viittä vaille yhdeksään ja puoli kymmeneltä piti jo olla laulattamassa Ikiviuhkoja. Silmät vielä unesta sikkaralla join mukillisen kahvia ja melkein jo samantien vedin farkkuja jalkaan. Onneksi kyytimies oli kotona - muuten en olisi ehtinytkään. Sen siitä saa, jos alkuyöstä unta ei meinaa tulla millään ja on luettava loppuun ensin Laura Honkasalon Eropaperit ja sitten jatkettava Erik Wahlströmin ratkiriemukkaalla Jumalalla... Unen tarve kun on kuitenkin aika lailla vakio.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Mustavalkoista


Eilen illalla Teemalta tuli kotimainen elokuva Takiaispallo (1970), joka kertoi siitä mustavalkoisesta ajasta, jolloin miehet olivat miehiä ja päättivät kaiken. Naisten kapina oli lähinnä pientä uhmaa ja savukkeen sytyttämistä. Naiset suojelivat lapsiaan ja saattoivat valehdella miehille suut silmät täyteen, hyvää tarkoittaen. Elokuvan päätähtenä oli Terhi Panula, joka pääsi ripille, rakastui poptähteen (Kirka) ja angstasi koko elokuvan ajan. Itse asiassa kaikilla oli samat fiilikset, kun kenelläkään ei oikeastaan ollut hyvä olla. Loppumetreillä - elokuvalla muuten oli pituutta 2160 metriä - tyttö tarttui haulikkoon ja ampui silmittömästi taivaalle pahaa oloa pois. - Pieni elokuva ajasta, jolloin kaikki oli vielä ihan mustavalkoista, muistaakseni sellaista oli elämäkin silloin...

Kehityskeskustelun työskentelylomake on vielä täyttämättä ja keskusteluun on aikaa reilut kuusi tuntia. Lomake on odottanut kalenterin välissä jo toista kuukautta. Arvioiminen on oikeastaan aika vaikea juttu. Itsensä ja toisten. Odotan kehityskeskustelua mielenkiinnolla.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Kuusisto


Meillä kotikotona Keskipellossa oli yksi lentävä lause, jota käytettiin hyvin usein. Keittiön pöytä kun oli jätettävä siistiksi, jos "ullavalaiset sattuisivat tulemaan". En oikein tiedä, mistä tuo lause olisi perua, mutta ehkä yksi selitys voisi olla se, että isän syntymäkoti Kuusisto (sijainti: Toholampi, Keski-Pohjanmaa) oli ensimmäisiä taloja aikanaan naapuripitäjästä Ullavasta tullessa ja siihen aikaan ovia pidettiin yötä päivää auki ja matkamiehiä saattoi tulla tuvan penkille makaamaan yön mittaan. Emännän luonnollehan olisi käynyt, jos olisi ollut epäsiistiä!

No, oli miten oli, käytän mielelläni tuota ilmaisua ja siivoan keittiön pöydän illalla ennen nukkumaan menoa. Niin eilen illallakin ja tänä aamuna oli mukava herätä, kun keittiön pöytä, keittiö ja koko huusholli oli siisti! Ullavalaisia ei näkynyt. Eikä multialaisia!

lauantai 14. marraskuuta 2009

Hyvä päivä, hyvä mieli

Meillä on mukavan siistiä ja siitä on hyvä mieli. Siivoaminen tahtoo olla sellaista tuurittaista eli aina välillä iskee into siivota ja välillä on iskemättä. Kuitenkin siinä jälkimmäisessäkin vaihtoehdossa huusholli hipoo vielä asiallisuuden rajoja eli ollaan kuitenkin kehitytty yhteisten vuosien aikana...
Ruokakauppareissun yhteydessä käytiin myös paikallisella kirpparilla ja mukaan lähti muutama pöytäliina, yksi käsityölehti på svenska ja purkillinen aina-niin-tarpeellista saapas- ja valjasrasvaa. Liinoista yksi pääsi jo aistinvaraisen tunnustelun jälkeen keittiön pöydälle ja luo mukavaa mummunmökkiatmosfääriä koko keittiöön.


Kotikadun aikana uuniperunat kypsyivät uunissa ja ohjelman jälkeen päästiin syömään. Perunoiden määrä (2 ja 3) oli hyvä, mössö oli maukasta (sipulia, tilliä, savulohta, creme fraichea) ja olut (Olvi) oli rotevaa ja ryhdikästä. Kelpaa nyt sitten täysillä vatsoilla lämmitellä saunaa / saunoa / katsoa Monkia...

Hidastelua

(Kuvassa meidän oma Karhukoplamme. Hui!)


Tämän aamun onnellisuus on sitä, että unta riitti pitkään ja yöpaita oli ihanan iso ja lämmin/aamu on ollut mukavan hidas/aamukahvi oli kuumaa ja vahvaa/aamupalapöytään sain Keskisuomalaisen luettavaksi, kun mies kävi laatikolta sen hakemassa/on edelleen hyvä olla yhdessä. Pieniä, mutta myös isoja asioita heti aamutuimaan...

Medialla on näinä viikkoina valtava vastuu tiedonjakamisessa. Iltapäivälehdet käyttävät vastuuta suuremmalla mittatikulla ja kertovat kaiken. Eri asia on sitten, onko kaikki tieto edes tarpeen. Itse olin jossakin vaiheessa iltapäivälehtien ostaja ja lehti löysi tiensä lähes päivittäin ostoskärryyn. Sitten vähensin ja siirryin viikonloppukäyttäjäksi. Nyt pystyn olemaan jo melkeinpä ilman. Vieroitusoireita ei ole ilmennyt ja nettisivuilta voi haluamansa lukea, jos tosiaan haluaa. Kannattaa vaan aina muistaa, että lööpistä varsinaiseen juttuun voi kulua monen vuoden pituinen matka.
Muutaman seuraavan kuukauden aikana meillä pääsee Hesari sunnuntain aamupalapöytään. Se tuntuu hyvältä ja ylelliseltä.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Perjantai ja 13. päivä


En ole taikauskoinen, en - tai olen sittenkin... En kuitenkaan heittele suolaa olkani yli, enkä sylje nähdessäni mustan kissan. Sopivasti taikauskoinen, niin että olen pikkuisen varuillani tällaisena päivänä...

Kirjoittelin kirkkoherranvirastossa virkatodistuksia ihan kiitettävän määrän. Uppouduin sukuselvityksiin ihan-oikeasti-kiinnostuneena ja iloitsin siitä, kun löysin tietoja. Sähköpostia lähettelin edelleen sopiville ihmisille ja jotakin mainospostia poistelin. Päivän katkaisi mukavasti vihreä kasvissosekeitto ja tuoreet sämpylät keittiössä. Muutama kahvimukillinen meni myös siinä päivän mittaan puolihuolimattomasti .
Mies oli kaupungissa. Todettiin terveeksi ikäisekseen. Toi minulle tuliaisina farkut ja ulkoisen kiintolevyn. (Esitin väritoivomuksen: punainen ja sen myös sain. On nätti, näppärä ja toimii hyvänä valokuva-albumina yms.)

Aamulla oli pakkasta jo kahdeksan astetta. Tuntui talvelta ja kaulaan oli laitettava jo paksumpi kaulahuivi nimeltään Lintti.

torstai 12. marraskuuta 2009

Arkitorstai


Tapanani on ollut aina joskus leikellä lehdistä kaikenlaisia juttuja ja liimata niitä vaikkapa kalenteriin. Upouusi kalenteri 2010, jonka saa ottaa käyttöön kirkkovuoden viimeisellä viikolla eli viikolla 48, sai etulehdilleen pari lainausta:
"Luonnon muodoissa voi kokea pyhän läsnäolon."
" Pelatessaan golfia ihminen on aidoimmillaan."
"Aina ei mene nallekarkit tasan."
Merkkejä on siis ilmassa, että tulevan vuoden mittaan kalenteri tulee saamaan lisää täytettä...

Arkitorstai menossa. Nimipäiväänsä viettää Virpi, Konrad ja Kurt. Virpejä tunnen muutaman, Konradeja en yhtään ja Kurt liittyy vain siihen, että Saarijärvellä on Kurtin kukkakauppa, jonka omistajan luulin olevan nimeltään Kurt...

Tähän päivään kuuluu kävelyretki kirjastoon, piparkakkumuottimallipiirustuksen vieminen päiväkerhoon ja aurinkoisen talvipäivän ihastelua. Uskon myös siihen, että illalla Laurilassa lämpiää bastu ja Harper´s Island katsotaan iltayhdeksältä. Muu on vielä arvoitusta. Ja hyvä niin, koska aina pitää olla ideoita keksiä jotakin - jos ei muuta niin jotakin erikoista ruokaa...

Jk. Ja minä en todellakaan polta pikkusikareita!

Valokuvatorstain 148. haaste


"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta." (Kiinalainen sananlasku)

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Lumisena aamuna

Nokian herätys oli käytössä tänäkin aamuna, mutta ähäskutti, heräsin jo ennen. Nyt on aamukahvi keitetty ja juotu ja suunnitelmissa on sämpylätaikinan teko. Leipä oli lopussa, joten leivonpahan pellillisen sämpylöitä!

Maisema on kuin suoraan postikortista silloin ennen vanhaan eli lunta tuli eilisen aikana ihan kunnioitettava määrä. Kettula, Repola ja Pupula saivat valkokatot ja näyttävät hyvin sinisenkauniilta. (Miksi muuten sanotaan sinisenköyhä? Kuka tietää?)
Eilen illansuussa kävelin kylältä kotiin ja nautin lumisateesta. Tuli mieleen kouluaika, kun lumisateisena välituntina ruotsinopettaja Pentti Tuomi kerran kutsui pitkiä hiuksiani nimellä `lumipyydys´...

Tänä aamuna 16 vuotta sitten heräsin äidittömänä. Vilkutan siis tuonilmoisiin: Kyllä täällä tätä huushollia yritetään pyörittää...

tiistai 10. marraskuuta 2009

Minullekaikkiheti




Jumituin telkkarin ääreen tänään vauvaohjelman jälkeen ja seurasin itsetietoisten, vaativien ja pomottavien morsiamien valmistautumista Suureen Päivään. (Häähullut, Nelonen) Huvittavaa, hullua, hirvittävää samassa paketissa. Itse olen työn puolesta tavannut satoja morsiamia, mutta noin pahoja tapauksia ei ole vastaani onneksi tullut... "Minä haluan, minä vaadin, minulle pitää, en suostu, minä määrään nyt jne." Sääliksi kävi sulhasia! Toinen ei saanut pitää lippistä vapaa-aikana ja toinen joutui pitämään häissä kruunua...

Ehkä tuo ohjelma kuvastaa muutenkin tätä minullekaikkiheti -asennetta. Ei olla valmiita odottamaan, kieltäytymään, ponnistelemaan minkään asian takia. En osoita sormella toisia, kun itsekin syyllistyn tuohon, mutta yritän kuitenkin kilvoitella ja malttaa edes hetkisen odottaa...

maanantai 9. marraskuuta 2009

Pätkäyötä


Nukuin viime yön suhteellisen hyvin, mutta useammassa pätkässä. Olin siis pätkäyöläinen! Yhdessä unessa olin Keskipellon talossa pakkaamassa lapsille ja minulle eväitä junamatkaa varten ja ihmettelin, kun siellä oli kaikki kaapit täynnä ruokatavaroita - yksikin kaappi oli suunnilleen kolme metriä korkea ja ei minkäänlaisia tikapuita tms ollut näkyvillä. Alahyllyillä ei ollut juuri muuta kuin Viitalan leipomon ohuita naanleipiä. Eväiden tekeminen oli siksi hyvin haasteellista...
Toisessa unessa seurakunnan entinen kanttori tarvitsi allekirjoitukseni johonkin paperiin ja ehdotti minua hankkimaan seuraavaksi eriväriset farkut. Minulla kuulemma on jo vuosikausia ollut samaa sinistä...

Unet ovat niin ihmeellistä maailmaa, että oksat pois! Mistä niitä unia oikein tulee?! Jotakin joskus aamulla ehkä muistaa, mutta suurimman osan unohtaa. Joskus onneksi, joskus harmiksi.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Jatkoa juhlapäivälle

- Kävelylenkki (5,5 km)
- Pieni tujaus (lämmikkeeksi, lääkkeeksi)
- Päiväunet (puolet talonväestä)
- Kuunnelma (Täällä Pohjantähden alla, 14. osa)
- Täytekakkukahvit (sankarin itsensä tekemä kakku duploukkokoristeella)
- Kokkailua (erittäin herkullista uunilohta, peruna-porkkanamuusia, salaattia ja jälkiruokana hedelmäsalaattia hunajajogurtilla)

Loppuilta kuluu osin kaksin, osin yksin. Tiedossa siis myöhemmin kutomista, sohvailua ja iltateetä.
Kynttilänvaloa myös, ehdottomasti.

Onnea, lasteni isä!


