Sunnuntaiaamu olikin vaihteeksi taas vähän kiireisempi, kun pätkätyöläisenä sain viikonlopputuurauksen hoidettavakseni naapuriseurakunnassa. Kirkko oli pieni ja urut hyvät, joten puitteissa ei ollut valittamista. Puoleenpäivään mennessä olin jo takaisin kotona juomassa kirkkokahvia ja syömässä erittäin hyvää porkkanakakkua. Päivän sanomalehteenkin ehdin tutustua, kun enää ei ollut kiirettä mihinkään.
Pikkupakkaspäivä esittelee syksyluontoa kauneimmillaan. Kuuraa, hilettä, timantteja ja auringonpaistetta puiden oksilla ja maassa. Synti olisi jättää tällaisena päivänä kävelylenkki tekemättä...
Edit: Ei syntiä, vaan kahdeksankymmenen minuutin kävelylenkki. Hyvä me!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti