(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

torstai 31. joulukuuta 2009

Kolme tuntia vielä...

Tilinpäätös


On tapana tehdä tilinpäätös tilikauden lopussa; olkoon tämä postaus siis sellainen

Vuosi 2009 on ollut Hyvä Vuosi. Muutamia mukavia asioita:
- uudet työkuviot
- yrttimaan kukoistaminen
- fillaroidut 1891 km toukokuusta marraskuuhun
- spinnatut 801 km toukokuusta joulukuuhun
- hyvät keskustelut
- kuumat saunat
- erittäin hyvät kokkailut
- paras mahdollinen syntymäpäivälahja eli kamera
- omannäköinen syntymäpäivä huhtikuussa
- ikimono

Ensi vuodeksi en aio luvata mitään, kun en lupauksia tunnetusti osaa pitää. Tai jos kuitenkin - yritän olla suvaitsevaisempi, ahkerampi ja liikkuvaisempi...
Tavataan ensi vuonna - olkaa ihmisiksi!

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Taavetinpäivänä

Virastossa oli semivilkas päivä. Aamupäivä mennä vilahti niin, että vatsan kurniessa tajusin ruokatuntiajan olevan käsillä ja lounassalaatti (Laurilan keittiöstä) maistui tosi hyvältä keittiössä keittiöjakkaralla istuen ja popsien.

Huushollissa on vielä joulu. TIETYSTI! Antaa svenskatalande-väen aloittaa joulunvieton joulukuun alussa ja lopettaa sen jo näihin päiviin. Meillä on joulu loppiaiseen asti. Ja muutama suklaakonvehtikin vielä jäljellä...

tiistai 29. joulukuuta 2009

Lunta tulvillaan


Otsikko on sattumoisin erittäin sopiva, kun katsoo ulos ikkunasta ja kun lumiaurakin oli joutunut eilen kahdesti käymään kylätiellämme... Illalla sonnustauduimme haalareihin ja käytiin lapioimassa erinäisiä polkuja ja vielä siistittiin etupihan "parkkialue" ja todettiin olevamme hyviä ja mentiin kuumaan saunaan.

Eilinen päivä kului virastossa. Oletin, että kyseessä on hipihiljainen päivä, mutta ei ollenkaan! Puhelin soi monta kertaa, väkeä kävi, sovittiin toimituksia, pyydettiin sukuselvityksiä - kudin sai olla laukussa koko päivän (Leenalle terveisiä!) ja vasta iltapäivällä tuli hiljaista. Saa nähdä, millainen päivä on keskiviikkona... vetoa en uskalla mennä lyömään...

maanantai 28. joulukuuta 2009

Mustaa ja valkoista #4



Aiheena on "SILUETTI/PROFIILI"

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

3. joulupäivä


Vaihteeksi ihan palkkatöissäkin eli tänään kirkonmenot ensin Petäjävedellä, sitten Multialla. Väkeä ei kumpaankaan kirkkoon liiemmälti tullut - taitaa jonkinlainen jouluähky vaivata silläkin rintamalla...
(Kävin myös tarkistamassa, että neulegraffition paikallaan. Ilahduin.)
Lapset peuhasivat isänsä kanssa pihalla lumessa. Äänistä päätellen heillä oli hauskaa. Tein ruokaa. Oli kivaa syödä ihan tavallista uunijuuresvuokaa ja hyvää salaattia... Kaikille maistui ja kokkaajallehan se on tunnetusti paras kiitos.
Huomenna menen taas palkkatöihin, mutta nyt virastoon.

lauantai 26. joulukuuta 2009

Boxing Day = Pizza Day


Joulu on siinä vaiheessa, että tänään oli perinteinen pizzapäivä. Laurilan taattu pizzeria lunasti taas kerran kaikki odotukset ja neljä pizzaa mennä hupsahti nälkäisen väen vatsoihin. Pizzojen täytteenä oli maissia, sipulia, paprikaa, jalapenoa, ananasta, sinihomejuustoa ja mustaleimaemmentalia.

Tämä joulu jää muistoihin rauhan ja leppoisuuden tyyssijana. Kenelläkään ei ole ollut kiirettä minnekään, joten on ollut aikaa päiväuniin, leffoihin (Putoavia enkeleitä, Pan's labyrinth yms), lueskeluun, suklaanmussutukseen, lautapeleihin (Piirrä&arvaa, Backgammon yms) ja joulumuistelemisiin vuosien takaa.

Tänään uskaltauduimme perheen vanhimman kanssa ulos lumituiskuun. Lenkki ei ollut kovin pitkä, mutta sitäkin kuluttavampi, kun kävelimme myös auraamattomia sivuteitä.

torstai 24. joulukuuta 2009

24.12.2009

Joulurauhaa. jouluiloa, jouluvallattomuutta

-

valitkaa siitä sopivat omaan jouluunne!

Meiltä löytyy jokaista...



keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulua jokaiselle!


Joulu löysi perille.
Raivasi tiensä lumen läpi,
pujotteli tuuletustelineellä olevien mattojen ohitse,
hyppäsi joulukorttipurkkiin
ja
pukeutui punaiseen.
Enhän minä ollut epäillyt,
mutta hyvältä se tuntuu.
Taas kerran.

Aatonaattona



Kuinka paljon mahtuu pieneen taloseen
Pieneen taloseen tavaraa, tomua
Kuinka mahtuu tähän pieneen taloseen
Joulun valoa, aikaa olla vaan.
Tuossa tämän aamupäivän fiilikset siinä vaiheessa, kun jouluangsti meinasi iskeä. Nyt on jo ihan hyvä pössis ja joulu on vähitellen löytämässä tien meille. Tosin lumitöiden tekemistä se vaatii. Sen verran on lunta tullut teille ja aitovierille.

Tänään posti kiikutti vielä viimeisiä kortteja ja yhden paketin. Kohta on kuusenhaku edessä. Perheen vanhin ja nuorin menevät metsään. Tänä vuonna aloitammekin ulkokuusikauden ja sisälle pääsee vain pienenpieni pöytäkuusi tai oikeammin senkkikuusi vihreän senkin päälle.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Kaksi yötä jouluun on...


Eilisen uusia kokeiluja oli kikhernemurekkeen tekeminen, joka alkoi jo toissapäivänä, kun herneet laitettiin yöksi likoamaan. Murekkeeseen tuli mm sipulia, kermaa, rypsiöljyä, mausteita, auringonkukansiemeniä ja ne kikherneet. Leipävuokaan voideltu leivinpaperi ja murekemassa siihen ja uuniin tunniksi paistumaan. Kumottiin paistumisen jälkeen alustalle ja päätettiin jäähdyttää se kunnolla ennen leikkausoperaatiota. Ja illalla sitten leikattiin mureke kahdeksaantoista viipaleeseen ja laitettiin kahteen rasiaan ja pakastimeen. Hieman jo päästiin murusista makuhavaintoja tekemään ja voin sanoa, ettei ollenkaan paha! Rakenne oli ainakin täydellisyyttä hipova. Vaikeusastekerroin kun oli kuitenkin ihkauuden reseptin kanssa aika iso. Jouluaaton jälkeen annan lopullisen arvosanan...

Kirjahyllyjen siivoaminen oli meillä kotikotona aina isä-Erkin mielipuuhaa ja lapsena ihmettelin sitä, miten isä sai siinä puuhassa kulumaan niin paljon aikaa. Siivottuani itse kirjahyllyt eilen en enää ihmettele! "Ai niin, tämä on se, jonka sain.../ Hei, mistä me ostettiinkaan tämä/ Tämä pitää lukea nyt hetipian//selailua, plarausta, muistoja, muistoja, muistoja." Kuulun kirjojarakastaviin ihmisiin, mutta ehkä tammikuussa taas kerran päästämme muutamat kirjat lähtemään luotamme sellaisiin koteihin, joissa niitä tarvitaan. Proosallinen syy kun on Lundioiden rajallinen tila ja hyllystön ähkiminen kirjapinojen alla.

maanantai 21. joulukuuta 2009

Mustaa ja valkoista #3 haaste

Haasteen aiheena on "MATKAAN JO KÄY"

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Valoa ja varjoa


Aamulla oli pihalla kuollut lintu, talitiainen. Meillä on nyt monia veikkauksia linnun kuolinsyystä. Mies arvelee, että orava olisi voinut olla asialla. Toinen vaihtoehto on se, että ruokailunahistelussa lintulaudalla joku toinen lintu olisi nokkaissut vain-lintujen-tietämällä-tavalla tinttiä kaulavaltimoon. Minä ehdotin sydänkohtausta. No, joka tapauksessa meillä on tänään lintu haudattavana.

Tuuvinki oli yön yli uunissa. Hyvältä näyttää. Kolme vuokaa odottaa joulua ja joulupöytää. Eilen kävin ostamassa kassillisen lahjoja ja ne odottavat paketoitumista. Oli tosi kivaa olla kaupungin vilinässä, vaikka siellä olikin samoista syistä väkeä kuin meren mutaa. Lahjojen ostaminen on lempipuuhiani...

lauantai 19. joulukuuta 2009

1234-haaste

Haasteaihe on yksikkö.


Lauantaina ennen joulua

Laatikkoillan lopputulos näyttää oikein hyvältä. Keittiössä ja koko talossa leijaillut tuoksu oli huumaavan herkullinen... Tänä iltana (alkuperäissuunnitelmasta poiketen) on tuuvinki-ilta, johon kuuluu lasillinen punaviiniä siinä valmistelun lomassa. Kokkailu voisi muuten olla aika mielenkiintoista viiniä välillä siemaillen; ehkä uusia reseptivariaatioita syntyisi kuin sieniä tuhkasta. (Tuo oli ihan oma sanavääntö, mutta perustuu aiheena miehen lukemaan kirjaan Arvin kieliopas.)

Aion junailla tänään lähikaupunkiin (Jyväskylä). Joulupukin asioita on toimitettavana jonkin verran. Luulen kyllä, että maailman taloudellinen notkahdus näkyy myös listan pituudessa...

Tänään onnenkyyhky lentelee lähelle, kun pitkäaikainen aviomies on syntymäpäiväsankari. Onnea, Pentti! Virtuaalihali vielä niiden oikeiden lisäksi!

perjantai 18. joulukuuta 2009

Laatikkopäivä


Käytiin ruokakaupassa ja ostettiin melkein kärryllinen tavaraa. Jouluksi ja joulua-edeltävään-elämään. Suklaata, tummaa jouluolutta, juustoja yms. Herkullista elämää on siis luvassa lähipäivinä...
Tänään on Laurilassa laatikoidenpaistamispäivä. Aloitan lantulla, jatkan porkkanalla ja uuninviimeisenä on imelletty eli tuuvinki. Laatikoiden tekeminen itse on ollut meillä jo aika pitkään traditiona ja olen kuulemma kehittynyt paljon. Ylpein olen ehdottomasti siitä, että osaan tehdä tuuvinkia, joka on mielestäni joulupöydän ehdoton kunkku.

Pakkasta oli aamulla paljon, mutta nyt on jo kymmenisen astetta ehtinyt lauhtua. Siis pakkanen. Minähän nyt olen melkein aina lauha...

torstai 17. joulukuuta 2009

Perinteet


Eilen illalla oli perinteinen joululauluilta Pengerjoella hirvimiesten kodalla. Päätieltä lähtevällä sivutiellä paloi aina siellä täällä ulkotuli maamerkkinä ja opastuksena. Matkanteko tapahtui jouluisissa pakkasmaisemissa - lumen määrä on edelleen täällä aika pieni, mutta sitä kuitenkin on.
Kotaan kokoontui kolmekymmentäviisi pientä ja suurta joululaulajaa eli vähän vähemmän kuin jonakin vuonna, jolloin oltaisiin tehty ahtautumisen euroopanennätys, jos sellaista mitattaisiin. Itse nautin juuri tuosta tilaisuudesta, kun se on joka tavalla niin välitön. Glögikannu ja piparirasia kiertävät jossakin välissä kädestä käteen, arpoja ostetaan, välillä joku innostuu puhumaan jostakin muusta - niin kuin eilen illalla ternimaidosta, joka oli Ulla-nimisen lehmän maitoa. Vaikka jalkoja loppuillasta jo paleli, oli hyvä olla joululaulujen merkeissä koolla.

Perinteet velvoittavat ja samalla tuovat voimaa. Kaikkia perinteitä ei tarvitse jatkaa vuodesta toiseen, jos ne koetaan huonoiksi. Yhdestä perinteestä haluan ehdottomasti pitää kiinni - jouluaattona kuunnellaan joulurauhan julistus keittiön pöydän ääressä joulupuuroa syöden ja silloin on kaikki valmista joulun tulla. Sen verran matriarkkaa minusta toivottavasti löytyy aina...

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Aulinpäivänä


Erittäin hyvinnukutun yön (tuntimäärää en kehtaa mainita...) jälkeen olin virkeänä aamukymmeneltä Ystävän pysäkin joulujuhlassa joululaulattamassa. Ohjelmassa oli laulujen lisäksi Tupamäen koululaisten jouluesityksiä, muutama joulumuistelma ja -evankeliumi. Yksi jo vanhempi naisihminen kertoi olevansa vieläkin katkera jostakin joululahjasta, joka olikin siskolle eikä hänelle. (Hänelle taitaa olla myöhäistä sanoa: Hanki elämä. Mutta silti...)

Joulupostia tippuu hiljalleen. Tänä vuonna kortit pääsevät isoon punaiseen kulhoon, jonka kyljessä lukee kylläkin CHIPS, mutta vain toisessa kyljessä. Asettamalla kulhon tarkasti vihreän senkin päälle se näyttää täysin punaiselta jouluiselta korttikulholta.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Eka neulegraffiti/M

Kudottu. Ommeltu paikalleen. Ikuistettu. Julkistettu.

Juhlapäivä


Välillä on onniteltava itseäkin ja miestä, kun tänään meillä tulee kuluneeksi 27 vuotta kihlojenostosta. Päivään sisältyy muistoja: linja-autosta myöhästyminen, silloisen kulinaristisen taidon huipentuma eli pussikeiton valmistaminen, metsämansikan makuisen huulirasvan ostaminen, linja-automatka, kihlat, leivoskahvit, hyvästit asemalla jne. -Tiesin silloin tehneeni oikean ratkaisun ja uskokaa tai älkää, ratkaisu tuntuu edelleen oikealta!

Omassa kunnassa on eilen illalla väännetty kättä/käsiä kahden kyläkoulun puolesta ja vastaan. Äänin 13-8 Ylämäen ja Tupamäen koulut vielä jatkavat toimintaansa. Säästökohteita on siis löydettävä muualta. Helppoa ei ole rahanlaskijoilla näinä aikoina...

maanantai 14. joulukuuta 2009

Pakkaspäivä


Pakkasmittarimme näytti jo aamulla uskomattomia lukemia (-22) ja vaikka päivällä muutaman asteen lauhtuikin ollaan taas samoissa asteissa. Autoa käytettiin tänään siis hyvin keskitetysti ja samalla kertaa käytiin terveyskeskuksessa reseptinhaussa, apteekissa, postissa, käsityöliikkeessä ja kirjastossa.
Päivän saavutus 1 oli eteisessä oleva pipojen, kaulahuivien, lapasien, huivien, laukkujen ja kenkien kaapin siivoaminen. Kuopukselle suuri kiitos avusta. Pari kassillista sopimattomia pääsi kirpparille.
Saavutus 2 oli sitten joulupostin saattaminen matkaan. Postiporo (proosallisesti kylläkin Itellan auto) lähti kuljettamaan kortteja ja pieniä muistamisia maailmalle. [Pelastusarmeijan joulupataan pääsee tänä vuonna ehdottomasti suurin osa lahjarahoista.]

Mustaa ja valkoista #2

Ja aiheena tällä kertaa TALVI. Sopiva päivä moiseen, kun pakkasmittarissa on lukema -22...

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Työraporttia


Vaihteleva työviikonloppu on siinä vaiheessa, että voi nostaa jalat tiskille/pöydälle.

Eilen olin pappilan salissa kauniinherkässä kastetilaisuudessa, jossa kaksi pientä serkkutyttöä saivat nimet. Pilvi Kristiina ja Noora Lumia Aurora olivat isomummunsa ompelemissa kastemekoissa kuin prinsessat ainakin ja käyttäytyivät kuninkaallisen kiltisti. Minua oli pyydetty laulamaan Mikko Alatalon ja Harri Rinteen Suojelusenkeli ja toteutin toiveen ja huomasin laulun jälkeen kyynelten kimaltevan useammassakin silmäparissa, joten se laulu toimi...

Tänään sitten aamulla oli nuorten messu kirkossa ja Samin bändi huolehti muusta musiikista, mutta alku- ja loppuvirren antoivat minun huolekseni - ja monet aamenet yms. Aika kovilla volyymeilla messua vietiin eteenpäin, mutta so what.
Kauneimpiin joululauluihin kokoonnuttiin sitten vielä Ylä-Kintaudelle Ylämäen koululle. Väkeä oli vähemmän kuin yleensä ja ehkä koko ilmapiiriä voisi luonnehtia apeaksi, kyseleväksi ja odottavaksi. Huomenna nimittäin on kunnanvaltuuston kokous, jossa päätetään kunnan kouluverkon kohtalosta ja siitä, jatkaako Ylämäen (ja Tupamäen) koulu vielä ensi syksynä. Laulamisen lisäksi oli perinteinen huutokauppa, jossa lähetysompelupiirin tuotteita ja leivonnaisia oli kaupan. Sain huudettua itselleni maton (taisi olla jo neljäs matto meidän huushollista tuolta peräisin) ja pari kakkua. Lähetystyö kiittää.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Lauantaitunnelmia


Pienikin matka tuntuu jäsenissä, joten viime yönä nukuttiin kuin ellun kanat ja minä vielä otin jälkitirsat, joten vähän yli yhdeksään meni ennen kuin havahduin tähän reaalitodellisuuteen. Mukillinen aamukahvia ja miehen hakema sanomalehti (kiitos!) ja leppoisan lauantaiaamun kiireettömyys - ihan luksusta...

Lunta on taas sen verran, että katsoin viisaammaksi muuttaa otsikkokuvaa. Lyhdyt on yksi heikkouteni kohde ja niitä aina hipelöin ja näpelöin kaupoissa ja joskus ostan uuden tulokkaan lyhtyheimoon. Kynttilöitä muutenkin hupenee syksyn ja talven mittaan aika kiitettävästi. Edelleen liputan Pentikin vekkikynttilöiden puolesta - palavat kiltisti, pitkään ja ovat kauniita katsella. Kynttilävaraston värivalikoima tällä hetkellä keittiön vihreässä kaapissa on varsin kattava; Pentikin liikkeissä nyt voi olla enemmän värejä, mutta tämä onkin kuluttajan koti...

perjantai 11. joulukuuta 2009

Onnea, Jyri!


Tänään on merkkipäivä. Olen ollut elämästäni puolet eli 25 vuotta Äiti ja rakas/odotettu/toivottu esikoispoika saavutti tänään klo 13.27 25 vuoden iän. Vaikuttihan se muihinkin, eli mieheni on ollut 25 vuotta Isä ja Vesku&Antti ovat olleet 25 vuotta Enoja. Tänään on siis todellakin merkkipäivä!

Eilen jo herkuteltiin täytekakulla Tampereella ja lahjottiin sankaria kaikenlaisella designilla. Illalla oltiin miehen kanssa teatterissa (Tampereen Työväen Teatteri) ja siellä herkuteltiin näytelmällä Paniikki eli Miehiä hermoromahduksen partaalla. Kolmen miehen esitys oli mielestäni aika traaginen kertomus miesten elämästä ja vaikka komiikkaakin oli, ihmettelin kuitenkin sekä nuorempien että vanhempien naisten jatkuvaa nauramista. Etenkin kolmannen päähenkilön esiintyminen näytelmän loppuosassa Aatamin asussa oli heidän mielestään jotakin niin ihmeellistä ja hauskaa ja naurettavaa. Itse totesin miehen heittävän vaatteensa pois ja (sen jälkeen, kun tietysti mittailin katseellani hänen maskuliiniset mittansa) unohdin koko alastomuuden. Mies heitti vaatteiden mukana pois mielestäni paljon muuta tärkeämpää. - Esitys oli loistava, väliajalla juotu punaviini hyvää ja Kellariteatteri mukavan kodikas.

torstai 10. joulukuuta 2009

Valokuvatorstain 152. haaste

Tämän viikon haasteena on pysähtynyt.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Onnea, Anna!


Maanantaina kävin pienessä, mutta viihtyisässä lankakaupassa (Poppeli, Jyväskylä). Hain täydennystä bambupuikkovarastoon ja ostin myös yhden vyyhdin tiibettiläistä jakkilankaa. Palvelu oli asiantuntevaa, ystävällistä ja rouva Poppeli lupasi, että liikkeessä saan käydä esittämässä omasta-mielestäni-vaikka- kuinka -tyhmiä kysymyksiä... (Minulla kun niitä tahtoo olla.) Kaupan hyllyt hehkuivat ihania värejä, ohuita ja paksuja lankoja, isoja ja pieniä neuleoptioita. Jos saisin iiiison ihan ylimääräisen rahasumman, tietäisin mitä tekisin...

Tänään oli Mörrien viimeinen laulupiiri ennen joulua. Lauluina tietysti joululauluja. Joku toivoi linnusta kertovaa laulua ja arvelimme sen olevan Varpunen jouluaamuna. Joku oli ollut pikkujoulussa ja syönyt paljon joulupuuroa. Soihdut sammuu -laulussa kielsin piiriläisiä hyppäämästä pöydän päälle, vaikka yhdessä säkeistössä puhutaankin moisesta. Lauloimme lumesta kertovia joululauluja ja toivoimme, että se tehoaisi taian tavoin. - Tammikuussa taas jatketaan ja ensimmäisellä kerralla on tietysti päivitettävä Oikean Joulun kuulumiset.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Kyllikinpäivänä

Tänään onnittelen veljenpoika-Sasua, joka täyttää 29 vuotta. Puolet onnittelupotentiaalista kohdistan Jean Sibeliukselle.

Sibeliuksen musiikissa soi koko luonto; säiden vaihtelut, myrskyt ja rakeet, poutapilvet ja puiden silmut. Oikutteleva, tuittupäinen nero, jonka hengen pystyi aistimaan Ainolassa, jossa muutaman kerran olen 70-luvun lopulla käynyt. Ainola oli paljon muuta kuin museo, se oli koti, josta ihmiset oli vaan leikattu pois ja unohdettu pastettaa takaisin. - Tai eihän sitä tiedä, vaikka aukiolon jälkeen Aino ja Jean siellä vielä kulkivatkin...



maanantai 7. joulukuuta 2009

Mustaa ja valkoista #1 haaste

Aihe on VANHA.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

6.12.2009


Meni vähän pitkäksi tämä aamu, kun kellon viisarit olivat yhdeksässä herätessäni. Mies oli käynyt laittamassa lipun liehumaan, hakenut lehdet (KSML & HS) ja ladannut kahvinkeittimen valmiiksi. Mikäpä siis minun ollessa... Oleskelen yöpaita-asuisena vielä tämän aamupäivän, kun ei kerran tarvitse virallisempaa vetää päälle - ansiomerkeistä puhumattakaan.

Itsenäisyys on minulle sitä, että saan ajatella oman pääkoppani sisällä mitä haluan ja jopa sanoa osan niistä ajatuksista ääneen; sen kummemmin miettimättä. Itsenäisyys on vapautta nousta tarvittaessa barrikadeille, marssia mielenosoituskulkueessa, tilata ja lukea kaikenlaisia lehtiä ja liikkua vapaasti.

Hieman mukaillen: Ukin ansiosta lippu liehuu.

lauantai 5. joulukuuta 2009

1234-haaste

53. haasteviikko ja viikon haastenumero on neljäkymmentäkuusi (46).


Mausteinen talo

Yhden taikinan verran leivottiin eilen pipareita. Talo tuoksui neilikalta, kardemummalta, inkivääriltä, kanelilta. Päätimme kutsua tästä lähtien ko. taikinan pipareita Peltokallion pipareiksi - onhan täällä ollut pappina joskus Liimatainenkin ja hyvä ystäväni leipoo Liimataisen pipareita. (Oma nimityksemme on vailla mitään tosipohjaa ja siksi niin viehättävä...)

Oravan seikkailut lintukotomaailmassa ovat saaneet jatkoa. Meillähän on lintulauta, jonka katolle orava tapasi kiivetä syömään ja siinä siementen syömisen ohella puraisi aina silloin tällöin palan lintulaudastakin ja sitä emme oikein hyväksyneet. No, mies laittoi lintulaudan jalustaan muoviputken, jota pitkin orava ei ehkä pääsisi kiipeämään. Orava pääsi. Miehen seuraava siirto oli silikonispray ja putken käsittely sillä. Konsti tehosi ja orava ei päässyt enää ylös. Muutaman kerran saimme todistaa sitä, kuinka yritys epäonnistui ja orava mötkähti maahan. Nolona, kuinkas muuten. Hyppy-yritykset viereisestä koivusta lintulaudan katolle eivät myöskään onnistuneet... - Tänä aamuna orava sai kourallisen maapähkinöitä lintulaudan juurelle. Mies heltyi.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Kutomista

Päivän onnittelut: Onnea 26 vuotta täyttävälle kummityttö-Kerttulille!
Eilen illalla aloitin uuden baktuksen (5.) kutomista. Kutominen sujui hyvin Muodin huipulle -ohjelmaa seuratessa. Olisin toivonut joko Jarnon tai Mirkan pääsevän finaaliin... Plääh. Kovaa on peli huipun tuntumassa ja katsojathan näkevät vain murto-osan kaikesta. Spraymaalista voi syntyä iso kiista, kun kaikki toimivat omilla äärirajoillaan. - Minulle onneksi riittää villalanka ja puikot ja niitäkään ei tarvitse toisten pöydiltä käydä ns. lainaamassa. Tosin lankoja pitää olla paljon erilaisia ja puikkoja eri kokoisina. Eilenkin vasta kolmannet puikot (5) olivat mielestäni ne oikeat, kun ensimmäiset (3,5) ja toiset (4) eivät tuntuneet sopivilta. On se tarkkaa!

torstai 3. joulukuuta 2009

Naapurissa


Tänä aamuna kahdeksan jälkeen seisoin jo Multiantien ja Uuraistentien risteystä lähellä olevalla bussipysäkillä (johon ennen vanhaan kirjastoauto tapasi pysähtyä) ja odotin. En ollut ensimmäistä kertaa menossa pappien kyytiin! Matkasimme Multialle kokoustamaan kalenterien kanssa. Kollegiaalinen aamupäivä vilahti nopeasti asioiden ja leikinlaskun vaihdellessa. Meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa eli kahvia ja ruokaa oli tarjolla yllin kyllin. Vastavuorokerta toukokuulla sijoittuu ilmeisesti paikalliseen pizzeriaan...

Aamun komea kuu pakkastaivaalla oli upea ja tallensin sen kamerakännykän taustakuvaksi. Koko luonto on tänään pukeutunut juhlapukuun, hallanharsoihin ja siniharmaaseen samettiin. Kirkas päivä, parempi mieli.

Luontoelämyksiä matkalla Multialta Petäjävedelle
- tien varressa seissyt pöllö
- auton alle jäänyt valkopukuinen jänis
- juomatölkki
Kolmas pääsi yllättämään, kun odotimme joko hirveä tai sutta.

Valokuvatorstain 151. haaste


Tämän viikon haaste on sininen ja valkoinen.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Unelman aamuna


Uuden kahvinkeittimen myötä meillä Laurilassa aamuista on tullut hiljaisempia. Nykyään kahvia voi meillä keittää melkeinpä salaa - tosin en ole huomannut, että sellaista mahdollisuutta tarvittaisiin, kun julkikahvit on ihan hyväksyttyjä.
Monenmonen lämpimän yön jälkeen maa on viimeöisen pikkupakkasen jäljiltä vähän ihmeissään. Ruohikko muuttunut vähän kylmänharmaaksi ja tukka säikähdyksestä vielä pystyssä. Taivaalla mollottaa iso keltainen kuu, joka sekin on kuin satukirjan sivulta suoraan. Omituinen aamu, täytyy sanoa.

Eilisillan viihdykkeenä aloittelin Tuomas Kyrön uusinta. ´700 grammaa´(WSOY 2009) on hykerryttävän hauskasti tehty, kun tekstin välissä on aina kenen-milloinkin kommentteja. Pidän Kyrön tyylistä, joten taisin löytää taas uuden kirjailijan itselleni.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Joulukuun eka


Kävin laulattamassa Ikiviuhkoja ja juomassa kupillisen erittäin hyvää kahvia pienen piparkakun kera. Lauluohjelmistossamme oli tänään taas mm. En päivääkään vaihtaisi pois. Yllätyksenä itselleni huomasin mieleni herkistyvän seiskaan (asteikolla yhdestä kymppiin) kertosäkeen kohdalla: Saan olla niin paljosta kiitollinen, kunhan vain osoittaa muistaisin sen. - Ehkä näillä vuosikymmenillä jo alkaa ymmärtää, miksi monen vanhemman ihmisen silmissä saattaa herkästi kimallella...

Tänään vietetään maailman aidspäivää. Vuodesta 1988 lähtien sitä on vietetty teemapäivänä. Kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään...

maanantai 30. marraskuuta 2009

Antti, Antero, Atte, Anders, Andreas, Andre ja Andrea


Marraskuu vetää viimeisiään ja joulukuu odottaa jo nurkan takana. Nimipäiväsankareita on tiedossa monta - isoveli ihkaensimmäisenä. Sitten toisen nimen nimipäiväsankareita on oma mies, oma poika, oma veljenpoika. Onnittelut kaikille!

Tämä syksy on ollut lukemisen aikaa. Uutuuskirjoja olen kantanut kirjastosta yksi toisensa jälkeen. Nyt on menossa Pirjo Hassisen uusin (Sano että haluat, Otava 2009) ja se tuntuu aika konstikkaalta eli en meinaa saada siitä mitään otetta, en vielä edes sivun 240 paikkeilla. Seuraavana odottavat Katja Kallion Syntikirja ja Tommy Tabermannin Naaras. Syksyyn on siis mahtunut tuhansittain sanoja - ja kaikki ääneen sanottu vielä sen lisäksi...

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Kirkon synttäreillä

Kuntamme uudempi kirkko vietti tänään synttäreitä, kun 130 v oli tullut mittariin. Pitkän messun jälkeen oli juhlakahvitilaisuus, jossa oli leipomiani pipareita tarjolla (sekä kahvia ja täytekakkua) ja olihan minulta sinne tilattu runo.

Salmentauksen mäki
on syyskuisena sunnuntaina tupaten täynnä.
Mitä ihmettä,
kysyy kulkumies,
ettäkö pyhäpäivä?
Mustapukuinen väki heristää satoja sormia
ja
keskittyy vakavin ilmein.

Salmentauksen mäellä
on kaksi kolmannesta sisällä,
yksi ulkona.
Mitä ihmettä,
kysyy kulkumies,
ettäkö uusi kirkko?
Mustapukuinen väki keskittyy vakavin ilmein
ja
veisaa.

Salmentauksen mäki
täyttyy entisestään.
Mitä ihmettä,
kysyy kulkumies,
ettäkö pidot?
Mustapukuinen väki heristää satoja sormia
ja sanoo:
Vain kutsuvieraille.

Mitä ihmettä,
kysyy kulkumies,
ettäkö kirkossa?
Ja vain kutsuvieraille?

Ohi kulkee Perenius,
taputtaa miestä olkapäähän.
toteaa lempeällä äänellä:
Joka pyhä,
joka pyhä.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Tingelitangelipakko

(Blogin ylätunnisteen kuva piti vaihtaa, kun lunta ei ole mailla halmeilla...)

Kaupoissa on joulutavarat esillä ja tahtomattaan asiakkaat ovat joulumusiikin kuuntelijoita. Mitähän kaupan henkilökunta kuuntelee kotonaan omassa joulussa - luultavasti ei ehkä sitä samaa tingelitangelia eikä tiptappia...
Kodeissa on jouluvalmistelut menossa ja tiedän jo joitakin, jotka etsivät joulukoristeita esille. Suomenruotsalaisista osa on jo käynyt kaatamassa pikkujoulukuusen ja keittävät riisipuuroa ja jakavat jälkikasvulle paketteja. Ja pikkujoulusta isoonjouluun koti on samassa jouluisessa asussa. Hejaheja...

Tässä(kin) asiassa haluan säilyttää oman linjani ja sen linjan, joka meillä on ollut jo joulusta -82 alkaen:
* Koristeet ja kuusi laitetaan vasta aatonaattona ja aattona.
* Joulukuusen valot saavat palaa yötä päivää sitten aina loppiaiseen asti.
* Riisipuuroa keitetään vasta jouluaattoaamuna.
*Joulurauhan julistamiseen mennessä koti ja ihmiset ovat täysin jouluvalmiudessa.

1234-haaste

Viikon haastenumero on 51.
Nuorisoseurahenkisten vanhempien lapsena minulla on työhuoneeni hyllyssä Pyrkijä-lehden vuosikerta 1951 sidottuna.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Torstairaportti


Eilen lähdettiin täyttä häkää käymään kaupungissa, kun häkävaroitin oli hyvässä tarjouksessa... Samalla vietiin muutama kassillinen tavaraa taas kirpparille ja mukaan sieltä ei lähtenyt kuin kirja, pieni kippo, t-paita ja pieni punainen jouluinen liina.
Illan omistin sitten piparkakkutehtaalle. Puolenyön maissa koko talo tuoksui kanelilta, neilikalta, kardemummalta, pomeranssilta, siirapilta ja kaikki mahdolliset tarjottimet olivat täynnä pipareita. Tällä kertaa käytin yhtä ja samaa muottia koko ajan. Sen verran kaulimista siinä kolmetuntisessa oli, että tänä aamuna vatsalihaksissa vielä tuntui...

Muodin huipulla -ohjelman lopussa oli hyvä yllätys, kun Jarno ei sitten tippunutkaan eli tuomarit jujuttivat katsojia ja Jarnoa täpöllä. (Kyseinen suunnittelija on ollut koko ajan suosikkini.) Pientä suukopua moinen aiheutti muissa. Tilanne tiivistyy ja peli kiristyy.
Harper´s Island päättyi myös eilen ja hyvin pysyi paketissa tuo 13-osainen sarja. Parin viimeisen osan käänteitä ei varmaankaan kukaan oikein aavistanut etukäteen. Itse mietin Trishin isän saadessa kattokruunu-giljotiinin päähänsä Henryn hyvyyttä/pahuutta, mutta vain ohikiitävän hetken ajan. Huh.
Eli ehdin minä leipomisen lisäksi myös katsoa sarjoja...

torstai 26. marraskuuta 2009

Valokuvatorstain 150. haaste

Tällä viikolla haasteena on Jotta en unohtaisi.
Ähtäri, Juurikkakangas

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Katri, Kaija, Katja, Kaisa, Kati, Kaarina, Kaisu, Riina, Katariina, Katriina


Tänään on nimipäiväsankareina yksi R- ja moni K-kirjaimella alkavaa nainen. Privaattionnittelut lähetän pikku-Kaisalle Lontooseen!
Kaisanpäivä kun on, niin nyt on kuulemma aika keriä lampaat, sillä villa on parasta juuri nyt. Meillä on kyllä kerihtimet, mutta lampaiden kanssa on vähän heikommin. Ei edes pehmoeläinkarsinasta taida löytyä. Itse muistan mummolassa (Vintturi, Kaustinen) nähneeni Kaisu-tädin kerimiä lampaita, jotka olivat jotenkin nolon näköisiä - ikään kuin nakurannalta yllätettyjä.
Mummolassa oli ensin lehmiä ja kanoja (joita minä kutsuin serkuiksi) ja sitten vasta myöhemmin lampaita. Lehmistä muistan kaksi nimeltä - Rusko ja Ralli. Olivat siis syntyneet sinä vuonna, kun vasikat piti nimetä R-kirjaimella.

Eilen oli monta ilonaihetta:
- sain uusia bambupuikkoja
- tilatut piparimuotit olivat jämäkän oloisia
- sain tehtyä paperitöitä ihan ajoissa
- yhdestä ystävästä oli tullut mummo

Tämä päivä on vasta alussa. Yritän tehdä tästäkin onnistuneen ja ainakin näköiseni.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Kuukausi jouluun



Joulukorttimateriaalilaatikot on pengottu ja ideakin jo kehitelty. Toteuttamisen aika on sitten varmaankin ensi viikolla. Varastoista löytyi vielä viimevuotisia joulupostimerkkejäkin paljon... Ei siis huolen häivää!
Tällä viikolla ei onnistuisikaan mikään jouluaskartelu eikä tip-tap, kun ilma on kuin syksyinen morsian ja ruoho yrittää ihan selvästi vihertää. Ihmeellinen syksy - kolme kertaa sadassa vuodessa, luki lehdessä. Itse muistan syksyn -82 omituisuuden, kun sellaisen syksyn sanottiin tulevan vain kerran sadassa vuodessa. Minun tuurillani se oli juuri silloin, muutenkin. <3
Petter Ohlsia vapaasti mukaillen: Kolmekymmentä yötä jouluun on...

maanantai 23. marraskuuta 2009

Spekulointia

Ruokapöydässä virisi mielenkiintoinen keskustelu, joka osittain lähti yöpöytälukemisestani (Erik Wahlström: Jumala / Schildts Kustannus 2006). Siinä punajuuri-peruna-porkkanavuoan ja suklaakiisselin välillä spekuloitiin mm siitä, miksei kirjasta sinänsä noussut isompaa kohua siinä vaiheessa, kun se ilmestyi. Syitä on varmaankin monia. Ehkä siitä ei uskallettu keskustella, ettei leimannuta a) tiukkapipouskovaisiksi b) liian vapaamielisiksi c) hauskankriittisiksi. Jossakin oli kysytty Wahlströmiltä, onko kyseessä jumalanpilkka. Kirjailija oli vastannut, että sellaista ei voi pilkata, mihin ei usko.

Triviaa:
Kirjan suomentajan Leena Vallisaaren isä on Suomen Lähetysseuran apulaisjohtaja vuosien takaa eli Aleksi Vallisaari.
Erik Wahlströmin isä, Jarl Wahlström, on puolestaan ollut Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja.

Itse olen oppinut vuosien mittaan yleensäkin keskustelemaan. Nykyään en kaihda edes debattia, vaikka rakentava dialogi onkin parasta, mitä tiedän.

Tarinoita

(Kuva ei ole James Wilsonin työhuoneen seinältä, vaan esikoiseni olohuoneesta.)

Jokainen elämä sisältää tarinoita. Joskus löydän itseni miettimästä jonkun lähimmäisen nahkoihin menemistä ja sitä todellisuutta, jossa tuo toinen elää. Itse asiassa missä kaksi tai kolme on koolla, siellä on monen novellin tai näytelmän ainekset ihan tarjottimella. Otettavissa, muunneltavissa, väritettävissä. Ei paha.
Neljän vuoden tiiviin tyoputken aikana tapasin ihmisiä eri tilanteissa. Helpointa oli aistia ilo ja suru, mutta oli muutakin. Katkeruus, kiitollisuus, pettymys, katumus, syyllisyys - miten paljon tunteita olikaan liikkeellä. Monta kirjoittamatonta, monta kirjoittamatta jätettävää tarinaa.

Maanantaiaamuun ei yleensä kuulu ylevät ajatukset. Tähän kuuluu yleensä tyhjä jääkaappi, täysi työviikko ja väärät vaatteet. Entä jos ajattelisimme yhden ei-arkisen ajatuksen ihan aamutuimaan - voisihan se olla ihan kannattava kokeilu. Lupaan yrittää. Apuna käytän nyt ensiksi kirjaa, josta nappaan umpimähkäisellä raamattutekniikalla yhden mietelauseen. " Ajattele väärin jos haluat, mutta ajattele aina itse." (Naisen tie, Karisto 2004/ s. 34 Doris Lessing)

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Ei tuomita -

viedään hourujen hoitoon. (Tämä liittyy tarinaan, jota kuulin hyvin usein kotikotona. Oli ollut aviovaimo Matilda Kortteinen, joka oli miestään lyönyt kirveellä ja joutunut siitä oikeuden eteen ja tuomio oli ollut tuo. Tarina osattiin kertoa sanasta sanaan, kun se kuultiin niin monta kertaa...)

Tuomiosunnuntain ehdottomasti paras virsi on 160, joka on kaunis ja koruton, vaikka teksti on aika riipaiseva. Tänä vuonna en itse ollut työvuorossa, mutta mieluusti kaipaan tuomiosunnuntain messuun karuutta. Aikanaan yhden työkaverin kanssa suunnittelimme jopa savutehosteita kuvastamaan päivän tehoa. (Terveisiä vaan Lontooseen!)

Eli tämän päivän teema on kenen joukoissa seisot - lampaiden vai vuohien? Itse en haluaisi olla lammasmainen lammas, joka on niin laumaeläin, että menee sinne minne muutkin, eikä pane vastaan. Tai niin no, jos lammas, niin sitten ainakin olen mieluummin pässi.

Tämä on kahdessadas (200.) postaus. GA:n mukaan lukijoita on aika mukava joukko - osa varmaankin uppotuttuja, osa uppo-outoja. Kiva, kun olette kaikki olemassa!

lauantai 21. marraskuuta 2009

Laurilan matematiikkaa


* Jos saunomiskertoja yhteen päivään mahtuu kaksi, niin montako kertaa päivässä sitten leivotaan?
Vastaus: kaksi.
* Jos toista on rakastanut jo kaksikymmentäseitsemän vuotta, niin montako kertaa päivässä voi halata?
Vastaus: monenmonta.
* Jos vaniljarullapullia pellille mahtuu kuusitoista, niin montako niitä syödään?
Vastaus: sopivasti.