Ruokapöydässä virisi mielenkiintoinen keskustelu, joka osittain lähti yöpöytälukemisestani (Erik Wahlström: Jumala / Schildts Kustannus 2006). Siinä punajuuri-peruna-porkkanavuoan ja suklaakiisselin välillä spekuloitiin mm siitä, miksei kirjasta sinänsä noussut isompaa kohua siinä vaiheessa, kun se ilmestyi. Syitä on varmaankin monia. Ehkä siitä ei uskallettu keskustella, ettei leimannuta a) tiukkapipouskovaisiksi b) liian vapaamielisiksi c) hauskankriittisiksi. Jossakin oli kysytty Wahlströmiltä, onko kyseessä jumalanpilkka. Kirjailija oli vastannut, että sellaista ei voi pilkata, mihin ei usko.
Triviaa: Kirjan suomentajan Leena Vallisaaren isä on Suomen Lähetysseuran apulaisjohtaja vuosien takaa eli Aleksi Vallisaari.
Erik Wahlströmin isä, Jarl Wahlström, on puolestaan ollut Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja.
Itse olen oppinut vuosien mittaan yleensäkin keskustelemaan. Nykyään en kaihda edes debattia, vaikka rakentava dialogi onkin parasta, mitä tiedän.
%20(1).JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti