Heräsin aamulla kahdeksan jälkeen ja jo ennen yhdeksää olin kävelylenkillä. Kävin sillalla kääntymässä, joten askelmittariin kertyi 3,7 km lenkki. Sitten kotona suihkuun ja aamupalalle, joka olikin samalla kirkkoetkokahvit, sillä seurasin telkkarista Helsingin piispanvihkimystä. Irja Askolan saarna oli jotakin ainutlaatuista - toivottavasti saarna löytyy sitten myöhemmin jostakin vielä luettavaksi ja märehdittäväksi useammankin kerran.
Samaiseen Irja Askolaan törmäsin uusimmassa Me Naiset-lehdessä, josta en malta ottamatta lainausta: Kun Helsingin tuore piispa Irja Askola on oikein stressaantunut tai ahdistunut, hän ei tartu Raamattuun vaan L.M.Montgomeryn Anna ystäväämme tai Pieneen runotyttöön. (Me Naiset 36, sivu 31). Siinäpä se, Vihervaaran Annan ja Uuden Kuun Emilia ovat olleet innoittajana monelle naiselle jo aikaisemminkin. Melkeinpä uskaltaisin nostaa viereen vielä Peppi Pitkätossun, jonka kekseliäisyyttä uusi piispa tulee tarvitsemaan voidakseen kulkea palan matkaa monenlaisten ihmisten rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti