(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Helios

Tänään onnittelen Helenaa. Helena tulee kreikan sanasta helios, joka tarkoittaa aurinkoa. Hyvinhyvin vapaasti tulkittuna Helena on siis Täti Aurinkoinen. Paistakoon aurinko tänään(kin)!

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on vielä kesken, vaikka luen sitä joka ilta. Kettulan parvella vaan on sellainen vaikutus, että muutama sivu on jo tarpeeksi. Unijukat ja nukkumatit sun muut ovat nähtävästi erikoistuneet aittoihin ja toimivat siellä extranopeasti... Unihiekkaa on vielä aamulla aitan lattialla siellä täällä. Kysymys kuuluukin: Voiko unihiekkaa lakaista (laasta, kuten Keskipellossa sanottiin) ihan tavallisella luudalla vai pitäisikö siihen kehittää ihan omanlaisensa väline? Yst. vast. pyyd. os. allek.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

1234-haaste # Kesän extrahaaste


Haasteaihe:


"Kesän yllättävin numero"

Lamppilaisia


Ensimmäinen työviikko on sompailtu ja tänäänkin oli semivilkas päivä. Kirjoitin muutaman sukuselvityksen, sovin yhden kasteen, kerroin Vanhan kirkon häävaraustilanteesta koskien kesää 2011, söin hyvän leipäjuusto-tomaatti-luumu-cashewpähkinäsalaatin ja join vain yhden vajaan mukillisen kahvia. Ynnä muuta virastosälää tietysti tuli tehtyä päivän mittaan.

Keskiviikkoiltana olin kesämusiikkitilaisuudessa kuuntelemassa uudempaa ja vanhempaa kansanmusiikkia. Parkkipaikalla konsertin jälkeen sitten bongasin ulkonäöltä tutun naisen, jolle huikkasin: Oletko vanhoja lamppilaisia? Nainen pysähtyi, vastasi olevansa ja minä sitten kerroin, kenen tyttöjä arvelen hänen olevan ja oikeassa olin. Entinen Jämsän Leenahan se siinä. Muisti minut, kun Laaksosen Marjattana itseni esittelin. Mukana oli mies, joka tuli paiskaamaan kättä ja sanoi olevansa Purasmaan Antti. Muistin, että isänsä Kaarlo Purasmaa oli ennen Toholammilla apteekkarina - eli maailma on pieni! (Ja Eila Kaisla vielä pienempi, mutta tätä vitsiä ei ymmärrä kukaan muu kuin minä ja hemmo ; ehkä niin onkin parempi...)

torstai 29. heinäkuuta 2010

Keskipiste

Petäjävesi ja Keski-Suomi muutenkin on nyt muutaman päivän aikana maailmankaikkeuden keskipisteenä, kun sorateiden virtuoosit mennä viilettävät teitä urku auki. On se hienoa. Puskissa ihmiset katsovat, kun viuuuuh taas joku menee. - Kyseessä on vanha tuttu ilmiö pikkupoikien autoleikeistä eli mä ajan tällä autolla ainakin miljoona sekkaa kovempaa kuin sä, mulla on turpo, tää tulis täältä nyt ja ohittais se ja kaasuttais ja pääsis maaliin NYT ja olis eka ja paras!

Sain uuden läppärin tänään ja olen hyvin onnellinen siitä. Ja muutenkin. Jos joku jäi ihmettelemään muutama postaus sitten kirjoittamaani onnellisuuspäivityksen syytä, voin nyt paljastaa asian ja rauhoittaa joidenkin mieltä: rakastumisen kohde on edelleen sama hemmo, jonka kanssa olen kohta kolmekymmentä vuotta jo jakanut ilot ja itkut.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Keskiviikkoilua


Laurilan keittiön valtiatar Paratiisinsa keskellä. Asennossa päättäväistä uhoa.Tyypillinen oinas, keski-ikäinen matroona.

Virastossa oli semivilkas päivä. Päivä loppui jo kahden aikana ja ilmastoinnin teho alkoi olla yhden maissa aika vähäistä, joten ei tarvinnut kärvistellä kuin tunti trooppisessa huoneessa. Ei ollenkaan paha. Huomisen huippuhellepäivän olen mieluusti kotosalla... Tunnen tavatonta myötätuntoa kaikkien niiden puolesta, jotka joutuvat huomennakin rehkimään konttoreissa ja toimistoissa. Ehkä ajatus talvesta, lumituiskusta, paukkupakkasista voisi auttaa jaksamaan. - Itse asiassa äärimmäisyyksien ihmisenä nautin sekä kylmästä että kuumasta. Kiitos ja anteeksi.



tiistai 27. heinäkuuta 2010

Touhulan väkeä


Unikeonpäivänä nukuttiin vähän yli seitsemään asti. Ruokakaupassa oltiin jo ennen kahdeksaa ja todettiin, että paras mahdollinen aika käydä ruokaostoksilla...

Päiväkahvikylään saatiin pieni tyttö isänsä kanssa. Isänsä on minulle aina ja ikuisesti se pikkuveli, jota oli kiva kiusata ja josta kuitenkin aina oli jonkinlainen huoli. Nyt hän tuntuu selviävän jo kyllä itsekin.
Pieni tyttö oli puhelias ja kiinnostunut kaikesta, mitä näki. Duploleikki sujui perheen vanhimman kanssa hyvin ja Tohtori Karhusen ja Tohtori Koirasen vastaanotolla kuului käyvän kaikenlaisia duploihmisiä kaikenlaisten epämääräisten vaivojen takia. Lääkkeeksi määrättiin salmiakkia, juustoa ja vettä - mielestäni erittäin hyviä rohtoja moneen vaivaan...

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Hitaat sunnuntait


Vapaiden sunnuntaipäivien parhautta ovat pitkät ja hitaat aamupalastelut, pilvien tarkkailu, lukeminen, hassut keskustelut milloin mistäkin, kaiken tekeminen pitkänkaavanmukaan. Itse kunnostauduin eilen ja yllätin itsenikin, kun käytin osan päivästä huoneeni Lundian yhden osan siivoamiseen. Nyt se on tosi siisti!

Vapaiden sunnuntaipäivien jälkeen tulee usein vapaita maanantaipäiviä, mutta tällä kertaa niin ei käynyt. Tänään aloitan neljän viikon pestin kirkkoherranvirastossa. Toivottavasti niin vaikeita ei kysytä, etten osaisi vastata...

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Mustaa ja valkoista #33


Aiheena on asetelma.

Neulegraffiti 6 / M


Yksi pihalampuista sai villapaidan varteensa.


lauantai 24. heinäkuuta 2010

Onnea!

Olipa kerran Liisa ja Erkki, jotka menivät kihloihin 24.7.1954 ja naimisiin tasan vuotta myöhemmin. He elivät elämänsä onnellisina ja saivat kolme lasta, joista minulla on ilo olla se keskimmäinen ja tyttö. Vilkutan tuonilmoisiin rakkaat onnittelut...

Tänään nimipäiväonnittelut saa hyvä ystäväni Kirsti; kahden lapsen äiti, kärsivällinen ystävä ja kokouskutoja. Eli siis onnea nimesi päivänä!

Aittakauden huomaa siitä, että makuuhuoneen sängyllä on aina vaatekasoja menossa jonnekin ja tulossa jostakin. Pitäisiköhän sitä tänään leikkiä kelpoa perheenemäntää ja tehdä jonkinlainen yleiskatsaus tilanteeseen... Voisihan sitä lauantapäivän huonomminkin viettää?!

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Teatterissa

Eilen aamulla käytiin ostoksilla. Mies osti kameran, minä veneen. (Aika pieni paattihan se on, kun pituutta on vain 35 cm. Kyydissä tällä hetkellä kultakaloja, mutta tulevaisuudessa varmasti joskus kaikenlaista siirtomaatavaraa. Veneen tekijäksi paljastui Mainio Savi.)

Illalla oltiin Petäjävesi-Seuran porukalla kesäteatterissa naapurikunnassa Keuruulla. Näytelmä oli Luokkakokous. Mainoksessa luvattiin sen olevan hulvattoman hauska musiikkinäytelmä, mutta allekirjoitamme tuosta vain viimeisen sanan. Musiikkia oli paljon ja oikeastaan ilman lauluja jäljelle ei olisi jäänyt mitään. Olematon juoni, ylinäytteleminen, alinäytteleminen, ronskihko kieli ja ajoittainen myötähäpeä näyttelijöiden puolesta - siinä kaikki. - Yön yli nukuttuani lisään positiivisen asian joukkoon: Esityspaikka Kulttuuritalo Kimara oli tosi kaunis ja kunnioituksella remontoitu vanha kiinteistö.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Hyvä olo



Tänään onnittelen kaikkia Leenoja. Tunnen aika monta ja kaikki ovat vahvaluonteisia ihmisiä, ei mitään ihansamatyyppejä...

Mistä on hyvä olo tehty? Hyvistä yöunista Kettulassa, linnunlaulusta, auringonpaisteesta, uuden päivän arvoituksellisuudesta, rakkaudesta - siitä on hyvä olo tehty. Tuulen hyväilystä, aamukahvin tuoksusta, rakkaudesta - siitä on hyvä olo tehty. Rakkaudesta - siitä on hyvä olo tehty. Myönnän: olen rakastunut.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Mustaa ja valkoista #32


Haasteen aihe:

lintu*/linnut*.



*Tähän kastiin luettakoon nyt siis myös siipikarja eli ankat, kanat ja kukot ym. :)

Koti - mikä ihana sana!

Kun käy jossakin, oppii arvostamaan omaansa. - Tänä aamuna herätessä oma sänky tuntui niin omalta, niin tutulta ja parhaalta. Eikä vierustoverissakaan ollut valittamista!

Vietän ohjelmatonta keskiviikkoa. Ehkä käyn kirjastossa, ehkä istuskelen pihalla, ehkä fillaroin ja ainakin katson kauhukeittiön illalla ja tietysti saunon. Jos vaikka taas ihan pitkän kaavan mukaan...

Onnittelen kaikkia naistenviikon sankareita. Alkuviikon sankareiden kortit jäivät autuaasti laittamatta. Olisinhan minä voinut Helsingistäkin jollekin kortin lähettää, mutta en ole sitä tapaa oppinut (kiitos vaan Hanna, jokainen kortti ilahduttaa tosi paljon!), joten seliseli.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Viidessadas







Tampereen pitkä viikonloppu takana ja siihen kuului myös maanantaipäivän viettäminen Helsingissä. Shoppailua, kirpputorilla kiertelyä, kuopuksen kanssa syömistä, jatsinpeluuta,lauantaiaamukahvit kauppahallissa, akkujenlataamista (sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti), parvekekahveja, valokuvaamista osv. Kerta kaikkiaan ihana viikonloppu, josta kiitokset esikoiselle (asunnon vuokraus), kuopukselle (hyvä seura) ja miehelle (hoputtaminen, ajatuksen ylläpito).

Tämä oli viidessadas postaus eli asiaa on ollut niin monta kertaa. Ai asiaa?!...

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Reino, Rainbow?



Pätkätyöläisen työnteon ja loman suhde on yleensä aika häilyvä. Periaatteessa silloin ollaan lomalla, kun ei ole töitä, mutta se on sitten palkatonta lomaa... Nyt olen kahden viikon lomasella ja takana on tuurauksen palkkapäivä ja ihan kohtuullinen korvaus. On aika hengähtää ja helliä.
Viikonloppuni suuntautuu siksi Tampereelle. Vietän tyttöjen viikonloppua kuopuksen kanssa. Mitään ohjelmaa ei olla suunniteltu. Vähän sellainen carpe diem...

Tänään viettää nimipäiväänsä Reino ja Rainbow, sanoi mies kuuluttajan todenneen. Uskottavahan se on - ehkä sateenkaarinimiä alkaa olla enemmänkin!

torstai 15. heinäkuuta 2010

Odotettu sade


Eilen jopa rauhallinen fillarointi kirvoitti hien otsalle, selkään ja joka paikkaan. Mutta sitten vähitellen alkoi tuulla enemmän ja taivaalle ilmestyi eienääpoutapilviksiluokiteltavia pilviä. Ja sitten satoi ja piha oli iloinen. Tuli hämärä ja pienimuotoinen ukkonen.



Ja taas satoi ja piha oli iloinen. Minä myös. Jossakin välissä pujahdin pergolaan nuuskuttelemaan raikasta ilmaa ja ihmettelemään isoja pisaroita lehdillä.


Illalla tuli pouta. Jaksoimme valvoa kauhukeittiöön asti.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Turistileikki














Eilen illalla olin Vanhan kirkon säätiön hallituksen kokouksessa ja kun kerran kokous pidettiin kirkon pihalla, menin paikalle jo hyvissä ajoin ja leikin turistia. Linssin takaa nähtynä kaikki näytti erilaiselta kuin virsikirjan takaa...
Paljon poruja, vähän villoja. Useampi kuva, vähemmän sanoja.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Symposium

Eilen illalla fillaroin kirjastoon ja lainasin muutaman kirjan. Tällä kertaa keltaisessa olkalaukussa pääsivät Laurilaan matkaamaan Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, sarjakuvakirja Maallemuuttajat 3 ja Petri Nevalaisen kiistelty kirja Vesa-Matti Loirista. Kirjastossa oli aika hiljaista, eikä niin pätsimäistä kuin oletin. Mies tuli ja meni samaan paikkaan omia aikojaan - osataan me liikkua eri aikaankin.

Illalla ohjelmassa oli perinteinen sauna, vihreä tee ja myöhemmin vielä mansikat, joilla herkuteltiin. Puoli yhdentoista aikaan ilma oli lämmin ja pehmeä. Siitä se ajatus sitten lähti (kiitos Tikkurila sloganista!) ja päätimme järjestää symposiumin. Paikkana Kettula, kuinkas muuten. Mies avasi viinipullon, kantoi lasit, kynttilöitä ja vähän pikkusyömistä mennessään. Minä keräsin työhuoneen hyllystä runokirjoja mukaan.
Ilta oli suurelta osin Tommy Tabermannin muistosymposium. Vuorotellen luimme hänen runojaan ja ihmettelimme kokoelman (Rakkauden kolme kehää/Alaston) voimakasta tekstiä, jossa kuolema oli kuitenkin jo jossakin olkapään takana, pimeän huoneen ovi oli jo raollaan. - Lisäksi luimme Saaritsaa, Simicia, Jääskeläistä, Parkkoa, Tranströmeriä ja Paasosta. Osasta pidimme tosi paljon, osasta vähemmän ja osa oli nojoo.

Kahden tunnin symposium lunasti paikkansa. Se oli hyvä keidas tässä sinisessä kesässä, jossa aurinko hohtaa armottomasti.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Hermanni, Herkko

Aamusta ennen yhdeksää lähdettiin kaupunkikierrokselle. Auton ilmastointi on näillä lämpöasteilla kova sana, etten sanoisi ehdoton. Vesipullot autossa oli myös tarpeen, samoin menomatkalla ostettu suolakeksipurkki.
Aika monet muutkin olivat liikkeellä tänään. Kierreltiin muutamat kirpparit, parit prismat ja sitten tultiin kotiin ja ensimmäiseksi kuumana päivänä tietysti keitettiin kahvit/teet... Omituinen maneeri, samoin kuin saunominen hellepäivän päätteeksi. Mutta en luovu kummastakaan, kirveelläkään.

Hermannilta heinään, niinhän se oli... Mummolan kesistä muistan kuuman heinäpellon tuoksun, vaarin touhukkuuden, rekisteriinlaittamattomantraktorin putputput-kyydin (nopeasti kylätietä, ettei vain virkavalta näe!) ja sen, kuinka toivoin kesän jatkuvan ikuisesti...

Neulegraffiti 5 / M

... ja pihassa on kuulemma vielä vaikka kuinka paljon paikkoja uusille...

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Mustaa ja valkoista #31

rannalla

Sunnuntaiaamuna



Eilen illalla meillä taas oli kahdenlaista katsottavaa - potkupalloa ja amerikkalaista elokuvaa, joka oli satiiri missikisoista ja tehty kevytdokumenttityylillä, kuitenkin täysin komedian keinoin. Sopivan rentoa katsottavaa lauantai-iltana vihreän teen ja kutimen kera. ( Aloitin uuden graffitin, kun sukankudin ei oikein napannut ja pitsihuivin kutominen vaatisi niin paljon enemmän panostusta silmukoihin...) Elokuva loppui vähän aikaisemmin kuin pallottelu.

Ensi viikolle on luvassa edelleen lämpimiä päiviä. Kesäjuomaa ja muutakin tulee siis kulumaan. En valita! Muistelen sitä viime talven pakkaskautta ja nautin nyt. Säilön aurinkoa ja lämpöä varastoon. Purkitan purkkiin talvea varten.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Neulegraffiti 4 / M



Olipa kerran omenapuu, jolla oli potentiaalista satoa sen verran paljon, että yksi oksa taipui huolestuttavan raskaasti alaspäin. Olipa kerran mies, joka hoksasi laittaa oksalle tuen. Olipa kerran nainen, joka halusi tehdä neulegraffitin koristamaan tukea.

Mielipiteitä

Nuorempana en pitänyt keskustelemisesta ollenkaan. Jos joku oli eri mieltä kuin minä, saatoin ottaa sen loukkauksena ja poistuin paikalta tai heittäydyin tuppisuuksi. Tulisieluinen oinasluonteeni on tasoittunut vuosien aikana ja nykyään pidän keskustelemisesta. Erilaisten mielipiteiden jakaminen on kasvattavaa - minäkin olen kasvanut varmaankin puoli senttiä...

Kunnioitan jääräpäitä. Kunnioituksen lisäksi tunnen myös suurta sääliä. Jääräpäät jäävät perunakuoppiinsa, juoksuhautoihinsa, kirjoituspöydillensä, pöytälaatikkoihinsa ja ovat totaalisesti yksin. Se on surullista.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Eri kirjoja


En ole oppinut karsinoimaan asioita - musiikin, kirjallisuuden, uskonnon yms suhteen ei mielestäni ole olemassa vain oikeaa ja vain hyvää. On aikoja, jolloin kannan kirjastosta kotiin nyyhkylässyromaaneita, joita voitaisiin myydä maitohyllyn vieressä ruokakaupassa harlekiinileimalla varustettuna. Sitten on taas aikoja, jolloin kiinnostaa ihan erilainen kirjallisuus.

Tänä kesänä taidan sompailla noiden kahden välillä. Yöpöydällä on Seppo Jokisen Koskinen ja siimamies, keittiön pöydällä Anna Janssonin Vaitelias jumala, olohuoneen pöydän lehtitasolla Esa Saarisen Filosofia ja työhuoneen pöydänkannella Antti Kylliäisen Kompastuskiviä. Makuuhuoneen hyllyssä on vielä yösyöttöä, postinkantajan suutelemista, bridaa - ja olohuoneen hyllyissä omia kirjoja odottamassa kasapäin. Tuhansia sanoja ja miljoonia kirjaimia houkuttelemassa omiin maailmoihinsa....

Neulegraffiti 3 / M



Värikäs kuin kesä, hullunhauska kuin lupiinien suvihippa.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Runous

Eilen aloitimme mielenkiintoisen keskustelun ennen saunomista. Aiheena oli runous ja se, miten ehkä tarkoitushakuisestikin joskus runoihin yritetään ujuttaa paljon hienoja, outoja, kummallisia sanoja. Tuntuu siltä, että ensinnäkin runoilija googlaa outoja sanoja kirjoittaessaan ja sittemmin lukija joutuu myös turvautumaan googlen apuun, jotta ymmärtäisi runoa.
Illaksi meillä oli varasuunnitelma, jos tulisi kova ukkonen ja estäisi potkupallo-ottelun & kauhukeittiön katsomiset. Varasuunnitelma oli symposium runouden ympärillä. (Tommy Tabermann -muistosymposiumkin on vielä pitämättä...) - Ei tullut ukkosta, ei. Mies katsoi pallon potkimista omassa huoneessaan ja minä katsoin keittiödramatiikkaa olohuoneessa.

Symposium on kuitenkin tulossa jossakin vaiheessa. Osallistujien lukumäärä rajoitetaan taloudellisista syistä kahteen. Valitan.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Puketteja



Nautin erilaisten asioiden yhdistelemisestä ja epätavallisuudesta vaikkajamissä. Eilen haikailin pieniä pöytäliinoja pergolan kahvilapöydille ja sitten keksin penkoa huivilaatikkoa ja siinähän se ratkaisu oli! Silitin äidin vanhat huivit (kuosina Annika Rimalan Puketti) ja hain kahteen samanlaiseen vanhaan lasipurkkiin "liinanpainoja" - toiseen pieniä koristekiviä ja toiseen kesäkukkia.

Eilisillan sade teki pihalle hyvää. Onneksi ei pahaa ukonilmaa tullut, minä kun en ollenkaan pidä siitä... Sade kyllä sopii minun pirtaani, varsinkin monen paahteisen hellepäivän jälkeen.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Eino Leino


Tänään on Eino Leinon, runon ja suven päivä. Vuodesta 1998 se on ollut myös liputuspäivä (Elvi Löhösen ja ystävien kainosta painostuksesta) ja siksi meillä Laurilassakin lippu vedettiin salkoon. Illalla lähetysillassa on yhtenä yhteislauluna Eino Leinon Nocturne - menee hyvin siinä Riihikirkkohymnin ja Synnyinmaan laulun kanssa.
Luin mielenkiinnolla Wikipediasta Eino Leinon elämästä ja en muista aikaisemmin kuulleeni, että hänen ensimmäinen romaaninsa oli nimeltään Tuomas Vitikka. Se oli Routavuosi-trilogian ensimmäinen osa, jota seurasivat Jaana Rönty ja Olli Suurpää. - Eli aina siis oppii jotakin uutta, kunhan nuuskii...
Päivän lainaus olkoon vähän oudompaa Leinoa.


Laki ollos itsellesi.

Mieti, mik' on sulle hyvä,
tuumi, mik' on sulle paha,
ruma sulle, kaunis sulle:
ole maailma omasi.

Iske itsesi kipunat
yltä, alta, kaikkialta,
enin taistosta elämän.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Mustaa ja valkoista #30



Haaste oli numero seitsemän.

Yllätys!



Kesäaamut on parhautta (terveiset vaan esikoiselle!), mutta niin on kesäillatkin - kesäpäivistä ja kesäöistä puhumattakaan. Jos pitäisi niistä valita, en osaisi. Tänä aamuna heräsin nukuttuani kuuden tunnin värikkäät ja taustamusiikilla varustetut unet. Yritin vielä jatkaa, mutta ei onnistunut. Aamu näyttää kauniilta. Barista jäi nukkumaan...

Mies oli eilen yllättänyt minut kantamalla huoneeni lattialle pari pahvilaatikollista tavaraa. Laatikoista paljastui villalankoja, jotka ovat olleet ruususen unessa varaston hyllyssä varmaankin toistakymmentä vuotta. Melkoinen yllätys, sillä en tiennyt omistavani kaikkien muiden lankojen lisäksi noin suurta kasaa. Itselleni bongasin myös kauniit valkoiset pitämättömät villasukat, jotka on jääneet päättelemättä. Eli nyt on lankoja, vaikka lampaat söisivät...

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Kesäpäivittelyä


Kesäpäivä Petäjävedellä ei ole päässyt runoksi/lauluksi asti, mutta pärjäisi varmaan Kangasalan
versiolle. Eilistä päivää vietettiin suurimmaksi osaksi ihan pihalla. Pihapöydälle Pupulan eteen kannettiin kahvit ja sitten myöhemmin myös iltaruokasalaatit ja tuoreet sämpylät. Mies luki kirjoja, minä luin vanhoja lehtiä, kuljettiin pitkin "tiluksia" ja nautittiin oman pihan vehreydestä.
Tälle päivälle on luvassa lämpöä enemmänkin, joten iho tuoksuu vielä aurinkoisemmalta... Vanhan kirkon messun jälkeen päivä on ihanan tyhjä!

Tänään on Amerikan itsenäisyyspäivä. Tarkistin juuri, että meillä ei ole suolarinkeleitä. On ehkä siis tyydyttävä bushismiin...

lauantai 3. heinäkuuta 2010

RIP


Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen.

Lämpimin peitto on toisen iho,

toisen ilo on parasta ruokaa.

Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,

olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

Ihminen ilman ihmistä

on vähemmän ihminen ihmisille,

vähemmän kuin ihminen voi olla.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

(Tommy Tabermann: Maa, 1987)

Tommy Tabermann 3.12.1947 - 1.7.2010