(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

perjantai 6. marraskuuta 2009

Heja heja heja!


Eli hyvää svenska dagenia vaan! Lasten ollessa pieniä oli varsin kätevää keskustella kotona joskus aikuisten kesken ruotsiksi tai englanniksi. (Tyyliin: Onkohan meillä aiskriimiä pakastimessa? Ai jaa, no annetaan niille sitten jälkiruuaksi.) Siltä ajalta lienee käyttöön jäänyt ilmaisu: Vi skall gå till bastun.
Ruotsinkieli on sinänsä aina ollut helppoa ja aikanaan jo kansakoulun kolmannella luokalla alkoi Oravalan Liisa opettaa meille ruotsia vähän niin kuin ylimääräisenä juttuna. Eli kouluaikana luin ruotsia kaikkiaan kymmenen vuotta ja senkin jälkeen olen ostellut ruotsinkielisiä pokkareita ja lehtiä ja nykyään yritän joka kesä lukea yhden ruotsinkielisen kirjan... Keväällä 1983 saatu sukunimi jo velvoittaa moiseen...

Tämän päivän kirpparilöytökin kuuluu päivän teemaan - suomalaisruotsalaissuomalainen sanakirja hintaan 0,50 €...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti