(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Onnea, Sasu ja Sibelius!


Olen ollut tasan kolmekymmentä vuotta nyt täti. Onnea Sasulle ja kiitos mukavasta junamatkaseurasta tänä kesänä!
Tänään onnentoivotukset leijailevat myös Sibeliukselle tuonilmoisiin. Kiitos hienosta musiikista, jossa pohjoinen puhuu...

Tänä aamuna ehdin jo mietiskellä sitä, miten ihmeellistä herääminen on. Aivot vaan päättävät, että kiitos, tässä olikin jo nukkumista taas tarpeeksi ja poksahtavat käyntiin. - Miten niin tuo ei muka ole ihan oikeaoppinen selitys?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti