Sisustaminen on kumma tauti, joka ilmenee syksyisin ja keväisin - satunnaisesti myös kesäisin ja talvisin. Meillä se tarkoittaa yleensä tavaroiden paikkojen vaihtelua keskenään, verhojen ja liinojen vaihtamista ja pieniä ahaa-elämyksiä. Huonekalut ovat käyneet niin rakkaiksi, että niitä emme vaihda hetken mielijohteesta.
Hauskinta on vaihdella tavaroiden paikkoja silloin, kun on yksin kotona ja sitten vain odottaa, että toinen huomaa muutoksen ja milloin sen huomaa. Verhojen suhteen on joskus saattanut mennä useampikin päivä, mutta se on ollut ihan poikkeus.
Nautin tyylittömästä kodista, jonne eivät stylistit eivätkä värianalyytikot ole päässeet kurkistamaan. Nautin kodista, jossa maton hapsut saavat olla onnellisesti sikinsokin. Nautin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti