Nukuin viime yön suhteellisen hyvin, mutta useammassa pätkässä. Olin siis pätkäyöläinen! Yhdessä unessa olin Keskipellon talossa pakkaamassa lapsille ja minulle eväitä junamatkaa varten ja ihmettelin, kun siellä oli kaikki kaapit täynnä ruokatavaroita - yksikin kaappi oli suunnilleen kolme metriä korkea ja ei minkäänlaisia tikapuita tms ollut näkyvillä. Alahyllyillä ei ollut juuri muuta kuin Viitalan leipomon ohuita naanleipiä. Eväiden tekeminen oli siksi hyvin haasteellista...
Toisessa unessa seurakunnan entinen kanttori tarvitsi allekirjoitukseni johonkin paperiin ja ehdotti minua hankkimaan seuraavaksi eriväriset farkut. Minulla kuulemma on jo vuosikausia ollut samaa sinistä...
Unet ovat niin ihmeellistä maailmaa, että oksat pois! Mistä niitä unia oikein tulee?! Jotakin joskus aamulla ehkä muistaa, mutta suurimman osan unohtaa. Joskus onneksi, joskus harmiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti