torstai 4. marraskuuta 2010
Vapaapäivä, mikä ihana sana!
Aamulla tunsin oloni ruhtinaallisen ylelliseksi, kun en joutunut heräämään herätyskellon (= puhelimen herätyskellon) ääneen, vaan heräsin omia aikojani puoli yhdeksältä vailla mitään aikatauluja, vailla mitään kiireitä. Vapaapäivät on hyviä keksintöjä ja tuntuvat työrumban jälkeen tosi mukavilta.
Ote sanomalehdestä jokin aika sitten: Kymmenessä minuutissa NN:n vastaukset olivat kadonneet bittiavaruuteen. Hyvä niin. Ne vastaukset kun olivat kuin pimeältä keskiajalta. Harmi vaan, että moni ehti lukea ne painetusta lehdestä ja nettiversiosta ennen niiden katoamista...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti