(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Tähtiä kämmenellä


Eilen illalla meni aika myöhään lukiessa, kun Juha Nummisen kirja Tommy Tabermannista oli pahimmoilleen kesken ja halusin saada sen loppuun. Jollakin lailla pidin kirjasta, jollakin taas en. Vaikea selittää näitä eri tunnevariaatioita, mutta niin vain oli. Arvosanaksi kirja saa minulta kuitenkin magna cum laude approbatur. - Oma TT-kirjasto on aika mittava ja runoja on meillä myös luettu vuosien varrella monta kertaa. Kahden hengen runoiltamissa aina ihan varmasti mukana...

Tänä aamuna osalleni lankesi työvuoro ja polkaisin puoli kymmenen maissa kirkkoon. Kylätie oli hiljainen, vaahteranlehtiä siellä täällä. Vain muutama vastaantulija jalan ja autolla tuon kolmen ja puolen kilometrin matkalla. Messussa oli hyvä flow ja loppusoiton improvisaatiokin onnistui. Ei joka kerta kuitenkaan niin satu käymään...

2 kommenttia:

  1. Ei ollut kuitenkaan valokuvatorstain haaste "kellastuvaa" vaikka värin puolesta sopisi :)

    Juuri yhtenä päivänä tässä huomasin että minulla on hyllyssä TT:n toimittama runoantologia ja ensi selaamalla sieltä löytyi kovin sattuva runo:

    Elämä

    Lehden ruohon tuli
    niin vihreä kuin
    jokainen kesä kesä viimeinen.

    Tuuli puhaltaen, lehdet
    hytisten auringossa
    jokainen päivä päivä viimeinen.

    Punainen salamanteri
    niin kylmä niin
    helppo ottaa kiinni, kuin unessa

    liikauttaa siroja jalkojaan
    ja pitkää häntää. Avaan
    kämmeneni että se voi mennä.

    Jokainen hetki hetki viimeinen.

    Denise Leverton (suom. Alice M a r t i n)

    VastaaPoista