(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Mustaa ja valkoista #9


Aiheena on KURVIT / MUTKAT.

Historiasunnuntai


Tästä päivästä on kulunut suuri osa työhuoneeni Lundiarivistön inventoimiseen. Kaikenlaista tarpeetonta ja myös tarpeellista on kulkenut käsien läpi. Mies on kunnostautunut vanhojen valokuvien skannaamisessa ja olen vienyt hänelle aina vaan lisää kuvia työstettäväksi.
Jos on suhteellisen hyvin säilytystilaa kaikelle sälälle niin silloin tulee säästettyä olennaisen lisäksi myös epä-. Nyt haluan säilyttää lasten piirroksia, kirjoituksia, omia lehtijuttuja, pientilaan liittyviä historiallisia papereita (lohkomistodistus, sähkösopimus, talon lopputarkastuksen asiakirja) ja muuta, jolla on omassa historiassa tärkeä merkitys. Roskapussiin ei joutunut poistettavista paljoakaan, jotakin paperisilppuriin, jotakin saunan pesään ja eniten kuitenkin kirpputorille.

Mielenkiintoisimpia lehtileikkeitä oli joskus 1998 paikkeilla talteen repäisty aikauslehden sivu, jossa on Titanicin matkustajien nimiluettelo - siis pelastuneet ja hukkuneet. Niin että meiltä löytyy seKIN dokumentti, joskaan ei ihan alkuperäisenä.

Tänään isäni täyttää 85 vuotta. (Joku sanoo varmaankin, että täyttäisi. Minä sanon kuitenkin, että täyttää. ) Onnenvilkutus sinne tuonilmoisiin...

lauantai 30. tammikuuta 2010

1234-haaste #8


Viikon haasteaihe on "3G"

perjantai 29. tammikuuta 2010

Kevättä kohti keittiössä


The Pipo valmistui klo 00.38 tämän päivän puolella! (Pääsee kuvattavaksi, kunhan olen päätellyt langat.) Mies oli mielissään. Loppulangan jaoin kahtia ja kudon siitä ranteenlämmittimet samalla joustinneuleella (3 o 2 n), jota pipokin on. Ensimmäinen jo tulikin alkuillasta valmiiksi ja aloitan pian toista. Lanka (Shokay Jakki) on aivan ihanaa kutoa! Langan syntyperä on Himalayan vuoristossa missä elää valtaosa maailman 14 miljoonasta jakista. Tuo majesteettinen eläin asustaa 3000 metrin korkeudessa vuoristossa ja tuottaa noin 1 kg karvakuitua vuodessa. Shokay työllistää noin 260 perhettä, jotka kasvattavat ja hoitavat jakkeja työkseen. Shokay tukee näin tiibetiläistä yhteisöä antaen heille mahdollisuuden koulutukseen ja kehitykseen. (Lainaus Poppelin sivuilta.)


Tänään oli siivouspäivä. Vaihdoin keittiöön verhokapan ja kaitaliinan. Kevättä kohti, jos ei muualla niin ainakin keittiössä... Päivälliselle katoin vihreät lautaset, keltaiset leipälautaset ja vihreät lasit. Väriterapiaa!

torstai 28. tammikuuta 2010

Torstain tohinaa

Pipon kutominen jäi pahimmoilleen vaiheeseen - en usko päälaettoman pipon olevan kovinkaan järkevä vaihtoehto näillä pakkasilla... Oli siis asiaa Poppeliin.
Mukaan lähti Shokay Jakkia yksi vyyhti siihen pipoon, pari ruskeasävyistä Fabelia ja sitten toisesta kaupasta pari roosaa Isoveljeä, pari Woolia ja uusi Polkka. Loput siis muuten vain.
(Kyseisen pipon, mallia Jacques Cousteau, kutominen muuten kasvattaa kärsimätöntä luonnettani, kun olen joutunut purkamaan välillä useammankin kerroksen. Jotenkin tuo joustinneule 3 o, 2 n ei oikein mene selkäytimeen...)

Junamatkalla istuin mennessä ja tullessa saman puheliaan ihmisen kanssa, joka antoi aiheen novelliin. Ehdottikin sitä itse.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Koulunkäyntiä

Pupula odottaa kevättä...

Tämä talvi muistuttaa vanhanaikaisia talvia, jolloin oli paljon lunta ja pakkasta. Aloitin koulunkäynnin syksyllä 1965 ja talvi 1965-1966 oli todella kylmä. Lampin Suojalle (vanhalle suojeluskuntatalolle) ei ollut Keskipellosta pitkä matka kävellä, mutta muistan kaikkien talvivaatteiden olleen silloin tarpeen. Koulu toimi talon yläkerrassa ja eväsmaitopullot laitettiin uunin eteen, etteivät ne olisi jäätyneet. Talon päässä toimi koulukeittola ja Luimulan täti laittoi keittoruokaa, mannavelliä ja muuta vastaavaa. (Näin muisteltuna tädillä ei ollut ehkä kulinarismin kaikki aseet terävimmillään...) Koulunkäyntini alkutaipaleelta muistan elävästi sen, kun opettaja Anni Laakso torui minua kirjoitettuani e-kirjainta yhden rivin liikaa. Jouduin seisomaan pulpetin viereen...

Tämä talvi on sellainen talvi, joka jää mieleen ja kuviin. Laurila pukeutuu kärpännahkaviittaan päivästä toiseen - samoin Pupula, Kettula ja Repola. Kauneutta on niin, että se melkein pakahduttaa ja toisaalta myös arkipäiväistääkin jo itsensä.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Elämyksiä

Näinä päivinä olen tuntenut itseni tarpeelliseksi. Tämä ei ole ihan ainutlaatuinen eikä -kertainen tunne, mutta silti hyvinkin mainitsemisen arvoinen.

Eilen illalla olin iäkkään ihmisen sairasvuoteen vieressä - melkein sattumalta tai sitten tarkoitettuna. Ehkä oli tarkoitus opettaa meille viisikymppisille jotakin elämän arvostamisesta, sen hauraasta kauneudesta. Työkaverille tilanne oli entuudestaan jo tuttu, minä hieman ensin arkailin. Hyvä oli, kun menimme ja veisasimme. - Tänä aamuna oli tuo väsynyt yhdeksänkymmentäneljävuotias lähtenyt tuonilmoisiin.

Tänään sain olla töissä päiväkodin siunaamishetkessä. Juhlavieraat osoittivat pukeutumisellaan tiedostavansa tilanteen arvokkuuden ja käyttäytyivät hienosti. Uusi talo on tilava, toimiva ja kodikas. - Sielläkin oli hyvä olla mukana laulamassa. Kahvihetkessä viivyttiin pitkään, kun ei ollut kiire pois.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Aivojumppaa

Olen aina pitänyt sanaristikoiden ratkaisemisesta ja sanapeleistä. Luulin, että sudokut olisivat minulle epä-matemaattiselle ihmiselle täysin ulottumattomissa, mutta yhdellä junamatkalla Helsingistä Tampereelle mies (oma) kärsivällisesti jaksoi selittää pelin ideaa ja opin ja ihastuin ja hullaannuin. Miehen lisäksi siis sudokuun.

Nopeat pelit ja päättelytehtävät eivät ole minua varten. Onneksi tässä perheessä on kolme sellaisiin soveltuvaa yksilöä.

Sanaristikoiden maailman sanasto on luku sinänsä. Juttelimme asiasta kerran yhden työkaverin kanssa ja totesimme osaavamme hyvin eksakteja sanoja - jana, atomi, atolli, epuu, rasa, Tea Ista, Helena Kara, Sharon Tate, Idi Amin, Aslak. Läheskään kaikki nämä sanat eivät olisi tulleet tutuiksi työympäristössä, joten ristikoiminen avartaa!

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Mustaa ja valkoista #8


Aihe: PARASTA ELÄMÄSSÄ

Ohje

Sano itsellesi tänään: Minä pidän sinusta.
Sano ihan silläkin uhalla, että joku moittisi sinua itserakkaaksi.
Sano se itsellesi - kaiken uhalla.

lauantai 23. tammikuuta 2010

1234-haaste #7



Viikon haasteaihe:


" koko nimesi kirjainmäärä (myös sukunimi ja toinen/toiset nimet lasketaan mukaan) "

Paratiisista


Jollakin foorumilla törmäsin sanaan ´ulospäinkääntynyt´ ja se kuulosti minusta herkullisen huvittavalta. Samalla tekniikalla myös ´sisäänpäinsuuntautunut´ muuttaisi luonnettaan; olisi heti hyväksyttävämpi vaihtoehto.
Esikoinen käytti minusta kerran ilmaisua ´vertikaalisesti haasteellinen´. Siinä vaiheessa kyllä olinkin auttamatta perheen lyhyin ihminen, joten hyväksyttävä oli tuo julma totuus.

Tänään onnittelen hyvää ystävääni Leenaa, joka viettää syntymäpäiväänsä. Esikoisen kummitädin ominaisuudessa hän kuuluu lähi-ihmisiimme.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Konsonansseja


Ihanan laiska perjantai. Ohjelmassa on ollut mm. kokkailua. Päivälliseksi tein kasvispihvejä ihan oman reseptin mukaan vai pitäisikö oikeastaan sanoa reseptittä - porkkana-ja lantturaastetta, perunamuusia, pestoa, pari kananmunaa, yrttisuolaa, korppujauhoja ja ne vaan kaikki sekaisin mössöksi. Muotoilin pihvit ja paistoin ne rypsiöljyllä. Pihvien seurana sinihomejuusto-partaäijäkastiketta, jonka maustoin currylla, couscousta ja kasvisraastetta. Vatsa tuli sopivan täyteen ja jälleen kerran oli kiva huomata, että itse osaa tehdä vaikka mitä...

Illalla kudoin punaraitaisesta seiskaveikasta pitempien sukkien vartta. Novita-lehdessä vaan oli vähän virheitä, joten pääsin eka sukan kantapäähän asti ja jouduin sitten purkamaan pitkän matkaa. Puhisin vähän aikaa ja sitten jatkoin kutomista. - Tänään piti ilmestyä muuten uusi Novita-lehti, mutta ei vielä ainakaan tänä iltana sitä löytynyt paikallisesta smarketista.

torstai 21. tammikuuta 2010

Vapaa torstai

Unisukka ykkönen iki-ihanasta Fabelista.

Pakkasaamu tänäänkin, mittarissa -25,3 astetta ja yöllä näkyy olleen vielä muutama aste kylmempää. Eilen kävelin parinkymmenen asteen pakkasessa kylältä kotiin ja se nyt oli vielä ihan siedettävää, kun piti vauhdin tarpeeksi kovana. Näkökenttä vaan oli taas aika vähäinen, kun koko ajan huurtui...

Kalenteri on täysin tyhjä tämän päivän osalta, mutta en usko sen olevan mikään probleema. Ehkä kirjoitan kirjeen, ehkä leivon, ainakin kudon ja katson vaikka jonkin elokuvan. Imurointi voisi olla kova sana - tässä vaiheessa viikkoa...

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Harmoniaa



Eilisen liikuntana oli reipas kävely kylälle ja takaisin. Matkaa kertoi askelmittari kertyneen yhteensä 7,08 km ja aikaa kului 70 min. Monta kärpästä yhdellä iskulla, kun tuli liikuttua, säästyi bensaa, eikä tullut saastutettua luontoa. (Yksi huumorintajuinen työkaveri totesikin, että sädekehä kasvaa kyllä koko ajan ja lupasi sitten sanoa, kun se turpoaa niin pahasti, että menen sen voimasta ihan koukkuun...)

Illan ohjelmassa oli sukankutomista, telkkarin katsomista (mm. Suurin pudottaja, Ilman kavaluutta 1/4) ja saunomista. Leppoisaa harmoniaa, joka monia saattaa kyllästyttää, mutta josta minä ammennan voimaa ja jaksamista.

Eilen tuli muuten kuluneeksi neljännesvuosisata siitä, kun esikoinen sai nimekseen Jyri Antero - siihen asti oli kulkenut vain hellittelynimillä kunnon venäläiseen tyyliin. Sinä talvenakin oli kovia pakkasia ja lasta ei voitu viedä ulos moneen viikkoon.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Maailma on kaunis

Tankkauspiste: kaakaopapuja ja goji-marjoja

Tiistai alkoi Ikiviuhkojen lauluryhmällä, jossa tuli puheeksi ikä ja äänen madaltuminen. Totesin oman ääneni jo madaltuneen. Nauroivat ja sanoivat vielä-niin-nuoreksi. Sanoin olevani kyllä jo kuudennellakymmenellä. Pistivät paremmaksi saman tien! Joukosta kun alkoi löytyä kahdeksannellakymmenellä ja yhdeksännelläkymmenellä olevia ja joku sanoi, ettei viitsi edes sanoa.
Päivän laulut olivat: Käymme yhdessä ain, Rakastan elämää ja Maailma on kaunis. Tuo viimeinen laulu pitää tänä talvena erityisen hyvin paikkaansa!

Unisukka ykkönen tuli eilen illalla valmiiksi. Ennen kakkosta on kiva välillä kutoa taas paksummasta langasta ja otin seiskaveikkakerän ja illalla aloitin sukanvartta. Teenpähän esikoiselle lyhytvartiset pitempivartisten kaveriksi - luulen, ettei sukkien saajalla ole mitään sitä vastaan...

maanantai 18. tammikuuta 2010

Maanantai - taas!


Viikot mennä vilistävät sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä... Nyt taas ollaan maanantaissa ja vastahan se oli äsken.

Aamusta olin muutaman tunnin laskemassa tilastoja apuna ja totesin niiden olevan niin syvältä, niin syvältä. (Voimasanoja ei moisessa laskentapaikassa oikein viitsinyt käyttää.) Tilastolomakkeet kun kuulemma uusiutuvat usein ja kysytään entistä tarkemmin lukuja. Oletan, että seuraavaksi kysytään jumalanpalveluksiin osallistujien painoindeksiä, henkilökunnan älykkyysosamäärää, kirkkokahvien vahvuusastetta ja seurakunnan tiloissa käytetyn sinitarran vuosittaista käyttömäärää. No, yhteispelillä ja hurtilla huumorilla selvittiin laskemisesta ja saatiin monta isoa lukua paperille. Hyvä me!

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Mustaa ja valkoista #7


Haasteen aiheena on SÄÄ.

Toni, Anton


Luonnetta kasvattaa se, kun välillä joutuu purkamaan muutaman kerroksen ja etsimään virhettä tai korjaamaan sääpuolia silmukoita, joten varmaankin minusta tämän kutomisen myötä tulee hyvin seestynyt... Eikun ihan oikeasti olen sitä mieltä, että kutominen on meditaatiota parhaimmillaan.

Tänään oli kävelylenkkipäivä. Tällä kertaa lähdin yksin tai siis radio korvissa kävelemään. Menomatka sujui tosi hyvin, mutta sitten Pohjolanmäentie oli aurattu vähän taiteellisesti, joten aikamoista tahrustamista käveleminen oli ja 8,4 kilometrin lenkkiin sainkin kulumaan 90 minuuttia aikaa. Hyvän mielen, pienen hien ja suuren nälän sain kaupanpäälle. Nälkä tainnutetaan kohta itsekokatulla hernekeitolla, nam.

Ai niin - tänään onnittelen Kettler Racer GT-kuntopyörääni, joka saavuttaa kahden vuoden iän ja jolla olen polkenut nyt 2839,6 km.

lauantai 16. tammikuuta 2010

Kudonnan pauloissa

Eilen kärsivällisyyttäni todella koeteltiin, kun illalla sukankutimen kanssa tuli pientä vääntöä... Huomasin yhden puuttuvan silmukan ja se oli puuttunut jo hamasta varren loppukerroksesta asti ja olin sentään jo aloittamassa kärjen kavennusta. Yritin korjata, kirosin, korjasin, kirosin ja sitten purin monenmonta kerrosta, jotta olin samassa varren loppukerroksessa ja sieltä se virhe löytyi. - Vähän myöhemmin illalla olisi tehnyt mieli vielä kutoa, mutta totesin, että nyt kudin saa miettiä, mitä pahaa on mennyt tekemään ja hävetä työhuoneen pöydällä. Ja se häpesi, luulen.

Tänään sitten jatkoin kutomista ja sain sukka kakkosen valmiiksikin. Uusi pari pääsi taas puikoille, sillä hyvän ystäväni ilmaisua lainaten: olen joutunut kudonnan pauloihin.

Eilen kävin lankaostoksilla parhaassa mahdollisessa liikkeessä eli Poppelissa. Ostin parit sukkapuikot, yhden pyöröpuikon ja virkkuukoukun. (Kaikki bambuversioina.) Lisäksi pari kerää näin kaunista lankaa.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Aktuellia


Eilen olin tietämättäni ajan hermolla tai ainakin satuin tässä blogissa sohaisemaan samaa asiaa kuin Yle Ykkösen Eve Mantu sitten paria tuntia myöhemmin. Beige oli kummankin päivän väri... Tiedoksi siis, että minä olin meistä kahdesta ensin asialla!

Sukka kakkonen pääsi eilen illalla kiilakavennuksista eroon ja nyt on vuorossa taas ihania kerroksia, jolloin ei tarvitse laskea koko ajan. Harmi vaan, että lanka ei riitä sukka kakkosen loppuun asti ja luulen, että minun on tänään lähdettävä ostamaan lisää lankaa... Kuulemma siinä voi käydä niin, että ostan kuitenkin useammankin kerän - tämän otaksuman heitti eilen aviopuoliso ilkikurillaan puolileikilliseen tapaansa. (Luultavasti käyn Poppelissa hypistelemässä lankoja ja itse asiassa puikkojakin pitäisi ostaa lisää ja ehkäpä bambuinen virkkuukoukku jne.)

Lehdestä saksittua: Jeesuksen kainalossa -kerho on tauolla remontin vuoksi. (KSML 9.1.)

torstai 14. tammikuuta 2010

Hauska vai mukava?


Tiedätkö, millainen on hauska ihminen? No, tottahan hauska ihminen naurattaa, mutta tekee muutakin - nimittäin tuhlaa. Kotikotona käytettiin tuota ilmaisua ja sieltä se on peräisin. Omaan kielenkäyttöön eksyy kyllä valitettavan harvoin, vaikka hauska olenkin...
Itse olemme ottaneet adjektiivin ´mukava´ käyttöön ja jos joku on mukava, niin normaalin merkityksen lisäksi voimme tarkoittaa menettelevää, vähän tylsää tai aika tylsää, sellaista keskinkertaista. Ehkä sanan rinnalla voisi olla myös ´beige´. Beige-ihminen pukeutuu, puhuu, käyttäytyy ja on kuin beige.

Aamu alkoi jo kahdeksan jälkeen aamukahvilla, maissihiutaleilla+maidolla+hampunsiemenillä ja Sydänjään maanantaisella jaksolla. (Samalla tuli kudottua vihreän Polkan vartta.) En osaa vielä oikein sanoa, pidänkö sarjasta nyt sen jatkuessa. Ehkä sarja jollakin lailla on liian hieno, kuin liian kiiltävälle paperille painettu lehti.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Nuutinpäivä

Nuutinpäivää vietetään tänään ja se on Knuut Pyhän muistopäivä. Googlasin vähän ja sain selville, että tuo Tanskan kuningas ja Tanskan suojelupyhimys oli ihan hyvä tyyppi, vaikkakin suunnitteli hyökkäystä Vilhelm Valloittajaa vastaan.
Nuuttipukit taas ovat aikanaan kierrelleet joulun jälkeen mm. sarvekkaaksi pukiksi pukeutuneena ja lapsethan sitä ovat pelänneet. Siksi siis keksittiin, että muka tuo paha Nuutti on vienyt joulun... (Kiitos Wikipedia, taas opin paljon uutta!)

Päivän ohjelmaan kuulunee sukankutomista - vihreässä Polkassa on jo kiilakavennusvaihe ohitettu. Sukka pitää tehdä hieman summamutikkakoolla, kun jalat ovat Tampereella, mutta eiköhän edellisen sukupolven jalkoja voi vähän käyttää mittana... Sukka kakkonen on jo sitten paljon helpompi tehdä, kun ykköstä voi käyttää mallina.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Pilkkumipäivä


On päiviä, jolloin tuntee itsensä hyödyttömäksi, tyhmäksi, juoksuhautoihinjääneeksi, kaavoihinkangistuneeksi ja onneksi sitten taas vastapainoksi on toisenlaisia päiviä. Tänään oli vuorossa toisenlainen päivä ja ilman sen kummempaa syytä.

Olohuone sai tänään uuden, harmaan maton. Keittiö sai uuden, vanhan pilkkumin - sellaisesta olen haaveillut pitkään, kun aikanaan Kaustisen mummulassa sellaisia oli... Isommankin taikinan tekeminen onnistuu nyt.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Mustaa ja valkoista #6

Mustaa ja Valkoista #6 haasteen aiheena on "VAPAAVALINTAINEN KUVA", joka on työstetty värikuvasta. Alkuperäinen värikuva laitetaan siis tällä kierroksella myös mukaan postaukseen vertailun vuoksi.




"Kovat ajat vaativat kovia juoksijoita" (Alivaltiosihteeri)


Päivän liikuntaosuus oli viiden kilometrin reipas pakkaskävely ja tällä kertaa ypö yksin. Korvissa tosin radio viihdyttämässä. Nautin erityisesti Alivaltiosihteeri-ohjelman verbaali-ilotulituksesta. (Kotona sitten googlasin A:n tekstioivalluksia ja nappasin otsikoksi sieltä mielestäni hyvin nasevan ajatuksen.)
Kävelylenkillä vastaan tuli muutama lätkämailaa kuljettava ihmistaimi ja pari keski-ikäistä naista. Eli melkein voisi sanoa kylätietä hiljaiseksi, niin hiljaiseksi.

Askelmittari ja kännykkä ovat ehdottomia lenkkikavereita. Lisäksi joskus (aika harvoin) käytän sykemittaria. Edelleen jaksan kiinnostua luvuista, numeroista, määristä, kerroista ja päivän liikunnat tulee kirjattua koneelle. Kaikki uudet liikuntaan liittyvät vempaimet saavat minut jos-ei-nyt-ihan-kuolaamaan, niin ainakin nieleskelemään ja lukemaan hyvin tarkasti alan lehtien juttuja. Omituista, voisi joku sanoa. Sitähän minäkin.

lauantai 9. tammikuuta 2010

1234-haaste #5

Viikon haasteaihe: sisarustesi lukumäärä
Minulla on kaksi veljeä: Vanhempi Veli Klarinetti ja Nuorempi Veli Klarinetti.

Lisäpostaus

Tänään onnistuin niin hyvin ruuanlaitossa, että oli ihan pakko tulla hehkuttamaan sitä blogin puolellekin.

Ruokalistalla oli:
  • peruna-porkkanamuusia,
  • soijarouhepihvejä (jauhelihapihvien pikkuserkkuja)
  • yrttipippurijuustokastiketta (self made, ei mistään pussista)
  • punajuuri-omenaraastetta
  • vihersalaattia (jossa mm. pinjan-, hampun- ja seesaminsiemeniä)
  • raejuusto-appelsiinisalaattia (jonka maustoin suolattomalla sitruunapippurilla)
  • jälkkärinä ananasta, mantelirouhetta ja sulanutta vaniljajäätelöä.
Aterian kruunasi espresso, jonka perheen barista loihti.
Ruuanlaitto on mielipuuhiani. Uskoisitko?

Tyst!

(Hiljaisuus puhuu monesti paljon enemmän kuin paljot sanat.)

Tunnen ihmisiä, jotka yrittävät epätoivoisesti(kin) täyttää kaikki tyhjät hetket puheella. Monesti olen ihan kuullut aivojen raksutuksen, kun aihetta haetaan sieltä sisimmästä sopukasta asti ja useimmiten asiasta kukkaruukkuun -tyylillä.
Tunnen myös ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla hiljaa. Jokainen tapaaminen on erilainen, joskus puhutaan paljon, joskus taas vaietaan paljon. Uskaltaisin jopa käyttää ilmaisua ´hoitava ilmapiiri´, vaikka en alan asiantuntija olekaan.
Jossakin vaiheessa meitä suomalaisia yritettiin opettaa puhumaan. Niitä näitä. Sieltä täältä. Se kun olisi suuren maailman tyyliä. (Ehkä se oli samaan aikaan, kun valkoiset tennissukat opittiin hävittämään.) Ja samalla alettiin puhua hiljaisuudesta, sen harrastamisesta ja ihmiset kokoontuivat viikonlopuiksi toistensa kanssa olemaan hiljaa. - Ei siis ihme, jos monella on vähän pallo hukassa, kun ei tiedä, keneen uskoo...

perjantai 8. tammikuuta 2010

Kevätkuva?


Nyt on jo uskottava, että kohti kevättä ollaan menossa... Tänään on aurinko paistanut valkoasuisten puiden takaa ja lävitse - ei ihme, jos puiden poskia kuumottaa!

Tänä vuonna aion nauttia entistä enemmän entistä pienemmistä asioista. Tämän päivän yksi nautinto oli hyvä lounas ja niinkin tavallinen ruoka kuin pinaattikeitto. Suomalaista superruokaa parhaimmillaan.

