(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

perjantai 30. syyskuuta 2011

Haaste

"Siis sille, joka haluaa, minä annan viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun ja sinun tulee kommentoida noita sanoja blogissasi ja toivon spontaania kommentointia. Ei mitään snobbailua, eikä harkintaa, vaan antakaa palaa. Ja kukaan ei saa loukkaantua, vaan homma otetaan leikin kannalta."
Haasteen heitti Leena Lumi. Sain sanat: Ääni, kukka, koti, usva, himo.

1. Ääni. Ääni on elämän eliksiiri, liiallisesti annosteltuna myrkkyä. Hyvinvapaastikasvatettujen lasten äänet ylittävät usein sietokynnykseni.


2. Kukka. Kasvatan kukkia ulkona ja sisällä. Joskus onnistun kohtalaisesti, joskun ihan epä.


3. Koti. Se on se paikka, johon on aina ikävä/jota on kiva sisustaa ja tuunata/jossa asuu rakkaus.


4. Usva. Pelottava, houkuttava, taikamainen.


5. Himo. Hallita vai hillitä - siinäpä mietittävää...

Monenlaista











Torstai kului siis istuessa autossa kaikestaan about kahdeksan tuntia, istuessa Rauman kaupunginvaltuuston salissa, kävellessä Vanhan Rauman kierroksella ja kävellessä Sammallahdenmäen kiviröykkiökierroksella. Raumalaiset ihmiset olivat ystävällisiä, talot kauniita, kadut kivisiä, ilma sateinen (vaan tuli se aurinkokin esiin!) ja tapahtuma onnistunut.
Kerran aikaisemmin olen kaupunkiin tutustunut, mutta luulen vielä palaavani...

Tämän päivän oma ykkösuutinen on uusi kamera! Ensimmäinen järkkäri on nyt totta. Lupaan opetella valokuvausta ihan tosissani. Ugh.

torstai 29. syyskuuta 2011

Aamulla varhain


Ajastettu postaus, julkaisuhetkellä olen matkalla Raumalle Unescon maailmanperintökohteiden vuotuiseen tapaamiseen, joka minulle kylläkin on ihkaensimmäinen. Tiedossa siis aika pitkä päivä, automatkaamista tuntikaupalla.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Hariton, Harillinen


Tiistai oli aurinkopäivä. Piano-oppilailla oli paljon asioita soittoläksyjen lisäksi. Ja kenellepä muulle niitä kertoisi kuin piano-opelle...
Tiistaina kokattiin kumpikin. Lounaaksi keitin helmipuuroa, johon sain esikoiselta ainekset. Tahaton mielleyhtymä suvun Helmi-kissaan toi hymyn huulille. Puuro oli hyvää, tehdään toistekin. Mies kokkasi illaksi pinaattista tuorepastaa ja kehui meidän punaisen pastakoneen maasta taivaaseen jälleen kerran. Kuulemma koneilla ja koneilla on eroa. Pastan kanssa oli hyvää soijahiutale-sipuli-porkkanakastiketta. Jälkkärinä omppupaistosta ja jäätelöä.
Tänä aamuna heräsin kuusi minuuttia ennen nokialaista. Aamu on ainakin vielä aurinkoinen.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Sälää ja säilykkeitä


Eilen aloitin työhuoneen siivoamisen. Aikarajan/takarajan asetin lokakuun puoliväliin. Kaikenlaista turhaa olen säilönyt ja nyt on aika heittää niitä säilykkeitä menemään. Pari laatikkoa kävin eilen läpi ja tarpeellisen mapitin ja taskutin ja kas kummaa, kahdesta laatikosta toinen jäi jo tyhjäksi. Aikaa tässä menee, mutta aikaahan on kellossakin 24 tuntia ja seuraavana päivänä taas saman verran...
Eilen ostettiin maaleja keittiön seiniin ja kattoon. Saatiin niin hyvää palvelua Kodin Terrassa, että suosittelen muillekin. Seuraavalla maalinostokerralla tms etsitään kyllä tuo sama myyjä käsiimme!

maanantai 26. syyskuuta 2011

Syyskuun lopulla


Sunnuntaihin kuului mm. syksyn kävelykauden korkkaus, kuunnelma/kuulokuva ja kokkailua. Tein tofupihvejä, joihin laitoin maustamatonta tofua, aurinkokuivattua tomaattia, sipulia, suolaa ja yrttisilppua. Mössöstä muotoilin pihvit ja paistoin pannulla. Lisäksi tein porkkanacouscousta (ensin keitin pienenpienet porkkanakuutiot ja sitten heitin sinne keitinveteen couscousit paksuuntumaan) ja vihersalaattia jäävuorisalaatista, kiinankaalista, kurkusta, sitruunaöljystä ja siemenistä (pinjan-, hampun-, kurpitsan-, auringonkukan-, pellavan- ja seesaminsiemenet). Jälkkäriksi ananas-mustikka-banaanirahkaa, jota riitti vielä iltapalalle.

Syyskuu aloitti viimeisen viikkonsa tänä vuonna. Viime yönä oli pakkanen jo hipaissut Laurilan tienoota, kun mittarissa oli -0,4. Tänään luvassa varmaankin aurinkoinen päivä kylmän aamun jälkeen.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Mustavalkomaanantai #85


VAUHTI

Värikollaasi #049


Söndag


Sunnuntaiaamu alkoi nukkumalla pitkään - puhtaat lakanat kruunasivat nukkumisnautinnon. Herättiin siistiin kotiin, kun lauantaiaamupäivällä siivottiin.
Sunnuntaiaamun parhautta on hidas aamupala. Teetä, leipää, tomaatteja, juustoa, jogurttia, marjoja, mysliä, tuoremehua. Ja sanomalehti. Ja paras mahdollinen seura.
En valita säästä, en valita menneestä tai tulevasta. Yritän elää tässä ja nyt. Entä sinä?

lauantai 24. syyskuuta 2011

Valokuvatorstain 217. haaste


LAUANTAIAAMU

Lördag


Eilen illalla oli kokkausvuoroni. Tein täytettyjä paprikoita. Täytteeseen silppusin ja pilppusin yhden paprikanpuolikkaan, ison palasen fenkolia, pätkän purjoa, yhden tavissipulin, kesäkurpitsapalasen, maustoin yrttimausteella ja suolalla. Lopuksi heitin kastikkeeseen vettä ja vajaan paketillisen voimakasta Koskenlaskijaa. Kastike kiehui kokoon ja edesautoin sakenemista vaalealla Maizenalla. Sitten paprikat vain kahtia ja täyte sisään ja hieman vielä goudaraastetta päälle ja koko komeus uuniin. Olivat jonkun nelisenkymmentä minuuttia ja sitten sammutin uunin - laitoin vuoan päälle folion ja annoin kymmenisen minuuttia huilata. - Niin hyvää, niin hyvää... Kuulemma tuota suoritusta on nyt vähän vaikea ylittää...
Tänään on Lauantai/Lördag. Mukava sana esikoisenkin mielestä. ;) (Sisäpiirijuttu, yrittäkää kestää!)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Fredag


Eilisen päivän vietimme siellä, mistä halvimmalla saadaan. Taitaa olla tuo mainoslause sellainen ympäripyöreä, sillä ei kaikki suinkaan halvinta ollut. Kokeilin kumisaappaita, jotka saivat minut näyttämään metsurilta. En ostanut niitä. Kotimaisia elokuvia ostettiin monta (Laukaus tehtaalla, Miestä ei voi raiskata, Tulipunainen kyyhkynen, Laulu tulipunaisesta kukasta, Kreivi, Simpauttaja, Hamsterit) - joten siis elokuvahylly täyttyy kiivasta vauhtia...
Huushollihankintoja: pyykkikori ja leivänpaahdin. Tuikitarpeellisia molemmat entisten tilalle, joista toinen pääsee kirpparille ja toinen sähköromppeiden taivaaseen.

Jk. Tänään on syyspäiväntasaus. Pohjoisnavalla alkaa pitkä yö, joka kestää puoli vuotta - hyvää yötä!

torstai 22. syyskuuta 2011

Torsdag


Eilen katsottiin tosi upea elokuva (Neljä minuuttia, Saksa 2006), jossa päähenkilöinä olivat pianonsoitonopettaja ja murhaaja. Molempia yhdisti rakkaus musiikkiin. Schubertin As-duuri Impromptu oli myös pääosassa. Elokuvan loputtua vähän ennen puoltayötä kaivoin nuottikaapista Schubertit esiin ja soitin tuon Impromptun - aika hyvin oli vielä sormissa, vaikka en ole sitä vuosiin soittanut. Trio-osassa jopa ihmettelin sujuvuutta. - Tämä se on omakotitaloasumisen ihanuutta! Me like. Kerrostalossa en yöllä soittaisi.
Jälleen kerran ollaan torstaissa. Torstai on mielestäni hyvin positiivinen päivä. Keskiviikon koen mitäsattuuvälipäiväksi, torstaissa on jo häivähdys tulevasta viikonlopusta.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Makroviikot /26


MUISTO

.......

Olen syntynyt vuonna 1959. Minulla on ollut ainakin vaaleanpunainen tutti, sillä tämä on tutinrengas.

Onsdag


Eilen satoi ja paistoi. Äänistä päätellen nyt sataa. En aio ottaa siitä paineita, kun ei ole puitavaa, en ole sokerista ja minulla on tarvittaessa kuski. Se paras mahdollinen.
Illalla tein vaikeita sudokuja saunan jälkeen. Ostin kerran junamatkalle sudokulehden, jossa kannessa suunnilleen heti varoitettiin isolla etiketillä, että nämä sitten on tosi vaikeita. Oikeassa oli etiketti. Loppuun asti en saanut yhtään tehtyä, joten tyypillisenä oinasluonteena aloitinkin aina uuden ja uuden ja uuden. Voi sitä lehteä niinkin tehdä, voihan?

tiistai 20. syyskuuta 2011

Tisdag


Eilen oli touhupäivä, johon kuului pyykinpesua, sämpylöiden leipomista, kokkailua, tekstintekoa (yhteisprojekti velipojan kanssa), kirjastossa käynti ja kyläreissu. Yhtä sun toista siis. Kyläreissulla kuulimme mielenkiintoisia juttuja siitä, kun 50-luvulla nuori ylioppilastyttö meni vuodeksi Savoon alakoulun opettajaksi.
Iltaruoka oli hyvin nopea eli pikaruoka meikäläisittäin - pinaattikeitto ja kananmuna. Maistui hyvältä tuoreiden sämpylöiden kanssa. Ja miehen kanssa.
Yhtenä iltana ehdotin, että voitaisiin puhua päivä ihan vaan ruotsia. Vähän aikaa siinä illalla puhuimme ruotsiksi kaiken, sitten se loppui. Oli sen verran työlästä, että päivästä olisi tullut varsin vähäpuheinen ja sitä ei haluttu.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Måndag


Mukavan viikonlopun jälkeen ollaan taas maanantaissa. Mukavahan päivä tästäkin varmasti tulee, jos antaa sille mahdollisuuden.
Yö oli kylmä, kuten edellinenkin. Pyöreässä luvussa 0,0 oli meillä mittari käväissyt. Tomaatti ja chili laitettiin yöksi suojaan, samoin basilika- ja steviaruukut. Altaan vesi oli kahdeksanasteista. Pirteä olo tuli pulahtamisen jälkeen.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Mustavalkomaanantai #84


MUISTO
.....

15.12.1982 kävimme ensin kultasepänliikkeessä ostamassa valkokultaiset sormukset,
sitten Annikki Karvisen liikkeestä haettiin oma talo...

Tunnustus


Sain kauniin tunnustuksen Maijulta.
Kiitän ja niiaan!


Tunnustuksen saajan pitää kiittää
tunnustuksen antajaa,
antaa tunnustus 8 bloggaajalle ja kertoa 8 asiaa itsestään, joita ei ole
aiemmin kertonut.

Siispä:
1. Minulla on kaksi veljeä, jotka molemmat ovat luokanopettajia.
2. Rakastan kirjepapereita, postikortteja, postimerkkejä ja tarroja.
3. Olen kutonut/lähettänyt sivareille sukkia ja lähettänyt oraville pipoja.
4. Olen kiinnostunut kaikesta (tieto)tekniikasta.
5. Minulta on julkaistu kaksi runokirjaa.
6. Leivoin ensimmäisen kerran pullaa, kun olin 12-vuotias.
7. Haluaisin asua Helsingin keskustassa.
8. Olen ollut jo kohta 29 vuotta rakastunut.
........
Minä olen nyt hyvin tylsä, kun en jaa tätä eteenpäin. Kiertokirjeitä olen saanut vuosikymmenien mittaan useita ja niitäkään en ole jatkanut. Sovitaanko niin, että se, joka haluaa, voi napata tästä itselleen tunnustuksen, jotta tunnustaisi jotakin uutta.


Vahvoja mielipiteitä


Eilen tuli toteutettua kaikki suunnitellut jutut. Matot ulkoilivat tuntikaupalla ja koti on siisti. Yhtäkkiä iltapäivällä iski oranssi väri takavasemmalta tai mistälie. Oli pakko kierrellä ympäri taloa ja pikkutaloja, jos jotakin oranssia löytäisi olkkariin. Löytyihän sitä ja akuutista tilanteesta selvittiin. Jos se tuli viiveellä niistä uusista Jaffa-verhoista...
Iltaruokana syötiin perunalunta ja seitifileitä yms. Jälkkärinä oli puolukkasoppaa jäätelön kera. Jäätelöstä olen ennenkin varmaan esittänyt vahvan mielipiteeni, mutta kertaushan on se opintojen äiti tai iso-. Meillä syödään kunnon kermajäätelöä silloin kun syödään, sitä kun riittää pienempikin pala. Ei mitään kasvi(s)rasvaviritelmiä, kiitos.
Työpäivä tänään kertauksella, sillä ensin messutaan omassa kirkossa ja sitten sanajiipeillään naapurikirkossa. Välissä syödään uutispuuroa.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Numerokuvahaaste / Viikon 38 kuva

Lauantaiagenda


Eilen kävin ostamassa nälkäpäivälimpun. Hernekeittoakin oli tarjolla, mutta lihalliselle versiolle ei ollut vaihtoehtoa. Kirjastosta hain Virpi Hämeen-Anttilan uusimman kirjan ´Railo´. Illalla meillä oli pizzaperjantai. Miehen tekemä pizzapohja sai täytteeksi tomaattia, paprikaa, sipulia, oliiveja, juustoraastetta ja pizzamaustetta. Oli hyvää!
Tälle päivälle on suunnitelmissa lauantaisiivous, ruokakauppareissu, porkkanasosekeittolounas ja Kotikatu. (Sateen jumala päättää, viedäänkö matot ulkoilemaan lyhyen vai pitkän kaavan mukaan.)
Tänään tulee kuluneeksi 124 vuotta siitä, kun Ida Antintytär Isosaari syntyi Lestijärvellä. Onnea, mummu!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Trendejä


Parin viime vuoden aikana olen huvittuneena seurannut sisustuslehtiä, -blogeja ja -trendiä. Ensinnäkin joka ainoa olohuone on yksi yhteen samanlainen. Väreinä valkoinen ja hieman beigeä. Huonekalut uutta tai sitten niin vanhaa ja rapistunutta. Ruoste kruunaa kaiken. Ja jos sattuu omistamaan liian hienon piirongin, niin sitä raavitaan paremman näköiseksi. - On meilläkin vanhoja huonekaluja, mutta tuohon tyyliin ei varmaankaan tarpeeksi rapistuneita. Yksi asia ainakin on varmaa - en ikinä aio tuoda sisälle vanhaa ulko-ovea, en heinäseipäitä. Enkä aio siirtyä valkoiseen sisustukseen.
Asiasta vakavampaan: Muista osallistua Nälkäpäivä-keräykseen!

torstai 15. syyskuuta 2011

Jippo


Eilen illalla oli pappilan huvimajassa seurat, joita voisi kutsua Facebook-seuroiksi. Lähetin nimittäin Fb:n kautta puhepyynnön entisille seurakuntapastoreillemme ja niinpä seuroissa oli sitten (virtuaali)puhujat Vantaalta, Lontoosta ja Jyväskylästä. Luin heidän lähettämänsä lyhyet tekstit ja aina välillä veisattiin. Mitähän sitä keksisi seuraavaksi? - Lapsena kuulemma tein usein kaikenlaista pikkupahuutta, vanhempana rakastan kaikkia jippoja ja jekkuja.
Päivän uutinen: Sokerijuurikkaasta odotetaan huippusatoa.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Makroviikot /25


VIKA / VIRHE

Piispapeliä


Eilisen päivän uutinen oli se, että Espoon piispan paikalle on vain kaksi ehdokasta - Tapio Luoma ja Kalervo Salo. Jossakin oli luonnehdinta, että toista pyydettiin ja toinen ilmoittautui. Syksyn aikana sitten on varmaankin nämä molemmat seurakunnalliset keskustelupalstat (Seurakuntalainen ja Kotimaa24) pullollansa kirjoituksia puolesta ja vastaan ja siltä väliltä. Piispanvaalit kiinnostavat tällä hetkellä tavallisia ihmisiä enemmän kuin joskus ennen. Kirkko on jollakin tavalla in, menetettyään kymmeniätuhansia ihmisiä yhden epäonnistuneen televisio-ohjelman jälkeen. Säälipisteitä ja sympatiaa, molempia on sadellut sen kaiken kökön lisäksi, mitä sataa tasaisen varmasti.
Ja täällä sataa, mutta vettä. Taitaa olla koko päivä yhtä harmaata luvassa.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Orvo ja orpo


Maanantai mennä vipelsi ja viipotti ohi sellaista vauhtia, etten meinannut perässä pysyä. Sellaisia ne vapaat päivät tahtovat olla... Päivällä katsoin vanhan kotimaisen elokuvan Mieheke. Filmi oli sen verran huonolaatuista, että kauhea suhina ja kohina hieman häiritsi elokuvanautintoa, jos sitä yleensä oli. Ideana oli ollut tehdä suositulle elokuvalle (Vaimoke) epäsuora jatko-osa. Ehkä tuo oli elokuva, jota ei olisi kannattanut tehdä ollenkaan.
Päivään mahtui kaksi elokuvaa. Illan kuvana meillä oli Magdalena-sisaret. Uskolla alistamista, naisen aseman tallomista ja katolisen kirkon valtaa. Karmea, mutta todella hyvä.

Tänään on Orvon päivä. Hyvää nimipäivää meille kaikille orvoille, puoli- ja täyssellaisille. Meitä on paljon.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Leppoisaa


Eilen oli leppoisa sunnuntai. Töissä kaikki sujui hyvin tyylillä ´Keskinkertaasta yritetähän teherä mutta priimaa pakkaa tulemahan´. Iltapäivällä kuunneltiin hyvä kuunnelma ja kudoin samalla sukkaa. (Pipo-ongelman muuten ratkaisin keksimällä, että sitä voi pitää päässä hieman eri tavalla.) Illalla katsottiin Teemalta taas yksi klassikkoelokuva (Asfalttiviidakko), jossa Marilyn Monroella oli pienehkö rooli yhden päähenkilön rakastajattarena. Iltaan kuului myös sauna ja kuutamouinti.
Maanantaipäivän uutinen n:o 1: Vaasassa Söderfjärdenissä on pelloilla paljon kurkia.
Maanantaipäivän uutinen n:o 2: Hyönteissyöjälinnut ovat jo melkein kaikki muuttaneet.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Mustavalkomaanantai #83


VÄYLÄ

Värikollaasi #047

Värikollaasi

SININEN, LÄMMIN KELTAORANSSI JA VAALEA HARMAA

Yhtä sun toista


Eilen löysin pari uusvanhaa vihreänväristä lasijuttua pergolan hyllylle. Vihertävä, paksun rustiikkinen lasi sopii mielestäni tosi hyvin ulos - sisälle en sitä kelpuuttaisi...
Eilen huomasin olevani tylsässä keski-iässä, kun olin niin onnellinen uudesta pölynimurista. Mietittiin pitkään kahden eri mallin välillä ja ostettiin sitten se tehokkaampi. Täytyy myöntää, että sillä oli ihana imuroida.
Eilen kudoin yhden pipon valmiiksi ja huomasin, että siitä tuli vähän liian iso. Joko kasvatan päätäni tai puran pipoa.
Eilen olin vapaalla ja tänään menen töihin. Pääsen kotiin jo puolenpäivän maissa.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Kalevi, Kaleva, Östen

Tämä 10.9. päivämäärä on hyvin muistissa. 16 vuotta sitten runokirjoistani ensimmäinen julkistettiin Kokkolassa ja silloin aamulla tuli tieto, että tangokuningas Sauli Lehtonen on kuollut hirvikolarissa. Tänään 10.9. kummitätini Leena viettää syntymäpäiväänsä, joten virtuaalionnittelut liitävät Evijärvelle.
Eilen olin kappelitöissä. Muistotilaisuuden jälkeen pidimme seurakuntakodilla vielä kvartettiharjoitukset (Jussarö-kvartetti). Yhteislaulu sujui mallikkaasti pitkänkin tauon jälkeen - edellisen kerran kokoonnuimme itsenäisyyspäivän -07 tienoilla. Sunnuntaina sitten lauletaan kirkossa kolme laulua.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Valokuvatorstain 215. haaste


UUSI

Takaisin Laurilaan


Viime yö oli sitten viimeinen Kettula-yö ja lokikirjaa tutkiessamme huomasimme, että monena muunakin kesänä on näillä main muutettu takaisin Laurilaan. Hieman haikea fiilis on, täytyy myöntää. Toisaalta varmaankin vielä tulee Kettula-päiviä lukemisen, illanvieton ja päiväkahvien merkeissä ennen mökin talviunia.
Eilen käytiin kirjastossa, ruokakaupassa, kopiokoneella ja postissa. Yksi tie, monta asiaa. Lainasin kirjastosta muutaman kirjan ja monta käsityö- ja askartelulehteä. Joulukortti-ideoita ajattelin miettiä jo tässä vaiheessa... Korttien tekeminen on oikeastaan aika stressitöntä, kun vaan keksii sen idean kullekin vuodelle. Käytännön toteuttamisessa saan apua, kun meillä pidetään joulukorttitalkoot keittiön pöydän ääressä. - Mutta eipä mennä vielä asioiden edelle, nyt vasta selaillaan niitä lehtiä...

torstai 8. syyskuuta 2011

Lämpimiä värejä


Mies tuli illalla Turusta, pääsi lämmittämääni saunaan puoli yhdentoista aikaan. Nukkumaan mentiin puoliltaöin ja nukuttiin kuin kaksi tukkia tai tukkijätkää tai tukkihenkilöä. Molemmat unia näkien.
Eilen ostin pari terrakotan väristä kynttilää ruokatavaroiden lisäksi. Alkaa olla kynttilöiden aika jo toden teolla. Värit sopivat eteiseen hyvin, olkkarin pöydällä taas oli violetti kynttilä luumunvärisessä mariskoolissa. Lämpimiä ja tummia värejä on syksyn myötä pikku hiljaa hiipinyt sisustukseen. Mutta ei kaikkia uusiksi, vaan yksityiskohtia omista kaapeista ja varastoista uusien juttujen lisäksi. Vähän kerrassaan.
Torstaiaamu on sadetta täynnä, ainakin nyt kuulostaa siltä. Lämmintä sadetta.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Makroviikot /24


RAIDALLINEN

Ei agendaa


Tiistai vaihteli aurinkoisesta sateeseen. Iltapäivällä fillaroin kylälle pitämään soittotunteja ja sää oli silloin vielä ihan ok, vaikka tummia pilviä olikin taivaalla. Soittotuntien aikana sade alkoi ja kylältä meni sähköt. (Olen ajatellut, että se on aika harvinaista.) Mies tuli hakemaan ja menimme ruokakauppaan. Ihmettelin, kun parkkipaikalla ei ollut kuin yksi auto. Syy selvisi, kun kaupan ovet ei auenneet. Sähkökatkomokoma vaikutti kauppaankin.
Tälle päivälle ei ole valmiina mitään agendaa - päivä tuo tullessaan, mitä tuo. Mies lähtee katsomaan taidetta eli toteuttamaan vapauden kaipuutaan...

tiistai 6. syyskuuta 2011

Kaikenlaista



Maanantai kului virastossa. Ensin aamulla toivotin hyvää matkaa työntekijöille, jotka lähtivät retkelle Tallinnaan. Sitten avasin putiikin ja puhelimen. Päivä oli kohtuullisen rauhallinen. Ruokatauon aikana ei puhelin eikä ovikello soinut. Päivällä mietin, tekeekö mieleni kahvia vai ei. Ei tehnyt, joten join ison mukillisen vihreää minttuteetä - sitä teki mieli. Kummallista tai sitten ei...
Illalla väsytti, kuten aina tuon pitkän päivän jälkeen. Jaksoin saunoa ja jaksoin aloittaa elokuvan katsomisen, mutta sitten oli pakko lopettaa, kun aloin nähdä omia elokuvia kesken kaiken. Katsoin kuitenkin ykkösdokumenttia, sillä siinä ei pienet pilkkimiset haitanneet niin paljon.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Kotona


Akut on ladattu uutta viikkoa varten. Sunnuntaihin kuului kuunnelma klo 15 ja Teemalta vanha elokuva (Nainen Eeva, 1941) klo 18. Ehdittiin kuitenkin muutakin. Mies kävi puolukassa, minä kudoin ja kokkasin. Iltaruokana oli parsakaali-paprika-purjovuoka, jonka maustoin sinihomejuustorippeillä, yrttimausteella ja johon hulautin purkillisen ruokakermaa. Kannen alla muhi uunissa toista tuntia ja oli taas hyvää, joskin innovatiivista.
Viikko alkaa pitkällä työpäivällä. Siksi on hyvä, kun akuissa on virtaa...

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Mustavalkomaanantai #82


OMAKUVA

Värikollaasi #046

Värikollaasi

VIHREÄ


Vapaa


Lauantain työpäivä oli mukava, vaikka kappeliasialla oltiinkin. Kirsin mummu haudattiin ja surijoita riitti monessa polvessa. Mukavaksi päivän teki kuitenkin se välittömyys ja ystävällisyys, joka kappelilla ja muistotilaisuudessa vallitsi.
Kotona mies oli vaihtanut uudet verhot olohuoneeseen, tehnyt ruokaa ja leiponut pellillisen omppupiirakkaa. Hyvä oli tulla kotiin ja tunnin kuluttua Kotikadullekin.
Tänään on niin vapaapäivä, niin vapaapäivä. Nukuttiin yhdeksään asti ja lorviessa meni vielä aikaa lisääkin. Kello on yli kymmenen, eikä aamuteetäkään ole juotu. Taitaa tulla ihan löperöpäivä, mutta so what...

lauantai 3. syyskuuta 2011

Elämän tarkoitus?


Eilinen päivä kului Ikeassa ja muuten vaan Tampereella. Vietiin kuopus kotiinsa ja shoppailtiin yhtä sun toista tarpeellista ja muutakin. Illan hämärtyessä ajeltiin kotiin ja kuunneltiin äänikirjaa ´Eila, Rampe ja elämän tarkoitus´. Meillä on autossa neljä noita Nopolan sisarusten äänikirjaa ja usein Tampereelle mennessä (tai sieltä tullessa) annetaan itsellemme kielikylpyjä kuuntelemalla. Seela Sella ja Esko Roine on ihan loistava eilajarampe. Heidi Heralakin ihan jees omassa lakonisuudessaan.
Viikonlopusta puolet kuluu palkkatöihin. Tänään on kappelipäivä.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Zak Pak!


Torstaina kudoin valmiiksi fuksianvärisen tuubihuivin - vielä on ompelematta yhteen, mutta muuten on valmis. Neuletta voi pitää kummin päin vain, kun toinen puoli on oikeinnurinoikeinnurin ja toinen puoli kokonaan oikein. Kiva kohokuvio syntyi toiselle puolelle kuin itsestään noiden kerrosten vaihtelulla.
Iltaruokana meillä oli itsekehiteltyjä pihvejä, joihin murskasin paketillisen maustamatonta tofua, sekoitin joukkoon puoli pussillista pakastepinaattia sulatettuna pieneen vesitilkkaan, lisäsin soijakastiketta, suolaa, ruiskorppujauhoja, yhden kananmunan ja yrttisilppua. Paistoin pannulla ja sen verran löysää oli tuo taikina, että annoin paistua kauan ennen kääntämisyritystä. Hyviä olivat ja salaatin (jäävuorisalaatti+nektariiniviipaleet+purjosilppu+pinjansiemenet+sitruunaöljy) kanssa ihan sopivaa syötävää.
Illalla pelattiin Zak Pak!-peliä, joka ostettiin muutamalla eurolla kirpparilta. Minähän olen ollut aina kaikkien lautapelien kruunaamaton arkkivihollinen ja lapset tottuivat siihen, että isänsä kyllä saivat pelikaveriksi, eivät minua. Olen nykyään yrittänyt tehdä parannusta asiassa ja silloin tällöin suostun pelaamaan jotakin lautapeliä. Ja myönnettäköön, että ihan hauskaa oli, vaikka hävisinkin...

torstai 1. syyskuuta 2011

Valokuvatorstain 214. haaste eli Suuri Kesäkuvahaaste

Ohjeet:

1. Käy kesätapahtumissa tai -toreilla. Seikkaile kirjastoissa, kellareissa, divareissa. Tai tee kesäretki naapurikaupungin/kunnan kirjastoon tai pengo kesämökin vinttiä. Ja: löydä kesäkirja.
2. Valitse jokin numero. Se voi olla onnennumerosi, kengännumerosi, omistamiesi kesäkenkien lukumäärä tai vieheiden määrä tai mökkitien numero tai puhelinnumerosi ensimmäinen numero.
3. Etsi kirjasta numerosi mukainen sivu.
4. Laske sivulta numeroasi vastaava lause ja ota sen innoittamana kuva.
5. Voit myös kertoa blogissasi mistä/kenen kirjasta lauseesi on ja mistä, miten löysit kesäkirjasi.

...

Kirja - Régine Deforges: Sininen polkupyörä. Sivu - 10. Lause: Tämä näennäinen huolettomuus kätki taakseen lujan ja ylpeän luonteen, joka korostui vuosien mittaan.


Syyskuun ensimmäinen


Tänä aamuna kuulin lauseen, jota en olisi halunnut kuulla, vaikka tiesinkin sen tulevan jossakin vaiheessa... Nyt on se kuukausi, jolloin meidän pitää muuttaa päätaloon nukkumaan. Syyskuu-peijakas alkoi ja tuo mukanaan viilenevät illat ja kylmät yöt. Jonakin syksynä sinnittelimme pitkään monenmonen peiton ja pipojen kanssa (tosi on!), jonakin sitten emme niin pitkään. Tästä syksystä ei voi vielä kukaan tietää, mutta syyskuussa kuitenkin on pakattava kimpsut ja kampsut ja muutettava.
Säilön mielessäni kesää koko ajan. Pakastin on täynnä kaikkea muuta satoa, mutta mielessä on tilaa. Säilön auringonpaisteen, poutapilvet, veden kimalluksen ja jopa ne sudenkorennot, joita kavahdan. Mietin kyllä yhtenä päivänä, että jos minulla olisi valta vähentää maailmasta eläimiä, hävittäisin kaikki sudenkorennot ja paarmat ja lepakot. Ne kaikki kuuluvat Yäk 3-klaaniin. Varsinkin lepakot. Ja sudenkorennot. Paarmoja nyt voin sietää, vaikka ne ovatkin tungettelevia.