Aamulla heräsin muutamaa minuuttia yli kahdeksan ja lähdin laittamaan aamupalapöytää. (Aamiainen on omassa kielessä liian hieno sana, aamupala jotenkin kotikutoisempi ja tutumpi.) Teetä, kahvia, valmis voileipä kummallekin, pieniä makeita herkkuja, jogurttia ja nektaria. Ketunvärinen kynttilä palamaan siniseen kynttilänjalkaan. Pikkupikkumaljakkoon napsaisin tulilatvasta yhden kukintotertun. Pöytä oli valmis. Ei muuta kuin sankaria herättämään...

Juhlapäivän vietto tulee jatkumaan sankarin ja puolison toivomuksesta kohta suoritettavalla kävelylenkillä.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Kappelikeikalla


Tänään liikkuivat ajatukset tuonilmoisissa, kun kappelilla työkeikalla ollessani muistin isä-Erkin hautajaisista olevan tasan yksitoista vuotta.
Niissä hautajaisissa muistotilaisuus päättyi isän lempikappaleeseen. Taas kerran on hienoa huomata, että tässäkin laulussa on hengellinen ulottuvuus...

Onko niin on paras eessäpäin
Toivon näin mä mielessäin
Vai onko niin tie ei vie huomiseen
Kaikki jää vain ennalleen.
(Georg Ots: Muuttuvat laulut)

Tänä aamuna heräsin kahdeksan maissa ja rullaverhon noustessa ylös löysin pihalta talvisen maiseman. Kaunista, valkoista, pumpulimaista. Aamukymmenen jälkeen kävelin kotoa hautausmaan kappelille ja nautin hiljaisesta aamupäivästä. "Meidän kylän" portista kappelille johtivat vain yhdet askeleet ja astuin samoihin jälkiin.







1234-haaste


Tämän viikon haastenumero on 36. Pitkästä aikaa taas osallistun ko. haasteeseen ja kas kummaa, eilen ostamani korutarvikkeet maksoivat juuri tuon verran...

perjantai 6. marraskuuta 2009

Heja heja heja!


Eli hyvää svenska dagenia vaan! Lasten ollessa pieniä oli varsin kätevää keskustella kotona joskus aikuisten kesken ruotsiksi tai englanniksi. (Tyyliin: Onkohan meillä aiskriimiä pakastimessa? Ai jaa, no annetaan niille sitten jälkiruuaksi.) Siltä ajalta lienee käyttöön jäänyt ilmaisu: Vi skall gå till bastun.
Ruotsinkieli on sinänsä aina ollut helppoa ja aikanaan jo kansakoulun kolmannella luokalla alkoi Oravalan Liisa opettaa meille ruotsia vähän niin kuin ylimääräisenä juttuna. Eli kouluaikana luin ruotsia kaikkiaan kymmenen vuotta ja senkin jälkeen olen ostellut ruotsinkielisiä pokkareita ja lehtiä ja nykyään yritän joka kesä lukea yhden ruotsinkielisen kirjan... Keväällä 1983 saatu sukunimi jo velvoittaa moiseen...

Tämän päivän kirpparilöytökin kuuluu päivän teemaan - suomalaisruotsalaissuomalainen sanakirja hintaan 0,50 €...

torstai 5. marraskuuta 2009

Valokuvatorstain 147. haaste

Tällä viikolla aiheena on kuu. Kuvassa kesällä tehty täytekakku Apollo 11:n kunniaksi ja kuten näette, kyseessä on televisiolähetys, jossa juuri tapahtuu kuuhun laskeutuminen.

Iästä


Posti toi tänään näytelehtenä Kotimaan, jossa oli useampikin juttu vanhusten asumisesta ja vanhuudesta tämän päivän Suomessa. Ensiselailullakin lehdessä tuntui olevan paljon asiaa ja uskon palaavani siihen tänä iltana.

Katsoin muutama viikko sitten televisiosta ohjelmaa, jossa 101-vuotias etunimikaima odotteli terveyskeskuksen vuodeosastolla pääsyä hoitokotiin ja valitteli: On niin tylsää, kun ei edes korttipelisakkia saa täällä kokoon. Vau!
Ikä on numerosarja, ei koskaan koko totuus. Joka ikävaiheeseen liittyy joku odotus tulevasta. Mitä enemmän ikää, sitä vähemmän niitä odotettavia asioita, mutta odotettavaa kuitenkin. Aina on tulossa jotakin.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Keskiviikon touhua

Varsinainen touhupäivä jo aamusta alkaen... Ensin Mörrien laulattamista Tuulentuvassa ja vähän poikkeuksellisessa tilanteessa, kun talossa oli samalla avoimet ovet ja kiinnostuneita ihmisiä kahvitteli samassa huoneessa ja me vaan laulettiin. Yhtä piiriläistä sitten alkoi jo vähän kiusata puheensorina ja hän ehdotti, että lopetetaan piiri jo vähän aikaisemmin - päätimme Satumaahan ja jätimme sillä kertaa laulamatta Uralin pihlajan ja Muurarin.
Yksi kyläläismies kysyi minulta, miltä tuntuu laulattaa nyt kevyempää musiikkia ja totesin sen olevan vaihtelua virsiin. Tosin - olenhan jo vuosikausia seilannut musiikkityylistä toiseen muutenkin...

Kotona oli kaalikääryleet lämpiminä ja sitten kohta oli lähdettävä päivän toiseen työhön eli kirkkoherranvirastoon tuuramaan Leenaa, joka tuurasi Kirsiä, joka hoiti Nellaa. Kirjoitin muutaman virkatodistuksen, postitin muuttokirjeen, lähetin lapsen rekisteröintipaperit yhdelle äidille, sovin yhden kasteen ja vastailin puhelimeen. Kolmetuntinen meni tosi nopeasti.

Fillarikeli hellii vielä, mutta voi olla, ettei enää kovin pitkään. Seuraavaksi siirrytään omatoimisessa kulkemisessa apostolinkyytiin.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Minä ja tuo toinen


Olemme kotoisin Virroilta ja tarkemmin Kirpputori Killingistä. Meidät ostettiin, koska olemme niin hellyyttäviä (?) ja koska täällä Laurilassa näkyy muutenkin olevan kaikenlaisia pehmoeläimiä ympäri taloa.
Leikimme milloin mitäkin. Uusin huvituksemme on mennä vihreän kaapin laatikkoon istumaan ja tarkastella siitä näkökulmasta talon tapahtumia.
Nimiä meillä ei ole. Ei ainakaan vielä.

Suolaista ja makeaa


Kauppareissulla kassiin kertyi muutama sitruuna, granaattiomena, purjo, maustekurkkuja, päärynöitä, omppuja, rahkaa, maitoa ym. Sitruunat vaativat päästä heti kuvattaviksi ja toteutin toiveensa.

Ikiviuhkoissa laulettiin hyviä ikivihreitä lauluja ja pysähdyin miettimään laulun `En päivääkään vaihtaisi pois`sanoja... Hieno laulu, joten suuret kiitokset Reino Markkulalle ja Juha Vainiolle. Laulun teksti on niin koskettava, että se sopii esitettäväksi vaikka seurakunnan tilaisuuksissa. Moni muukin kevyemmän musiikin laulu sisältää hengellisiä aineksia ja voi liikahduttaa sisintä enemmän kuin monesti-hyvin-heppoisesti-tehty ylistys- tai alistuslaulu.
Sinne suuntaan siis tämän päivän sitruuna.



maanantai 2. marraskuuta 2009

Näillä seuduilla



Talvivarastot alkavat olla jo aika hyvässä kunnossa . Tänään täydennettiin mm. perunalastu- ja punaviinivarastoa. Ei siis pitäisi olla hätäpäivää, vaikka talvi olisi armoton - ja Veikko Huovisen kirjaa lainaten se usein näillä seuduilla on. Lampaanruhoja emme aio hankkia emmekä turkisliivejä, mutta kaikkea muuta tarpeellista. (vrt. Veikko Huovinen:Hamsterit)
Villalankavarastoa täydensin myös tänään ja keittiöpuolelle ostettiin veitsenteroittaja. Esteettistä silmää ilahdutettiin Paratiisi-mukeilla (2 kpl).

Kaiken kassakonekilinämusiikin jälkeen oli kiva tulla kotiin, lämmittää talo, lukea sähköpostit ja -postit ja valmistautua leppoiseen koti-iltaan.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Sekä että


Olen aina pitänyt kaupungeista. Rakastan shoppailua. Pidän ihmisvilinästä, ratikoiden kolkkeesta, kaupungin hektisestä tunnelmasta. Opiskeluaikojeni Helsinki on se, mitä joskus kaipaan ja jonne teen pyhiinvaellusmatkoja aina silloin tällöin.
Tampere on ollut mieluinen kaupunki jo pitkään. Sopivan junamatkan päässä jopa päiväreissua varten. Kauniita taloja, pikantteja yksityiskohtia ja ihmisiä.
Ja rakastan maalla asumista. Rakastan kiireettömyyttä, hiljaisuutta, luontevia kassajonokeskustelutuokioita.
Olen siis kaksijakoinen luonne. Vähintään.