(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Lumet alas!


Eilen illalla ja vielä yölläkin kuulosti siltä, että Laurilan katolta olisi aina romissut miehiä kattopeltien kanssa alas, mutta kyseessä oli kuitenkin vain lumi, joka kyllästyi olemaan katolla ja halusi alas. Nyt on komeat vallit ikkunoiden edessä. (Olin siis oikeassa kevään suhteen. Sisäpiiritietoa...)

Eilen tuli kolmas ja viimeinen osa Kotikatsomon Mökki-sarjasta. Erittäin hyvät näyttelijät ja uskottava juoni. En kuitenkaan ihan ollut tyytyväinen siihen, että lopussa tuli tunne, että jokainen ongelma saatiin ratkeamaan viimeisen osan pakkopullana. Lassie tuli kotiin, vaikka väkisin kaularemmistä raahaamalla. Olisin jättänyt edes jotakin optiota, jotakin keskeneräiseksi. No, punaisella leffatuolilla oli kuitenkin kiva katsoa vierekkäin, saman ison torkkupeiton alla. Se on tärkeintä tässä elämänpituisessa ja -makuisessa draamassa...

2 kommenttia:

  1. kas, kun ei komediassa...

    VastaaPoista
  2. No, on tämä usein komediaakin ja muita genrejä - draama vaan tuli ensiksi mieleen...

    VastaaPoista