(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

maanantai 31. tammikuuta 2011

Kotoiluviikonloppu


Viikonloppu kului kotoilun merkeissä. Hyvää ruokaa, hyvää viiniä, hyviä elokuvia, hyvää seuraa, hyvä koti. Hassuttelua kotitarpeiksi. Tänä keväänä tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta sitten, kun muutimme Laurilaan. Meitä voi sitten 29.5. alkaen tituleerata tiupetäjävetisiksi... Joku kyynikko totesi kerran, että junantuomina pysytään aina, vaikka vuosikymmeniä jo oltaisiin täällä asuttu. En usko. Me tultiinkin autolla!

Tänään onnittelut lähtevät jälleen kerran tuonilmoisiin, kun isä-Erkillä on 86-vuotispäivä. Toivottavasti juhlissa on paljon huumoria ja torvimusiikkia...

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Mustavalkomaanantai #57


"MUOTO"

Hyvä tiimi

Joogasukka ykkönen

Vuosi on alkanut jo monella elokuvalla ja eilen illalla valitsimme kotihyllystä katsottavaksi Mika Kaurismäen Kolme viisasta miestä, joka tuli ostettua ihan tavallisella ruokakauppareissulla paikallisesta smarketista - eli osataan meillä muitakin heräteostoksia tehdä kuin villalankaa ja naistenlehtiä...
Elokuva oli pienimuotoisuudessaan ja tv-näytelmätyylissään jotakin tosi isoa. Kaikki alkoi lapsesta ja kaikki päättyi lapseen. Välissä oli suomalaisten miesten elämää ilossa ja surussa, enemmän ja vähemmän selvänä. Kuoret rapisivat ja paukkuivat, mutta ystävyys säilyi. Iso pieni elokuva, pieni iso elokuva. Suosittelen.

Tänään nautimme siististä kodista ja hyvästä ruoasta (mies sai kokkausvuoron tänään, kun minulla se oli eilen) ja siitä, että yhdessä olemme hyvä tiimi. Eikun olemme tositosihyvä!

lauantai 29. tammikuuta 2011

Hyvää palvelua


Eilen vietin virastossa multivilkkaan päivän, johon oman pikantin lisänsä toi se, että taloon ei tullut ollenkaan vettä. Pihalla oli väliin miehiä lapioilla varustettuna, välillä kaivinkone kaivoi ja miehet puhuivat isoilla kirjaimilla.
Työpäivän jälkeen menin kukkakauppaan ostamaan oransseja kukkia. Pienen paikkakunnan erittäin hyvä palvelu tuli taas kerran todistettua, kun kahdessa valmiskimpussa oli oranssia - toisessa gerbera ja toisessa afrikantähdikkejä. Kumpikin kimppu oli ihan jees, mutta ei ihan oikeanlainen. En edes rohjennut ehdottaa mitään kimpun sekoittamista, mutta minulle ehdotettiin ja olin onnellinen moisesta. Nyt olohuoneen pöydällä on kaunis kimppu, jossa on paljon oranssia. Kiitos, Kukka-Kangas!

perjantai 28. tammikuuta 2011

Värit


Värit pyrkivät Laurilaan - tosin ei meillä mitään mustavalkoista tai vähäväristä ole ennenkään ollut, mutta nyt oranssi ja voimakas vihreä valtaavat jalansijaa. Silitin olohuoneen pöydälle oranssin kaitaliinan edellisen harmaavalkoisen tilalle, seuraavaksi piti ostaa oranssi KoKo -kippo. Iso oranssi tyyny löytyi sinivalkoraitaisen tyynynpäällisen sisältä, kaksi vihreää Muija-tyynyä kaivautui ruskeasinisten tyynynpäällisten sisältä - sopivat hyvin, kun olohuoneessa on kaksi isoa vihreää lattiatyynyä (Finlayson, Ruoko). Tänään aion ostaa oransseja kukkia, tai ainakin yhden oranssin gerberan.
Väreille ei voi mitään, ne vaan puskevat tulemaan. On ollut turkoosikautta, violettivaihdetta ja muuta. Ihminen on voimaton värien edessä...

torstai 27. tammikuuta 2011

Puuskia


Sinisen lipaston laatikot saivat parina päivänä huutia ja kyytiä, kun jälleen kerran järjestelin tavaroita. Tuo lipasto (joka oli ennen valkoinen) on saanut kokea moisia järjestelypuuskia monenmonta kertaa, sillä se oli huoneessani jo Keskipellossa vuosikymmeniä sitten. - Nyt olen taas tyytyväinen; ennen kuin seuraava puuska iskee...

Luterilainen omatunto testattiin tänä aamuna. Heräsimme vasta yhdeksältä. Ensimmäiseksi piti vetää rullaverhot ylös (niin kuin Keskipellossakin äiti-Liisa teki) ja sitten todistella, että olimme ansainneet nukkua pitkään. Olisinhan voinut tähän postaukseen kirjoittaa, että heräsin jo ennen seitsemää ja aioin heti kirjoittaa, mutta sitten laitoinkin pyykkikoneen pyörimään, vedin lakanoita miehen kanssa, tein sämpylätaikinan jne. Tyhmähän sitä on olla näin rehellinen, kun kertoo vain nukkuneensa...

Valokuvatorstain 192. haaste


Aihe: Erilainen

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Ruokaohjelmia

Vaihe II


Television anti on nykyään melkein pelkkiä ruokaohjelmia - yksi tällä viikolla alkanut sarja meillä jo skipattiin, mutta ihan riittävästi niitä kyllä on. Aina joskus sieltä napataan ideoita, joita sitten hyödynnetään. Ainakin gnoccheja on tehty parikin kertaa. Eli ei siis pelkkää töllöttämistä, vaan myös opiskelua...
Muistuu mieleen taannoinen Teijan keittiö -sarja, jonka mukaan meillä kokattiin ainakin Aku Ahjolinnan fetakolmioita, Hannu Huuskan lihapullia, Arthur Fuhrmannin maksaa ja Raimo Piltzin porsaankyljyksiä. Ohjeet on vieläkin, kun olen jostakin haalinut nuo Teijan keittokirjat keittiön kirjahyllyyn. Akun ruokaa nyt voisi vieläkin tehdä...


tiistai 25. tammikuuta 2011

Pieni asia, iso asia


Vaihe I


Onnistumisen tunteet on aina upeita. Eilen koin sen, kun osasin kutoa lapasiin peukalot. Pieni asia ehkä ihmiskunnalle, mutta minulle iiiiiso! Kahdet lapaset tuli siis eilen kudottua ihkavalmiiksi. - Ja kun pakko (?) oli heti jotakin uutta aloittaa, oli vuorossa joogasukat. Saa nähdä, teenkö palmikoilla vaiko ilman... (Uusimmassa Novita-lehdessä oli ohjeet.)

Tiistaiaamu on alkanut yöpaitailulla ja lumitöillä. Mies hoitaa tuon jälkimmäisen. Mietin, pitäisikö minun tuntea huonoa omaatuntoa. En kuitenkaan aio tuntea. Minä teen sitten vuorostani enemmän tupatöitä taas päivän mittaan...

maanantai 24. tammikuuta 2011

Tunnustuksia

http://2.bp.blogspot.com/_g1lJrRiSTPI/TTxdxLkzDyI/AAAAAAAACis/nC-yhxy1uZM/s1600/tunnustus2_thumb2.jpg

http://3.bp.blogspot.com/_g1lJrRiSTPI/TTxd8JOw-MI/AAAAAAAACi0/WXAgNCcF3oo/s1600/tunnustus_thumb1.jpg

Sain nämä tunnustukset Männiköllä -blogin Maijulta. Kiitän ja niiaan...
Tunnustus velvoittaa kertomaan seitsemän asiaa ihkuitsestäni, no tässäpä näitä:

1. Opin lukemaan nelivuotiaana. Sen jälkeen olen ollutkin kirjastolaitoksen suurkuluttaja aina siellä, missä ollaan asuttu.
2. Ensimmäisen pullataikinan tein kaksitoistavuotiaana ja leipominen on tosi kivaa puuhaa edelleenkin.
3. Lihaa ei meidän huushollissa ole näkynyt kahteen ja puoleen vuoteen. Kasvisruokakokkailu on molempien mieleen ja keittotaito onkin kehittynyt huimasti...
4. Rakastan numeroita, lukuja, mittareita. Olen ristiriitaisesti tekniikasta kiinnostunut.
5. Kirjoitan mielelläni kirjeitä, vaikka viime vuosina vähän harvakseltaan olen postilaitosta työllistänyt.
6. Aloitin pianotunnit kymmenvuotiaana. Pianoa soitan vähemmän työn puolesta, mutta enemmän ihan vaan huvikseni.
7. Mieheni isä, jota en ehtinyt koskaan tavata, oli säveltäjä Toivo Kuulan pikkuserkku.

...
Minä olen sen verran ikävä ihminen, etten pidä ketjukirjeistä enkä muistakaan jatkojutuista. En siis laita tätä eteenpäin - tunnustuksen arvoisia blogeja tosin on vaikka millä mitalla...

Lankojen kotouttamista



Eilen levitin kaikki omistamani langat työhuoneen lattialle ja sitten vähän kerrassaan laittelin niitä takaisin laatikoihin ja lajittelin tehokkaasti. Kaksitoista muovilaatikollista kertyi - kaksi vähän isompaa laatikkoa ja kymmenen sellaista viidentoista litran kokoista. Sain sitten kuningasajatuksen ja tein tarrakirjoittimella kaikkiin nimet, jotta uudetkin (?) langat on helppo laittaa oikeisiin koteihinsa. Miestä hieman nauratti, kun näki lopputuloksen. Niin minuakin nauratti ja naurattaa - ehkä hieman eri syystä...

Tänään voisi viettää joulun 1/12 -päivää. Illalla myöhään pohdimme saunassa asiaa ja ensin ideoimme pientä lahjaakin, mutta sitten hylkäsimme sen ajatuksen. Ei kaikkea sentään toteuteta...

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Mustavalkomaanantai #56


Aihe: OVI

Ettei luulla



Luterilaiseen sisäänrakennettuun etikkaamme kuuluu itsensä vähättely (ettei luulla ylpeäksi), toisten vähättely (mikähän tuokin luulee olevansa) ja kiitosten vähättely (tämä nyt vaan on tällainen). Isottelun sanotaan kuuluvan vain pohjalaisille ja sitten niille, joille jäi rajan taakse niin paljon omaisuutta, että usotteks työ? Pohjalais-käsitteen laajuus hämää muut heimot ja kaikki pohjalaiset laitetaan samaan nippuun. Olisiko niin, että pohjoispohjalaiset vähättelisivät ja eteläpohjalaiset isottelisivat - me keskipohjalaissyntyiset sitten asettuisimme siihen sopivasti välille... Meidän vähättelymme ja isottelumme olisi sellaista mezzofortea. Liekö jo tutkittukin, en tiedä.

lauantai 22. tammikuuta 2011

1234-haaste # 52


Aihe: Kuusikko

Lauantaiaamuna


Olen onnellisessa asemassa. Elän parisuhteessa, jossa tiedän saavani jopa kuun taivaalta, jos sitä pyytäisin. Tämä kuvan kuu tuli pyytämättä ja yllättäen - odotti minua paikallisen kirpparin laatikossa lelujen seassa. Pelastin sen meille.

Eilisillan elokuvana meillä oli Rankka päivä. Michael Douglas teki siinä yhden parhaimmista rooleistaan. Hän ei esittänyt William Fosteria, hän oli William Foster. Kaikki alkoi harmittomasti kuumasta autosta, itsepintaisesta kärpäsestä ja tietyöjonosta. Ei ollut hyvä päivä, oli erittäin rankka päivä.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Valokuvatorstain 191. haaste


Aihe: JÄÄ

Lapasen Vuosi?


Eka lapaset odottavat nyt peukaloita. Saa nähdä, miten onnistun siinä... Jos hyvin käy, alkaa varmaankin Lapasen Vuosi! Ehkä kutomisen kiinalaisessa horoskoopissa tämä vuosi onkin nimetty sen mukaan. (Viime vuosihan oli se Sukan Vuosi.)

Viikonloppuna on vuorossa lankajärjestelyjä, sillä ostin eilen kaksi uutta isoa muovilaatikkoa ja pääsen taas yhteen mielipuuhaani - lankojen levittämiseen lattialle ja sitten taas laittamiseen järjestykseen kansien alle. Eipä olisi uskonut jokin aika sitten, että jokaisessa kaupassa käyn tutkimassa lankahyllyjä ja vertailemassa hintoja...

torstai 20. tammikuuta 2011

Äitis oli



Jostakin jää aina lauseita omaan kielenkäyttöön ja jostakin kumman syystä niistä sitten tulee lentäviä - ainakin perhepiirissä. Veri on vettä sakiampaa on lapsille tuttu ukin lause, sitten onhan näitä... Se on mun, sano Eenokki akkaansa./ Nakalla vai terällä? / ...sitten kun muori palaa Köyhältäjoelta.
Ehkä käytetyin ja absurdein on kuitenkin lause, joka muotoutuu joka kerta hieman erilaiseksi kohteesta riippuen. Pienet esimerkit sallittaneen, sallitaan:
- Kyllä mä oon väsynyt.
- Äitis oli väsynyt, kun sut sai.

- Mitä tuo itkee?
- Äitis itki, kun sut sai.

Eli siis lause on Äitis..., kun sut sai. Sopii usein ihan hyvin, mutta ei ollenkaan aina. Hauskinta ja yllättävintä siinä on absurdius. (Äitis oli absurdi, kun sut sai.) Suosittelen kokeilemaan. (Äitis kokeili, kun sut sai.)

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Haasteita


Eilen sain jo taannoin aloittamani pipon valmiiksi ja sitten oli aika aloittaa uusi kudin. Päätin kokeilla lapasten tekemistä. Illan mittaan sitten vasen lapanen Kyyhky-langasta tuli valmiiksi peukalokiilalla ja ehdin aloittaa jo oikeaakin. Suurin haaste tulee olemaan ilman muuta ne peukalot, joita pidän tosi vaikeina. Rakastan haasteita!
Sanoin tässä muutama päivä sitten ääneen haasteen tälle vuodelle. Opettelen kutomaan kirjoneuletta. Hups, nyt se tuli sanottua julki myös täällä... Turun lapaset tai Totoro -lapaset ovat osaamiskykyni ulottumattomissa, mutta jotakin vaatimattomampaa. Luvattu!

tiistai 18. tammikuuta 2011

Astiafriikki


Rakastan kauniita astioita, vanhoja ja uusia astioita. Lainasin kirjastosta ison kirjan (Arabian lumoava posliini) ja sieltä sivuilta löytyi paljon tuttuja tavaroita. Yhtenä iltana luimme sitä yhdessä keittiön pöydän ääressä ja nostalgisoimme. Jokaisessa kipossa ja kupissa kun on oma juttunsa, jota ei osaa selittää. Se vaan on...

En kielläkään sitä, etten olisi materialisti. Olen toki, mitä suurimmassa määrin. Muttamutta totta on sekin, etteivät kaikki astiat innosta samalla tavalla. Kaj Franckilta nyt kelpuuttaisin varmasti melkein kaiken...

maanantai 17. tammikuuta 2011

Käänteissynttärit


Meillä käytiin joulun jälkeen hauskaa keskustelua ja ideointia, kuinka vuodessa voisi olla paljon enemmän juhlia. Nuoriso lanseerasi käsitteen käänteissynttärit, kun sitä voisi ainakin jotkut viettää - oikea synttäripäivä olisi 11.12. ja käänteissynttäri 12.11. Ihan vaan esimerkkinä! Neljäsosasynttärit oli myös yksi vaihtoehto. Hyvä on, vietän tänään 3/4-synttäriä! Ja tämä oli sitten ihan elävästä elämästä, tästä todellisuudesta...

Ideointi on aina hauskaa. Olen saanut syntyä perheeseen, jossa ideoitiin. Olen saanut luotua perheen, jossa ideoidaan. Mitä sitä voisi enempää toivoakaan...

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Mustavalkomaanantai #55


"Portti"

Ei menny


Eihän se näin pitänyt olla, vai pitikö... Nukkumaan mennessämme pakkasmittari näytti lukemaa -30 ja täksi päiväksi piti lauhtua - onhan se toki lauhtunut, jos nyt on enää -29... Luotan kuitenkin Helsingin ilmatieteen laitokseen, jonka mukaan päivän päälle lauhtuu reilumminkin.

Ensimmäisestä lauseesta tuli mieleen, että uusia sanontoja voisi tietysti kehitellä, kun on olemassa jo tuo Ei menny niinku Strömsössä. Miltäpä tuntuisi:

Ei menny niinku sääennustuksessa.
Ei menny niinku ilmestyskirjassa.
Ei menny niinku elokuvissa.
Ei menny niinku budjettiriihessä.
Ei menny niinku hovissa.
Ei menny niinku Kokkisodassa.
Ei menny niinku Vesivehmaalla.

No joo. Hyvin nukutun yön jälkeen on taas energiaa...

lauantai 15. tammikuuta 2011

Vapaata


Vapaaseen viikonloppuun kuuluu jonkinasteinen siivoaminen tai ainakin jotakin-sinne-päin. Siihen kuuluu myös ruokakauppareissu vähän isommalla budjetilla ja ehkäpä muutama heräteostoskin - kuten naistenlehti tai villalankaa. Niin tänäänkin.

Eilen huomasin henk.koht.ilmoituksen, jonka nimimerkki sai ajatukset laukkaamaan. Se oli Iltatähti ja kyseessä oli 53-vuotias miehenpuoli. Asia ei sinänsä kiinnostanut minua ollenkaan, mutta se nimimerkki. Onko 53 vuotta joku raja, jolloin saavuttaa Iltatähti -vaiheen? (Minulla on enää reilu vuosi siihen vaiheeseen...) Viitataanko nimimerkillä mahdollisesti pahnanpohjimmaisen hankintaan? - Ja joku vielä sanoo, ettei ilmoituksia kukaan lue...

1234-haaste # 51


Viikon haasteaihe:


"syntymäkuukautesi"

perjantai 14. tammikuuta 2011

Avioliitto



Mitä se on?

Siihen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä,
mutta hätätapauksessa
kaupunkilaisjärkikin kelpaa.
Se käyttää hyväkseen
kaikki mahdolliset vapaahetket,
kuiskailee lasten mentyä nukkumaan
ja
avaa viinipullon hiljaa keittiön pöydälle.
Se ei laske aikaa,
ei välttele katsetta,
se kestää tuntikaupalla saunomista.
Sen vuoksi on valmis nielemään tarvittaessa
ilkeän sanan,
lähtemään paukkupakkasessa yhteiselle kävelyretkelle,
lähettämään päättömiä, hassunhelliä tekstiviestejä
kesken työpäivää.
Se on anteeksiantava,
hauras mutta samalla luja,
anteeksipyytävä,
tuttu mutta samalla ihanan outo.
Se vaatii kestääkseen kaiken,
ei mitään puolittaista.
Se on hyvä avioliitto.

(Julkaistu Kotimaa-lehdessä 19.11.1999 nimimerkillä Saarenvuokko. Nimimerkin keksin tuunaamalla etu- ja sukunimeä.)

torstai 13. tammikuuta 2011

Valokuvatorstain 190. haaste



Haastesana: Alku

Miten mennään?


Vakavilla asioilla ei pitäisi leikkiä, muttamutta... Kuulin radiosta jokin aika sitten: Yksi ihminen loukkaantui, kun tuli tuhosi kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Soukanpohjan kartanon. Ottaisin minäkin tuollaisesta nokkiini ja monta muutakin harmittaisi - jos vaikka olisi tehnyt kaikkensa tuon kartanon eteen.
Läheiseni tietävät tämän sanoihin takertumiseni. Mies jo tietää varoa, ettei sano Miten mennään?, kun arvaa vastaukseni olevan Autolla. (Normaalit ihmisethän vastaisivat tuollaiseen kysymykseen kellonajalla...)

Hauskaa torstaita! Takertukaa sanoihin, missä sitten olettekin! Niitä liikkuu paljon vapaana juuri tähän aikaan vuodesta.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Kokkailua meillä ja muualla

Jännäksi vetää Master Chefin parissa, kun alkaa finaaliviikko... Suosikkini on ollut koko ajan Julie ja peukutan hänelle. Hössöttämiseen, hermoiluun, hikoiluun taipuvainen; juuri kuten minä.

Laurilan menu oli eilen illalla tofukeittoa, joka oli erittäin hyvää. Mies keitti keiton jo edellisenä iltana ja syötiin sitä silloinkin - nyt maut olivat tasaantuneet entisestään ja kärki oli lieventynyt. Mitä tästä opimme? Tofupaketin voi ihan hyvin laittaa pakastimeen, jos joku äkillinen matka, luonnonvoima tai mielenjärkytys uhkaa.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Linnunradan läpi


Eilen olin kiven sisässä tuntitolkulla ja ihan vapaaehtoisesti. Työkokoustimme pitkään ja hartaasti (?) Kallioplanetaariossa. Ennen lounasta näimme esityksen Maailmankaikkeuden ihmeet ja se oli upea! Tuli terveellinen ja opettavainen osoitus siitä, mikä oikeastaan on mittakaava, jossa elämme ja yritämme vaikuttaa... Olisin istunut vaikka koko päivän katsomassa alkuräjähdystä, galakseja ja tähtisumuja.

Kokouksen jälkeen oli paluu normaaliin maanpäälliseen elämään. Ostin mielijohde-kauppareissulla tulppanikimpun, kun alkoi yhtäkkiä niin tulppaanituttaa. - Ovat kauniita kevään lähettejä. Avaa ovi kevääseen, vai mitä Sari?

maanantai 10. tammikuuta 2011

Nyyrikki, Sigurd


Heräsin ennen Nokiaa. Sen herätysääni on kyllä ihan miedoimmasta päästä, mutta silti luomuherääminen on kivempaa. Uusi viikko ja vuoden ensimmäinen tavisviikko, kun ei ole arkipyhääkään välissä sekoittamassa pakkaa.
Eilen katsottiin elokuva Kaunis Sabrina ja ihmeteltiin, miten miehet näyttivät elokuvassa niin vanhoilta. (Tämän huomion teki ensimmäisenä mies.) Taidettiin nyt jäädä Audrey -koukkuun pahemman kerran...

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Mustavalkomaanantai #54


"Arki"

Kookoskokeilu



Eilen kokkasin taas uudenlaista ruokaa... Kaikki lähti tofusta, joka oli pääraaka-aine, se pääsi ensin pannulle paistumaan, sitten seuraksi meni purjosipulia ja punasipulia ja yksi tomaatti. Päässä raksutti... No, sitten avasin kookosmaitopurkin ja kaadoin sen muiden ainesten sekaan. Mausteeksi currya ja vähän suolaa. Vaalealla Maizenalla sakeutin ja sitten kastike saikin hautua kvinoankeiton ajan. Kvinoa on itsessään aika aneemisen näköistä, joten lisään siihen aina jotakin väriläiskää - tällä kertaa se oli yrttisilppua pakastimesta. (Meillä on toinen yrttisilppupurkki nyt menossa ja neljä purkkia laitettiin kesällä&syksyllä pakastimeen.) - Ruoka oli hyvää!

Hyvä ruoka, hyvä elokuva (Loma Roomassa), hyvä punaviini ja hyvä seura. Lähes täydellisen päivän ainekset...

lauantai 8. tammikuuta 2011

Reissussa


Loppiaisena lähdettiin ajamaan Tampereelle. Mukaan otettiin muiden tarpeellisten lisäksi aamulla tehty lasagne ja aamulla leivotut sämpylät ja miehen tekemä tiikerikakku. Matkanpäänä oli Kuninkaankadun residenssi. Syötiin ydinperheen voimin illalla ja sitten vietettiin loppiaisiltaa teeveen, elokuvan (Hitchcock: Köysi) ja seurustelun sakramenttien parissa. Jossakin välissä vietiin nuorempi lapsi omaan kotiinsa Tahmelaan.

Eilinen päivä oli varsinainen maalaisten elämyspläjäys. Käytiin ostoskierroksen välissä syömässä Kahvila Valossa erittäin herkullista metsäsienikeittoa, kahvilla käytiin kauppahallissa ja illaksi mentiin seuraamaan Legioonateatterin esitystä Nekalaan. Minä olen vangitsi katsojan paikalleen ja antoi paljon ajateltavaa... Olemme erittäin ylpeitä Merihevosen vanhempia!
Paluumatka kotiin sujui lumipyryn, lumipöpperön, perunalastujen, Järviradion ja haukottelujen merkeissä. Onnellisesti oltiin kotona puoli yhdentoista maissa illalla ja kotona oli/on taas huisin kiva olla...

torstai 6. tammikuuta 2011

Loppiaisena


Loppiainen päättää joulun tai oikeastaanhan se on vasta paha Nuutti, joka vie joulun pois hyvältä Tuomaalta/Tuomakselta/Tuomasilta... Niin tai näin, joulusuklaat on syöty - pähkinöitä vielä on jäljellä naposteltavaksi. (Viimeiset Da Capot syötiin eilen, kun katsottiin MasterChefin jännittävää jaksoa, jossa naiset kokkasivat parhaiten. Hyvä Justine, Julie ja Poh!)

Laitoin lasagnen uuniin. Se on niitä ruokia, joiden tekemisessä olen pedantti - kaksi erillistä kastiketta pitää tehdä tai sitten ei tehdä koko ruokaa ollenkaan. Eli ugh.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Arki - mikä ihana tekosyy!


Verhojen ja liinojen vaihtaminen toi jo ihan selvästi kevätfiiliksen, vaikka kukkakuoseja ei vielä kaivettukaan kaapista. On valoisampaa, kevyempää ja raikkaampaa.
Arki tekee hyvää joulumussutuksen jälkeen. Meillä on Projekti, jossa tyhjennetään pakastinta mahdollisimman paljon. Viidensadan litran pakastin tarjoaa hyvin säilytystilaa, mutta samalla myös liikaa piilopaikkoja pienille ruoka-annoksille sitten-joskus-syötäväksi. Nyt on aika bongata ne. - Nämä muutamat alkuvuoden päivät olemme jo onnistuneet Projektin aloittamisessa ja taputamme itseämme tyytyväisinä selkiin...

tiistai 4. tammikuuta 2011

Elämä on ihanaa


Aina silloin tällöin havahdun huomaamaan, että elämäni on aika luksusta... Sopivasti pätkätöitä välillä ja sitten taas aikataulutonta (utan tidtabeller) olemista. Hitaita ja laiskoja aamuja ja valvomista puoleenyöhön asti - ei aina, mutta usein.
Olen tyytyväinen siihen, mitä minulla on - vaikka rakastankin materiaa. Eilen Ekocenterissä miehen teki mieli ostaa keltaisia pieniä kahvikuppeja. Sanoin, että onneksi me ei tarvita niitä. Mies uskoi. No, sitten maitokannujahan EI ole koskaan liikaa, joten sellainen yksi pieni lähti mukaan...

maanantai 3. tammikuuta 2011

Kiinni on!


Eilen käytiin laittamassa rakkauslukko siltaan. Napsahti kiinni ja avaimet heitettiin pois... Tähän suhteeseen kyllä olen luottanut ilman mitään lukkojakin jo kohta kolmekymmentä vuotta, mutta satuttiin löytämään idea ja siitä se sitten lähti... Ihanaa, kun hassuille ideoille saa kannatusta.

Tänään lähtee joulu laatikkoon. Eilen illalla myöhään jo pakattiin Laurilan monenmonet tontut, enkelit, kellot, tähdet ja kyntteliköt pois ja tälle päivälle jäi vain kynttelikköjen haku Kettulasta ja ulkokuusen riisuminen.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Hyvä Päivä


Vuoden ensimmäinen päivä oli Hyvä Päivä. Kuulin, kun radiossa mainostivat jotakin ohjelmaa Millaista on hyvä elämä? Hetkeäkään miettimättä sanoin siihen: Tämmöistä. - Niin se vaan on...
Pari hyvin erilaista elokuvaa mahtui päivään. Kanin kirous edusti taattua Wallace ja Gromit -nerokkuutta. Illalla sitten katsottiin FST5:n Patrik 1,5. Pohjoismaista laatua, josta saa ja pitää olla ylpeä.
Päivään mahtui myös ulkona leikkimistä. Minähän en ole mikään leikkivä ihminen (homo ludens), mutta eilen oli jättekivaa yrittää tehdä lumienkeliä, tutustua leikkiin Keppi on kaadettu, potkutella kelkalla, kulkea pitkin pihaa ja hassutella. Ehkä eksyn haalariin toistekin...

lauantai 1. tammikuuta 2011

Inventaariota vuodesta 2010


Mitä tapahtui vuonna 2010?

Kudoin 30 sukat, 11 pipoa, 8 neulegraffitia, 6 kaulahuivia, 3 baktusta, 2 säärikkäät, 1 rannikkaat ja 1 rekipeiton. Yhteissumma on 62.
Katsoin 104 elokuvaa.
Minulta kuoli kaksi tätiä (toinen 90-vuotiaana ja toinen 94-vuotiaana) ja yksi eno (89-vuotiaana).
Tein pätkätöitä kysynnän mukaan.
Nautin kesästä ihan häpeämättömästi.
Kävelin, fillaroin ja spinnasin aika paljon.
Olin tosi onnellinen.