(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Kaksi kuukautta aikaa...


Olen aina ollut kahvi-ihminen ja ilmeisesti omistan teräsvatsan, sillä jossakin vaiheessa join kahvia tositosipaljon. Nyt kahvimukillinen aloittaa päivän, toinen mukillinen maistuu päiväkahvivaiheessa ja hyvin harvoin enää illalla halajan kahvia. Tee on tullut iltakuvioon mukaan kuin itsestään ja nimen omaan vihreä tee. Käymme iltaisin mielenkiintoisia keskusteluja teemukien ääressä tai katsomme mielenkiintoisia elokuvia tyhjentäen samalla teekannua.

Eilen tein pienen taikinan verran piparpähkinöitä, joista kuitenkin jätin pähkinät pois. Tuli sellainen joulufiilis, kun ikkunasta näkyi luminen maisema. Lumi, kaneli, kardemumma, inkivääri ja siirappi jotenkin vain kuuluvat ehdottomasti yhteen...


Tänään onnittelen kahta syntymäpäiväsankaria - toinen on YK ja toinen Kari-kyty. Nostimme lipun liehumaan kummankin kunniaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti