Kirjoista luopuminen oli jossakin vaiheessa mahdotonta. Täydet hyllyt jotenkin vaan kuuluivat elämään. Hyllyt ovat toki täydet edelleen, mutta aina silloin tällöin voi jostakin luopua. Ihmeellisintä on, että se ei edes satu.
Meillä on joskus tapana viettää Suurta Kyseenalaistamisen Päivää tai oikeastaan Viikkoa. Kalenteriinkin se on merkattu, siihen tammikuun alkupuolelle jouluhumun jälkeen. Silloin meillä inventoidaan kaikkea mahdollista ja turhaa tavaraa lähtee uusiin koteihin ja jotakin myös sihvareille (vrt. Sihvari). Ylimääräisen sälän vapauttaminen tekee hyvää ja oikeastaan rakastan järjestystä ja suoria pinoja, vaikka muuta yritän väittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti