(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Aamutuimaan


Eilen kuuntelin taas kerran, mitä näennäinen valta saa aikaan ja kuinka tiukasti siinä vallassa haluttaisiin pysyä. Yhteisten asioiden nimissä, pah! Ennen kuvittelin, että kunta ja seurakunta eroavat toisistaan hallinnossa, mutta kaksi kautta opetti huomaamaan samaa pyrkyryyttä ja loanheittoa olevan silläkin puolella. Se vaan voidaan taitavasti naamioida raamatunlauseisiin. En minä kyyniseksi ole tullut, ehkä vain himpun verran sarkastiseksi...

Lahjoin villasukilla maanantain nimipäiväsankaria ja nykytekniikan halliten sankari muisti minua eilen kiitoskuvaviestillä. Sukat näyttivät ihan sopivilta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti