(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

lauantai 11. syyskuuta 2010

Sadelauantai


Aamulla heräsin sateen ääneen. Postilaatikkoreissulla en kuitenkaan kastunut kuin muutaman hassun pisaran verran.
Vanha Omppupuu oli ravistellut itseään sen verran yön aikana, että puun alla oli pudokkaita odottamassa. On omppusoseen keittopäivä, ymmärsin. Tekisi mieli myös tehdä kaikenlaista muutakin kuten lukea, kutoa, istua sohvannurkassa miettimässä syntyjä syviä - luulen, että niihinkin on aikaa.

Lainaan Eckhart Tollen upeaa ajatusta: Naisen on helpompi tuntea ja olla kehossaan - siten hän on luontaisesti lähempänä Olemista ja potentiaalisesti lähempänä valaistumista kuin mies. (Läsnäolon voima, Basam Books)

3 kommenttia:

  1. Ihana tuo kuva, niin kauniin syksyiset värit..

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Minäkin pidän noista väreistä. (Tuo pöytäliina on vuodelta 1983 eli jo ihan kunnioitettavassa iässä... Pannunalusta on jostakin kirpparilta ostettu, luulisin.)

    VastaaPoista
  3. Oi, miten paljon lämpimiä muistoja lapsuudenkodistani pannunaluskuvasi tuokin mieleeni. Siirrän ne nyt tuon kuvasi myötä tänne aikuisiän torppaani.
    Levollista viikonloppua Sinulle !

    VastaaPoista