(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Osaksi onnistumaton


Eilen mies meni verenluovutukseen ja minä lähdin samalla kyydillä kaupunkiin. Mennessä harmitti, kun huomasin unohtaneeni sekä osuustoiminnallisen yritysryhmän että pörssiyhtiön etukortit pikkulompakkoon. Ja kotiin. Onneksi sentään isommasta lompakosta löytyi paikallispankin kortti, jolla sain rahaa.
Uuteen postituslaatikkosysteemiinkin käytiin tutustumassa. Ensimmäisessä paikassa en osannut tulkita laitteen viestiä oikein enkä toisessakaan, mutta onneksi yritin uudestaan. Silloin onnistui. Käytiin sivukirjastossa kysymässä yhtä kirjaa, jonka piti olla siellä. Sekin oli kadonnut ilmeisesti jonkun lukijan kotikirjahyllyyn. - Jossakin vaiheessa aamupäivää tuli mieleen, että olikohan viisasta edes lähteä mihinkään... Mutta sitten jotenkin kaikki alkoikin sujua ja autobanaani sai verensokerin kohoamaan.
Illassa ei ollut mitään vikaa. Ehkä olin aamulla noussut väärällä jalalla tai taivaankappaleet nyt vain sattuivat olemaan huonossa asennossa tai tuulten suunta oli poikkeuksellinen tai...

2 kommenttia:

  1. Joskushan kaikki on väärinpäin, onneksi vain silloin tällöin.

    VastaaPoista
  2. Pipsan postit: Niinpä... Sekin on positiivista, että päivä oli loppua kohti jo ihan onnistunut!

    VastaaPoista