(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Hermanni, Herkko

Aamusta ennen yhdeksää lähdettiin kaupunkikierrokselle. Auton ilmastointi on näillä lämpöasteilla kova sana, etten sanoisi ehdoton. Vesipullot autossa oli myös tarpeen, samoin menomatkalla ostettu suolakeksipurkki.
Aika monet muutkin olivat liikkeellä tänään. Kierreltiin muutamat kirpparit, parit prismat ja sitten tultiin kotiin ja ensimmäiseksi kuumana päivänä tietysti keitettiin kahvit/teet... Omituinen maneeri, samoin kuin saunominen hellepäivän päätteeksi. Mutta en luovu kummastakaan, kirveelläkään.

Hermannilta heinään, niinhän se oli... Mummolan kesistä muistan kuuman heinäpellon tuoksun, vaarin touhukkuuden, rekisteriinlaittamattomantraktorin putputput-kyydin (nopeasti kylätietä, ettei vain virkavalta näe!) ja sen, kuinka toivoin kesän jatkuvan ikuisesti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti