Tyst!

(Hiljaisuus puhuu monesti paljon enemmän kuin paljot sanat.)

Tunnen ihmisiä, jotka yrittävät epätoivoisesti(kin) täyttää kaikki tyhjät hetket puheella. Monesti olen ihan kuullut aivojen raksutuksen, kun aihetta haetaan sieltä sisimmästä sopukasta asti ja useimmiten asiasta kukkaruukkuun -tyylillä.
Tunnen myös ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla hiljaa. Jokainen tapaaminen on erilainen, joskus puhutaan paljon, joskus taas vaietaan paljon. Uskaltaisin jopa käyttää ilmaisua ´hoitava ilmapiiri´, vaikka en alan asiantuntija olekaan.
Jossakin vaiheessa meitä suomalaisia yritettiin opettaa puhumaan. Niitä näitä. Sieltä täältä. Se kun olisi suuren maailman tyyliä. (Ehkä se oli samaan aikaan, kun valkoiset tennissukat opittiin hävittämään.) Ja samalla alettiin puhua hiljaisuudesta, sen harrastamisesta ja ihmiset kokoontuivat viikonlopuiksi toistensa kanssa olemaan hiljaa. - Ei siis ihme, jos monella on vähän pallo hukassa, kun ei tiedä, keneen uskoo...