sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Pieni muutos
Kuluneella viikolla on vietetty Reilun kaupan viikkoa. Jo pienen muutoksen tekeminen on reilua. Ostin pussillisen reiluja appelsiineja torstaina ja ison tertun reiluja banaaneja eilen. Ei se ollut tarpeeksi, mutta edes jotakin.
Lokakuu vetää viimeisiään ja nyt voi sanoa, että se on ollut keskustelun ja hengellisen nokkapokan kuukausi. Raamattu on varsin elastinen, kun siitä löytyy perusteita ja sitten siitä ei löydy perusteita. On vastustajia ja puolustajia. On oikeita ja vääriä mielipiteitä. On kirkasotsaisia, puhdassydämisiä ja ties mitä. - Tulevat seurakuntavaalit häämöttävät kahden viikon päässä, eikä ennustajaukot eivätkä -eukot osaa veikata, millaisia päättäjiä loppujen lopuksi valitaan. Kristallipalloilla olisi nyt kysyntää seurakunnissa...
lauantai 30. lokakuuta 2010
Lokakuun tokavika
Hyvä päivä on oikeastaan monesta pienestä asiasta kiinni. Tänään on ollut sellainen. Aamulla nukkua tursnutettiin yli yhdeksään edellisyön rästejä pois. Aamupalalla viivyttiin, sitten siivottiin huushollia, käytiin kaupassa ostamassa muutaman kassillisen verran ruokatavaroita, vaihdettiin puhtaat petivaatteet, laitettiin pyykit kuivumaan, vietiin roskat ja biojäteastia. Sitten olikin aika relata...
Katsottiin toinen puoli Koivusalon elokuvasta Täällä Pohjantähden alla. - Eilen aloitimme ja hieman tuli hätäinen vaikutelma kerronnan nopeudesta ja monen hyvän kohdan skippaamisesta. Tänään sitten oli rauhallisempi ote ja uusia pieniä aspektejakin oli Koivusalo saanut elokuvaan. Lopussa valmistauduin itkemään, kuten Laineen versiossa käy joka kerta, kun Akseli tulee kotiin. Nyt jäi vain muutamaan kyyneleeseen... Kokonaisarvosanaksi antaisin 8-.
Talo on siisti ja lämmin. Mieli on hyvä. Meillä on kaikki hyvin.
perjantai 29. lokakuuta 2010
Karkki vai kepponen?
Halloween ei ole ollut meidän juttu koskaan - paitsi parin elokuvan muodossa. Alkujaanhan halloween oli sadonkorjuun ja pimeän alkamisen juhla, mutta sitten juhla kulkeutui Setä Samulin maahan ja palasi sieltä vähän erilaisena. Suomessa juhlalla ei ole niin vanhaa statusta, että sillä olisi joku tarkka päivämäärä, joten se voi olla milloin vaan - perinteisestihän halloweenia juhlitaan lokakuun viimeisenä päivänä. (Meillä ei myöskään juhlita kekriä.)
Viime yön nukuin sen verran huonosti, että voin ehkä hemmotella itseäni tänään päivätirsoilla. Katsotaan sitä sitten. Mielessä vaan pyörii kaikenlaista kuluneen ja tulevan viikon tiimoilta, joten nukkumatti joutui suorittamaan tehtäväänsä vain osa-aikaisesti. Nöyrimmät anteeksipyynnöt...
torstai 28. lokakuuta 2010
28.10.
Olipa päivä! Aamupäivällä spinnasin kolme varttia ja olin erittäin tyytyväinen siihen - samalla tuli katsottua Uusi päivä -sarjaa, jota en koskaan muista katsoa reaaliajassa. No, päivällä sitten meni arpomiseksi, kun sohva houkutteli puoleensa ja toisaalta hienoiseen tihkusateeseenkin olisi tehnyt mieli. Entinen minä olisi valinnut sohvan saman tien, mutta nykyinen minä veti lenkkikamppeet päälle ja lähti tien päälle. ´Kirsin risteyksessä´ kävin kääntymässä eli vajaa viisi kilometriä taittui ja sen jälkeen kotona oli hyvä mieli...
Hyvä mieli jatkui edelleen ip, kun netistä bongasin Turun piispanvaalien tuloksen. Olin superhypertyytyväinen, kun Kaarlo Kalliala voitti jo ensimmäisellä kierroksella. Kirkon kevät siis jatkuu edelleen!
No, siinä se sitten olikin. Seurakuntavaalien kenraaliharjoitusta alettiin tehdä klo 16 ja aluksi kaikki sujui hyvin, kunnes sitten tasatulosraporttien kohdalla jymähti. Jymähti monessa muussakin seurakunnassa, kun tukipuhelin tuuttasi jatkuvasti varattua. Parin tunnin kuluttua oli pakko luovuttaa ja lähteä ruokakaupan kautta kotiin. Onneksi jäätelö oli tarjouksessa...
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Tuuri, hyvä?
Eilen illalla katsottiin realityohjelmaa kyläkaupasta. Ohjelman tekijöillä on ehkä ollut ihan hyvä tarkoitus kertoa siitä, mikä oikein vetää ihmisiä tuhatmäärin onnenmaahan. Katsojalle se myös välittyi, vaikkakin aika tyhjentävästi ja ihmettelen, miten vielä kahdeksaan jaksoon riittää aineksia... (Ja tämähän on vasta ensimmäinen tuotantokausi!)
Aloitimme ulkoruokintakauden. Ensimmäinen nälkäinen talitintti saapui paikalle tänä aamuna. Oletettavasti hän tuo sukunsa pian mukanaan. Linnunsiemenien ostaminen on pieni raha meille, mutta iso asia lintukunnalle.
tiistai 26. lokakuuta 2010
Isä/appi/ukki
Muuttuvat laulut vuosien mennen
Aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
Voi viedä huomispäivän tie
Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaa
Ja löytää uuden ihmisen.
(Rauno Lehtinen ja Tuula Valkama: Muuttuvat laulut)
***********************************************************
Kaksitoista vuotta sitten minusta tuli täysorpo, kun isä-Erkki kuoli. Hänen muistolleen lempilaulustaan nyt tämä lainaus.
Aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
Voi viedä huomispäivän tie
Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaa
Ja löytää uuden ihmisen.
(Rauno Lehtinen ja Tuula Valkama: Muuttuvat laulut)
***********************************************************
Kaksitoista vuotta sitten minusta tuli täysorpo, kun isä-Erkki kuoli. Hänen muistolleen lempilaulustaan nyt tämä lainaus.
Siivousta
Kyllä sinne vaalikoneelle sitten eilen pääsi, kunhan malttoi odottaa ja olla kärsivällinen. (Kärsivällisyys ei oikein kuulu hyveisiini.) Muutaman vastaajan kohdalla yllätyin posi- ja muutaman kohdalla negatiivisesti. Saa nähdä...
Tänään meillä oli vuorossa varaston siivouksen alkurupeama. Tavaraa kertyi kirpparilaatikkoon, roskalaatikkoon, säästettävään laatikkoon ja paperinkeräyslaatikkoon. Hyvä me, toistelimme aina välillä siinä vaiheessa, kun alkoi koko homma tökkiä. (Toisella oli varastossa kylmä ja toisella pesuhuoneessa kuuma.) Nyt varastosta jo löytää yhtä sun toista tarpeellista ja lattialla on tilaa kulkea...
maanantai 25. lokakuuta 2010
Lär dig svenska!
Tämän aamun uutisotsikkona oli mm. se, että suurin osa kunnanjohtajista luopuisi mieluusti pakkoruotsista. Sana ´pakkoruotsi´ on peräisin Suomalaisuuden Liiton miehiltä, joten ilmeisesti Erkki Pihkalaa ja Heimo Rytköstä saamme siitä kiittää (?). - Itse olen aina pitänyt ruotsinkielestä ja lukenut muutakin kuin koulukirjoja ja koulutekstejä. Kansakoulun kolmannelta luokalta (kiitos kuuluu Liisa Oravalalle, joka oli meillä opettajana) lukion loppuun ehtii jo koulussakin opiskella kymmenen vuotta svenskaa. Ei pakkona vaan hyötynä.
Tänään on seurakuntavaalien yksi merkittävä päivä, kun vaalikone aukeaa kaikelle kansalle (kristi-). Ainakin juuri äsken oli sivuilla sen verran ruuhkaa, etten päässyt lukemaan ehdokkaiden mielipiteitä tai raksittuja ruutuja. Täytyy yrittää myöhemmin uudestaan...
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Kaksi kuukautta aikaa...
Olen aina ollut kahvi-ihminen ja ilmeisesti omistan teräsvatsan, sillä jossakin vaiheessa join kahvia tositosipaljon. Nyt kahvimukillinen aloittaa päivän, toinen mukillinen maistuu päiväkahvivaiheessa ja hyvin harvoin enää illalla halajan kahvia. Tee on tullut iltakuvioon mukaan kuin itsestään ja nimen omaan vihreä tee. Käymme iltaisin mielenkiintoisia keskusteluja teemukien ääressä tai katsomme mielenkiintoisia elokuvia tyhjentäen samalla teekannua.
Eilen tein pienen taikinan verran piparpähkinöitä, joista kuitenkin jätin pähkinät pois. Tuli sellainen joulufiilis, kun ikkunasta näkyi luminen maisema. Lumi, kaneli, kardemumma, inkivääri ja siirappi jotenkin vain kuuluvat ehdottomasti yhteen...
Tänään onnittelen kahta syntymäpäiväsankaria - toinen on YK ja toinen Kari-kyty. Nostimme lipun liehumaan kummankin kunniaksi.
lauantai 23. lokakuuta 2010
Valoa!
Osallistuin eilen hiljaiseen mielenilmaukseen, sillä mielestäni jokainen pienikin teko ja tunnemaailman positiivinen värähtely on tarpeen tänä aikana, jolloin kirkkojen jäsenrekisterit pienenevät ja monelle ihmiselle kerrotaan suoraan, millainen hän ei oikeastaan saisi olla. - Meillä Laurilan pihalla oli kaksi kakkuvuokakynttilää palamassa pitempäänkin kuin tuon puolen tunnin ajan, iltamyöhällä vielä näkyi valoa.
Yö yllätti täysin, sillä tänä aamuna oli (taas) talvi. Omenapuiden oksat pullistelevat lumilihaksillaan ja postinhakureissun tehnyt mies oli joutunut lapioimaan postipolun ihan tosissaan. Varastosta on haettava talvikengät - pipot, lapaset, kaulahuivit ja paksummat pompat onkin jo valmiina eteisen naulakossa.
perjantai 22. lokakuuta 2010
Perjantaipössis
Virastotuurauksen viimeinen viikkotyöpäivä, joka oli alusta ja lopusta kiireinen - välillä oli aikaa syödä puuroa ja lukea Kotimaata. (Huom, ei yhtä aikaa.) Tuo työ on sitten mukavaa ja palkitsevaa, vaikka totuuden nimessä sanottakoon, että palkka on aika vaatimaton...
Aamulla kuulostelin keliä ja uskaltauduin kuuteen pakkasasteeseen fillarilla. Ajoin hieman varovaisemmin kuin yleensä ja totesin tienpinnan olevan ihan ookoo. Harmi vaan, että valitsin käsiin täysin väärät vermeet - kirjoneulelapasissa sormia paleli ihan simona. Tiesi sitä, että sormien sulattamisessa perillä srk-kodilla meni aikaa jonkin verran. Sulivat kyllä itsestään ilman uunia, kuumaa vettä tai puhalluslamppua.
torstai 21. lokakuuta 2010
Kanelin ja vaniljan liitto
Torstai, vapaata täynnä - mitä nyt yksi kokous tuossa iltapäivällä Vanhan kirkon tiimoilta... Aamu oli hidas, sillä unta riitti vähän yli yhdeksään ja tässä talossa se on jo mainittava asia. Unien katsomista tuli harrastettua lähes urakkatyylillä - ja mitään en muista!
Eiliset pullat onnistuivat hyvin ja kriittisenä leipurina olin itsekin tyytyväinen. Ennen tein kanelipullia tai vaniljapullia, kunnes sitten joskus syttyi päässä lamppu ja kokeilin tehdä kanelivaniljapullia - niiden liitto on juuri sopivan makea, ei äitelä eikä tunkkainen. Suosittelen.
Lumet lähtivät pari päivää sitten ja maisema on jälleen täynnä syksyä. Eilen illalla totesin uuden takin kestävän ohuenlaista tihkusadetta kiitettävästi, joten hyvä ostos kaiken kaikkiaan. Varsinkin sen uuden violetin palestiinalaishuivin kanssa, jonka sain kuopukselta...
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Mezzomultipäivä
Takana virastopäivä, joka ei ollut semi eikä multi, mutta siltä väliltä. Kutsun päivää sitten vaikka mezzomultipäiväksi... Virkatodistuksia, muutosliikennettä yms. Muutama ihminen kävi ihmettelemässä, miten olen tuolla töissä.
Kotona tein saman tien pienen pullataikinan, sillä lupasin leipoa illan kokoukseen tarjottavat. Kanelivaniljarullapullia siis luvassa.
Eilen päättelin sivarisukat ja vein ne postin kuljetettavaksi. Oli sitten aloitettava heti uutta kudinta, kun seiskaveikan sinisorsa on niin kaunista lankaa. Miehelle siitä jo olen ehtinyt sukat tehdä, mutta teen nyt sitten yhdelle ystävälle piristykseksi.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Vapaalla
Vapaapäivä on tosi hyvä keksintö aina silloin tällöin ja tänään varsinkin se tuntui luksukselta... Nukuin pitkään, join ison mukillisen mustaa kahvia ja vietin aikaa sosiaalisen median parissa, kunnes päätin tehdä jotakin hyödyllistä.
Keittiön kaapeissa on aina jotakin järjesteltävää ja puuhailtavaa. Tiskikaapin yläkaappiin oli kasautunut epämääräisiin pinoihin pakastusrasioita, purkinkansia, muovipulloja ja muuta sesonkitavaraa. Tyhjensin kaapin, pinosin purkit järjestelmällisesti, heitin pois muutaman perstuneen muovipullon ja rikkinäisen kannen, kasasin muovikoriin varastoon menevää tavaraa ja olin tyytyväinen lopputulokseen.
Sitten iskin silmäni astiakaapin alahyllyyn, jossa Teemat, Killat, KoKot ja arabiamukit asustavat. Taas tyhjensin hyllyn ja järjestelin astiat hieman tehokkaammin. Mitään en poistanut, mutta tilaa ikään kuin tuli lisää. Siisti hylly, hyvä mieli.
maanantai 18. lokakuuta 2010
Virastossa syyslomittajana
Tänään tuurasin virastossa ja vuorossa oli multivilkas päivä. Pari virkatodistusta kirjoitin, sitten setvin muutosliikenteen sumaa, vastailin puhelimeen, jaoin vaalikonetunnuksia ja olin vaalilautakunnan sihteerinä. Visiteeraajiakin kävi - kirjansitojanainen, mattomies, tiskikonemies ja sukututkijanainen. Ruokatauolla kävin lämmittämässä keittiöllä soijamakaronilaatikkoa ja söin sitä hyvän salaatin kera.
Ai niin, sain myös mielenkiintoisen, vaikkakin hieman pitkästyttävän puhelinsoiton. Eräs ihminen purki mieltään homoasiassa ja sanoi mm. hyväksyvänsä homoliiton siunaamisen, mutta ei sitä, että alttarille tulisivat hunnuissaan ja killuttimissaan kekkuloimaan. - Kuuntelin ja huokailin sisäänpäin. Ihmeen paljon hän ehti sanoa kolmessatoista minuutissa...
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Hilepäivä
Sunnuntaiaamu olikin vaihteeksi taas vähän kiireisempi, kun pätkätyöläisenä sain viikonlopputuurauksen hoidettavakseni naapuriseurakunnassa. Kirkko oli pieni ja urut hyvät, joten puitteissa ei ollut valittamista. Puoleenpäivään mennessä olin jo takaisin kotona juomassa kirkkokahvia ja syömässä erittäin hyvää porkkanakakkua. Päivän sanomalehteenkin ehdin tutustua, kun enää ei ollut kiirettä mihinkään.
Pikkupakkaspäivä esittelee syksyluontoa kauneimmillaan. Kuuraa, hilettä, timantteja ja auringonpaistetta puiden oksilla ja maassa. Synti olisi jättää tällaisena päivänä kävelylenkki tekemättä...
Edit: Ei syntiä, vaan kahdeksankymmenen minuutin kävelylenkki. Hyvä me!
lauantai 16. lokakuuta 2010
Lauantaifiilareita
Lauantaipäivään kuului tänään yhden vanhan hevosmiehen hautajaiset (työkeikka), ateria Hesellä, kirppariostoksia ja Prisman ostosreissu. Päivän aikataulu sitten siirtyi sen verran, että päiväkahvia juotiin vasta klo 16 jälkeen ja iltaruokaa oli tarjolla Kotikadun loputtua. Iltaruokana oli uuniperunoita, kylmäsavulohi-sipuli-creme fraiche-mössöä ja juomana olutta. Ei paha yhdistelmä ollenkaan.
Tänään sain toisen sivarisukkaparin sukka ykkösen valmiiksi ja aloitin jo sukka kakkosta. Tulee hyödynnettyä lankoja, joilla mies yllätti minut tässä kesällä, kun löysi varastosta villalankoja kahmalokaupalla. (Olen niistä kyllä jo värkännytkin jo yhtä sun toista.)
Kirkossa kuohuu ja kohisee. Arkkipiispa toivoisi keskustelua, mutta tilanne taitaa olla juupas-eipäs -vaiheessa...
perjantai 15. lokakuuta 2010
Pinkkiä
Tänään pukeudutaan pinkkiin. Teemapäivät on hyviä ajatusten pysäyttäjiä tavallisen arjen tallaamisen keskellä.
Aamupäivällä mietin Harriet ja Nels Olesonin perheriitaa ja sitä, kuinka pieni yhteisö kuohui siinä tilanteessa. Mielestäni aivan liiallista puuttumista toisten asioihin... Riitahan puhdistaa ilmaa ja moni mies olisi Nelsin paikalla lähtenyt jo monta kertaa kaupan ovet paukkuen. Niin tai näin, olen sitä mieltä, että jokainen hoitaa omat asiansa ja nokkapokkansa. Kaikkien asioita ei tarvitse kaikkien tietää. Ugh.
torstai 14. lokakuuta 2010
Viva la Chile!
Eilisen päivän seurasin jännityksellä Chilen tilannetta ja uutispäivityspalkki oli ahkerassa käytössä - pelastuneiden kaivosmiesten määrä kun lisääntyi koko ajan. Tänä aamuna kahdeksan uutisissa sitten oli tilanne jo se, että kaikki olivat päässeet loukusta ja koko kaivos oli tyhjä. Ei siis ihme, jos Chilessä kuohuviini virtaa ja kansallislaulu kaikaa.
Illalla sain ensimmäisen sivarisukkaparin valmiiksi ja aloitin toista. Seurasin samalla Top Chefiä ja iloitsin siitä, kun Anita Lo oli ensimmäisen erän voittaja. (Hubert kyllä on minun ehdoton suosikkini tuossa kisassa...) - Kokkiohjelmien suosio näkyy television tarjonnassa, kun joka lähtöön on erilaista ruoanlaittoa. Ennen ei juuri ollut muuta kuin Kati Nappa ja Jaakko Kolmonen - heitä mitenkään väheksymättä. Tosin kyllä ruisleipä ja puolukkahillo ovat yhdistelmänä ehkä liian rock...
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Jokaisessa meissä
Maisema on edelleen osaluminen, mutta ainakin fillarointi sujui tänä aamuna ihan hyvin. Olen sen verran arkajalka, että liukkaiden kelien tullessa fillari laitetaan talviteloille - nämä pitkät syksyt vaan ovat mahdollistaneet ajamisen vielä joulukuullakin, joten saa nyt nähdä...
Eilen illalla seurasimme kakkoskanavan homoiltaa, joka kirvoitti studiossa melkoista keskustelua. Eiköhän olisi jo korkea aika tulla nykyaikaan sieltä kahdentuhannen vuoden takaa! Parhaita keskustelijoita oli ehdottomasti Leena Huovinen, joka ajattelee ihmistä kaiken takana. - Keskustelu asiasta jatkuu varmasti pitkään lehtien palstoilla ja netissä. Mielenkiintoinen ajatus on englantilaisella geneetikolla Wilston Holtilla, jonka mukaan jokaisessa meissä on himpun verran homo- ja heteroseksuaalisia piirteitä. Tuo tuskin tulee yllätyksenä, jos uskallamme ajatella asiaa tarkemmin...
tiistai 12. lokakuuta 2010
Styroksia vai ei
Tänä aamuna maa oli valkoinen, kuten meteorologi-ihmiset olivat kertoneet meille viisaasti etukäteen. Yön aikana lunta oli ripeksinyt ja rullaverhoa avatessa maisema oli eri kuin eilen. (Näyttää siltä kuin joku olisi käynyt heittelemässä reilumman puoleisesti styroksimurua.) Maisema on raikas, puhdas ja samalla hieman pöllämystyneen näköinen.
Eilen illalla päättelin parit sukat - se kun tahtoo jäädä aina tekemättä kutomisen jälkeen. Yhden sivarisukan sain jo valmiiksi ja tänään aloitan sille paria. Toivottavasti haaste saa monet tarttumaan puikkoihin, tutkimaan omat lankavarastonsa, luomaan silmukoita ja kutomaan paljon hyviä ajatuksia kerrosten väliin.
maanantai 11. lokakuuta 2010
Kehu itsesi päivässä
Eilen illalla lähdimme syysseikkailukävelylle. (Seikkailu-sana on vähän harhaanjohtava, mutta esikoinen sen halusi liittää muutama vuosi sitten kävelylenkkiin, jonka teimme. Olkoon sitten niin.) Vauhti oli reipas ja ilma mukavan viileä. Muistimme kehua itseämme lenkin aikana ja loputtua.
Tulin eilen töistä sopivasti päiväkahville. Jo eteisessä nuuskuttelin pullantuoksua. Mies oli leiponut briosseja, jotka ensinnäkin näyttivät kauniilta ja olivat hyviä. - Ja illaksi oli kasvispataa ja naan-leipiä. Löysin yhdeltä kirpparilta miehelle komean leipurinhatun, joka pidentää muutenkin-pitkää-miestä huisin pitkäksi. (Hattu on lähinnä rekvisiittaa, ei ehkä aina kuitenkaan leipomakäytössä. Mutta hauska!)
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Verkkaista
Mistä on hyvät sunnuntaiaamut tehty? Pitkistä unista, verkkaisuudesta, hyvästä aamupalasta, sanomalehden puolittamisesta, jutustelusta, kynttilänvalosta - niistä on hyvät sunnuntaiaamut tehty.
Tänään huomasin, että Aleksis Kivellä ja Lumikilla on jotakin yhteistä. Molempia yhdistää maaginen luku seitsemän. Mies kun meni laittamaan lipun salkoon ja ehdotin, että omistaa liputuksen Uneliaalle, sillä olin vielä puoliksi unten mailla.
Suomalainen kirjallisuus voi käsittääkseni aika hyvin. Uusia kirjoja ilmestyy tasaisella tahdilla. Omalla yöpöydälläni on tällä hetkellä Piia Postin Talven jälkeen valo ja Juha Itkosen Seitsemäntoista. Postin sain perjantai-iltana loppuun ja eilen illalla aloitin Itkosta. Erilaisia, eri sarjan kirjoja - mutta kiinnostavia kumpainenkin.
lauantai 9. lokakuuta 2010
A, B, C, D...
Nyt puhutaan paljon D-vitamiinista ja sen suositusmäärien pienuudesta. Ihmevitamiini, jolla ilmeisesti on vaikutusta monenmoneen vaivaan.
Keskipellossa kaksi lasta sai kalanmaksaöljyä ja yksi sai Sanasolia. Sitten isä-Erkille tuli oivallus, jonka myös meni toteuttamaan. (Valitettavasti.) Isä sekoitti Sanasolia kalanmaksaöljyyn ja arveli ratkaisseensa koko makuinhotusongelman. Ei ratkaissut, eihän sitä ottanut sitten edes Erkkikään... - Nykyään onneksi kalanmaksaöljyä saa kapseleina, jotka on helppo suitsait nielaista.
Eilen luin Voima-lehdestä mielenkiintoisen jutun villasukista, joita nyt voi kutoa sivareille ja totaaleille. Liityin heti Fb:ssa ryhmään ja lupasin kutoa kahdet sukat. Ainakin. Lisää asiasta löytyy blogissa.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Novitaa raidalla ja ilman
Eilen tutustuin lankaan, jota sain vaihdossa pariin keltaiseen Teema-astiaan. Lanka on seiskaveikan Raita ja siitä petrooli-kanerva-punalila. Kaunista raitasukkaa syntyi varren ja kantapään verran eilen - kunhan ensin olin saanut valmiiksi yhden muun työn eli sukka kakkosen yksivärisestä seiskaveikasta.
Raidoituksesta huolimatta miellän langan aika violetiksi ja jotenkin violetti väri nyt hyppää joka paikasta esiin. Ostin violetin ulkoilutakin, kudoin violetin kaulahuivin ja kaupassa etsin violetteja kynttilöitä. Kirkon puolellahan tuo väri on katumuksen väri ja chakramaailmassa taas henkisyyden väri, joka auttaa avaamaan ajatuksia ylemmille tasoille. - Niin tai näin, kaunis väri joka tapauksessa.
Tein minä eilen muutakin kuin kudoin. Viimeistelin pari joulurunotekstiä, tyhjensin tiskikoneen, kirjoitin kirjeen ja kävin kirjastossa.
Jk. Onnea, isoveli!
torstai 7. lokakuuta 2010
Yks, kaks, kol
Ihmettelen monia asioita ja miehen kanssa on mukava ihmetellä ääneen. Joidenkin tv-ohjelmien suuret katsojaluvut kummastuttavat. Itse emme kuulu niihin, jotka käyttävät sunnuntai-illastaan melkein kaksi tuntia seuraamalla toisten tanssahtelua. Ohjelman idean köppäisyys suhteessa katsojamääriin on tietysti monenkin hatunnoston arvoinen. - Tästä voi helposti vetää sen johtopäätöksen, että tanssi ei ole meidän juttu. Ei toudellakaan.
Eilen sain kiitoksia tekemästäni extratyöstä ja olin ylpeä siitä, että osasin. Ehkä se siis on totta, että minussa asuu tietokonenörtti...
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Aamu alkaa aalla
Perjantaina olin kehityskeskustelussa. Keskustelu oli hyvä, sillä puhuimme samaa kieltä. Ei tarvinnut vääntää mistään langasta mitään ja punainen lanka oli pöydällä kissan kanssa. Vuodessa oli kissa kuitenkin pienentynyt. Hyvä niin.
Tänä aamuna heräsin jo seitsemältä. Näin viime yönä roppakaupalla unia, joista en muista muuta kuin sen, että olin perhekirkossa soittamassa ja minulla oli väärä messusävelmistö mukana ja en edes tuntenut sitä kaavaa, joka oli käytössä. Ei ehkä ihan painajainen, mutta harmillisen epämukava uni...
tiistai 5. lokakuuta 2010
SKP tai SKV
Kirjoista luopuminen oli jossakin vaiheessa mahdotonta. Täydet hyllyt jotenkin vaan kuuluivat elämään. Hyllyt ovat toki täydet edelleen, mutta aina silloin tällöin voi jostakin luopua. Ihmeellisintä on, että se ei edes satu.
Meillä on joskus tapana viettää Suurta Kyseenalaistamisen Päivää tai oikeastaan Viikkoa. Kalenteriinkin se on merkattu, siihen tammikuun alkupuolelle jouluhumun jälkeen. Silloin meillä inventoidaan kaikkea mahdollista ja turhaa tavaraa lähtee uusiin koteihin ja jotakin myös sihvareille (vrt. Sihvari). Ylimääräisen sälän vapauttaminen tekee hyvää ja oikeastaan rakastan järjestystä ja suoria pinoja, vaikka muuta yritän väittää...
maanantai 4. lokakuuta 2010
Joulumietteissä
Jotkut päivät on tohinaa ja touhua, jotkut taas eivät. Rauhallisen viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna olikin jo nokialainen herättämässä kahdeksalta ja virastopuuha kutsui. Seurakuntavaalit työllistävät uskomattoman paljon (sopiva ilmaus!) myös tuntityöläistä, kun aikatauluja on siinä ja tässä. Puuskahdinkin jo Fb:n puolella, että onneksi seurakuntavaalit on vain joka neljäs vuosi - ja tämä oli se suurin syy.
Tekstin tuottaminen on ollut päivän teema. Pari tilausjuttua on joulun tiimoilta ja auringon paistaessa heleästi syystaivaalta ei ole kovin helppoa orientoitua jouluun, mutta sain kuitenkin toisen jo tehtyä. Ei pitäisi valittaa; tiedän jonkun kirjoittaneen joululehteä varten heinäkuussa kovimmilla helteillä. Siinä on vain harrastettava akrobatiaa verbaalisessa muodossa ja luotettava, että hyppy jouluun onnistuu...
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Sunnuntaiaamuna, mutta ei aikaisin
Eilisellä ostosreissulla (Palokka) tuli puheeksi autokäyttäymiskulttuuri ja se, onko kaikista kuskeiksi vai ei. Rehellisesti myönsin, että onneksi ajokokeiluni tapahtui vain kerran ja silloinkin Hankasalmella raviradalla, jossa ei silloin ollut ketään muita kuin Datsun Cherry ja me. Jos minulla olisi jostakin syystä ajokortti ja auto, olisin liikenteessä kyllä ihan täystuho. Koordinaatiokykyni kun ei ole parhaita mahdollisia ja toisekseen nautin kovasta vauhdista ja vaarallisista tilanteista... Olisin ajaessa varmaankin ihailemani Frank Drebinin kaltainen kuski. - On se hyvä, että ihminen ajoissa huomaa oman rajallisuutensa!
Tänään pitäisi käydä kävelylenkillä, kun viikon liikuntapäiväkirja on aika suppea. Suppeus johtuu osin laiskuudesta, osin nuhayskäpöpöstä.
lauantai 2. lokakuuta 2010
Numeroita
Tämä on 600. (kuudessadas) postaus. Blogilla on ikää 533 päivää. Itse olen 51-vuotias. Kengännumeroni on 41. Ensi keväänä tulee kaksikymmentä vuotta petäjävetisyyttä täyteen. Menin kouluun kuusivuotiaana. Minulla on kaksi lasta. Minulla on yksi mies.
Eilen onnistuin tekemään erittäin hyvää spagettikastiketta. Käytin siihen rypsiöljyä, punasipulia, soijarouhetta, soijakastiketta, tomaattisosetta, basilikaa ja ruokakermaa. Täysjyväspagetin kanssa se maistui taivaalliselta. (Mielipiteen jakoi myös mies.)
Lounaan kasvisssosekeitto onnistui samoin hyvin. Heitin kattilaan porkkanaa, perunaa, sipulia ja omenaa. Lisäsin keitinveteen yhden kasvisliemikuution. Annoin kiehuskella hitaasti tositosi kauan. Lopuksi sekaan puoli pakettia koskenlaskijajuustoa ja sauvasekoittimella keitto sileäksi. Loppuviimeistely vielä yrteillä, joita on pakastimessa silputtuna useammankin purkin verran. Keiton kanssa oli tuoretta leipää. - Ja meillä oli hyvä ruoka ja hyvä mieli.
perjantai 1. lokakuuta 2010
Lokakuun eka
Tänä aamuna radiossa kyllä puhuttiin puuta heinää! Oli tehty tutkimus, jonka mukaan kaikkein innokkaimmin mainospostia odottavat yli viisikymmenvuotiaat perheelliset kansalaiset. Ja höpöhöpö. Emme odota, vaan mainokset yms siirtyvät saman tien paperinkeräykseen. Postimyyntikuvastoja säilytetään sen aikaa, kun ne ovat voimassa ja sen jälkeen niilläkin on sama kohtalo.
Meille tulee lehtiä aika paljon ja siksi ilahduin joku vuosi sitten, kun yhtäkkiä postilaatikkojen rinnalle ilmestyi paperinkeräyslaatikko kokoa L tai XL. Eipähän tarvitse nyt kuljetella luettuja lehtiä kovin kauas. Laatikko tuli tilaamatta, joten voisimme kutsua sitä Anneliksi...
Hyvää lokakuuta, pakkasella tai ilman!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)