(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Kello käy...



Kellokeskiviikko ja kirpparipäivä. Vietiin lisää tavaraa kirpparipöytäämme n:0 17 ja sitten kierreltiin parilla muullakin kirpparilla. Saalis: muutama pala englantilaistyyppistä huonekalukangasta, saslik-vartaat, pari leffaa, kaunis taulu kylppäriin yms. Kahvilla käytiin Kodin Terrassa ja sieltä löytyi pääsiäistä kotiin - ruukkunarsissi, kynttilä, kynnysmatto ja lautasliinoja. Väreinä vihreä ja keltainen.

Eilen minua suututti. Sanoin sen ääneenkin. Summa summarum: Turha odottaa miehiltä arvostusta, jos me naiset itse syyllistymme itsemme ja oman sukupuolemme pilkkaamiseen ja alatyylisiinkin ilmauksiin. Ugh.

Kevät tulee sellaista vauhtia, että sitä itseäänkin ihmetyttää. Tie on jo piennarta myöten sula, mutta lunta on tietysti pihat vielä pullollaan.

Tänään onnittelen ensinnäkin Tommia, joka täyttää 18 vuotta ja sitten veljeäni, joka on ollut isä jo samaiset 18 vuotta!

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Tikusta asiaa




Eilen illalla oli ilmeisesti Blogspotissa jotakin häikkää, kun kuvia ei oikein tahtonut saada näkyviin. Sama vika oli muuallakin kuin täällä hipossa. Nyt ilmeisesti on tilanne jo korjattu.

Tänään on tikkutiistai. Juhlapäiväänsä viettävät omakodit. Juhlapäivä on myös ahvenanmaalaisilla, jotka juhlivat Ahvenanmaan demilitarisoinnin ja neutralisoinnin päivää. Eli yhtä juhlaa, vaikka ollaan hiljaisella viikolla menossa.
Kaupoissa puput ja tiput ovat näkyvillä, suklaamakeishyllyssä alkaa olla jo isoja koloja. Oma pääsiäisruokalista on vielä suunnittelematta... Veikkaanpa, että kasviksia kannetaan kotiin kassikaupalla - hedelmiä ja juustoja samaten.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Skål!



Muutama viikko sitten saimme Vattenfallilta oivan idean: voimmekin saunoa kynttilänvalossa! Vattenfall kun järjesti jatkuvasti diskomaista tunnelmaa sammuttamalla ja sytyttämällä sähköjä - syynä langoilla juoksentelevat oravat tai painava lumi - ja oli iltoja, jolloin piti kaiken varalta olla kynttilä mukana saunassa. Nyt meillä roikkuu katosta savinen kynttilälyhty, joka tuo ihanaa, entisaikaista henkeä Laurilan saunaan. Kynttilänvalon myötä myös saunomisen kesto on pitkittynyt, kun lauteilla on hämyisää keskustella milloin raamatuntulkinnasta, milloin kasvisruokakokeiluista, milloin avioliiton auvosta. Eli useampikin teiri nyt ylittyy...

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Mustaa ja valkoista #17


Aiheena on ESINE.

William Willett


Tänään voisi muistopäiväänsä viettää William Willett eli näin meidän kesken Tuplaville. Hän nimittäin ehdotti jo vuonna 1907 kesäaikaan siirtymistä, mutta ei saanut ajatukselleen kannatusta. WW jopa kirjoitti aiheesta kirjan Waste of Daylight (Voi mitä hirveätä päivänvalon tuhlausta, allekirjoittaneen vapaa suomennos).
Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi kelloja käänneltiin eilen illalla tiuhaan. Seinäkellot, rannekellot, kännykät, kelloradio (yksi vielä käytössä) jne osoittavat nyt kesäajan olemassaloa. Vähissä taitaa olla toimenpiteen vastustajien joukko nykyään... Voisihan sitä tietysti elää oman valtakuntansa aikaa, jos siihen tottuisi... Asialla on puolensa ja puolensa - Laurilassa nyt kuitenkin mennään lauman mukana ja kello on tätä kirjoittaessani 9:56.

Eilen illalla vietimme Earth Houria kynttilänvalossa. Se tuntui hyvältä. Joku sanoo pisaraksi meressä, minä sanon paljon enemmäksi.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

1234-haaste #16



Haasteaiheena on ´kilo`.




perjantai 26. maaliskuuta 2010

Sinä & minä = me


Tänään on suklaasydänten päivä.
Tänään tulee kuluneeksi 27 vuotta siitä, kun kävelimme pitkin Hankasalmen kirkon pitkää käytävää Händelin Largon soidessa.
Tänään vähätkin sanat riittävät: Minä rakastan sinua.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Valokuvatorstain 160. haaste


Haaste on runoutta:

muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira

(Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972))


keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Neulegraffiti 2 / M


Kudottu. Ommeltu paikalleen. Ikuistettu. Julkistettu.

Miau!


Tänä aamuna olin jo puoli yhdeksältä Laitatien parturikampaamossa ja pääsin eroon liioista hiuksista, joita kahdeksan viikon aikana oli taas kertynyt. Sieltä kävelin aamuauringosta nauttien Tuulentuvalle pitämään laulupiiriä ja sieltä kävelin kotiin, jossa valmis ruoka/päivän posti/rakas ihminen minua odottivat.

Eilen postilaatikosta löytyi kevätpaketti, jonka sisältö pääsee pääsiäisenä pöytään ja sitten myös varmaankin blogijulkisuuteen. Pyysin kirjoittajapalkkioksi pöytäliinaa ja sen myös sain. Sellaisesta palkkiosta on paljon pitempään iloa kuin setelistä, jonka käyttää puolihuolimattomasti jokapäiväisissä ostoksissa.

Eilen meistä tuli fanaattisia. (Täysin subjektiivinen kokemus.) Poistimme toisen kelloradion ja muistimme illalla katkaista virrat kokonaan televisiosta ja molemmista läppäreistä. Tämä kaikki siksi, että mies luki illalla Vattenfallin sivuilta sähkönkulutuksesta madonlukuja. Aiomme jatkaa fanaattisella linjalla ja keksiä uusia kohteita, joissa voi turhasta tinkiä.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Pääsiäisen alla

Kaktus äityi taas kukkimaan - tekee sen joulun ja pääsiäisen alla. Oli ensin miehen työhuoneen ikkunalla, mutta varovaisesti siirrettiin keittiön ikkunalle. Nyt on yksi katsoja ja ihailija enemmän.

Vuosien myötä olen oppinut vaikean sanan, jossa on tosin vain kaksi kirjainta... Ei. Jos en halua mennä johonkin tuntikausiksi, uskallan sanoa ei. Jos joku homma ei kiinnosta pätkääkään, uskallan sanoa ei. Kohteliaisuudesta ei tarvitse tehdä kaikkea. - Sitten taas olen valmis vaikka minkälaisiin projekteihin, jos ne tuntuvat omilta ja mielenkiintoisilta. Miellyttämisen olen lopettanut ja olen se, mikä olen. Suorapuheinen ja töksäyttäjä.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Uuden viikon alkaessa


Yllätin itsenikin siivoamalla tänään vaatehuonetta. Nyt on sitten kaikki tekstittömät ja tekstilliset t-paidat omissa koreissaan ja marimekot, nansot ja jackpotit viikattuina. Jne. Kassillisen verran poisannettavaakin löytyi. Hyvä minä!
Aamun aloitin kuitenkin paikkaamalla nimikkolähettiä. Hänellä kun olisi ollut kirjoitusvuoro paikallislehdessä, mutta oli ilmoittanut esteestä jo hyvissä ajoin ja minä sitten olen lupautunut olemaan hätävarana tarvittaessa. Eilen illalla jo mietin aihetta, mutta en keksinyt mitään. Yön yli nukkuminen on todettu poliitikassa hyväksi keinoksi, joten se toimi tässäkin. Aamulla ajatus oli kirkas (niin kirkas kuin se nyt meikäläisellä voi olla) ja teemakin löytyi saman tien. Ja ajatelkaa, ennen aamukahvin eliksiirivaikutusta!

Hain kirjastosta muutaman käsityölehden. Osaan nykyään jo lukea niitä vähän paremmin kuin ennen. Nurjat ja oikeat, langankierrot, sädekavennukset ym ovat arkipäivää. Kutkuttaisi kokeilla tehdä jotakin isompaa, mutta tarpeeksi helppoja ohjeita en ole vieläkään mistään bongannut.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Mustaa ja valkoista #16


Tämän viikon Mustaa ja Valkoista aiheena on "AUTIO".

Menu ja kuinka se tehtiin



Tänään olin luovalla tuulella ruuanlaitossa. "Varasin" itselleni ruuanlaittovuoron jo aamulla, mutta siinä vaiheessa ei ollut vielä aavistustakaan, mitä tekisin.
Kaapissa oli kikhernepurkki ja siitä se kaikki sitten lähti Tikkurilan mainosta mukaillen. Otin toisesta kaapista monitoimikoneen, sitten kulhoon säilöttyjä kikherneitä, sipulin pilkottuna, yrttiseosta, suolaa, yhden kananmunan ja annoin koneen käydä vähän aikaa - tosin vähäinen monitoimikonekäyttäjä minussa ei ensin huomannut laittaa terää paikalleen, mutta sai sen sitten raaka-aineita väistellen asetettua naks - ja totesin mössön vähän liian vetiseksi. No, korppujauhoja sekaan ja uudet pyöräytykset ja sitten oli seos valmista paistinpannulle. Muotoilin pihvit kostutetuin käsin (en hunajaisin huulin enkä sokeroiduin suin...) ja paistoin.

Sitten hain varastosta kolme porkkanaa, jotka kuorin ja edelleen kuorimaveistä käyttäen veistelin niistä kiharaisia lastuja rautapataan (öljyä vähän pohjalla). Kutsun tuota ruokaa nimellä ´porkkanatagliatelle´, sillä se todellakin muistuttaa kaimapastaansa. Hieman suolaa, paljon rakuunaa ja pata pienelle lämmölle ja kansi päälle.

Lisukkeeksi tein pienen salaatin punajuuresta, Aura-juuston nokareesta, muutamasta hasselpähkinästä (jotka murskasin lihanuijan sileällä päällä) ja öljynorosta. Toinenkin salaatti syntyi ja siihen tuli salaattia (kerä-), tomaattia ja tuoretta fenkolia ohuina siivuina.

Kun tuon kaiken olin tehnyt, totesin jotakin puuttuvan kuitenkin. No, niinpä otin kattilan, sinne pakastepinaattia ja hieman vettä ja sulatin pinaatin ja suurustin maito-vehnäjauhoseoksella. Vinkki: jauhot sekoittuvat maitoon tosi hyvin, kun laitat suuruksen kannelliseen rasiaan ja sitten sheikkaat sitä jonkin aikaa.

Sellainen oli Laurilan päivällinen tänään. Maitopurkin vajausasteesta johtuen korkkasimme valkoviinipullon ja joimme ruuan kanssa lasilliset viiniä. Se sallittaneen näin sunnuntaina, Marianpäivänä ja ennen kaikkea Pentinpäivänä - onnea!

lauantai 20. maaliskuuta 2010

1234-haaste #15

Viikon haasteaihe:


"Kengän kokosi"

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Vaikka ja missä


Tänään minua ei ylikävelty, vaan minut ylipuhuttiin ja varsin helposti. Aamulla puolihuolimattomasti tarrasin kiinni lauseeseen ja eipä aikaakaan, kun Myyrä-Roomster oli menossa jo kohti Tuuria. Mukava päivä, tosin rahaa kului aika tavalla, mutta toisaalta... Peruna-porkkanasosekeitto maistui tuoreen leivän kanssa hyvältä muuallakin kuin oman pöydän ääressä ja jaettu kakunpala kahvilassa kruunasi reissun.

Eilinen kului omalta osaltani töiden merkeissä tai oikeastaan työhön liittyvän asian parissa. Jyväskylän kristillisellä opistolla oli Lapuan hiippakunnan Kirjuri-päivä, jossa selvitettiin taas tuota järjestelmää. Tekniikkaa rakastavana (?!) ihmisenä sanoinkin, että luulen tulevani rakastamaan tuota Kirjuria... Moni tuntui voivottelevan ja odottavan pelonsekaisella kauhulla ensi vuotta. Inkeri Kranttilaa olisi kuunnellut vaikka kuinka pitkään - hänellä on niin hyvä luennoimistyyli, jossa välillä huumorikin pääsee kukkimaan. Kirkkohallituksessa on siis tehokas nainen näkyvällä paikalla! - Koulutuspäivän jälkeen pääsin treffeille ja jutustelemaan paikalliseen pizzeriaan... (Joku luki äskeistä varmaankin kulmat kurtussa - voin kertoa treffanneeni Ihan Omaa Miestä.)

torstai 18. maaliskuuta 2010

Valokuvatorstain 159. haaste


Viikon haaste on tällä kertaa asetelma.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Ta-vaa-mi-siin!


Taidan olla äidinkielen suhteen maaninen, kyyninen ja skeptinen. Myönnettäköön. Minua aina kiusaa väärinkirjoitus ja yhdyssanojen tahaton pätkäisy. (Tämä voisi olla lainaus: Ostin uuden pinkin värisen askel mittarin ja laitoin askel pituudeksi 60 cm:ttiä.) Siihen vaan taitaa olla parasta tottua tänä aikana... Silti saan ainakin henkisiä paukamia moisesta.

Laulujen sanoitus on yksi oma lukunsa tässä kaikessa. Nautin lauluista, joista voi laulaa jokaisen säkeistön miettimättä sanojen tavuttamista - tosiasiahan on se, että tavuja on liikaa tai liian vähän. Hengelliset laulut ovat tyyppiesimerkki siitä, että aina on sovittava, miten mikäkin kohta lauletaan. Viimeksi vastaan tuli hyvä esimerkki (Pekka Simojoki: Suurin rakkaus), kun ensimmäisessä säkeistössä vastaavalla kohdalla tavuja oli 11 ja toisessa 14. Hieman oli miettimistä ja ehdin jo kapinoidakin ääneen! Loppupäätelmä: Runomitta ja profetia tms eivät aina kohtaa.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Mitä ihmettä!


Ihmeiden aika ei ole ohi!
Muistokirjoituksen saa hetkeksi heivata mielestään,
kun tänään näin graffitin jälleen paikallaan...

Puheita


Rakastan keskusteluja ja olen vuosien aikana oppinut keskustelemaan rakentavasti ja en lähde eriävän mielipiteen jälkeen heti paikkaamaan mökönturkkeja. Meillä keskustellaan joka paikassa - saunassa, kävelylenkillä, sängyssä, ruokapöydässä, pihalla, aitassa ja telkkarin ääressä. On hienoa, kun on keskustelukumppani, joka on kiinnostunut monista asioista maan ja taivaan väliltä ja enemmänkin.

Yksi keskustelumuoto kuitenkin on, joka saa niskakarvat nousemaan pystyyn. Jos joku esittää jotakin - on se sitten puhetta, laulua, soittoa, lausuntaa - ja joku takapöydässä tai takarivissä innostuukin silloin tilittämään omaa elämäänsä vierustoverilleen. Se tuntuu pahalta, esityksen aliarviomiselta ja olen ollut tilanteissa, joissa olisi tehnyt mieli nousta pianon/flyygelin äärestä ja lähteä pois paikalta kesken kaiken. Ugh. Onneksi noita tilanteita on kuitenkin harvemmin kuin toisia.

Jk. Tänään tulee kuluneeksi 115 vuotta Yrjö Nikolai Kauniston, Kaustisen vaarin syntymästä. Hän oli äitini isä, taitava kirjoittaja ja vaarien vaari.

maanantai 15. maaliskuuta 2010


Kulinarismia on meillä aina harrastettu ja kunnon venäläiseen tyyliin juhlittu milloin mitäkin pienempääkin juhlaa. Kulinarismi vaan muutti kesällä -08 muotoaan, kun hylkäsimme ensin lihan ja sitten kanan. Opettelimme laittamaan ruokaa kaikesta muusta mahdollisesta. Taannoin suosittu fast food muuttui slow foodiksi ja vähitellen on koko elämäkin muuttunut slow lifeksi, vaikka ei Laurilassa (eikä Pellonpääntiellä, eikä Hankasalmen talossa) fast life ole koskaan ollutkaan in. Uusia aluevaltauksia on ruuanlaitossa tehty - löydetty tofu, seitan, pavut, soija ja tietysti melkoinen kasvisvihannesjuuresmaailman kirjo.
Tänään lounastimme punajuuri-peruna-porkkanaröstejä pestolla maustetun turkkilaisen jogurtin kera. Erittäin hyvää oli.

Paljastan kokkausvinkkini, josta olen ollut vaiti kuin muuli - jos ei nyt sitten joku tarkkanäköinen ole sitä huomannut keittiön hellan yläpuolelta... Aineksista viis, kunhan niitä ei polta, pilaa tai kypsennä liikaa.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Mustaa ja valkoista #15


Tällä kertaa aiheena on "YÖ".
(Otin huomioon lainausmerkit...)

Onnellinen nainen


Sunnuntai on parhaita keksintöjä maailmassa silloin, kun ei ole kiirettä töihin tai muualle aamusta. Aamukahvi, sanomalehti (näin haja-asutusalueella lehti jaetaan vain viikonloppuisin aikaisin), kommentointia lehden jutuista vastapäätä istuvalle, joka lukee omaa lehteään, hiljaisesti soiva radio taustalla, suhteellisen siisti keittiö - onnellisen aamun ainekset on koossa.
Tänä aamuna herkuttelin ruisleivällä, itsetehdyllä linssilevitteellä ja leipäjuustolla. Levite onnistui nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin, kun rakenne on juuri sopivaa levitettäväksi. (Minulla on siis kehityskelpoinen mies...)

Positiivisia asioita vielä tästä aamusta
- tulppaanit pääsivät yöksi eteiseen ja ovat nyt pirteinä ilahduttamassa pöydällä
- aurinko paistaa
- ystävän kutomat villasukat on mukavat jalassa
- töihin pitää lähteä vasta tunnin kuluttua
- vatsa on täynnä

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Vuosia, vuosikymmeniä


Eilen minulle tarjottiin täky, johon en tarrannut. Mies heitti jossakin sivulauseessa päälauseeksi tarkoitetun ajatuksen mahdollisesta ostospäivästä oman maakunnan ulkopuolella. Tapojeni vastaisesti teilasin ajatuksen heti ja totesin, että meillä on siivouspäivä. Niin sitten olikin. Ja illalla olimme tyytyväisiä siistiin kotiin... (Tänään ostin kimpun tulppaaneja siivouksen "palkkana". Kevään -10 ensimmäinen kimppu, joka omalla olemassolollaan julistaa: Avaa ovi kevääseen!)

Tänään olin jo aamusta töissä naapuriseurakunnassa. Iäkäs pariskunta siunattiin viimeiselle matkalleen. Kuolemantapausten väliä oli ollut vain kaksi viikkoa ja vaimo oli aina toivonut, että he saisivat lähteä yhdessä. Toive toteutui. Omaisten suru oli suuri, mutta toisaalta se sisälsi myös lohdun ajatuksen - vuosikymmenien yhteinen elämäntaival oli umpeutunut koskettavalla ja kauniilla tavalla, kun voimat olivat uupuneet lähes samaan aikaan. - Nämä on niitä työtilaisuuksia, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

Tasan 27 vuotta sitten meidät kuulutettiin avioliittoon. Siitäkin on jo monta tovia...

1234-haaste #14


Viikon haasteaihe:


"Zero Nine - 09"


Yhdeksän kerää,

kuva otettu 10.09.2009

eli aihetta on...

perjantai 12. maaliskuuta 2010

593-582


Eilinen oli jännittävä päivä. Jännittävyystekijöinä ei ollut Jyväskylän uusitun Sokoksen punaisella matolla kävely, ei Kirpputori Silinterin löydöt (harmaa Teema-muki, uudet varvassukat, uusi hajuvesi - ne kun olivat hauskuustekijöitä), ei lapsityön palmusunnuntain perhemessupalaveri, vaan tietysti arkkipiispan vaali.

Tulos oli kutkuttava ja siksi en malttanut tekstiviestin saavuttua kertoa sitä myös palaverissa. Hienoa, sanoin. Huonoa, sanoi toisella kannalla ollut ja kertoi tuloksen osoittavan Suomen jakaantuneen kahtia. (Olisikohan hänen mielestään Suomi ollut jakaantunut kahtia myös vastakkaisessa tuloksessa... ) Hieno tulos! Siunatut 11 ääntä, viestitteli minulle yksi ystävä tuloksen selvittyä.

Nostimme illalla maljat Kari Mäkiselle. Toivottavasti hän voi arkkipiispanakin heittäytyä kotona rennoksi ja laittaa reinot jalkaan...

torstai 11. maaliskuuta 2010

Valokuvatorstain 158. haaste

Tällä kertaa haasteena on tuli.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Unissa

Uni on merkillinen asia. Sopivissa olosuhteissa unia näkee joko paljon tai mielettömän paljon. Meillä ilmeisesti on sopivat olosuhteet mielettömiin. (Ei mikään yllätys.) Unissa usein on kiire johonkin ja myöhästyy jostakin. Tässä yhtenä yönä näin unta, että olen vielä kymmenen yli yhdeksän aamulla etsimässä kenkiä virastopäivän aamuna ja tiedän myöhästyväni ja kenkiä ei löydy, ei mistään.

Eilen oli melkoinen touhupäivä. Tänään onneksi sen vastapainoksi vähätöinen. Ehtii siis kutoa pipoa, ulkoilla, seurustella rakkaan ihmisen kanssa ja lukea.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Kutomista

Eli 15.12. laitettu neulegraffiti on poissa. Kiitos ja anteeksi. RIP.

Tänään aloitin pipoa Jacques Cousteaun mallilla, mutta värinä pirkanmaalaiseen päähän paremmin sopiva tummanharmaa. Lankana Nalle, pyöröpuikot kokoa 3,5 tai 3, silmukoita 140. Kokeilin alkuvaiheessa piponsaajan isän päähän ja hyvältä vaikutti.
Kokouskutominen sujui hyvin ja vähitellen alkaa selkäytimeen mennä jo 3 o, 2 n -joustinneule. En ole joutunut purkamaan juuri mitään - eli The Pipo -ajasta on tapahtunut huima muutos. Silti koputan puuta. Taikauskoinen kun olen.


maanantai 8. maaliskuuta 2010

Pipo n:o 2

Kuva: Pentti Öhman

Tuollaisen pipon väsäsin itselleni tässä talvella ja eilen se oli eka kertaa päässä. Lankana Novitan Polkka, uusinta väriyhdistelmää. Lämmin kuin mikä ja ihan pipon näköinen. (Ohje vähän sieltä ja täältä ja tuolta yhdistelemällä.)

Hyvää naistenpäivää! Juhlistimme sitä käymällä syömässä salaattipöydän antimia Jyväskylässä. Oli hyvää. Kodin ulkopuolella syöminen on sen verran harvinaista, että koemme sen ylellisyydeksi, johon aina joskus on varaa.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Mustaa ja valkoista #14

Mustaa ja Valkoista #14 aiheena on "VARJO".

Sitä sun tätä


Aamupäivä kului rattoisasti kirpparitavaroita etsiskellessä, hinnoitellessa ja pakkaillessa. On muuten hauskaa käydä omassa varastossa "ostoksilla" - nyt löysin kivan korin ja kaksi Allu-lasia, jotka pelastin joutumasta kirpparille...
Huomisesta alkaen kahden viikon ajan meillä on kirpparipöytä täällä. Ja vinkvink, pöydän numero on 17. Levyjä, kirjoja, leffoja, astioita, pikkutavaraa yms.

Aamun pakkaslukema (-22) on lauhtunut merkittävästi. Aurinko paistaa, on Tarja Halosen nimipäivä ja illalla syödään seitania. Siinä tärkeimmät.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Onnea, Tarleena!


Teit minusta toisen kerran äidin. Synnyit klo 6.20 ja päivä oli perjantai. Tänä aamuna heräsin klo 6.10 ja ajattelin sinua, joka synnyit Rahmaninovin musiikin myötä ja joka muutaman vuoden ikäisenä tunnistit kyseisen kappaleen.
- Oletko kuullut tätä koskaan ennen?
- Olen.
- Missä?
- Sairaalassa.
- Mitä siellä?
- Kun olin syntymässä.
Emme kysyneet muuta. Emme uskaltaneet.

Aurinko paistaa, semikylmän yön jäljiltä on vielä muutamia pakkasasteita mittarissa.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

1234-haaste #13

Viikon haasteaihe:


"aamun ensimmäinen numero"



Perjantaiporinaa


Viikon kolmas virastoitumispäivä on takana ja tänään olikin jo rauhallisempi päivä. Koko talo on koko viikon ollut hyvin hiljainen, kun melkein kaikki työmuurahaiset ovat joko leirillä tai lomalla. Postia ehti kertyä kunnioitettava pino ainakin talouspuolelle...

Kävin kirjastossa (tänäänkin!) ja hain mm. varaamani kirjan. Jossakin artikkelissa kirjaa kuvattiin otsikolla "Päivä vain ja tiili kerrallansa". Nautittava lause, eikä mielestäni virren pilkkaamista... Ennen Hyryä on kuitenkin pari kirjaa luettavana.

Päivän elokuvanautinnosta(?) vastasi Ryysyrannan Jooseppi. Jooseppi Kenkkunen oli lapsirakas hölmö, joka oli köyhyytensä vuoksi herrojen narrattavissa pontikankeittoon ja -myyntiin. Suomalaista naturalismia parhaimmillaan ja myös pahimmillaan. - Jotenkin ei pitsikuvioisen sukan kutominen oikein tuntunut sopivan elokuvan yhteyteen, mutta olihan lanka kuitenkin raatorehellistä seiskaveikkaa eikä mitään hurlumhei-lankaa...

Tämän päivän onnittelut lähtevät Lontooseen, jossa Liina Sofia Hälli saavuttaa viiden vuoden iän. Many happy returns of the day!

torstai 4. maaliskuuta 2010

Valokuvatorstain 157. haaste

Tällä viikolla haasteena on haisuli.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Kolmas kolmatta


Viikon toinen virastopäivä on takana ja ihmettelen vieläkin vilkkautta virkatodistusten yms suhteen. Hätäisesti ehdin tänäänkin vain syödä ja kahvit tulinkin juomaan kotiin, kirjaston kautta. Mukaan sieltä lähti Richard Powersin Muistin kaiku ja Colin Beavanin Ekovuosi Manhattanilla. Luulisin, että tämän blogin päivityksen jälkeen vaihdan farkut en-verkkari-vaan-collegehousuun ja valtaan sohvan.

Illalla sitten on luvassa sauna, Top Chef ja kudin - Laurilan pyhä kolmiyhteys. Vaikkakin saunomme lähes joka ainoa ilta, ei se ole muuttunut liian arkiseksi instituutioksi. Jonkinlaista esi-isien aikaista saunapyhyyttä huomaan kokevani vieläkin, tuhansien saunomiskertojen jälkeen.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Lumet alas!


Eilen illalla ja vielä yölläkin kuulosti siltä, että Laurilan katolta olisi aina romissut miehiä kattopeltien kanssa alas, mutta kyseessä oli kuitenkin vain lumi, joka kyllästyi olemaan katolla ja halusi alas. Nyt on komeat vallit ikkunoiden edessä. (Olin siis oikeassa kevään suhteen. Sisäpiiritietoa...)

Eilen tuli kolmas ja viimeinen osa Kotikatsomon Mökki-sarjasta. Erittäin hyvät näyttelijät ja uskottava juoni. En kuitenkaan ihan ollut tyytyväinen siihen, että lopussa tuli tunne, että jokainen ongelma saatiin ratkeamaan viimeisen osan pakkopullana. Lassie tuli kotiin, vaikka väkisin kaularemmistä raahaamalla. Olisin jättänyt edes jotakin optiota, jotakin keskeneräiseksi. No, punaisella leffatuolilla oli kuitenkin kiva katsoa vierekkäin, saman ison torkkupeiton alla. Se on tärkeintä tässä elämänpituisessa ja -makuisessa draamassa...

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Kevät!


Julistan täten kevään virallisesti alkaneeksi! Maaliskuuhan ON jo kevätkuukausi... Täällä on menossa hiihtoloma eli ystäväni Sarin nokkelan ajatuksen mukaan hiihtoloma on lomaa hiihdosta. Itselläni on kolmen päivän virastoputki alkamassa.

Eilen keskustelin toisen ystävän kanssa äititytär-suhteesta. Totesimme sen varsin haastavaksi. Hänellä oli muutamasta kokemuksia ja ei mitenkään erityisen positiivista kerrottavaa. Kuuntelimme myös Kansanradiota ja ihmettelimme, miten ihmisillä on paljon sanottavaa...

Uusi lumi on vanhan surma. Sen uskoo, kun katsoo ulos Laurilan ikkunasta. Tuo ei nyt ole mitään leijailua enää, se on tarkoitushakuista tippumista.