Puolukkasukkaparin ensimmäinen sukka valmistui illalla televisionkatselun ohella. Tulikin katsottua ensin Suurin pudottaja, sitten uuden sarjan (FlashForward) ensimmäinen jakso ja sitten häpeäkseni voin myöntää katsoneeni myös Martina&Esko: Vauvakuumetta -sekoilun ensimmäisen jakson.
Suurin pudottaja kulkee aika lailla samaa formaattia kuin ennenkin, mutta nyt oli huomattavissa jo alusta asti peliä, panettelua ja paheksuntaa.
FF:n alku vaikutti ensin sekavalta, jollakin mainostauolla annoin arvosanaksi kuutosen, mutta lopussa nostin jo seiskaan. Sarjaa tulee seurattua ehkä jatkossakin.
M&E:V oli sitten niin mahtava floppi, etten uskonut moista pääsevän eetteriin... Nyt uskon ja häpeän jopa teeveekanavan puolesta.

torstai 7. tammikuuta 2010

Arkea


Tänään alkoi arki. Töissä kokoustettiin pitkän kokouksen verran ja paikkana oli Loma-Kumpunen. Miinuksia ja plussia mietittiin, syötiin hyvää ruokaa ja palaveroitiin tulevan kevään tiimoilta eli kalenterit saivat uutta täytettä sisuksiinsa.
Puolukkasukan kutominen edistyi kokouksessa (lankana Nalle Marjaretki, Puolukka) varresta kantapään alkuun ja kotona sitten jatkoin kutomista Rosemaryn painajaisen kera. Kyseinen elokuva on aina vaan yhtä hyvä, vaikka oikeastaan melkein jokainen juonenkäänne on tarkoin mielessä... Mia Farrow sopii rooliinsa enemmän kuin hyvin - hän ei esitä, vaan hän ON Rosemary.

Viime yönä pakkanen oli pikkuista vaille kolmenkympin luokkaa (29,9) ja kylmää on kuulemma huomisellekin luvassa. Energiaa on siis saatava vaikkapa englanninlakusta...

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Loppiainen


Iltaisin minulla on tapana lukea aina jotakin ja joskus itseni-tainnuttamiseen kuluu sivukaupalla, joskus taas vähemmän. Eilen illalla aloitin uutta kirjaa ja ihan harmitti, kun en jaksanut kovin paljoa lukea - ja kirja kun vaikutti niin mielenkiintoisen hulvattomalta. (Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi, Sammakko 2006) No, jatkan sitä tänään vaikka päivällä...

Tämän päivän muuhun ohjelmaan kuuluu sukan kutominen valmiiksi (eilen pääsin jo kiilakavennuksista eroon), kävelylenkki (maailman parhaassa seurassa) ja Top Chef.

Pakastimesta pääsee illan ruokapöytään joululaatikot - onhan nyt joulun lopettamispäivä. Päiväkahvilla pipareita ja ehkäpä joulutorttuja?

tiistai 5. tammikuuta 2010

Lumen määrä


Loppiaisaatto - tulee mieleen Shakespeare ja siitä taas tulee eittämättä mieleen yksi runo, jonka vuosia sitten luulin olevan Herra Shakespearen käsialaa, mutta asialla oli ollutkin aivan toinen mies. Ja ei muuten hullumpi mies, kun edelleen olen häneen rakastunut...

Loppiainen, loppuminen. Oikeastaan nyt samaan aikaan loppuu ja alkaa, kun vuosi on näin alussa, mutta joulukoristeiden riisumiseen loppuu joulu. Meillä se tapahtuu torstaina ja jälleen kerran olen onnistuneesti poissa jaloista!

Piha on maisemoitu onnistuneesti talvikulisseihin. Lunta on niin paljon, että heikompia hirvittää ja puut ovat moninkertaistaneet oksistonsa sen avulla. Tämä vaikuttaa ihan sellaiselta talvelta, joita oli lapsena ja joita itse kutsun rehellisiksi talviksi. Jes!

maanantai 4. tammikuuta 2010

Arjen proosaa


Viikko alkoi virastotyöllä. Kaikenlaista paperityötä riitti pitkin päivää ja puhelin soi ihan kiitettävän usein, jotta en tuntenut oloani yksinäiseksi. Päivää ilahdutti myös muutaman työkaverin asioiminen face to face. Evässalaatti oli hyvää, välipalan jogurttifemisoijamössö samaten. Eli kaiken kaikkiaan oikein hyvä työpäivä. Ainoana miinuksena on toisen korvakorun katoaminen, mutta yritän etsiskellä sitä vielä autosta ja muualta.

Illan ohjelmassa on sukan kutomista, saunomista, vihreän teen juomista ja telkkarin katsomista. Ihan proosallista, mutta ah-niin-kotoisaa...

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Mustaa ja valkoista #5

Haasteen aihe on "LOPPU, LOPPIAINEN"

Pohdiskelua


Viime yö oli hyisen kylmä, kun aamulla mittari kertoi yön alimman lukeman olleen -30.4... Päivän päälle onneksi lauhtui ja tuli jopa hyvä ulkoiluilma. Viidenkymmenen minuutin reipas pakkaskävely teki hyvää.

Saarnojen kuuntelu alkaa nyt olla maksimissaan. Kahdeksan päivän aikana olen kuullut kuusi saarnaa tai siis oikeastaan kolme eri saarnaa, mutta jokaisen kahteen kertaan. Alku- ja loppusoittoja olen yrittänyt vähän vaihdella. Väki ei ole kummassakaan kirkossa ovensaranoita liikoja kulutellut - eilen meillä oli 17 ja naapurissa 7, tänään molemmissa paikoissa 11. Pitäisiköhän suunnitella kirkkovieraisiinkin jonkinlaista vähimmäismäärää? Voisiko tulevaisuudessa lehdessä lukea näin: Kirkkovaltuusto on kokouksessaan XX.XX.XXXX päättänyt lakkauttaa jumalanpalvelukset, koska osallistujien lukumäärä on toistuvasti jäänyt alle 20 kirkkovieraan...

Päivällisellä herkuteltiin seitanpadalla ja punaviinillä. Jälkiruuaksi oli espressot. Myöhemmien illalla pelattiin Uno Rummy -peliä ja käytiin saunassa. Hyvä päivä, vaikka hyisenä alkoikin...

lauantai 2. tammikuuta 2010

Ihkaensimmäinen lauantai / 2010


Eilen kudoin kauniinharmaanvaalean sukan Nalle-langasta ja tänään kävin ostamassa lisää samaista lankaa. En tyytynyt kuitenkaan vain yhteen lankakerään, vaan kotiin lähti kaikkiaan kolme nallea, yksi puolukkamarjaretki ja yksi mustavalkoharmaa polkka... Mitä siis tästä opimme? Luultavasti emme yhtään mitään.
Kirpparilta tuli haalittua pari kirjaa ja yksi leffa ja Keuruun lakritsia.

Iltapäivällä kunnostauduin kotitöissä tai siis tupatöissä (Keskipellon aikainen ilmaus). Leivoin pari pellillistä pullaa, laitoin uuniin spelthiutalepuuron ja keitin kattilallisen mustikkasoppaa. Sain myös siinä samalla ratkaistua yhden ristikon.

Pakkanen huitelee kahdessakymmenessä. Pitikö nyt olla näin kylmää?

perjantai 1. tammikuuta 2010

Uusi vuosi, uudet kujeet (?)


Vuosi vaihtui ja vuodenvaihteen asioita ihan vaan listana:
- tähtisadetikut eivät meinanneet millään syttyä tikuilla ja oli haettava sytkäri
- perunalastut (kaupan halvimmat mahdolliset) olivat hyviä ja yllättävän vähäsuolaisen tuntuisia, joten aamulla ei ollut silmäpusseja
- päivällisellä juotua punaviinilasillista lukuunottamatta vuosikymmen vaihtui täysin selvin päin
- kuutamo oli niin skeöri, niin skeöri ja lumi kuin jostakin tieteiselokuvasta
- raketteja ammuttiin lähitienoilla ehkä vähemmän kuin taloudellisen kasvun mahtivuosina
- sukankutominen omassa "salongissa" vuoden viimeisinä tunteina oli tuloksekasta eli etenin varresta kantapäähän ja jopa kiilakavennuksiin asti

Uuden vuoden listaa:
- aamulla nokialainen herätti kesken makeimpien unien
- messu (Petäjävedellä) oli flow
- Multialla oli sanajp ja seurakuntalaisia oli 3 ja henkilökuntaa 4
- päiväkahvin puolukkapiirakka oli hyvää, vaikka muscovadosokeri näyttikin ensin soijarouheelta
- kävelylenkki 19 asteen pakkasessa on hyvä juttu, jos on parasta mahdollista kävelyseuraa
- suklaakonvehti maistuu kävelyn jälkeen ihanalta