(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

"Kovat ajat vaativat kovia juoksijoita" (Alivaltiosihteeri)


Päivän liikuntaosuus oli viiden kilometrin reipas pakkaskävely ja tällä kertaa ypö yksin. Korvissa tosin radio viihdyttämässä. Nautin erityisesti Alivaltiosihteeri-ohjelman verbaali-ilotulituksesta. (Kotona sitten googlasin A:n tekstioivalluksia ja nappasin otsikoksi sieltä mielestäni hyvin nasevan ajatuksen.)
Kävelylenkillä vastaan tuli muutama lätkämailaa kuljettava ihmistaimi ja pari keski-ikäistä naista. Eli melkein voisi sanoa kylätietä hiljaiseksi, niin hiljaiseksi.

Askelmittari ja kännykkä ovat ehdottomia lenkkikavereita. Lisäksi joskus (aika harvoin) käytän sykemittaria. Edelleen jaksan kiinnostua luvuista, numeroista, määristä, kerroista ja päivän liikunnat tulee kirjattua koneelle. Kaikki uudet liikuntaan liittyvät vempaimet saavat minut jos-ei-nyt-ihan-kuolaamaan, niin ainakin nieleskelemään ja lukemaan hyvin tarkasti alan lehtien juttuja. Omituista, voisi joku sanoa. Sitähän minäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti