(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

maanantai 31. toukokuuta 2010

Toukokuu loppuu

Toukokuun viimeinen päivä. Ennen vanhaan tämä 31.5. oli aina suvivirsipäivä / todistuspäivä / kevätjuhlamekkopäivä. Kesäloman alkaminen tuntui joka kerta jotenkin yhtä ihmeelliseltä kuin hattara, joka maalaislapsesta kuulosti täydelliseltä taivasmaulta.
Koulut loppuvat nykyään oman matematiikkansa mukaan. Mielestäni siinäkin on jotakin menetetty... Myönnän, olen vanhanaikainen hölmö.

Tänään onniteltava löytyykin vähän kauempaa. Clint Eastwood täyttää 80 vuotta (oli siis äiti-Liisan ikäluokkaa, vaan ei rippikoulukavereita). Ostin viikko sitten CE:sta kertovan paksun ja kalliin kirjan ja samalla päivitin elokuvan `Hiljaiset sillat´ uudempaan tallennusformaattiin. Eli siis Happy Birthday, mister Eastwood!

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Mustaa ja valkoista #25


Aiheena on peili.

Keski-ikä


Keski-ikäisellä naisella on hyvä olla oma huone, jos mahdollista. Lasten lennettyä pesästä tämä mahdollisuus on tarjoutunut sekä keski-ikäiselle miehelle että naiselle. On hyvä, kun on tilaa. Muutama yhteinen huone ja omat huoneet.

Omassa huoneessani olen tietokoneen ääressä, luen, kudon, kuuntelen musiikkia, kirjoitan kirjeitä, revin vanhoista lehdistä kiinnostavia juttuja - ja vain olen. Pinoan lattiatyynyt paremmin, vaihdan pyöreälle pikkupöydälle kauniin liinan ja nautin kauniista pienistä tavaroista ympärilläni.

Keski-ikäisyys on matka. Alku ja loppu on tiedossa, mutta matkan eteneminen vain arvailujen varassa. Siksi niin kiinnostava ja koukuttava...

lauantai 29. toukokuuta 2010

29.5.


Tänään on suuri syy juoda hyvät päiväkahvit, sillä tänään tulee kuluneeksi 19 vuotta siitä, kun muutimme tänne Laurilaan. Tavaraa oli huisin paljon, mutta jo muutaman päivän kuluttua ensimmäiset vieraat ihmettelivät ns. normaalia huushollia. Kotiutuminen kun tapahtui laatikkoja purkamalla, tauluja ripustelemalla, kirjoja hyllyttämällä - ja vauhdilla. Lapset menivät pitkin pihaa ja metsää ja nauttivat kerrostaloelämän jälkeen puolen hehtaarin tontista mielin määrin. Äiti, onko nuo oravatkin meidän? kysyi nelivuotias kuopus ihanan omistushaluisesti...

Jk. Pitsineule etenee koko ajan, mutta hitaasti. (Tavoitteena on saada aina yksi mallikerta päivän mittaan tehtyä.) Jos/kun saan sen valmiiksi, on se sitten diplomityöni neulomisen alalla...

perjantai 28. toukokuuta 2010

Kuusenkerkkiä

Iloinen perhetapahtuma Laurilan malliin eli kirpparilta joskus pari vuotta sitten ostettu Tikru sai poikasen, kun Tampereen joltakin kirpparilta löytyi tuo pienempi. Vartioivat siinä viisaita kirjoja.

Eilen meillä keitettiin kuusenkerkkäsiirappia, joten Alfred Vogel sai vaarallisen kilpailijan... Laurilan kuusien kerkkiä riittää kyllä jonkin verran eli keitämme toistekin, sillä siitä tuli ihan oikeasti hyvää. Luulen, että vaniljajäätelö ja kuusenkerkkäsiirappi on aika taivaallinen yhdistelmä!

Kirkkoherranviraston työpäivä ei ollut niin hektinen kuin keskiviikkona, mutta työtä riitti koko viiden tunnin ajaksi. Tavallaan palapelin tekemiseen verrattavaa, kun joistakin syntymäajoista ja muuttopäivistä pitää osata rakentaa ihmisen petäjävesikuva.

torstai 27. toukokuuta 2010

Valokuvatorstain 168. haaste


Viikon haaste on ´viesti´.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Uupunut



Aika kului tänään kuin siivilällä - juuri tänään oli varmaankin joku valtakunnallinen kirkkoherranvirastossa-asioimispäivä ja sain olla jatkuvasti vastaamassa puhelimeen ja selittämässä milloin mitäkin. En valita, sillä aika todellakin kului nopeasti. Kotona vaan alkoi väsyttää niin, että olin hyvin helpottunut, kun mies lupasi huolehtia ruokahuollosta...

Päiväkahvilla herkuteltiin pakastimesta löytyneellä valkosuklaa-limerahkapiirakalla. Pieniä piirakkavuokia mahtuu uuniin samalla kertaa useampi, niin herkkua on pakastettavaksikin. Samaa vuokamallia olen kolme kappaletta onnistunut löytämään kirppareilta.

Nyt aion helliä itseäni sohvannurkalla, kirjalla ja torkkupeitolla. Olen sen ansainnut.

Jk. Eilen illalla sain JC-pipon valmiiksi. Edelleenkään en pidä Tennesseestä. Puro Batik oli paljon kivempi kutoa...

tiistai 25. toukokuuta 2010

Pitkää pinnaa?


Kutominen kasvattaa ihan varmasti luonnetta ja varsinkin se, kun joutuu purkamaan enemmän tai vähemmän. Eilen illalla väsäsin konstikasta pitsineuletta ja se nyt sujui jo joten kuten, mutta sitten JC-pipon kanssa oli vähän vaikeuksia. Tennessee ei ole niitä hauskimpia lankoja, joka tuli täten todettua. Tänään aion kuitenkin saada kavennukset tehtyä... - Niin että mitä enemmän kudon, sitä pitkäpinnaisempi minusta tulee?!

Tänään onnittelen ystävääni, jolla on syntymäpäivä. Ystävyydellämme on ikää silläkin jo yli kolmekymmentä vuotta, joten ei tässä mitään eilisen teeren tyttöjä olla. Onnittelen tällä tutulla lauseella: "Niin vanhaksi mua älä koskaan sano, ettei olis henkeni kidassa jano. " (Aaro Hellaakoski)

maanantai 24. toukokuuta 2010

Kannattaa kokeilla!



Eilen oli kesän ensimmäisen raparperipiirakan aika. Kävin hakemassa kasvimaan reunalta muutaman raparperinvarren (ja muistin elävästi sen teeveekokkitädin, joka käytti suvereenisti sanaa `rapalperi´...) ja tulin sisälle googlaamaan reseptejä. Tämän löysin (Kaksplussan keskustelupalstalta) ja sen totesimme niin hyväksi, että olisin tosi itsekäs, jos pitäisin ohjeen itselläni!


Pehmeä, helppo ja nopea raparperipiirakka


2 munaa
2 dl sokeria vatkataan kevyesti
lisätään 1½ dl juoksevaa rasvaa (sulaa margariinia tai terveellisempää öljyä)
lisätään 1 dl hedelmämehua, esim. omenaa
3 dl vehnäjauhoja+ 2 tl vaniljasokeria + 2 tl leivinjauhoa sekoitetaan keskenään ja lisätään

seos voideltuun piirakkavuokaan ja päälle raparperisilppu/ marjat
uunissa 30min 200 asteessa

jäähdyttyä pinnalle voi siivilöidä tomusokeria

..............................


Mustaa ja valkoista #24


Aihe: ♥ Rakkaus. ♥

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Käykö täällä joku?


Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun perhepiiriimme kuuluva luova suunnittelija ( se tummempi) houkutteli minut Google Analytics-käyttäjäksi ja päivääkään en ole katunut...

Hippokampustajaa on käynyt lukemassa 2702 eri kävijää ja kaikkiaan käyntejä on ollut 9166 ja näyttökertoja 17209. (Ajalta 13.8.-25.9. ei ole tietoja, koska olin sen verran omatoiminen dataaja, että olin mennyt muuttelemaan joitakin asetuksia...)
Yleisin hakusana on tietysti ollut ´hippokampustaja´. Muita hakusanoja, jotka ovat joko kummallisia tai hauskoja tai ihan selviöitä:
- lohkomistodistus
- aivojumppaa
- hauskoja tavaroita
- ministeri kukko
- ostaisin aurinkovarjon
- lipputangon pesu
- eino leinon sukat
- beige ihminen
- gran torino pipot
- kylkiluihin sattuu
- lenita airiston siskot
- puistosetä jyri
- runoja sinisestä väristä

GA on erittäin hyvä tiedonantaja. Mielenkiintoinen ja tarpeellinen hyödyke.

lauantai 22. toukokuuta 2010

1234-haaste #24


Viikon haasteaihe:


"vartti"

Helluntaiaatto


Helluntain aatto ja jo aattona heila valmiina, joten tilanne on hyvin hallinnassa. Parhaita puolia pitkässä avioliitossa on se, että voi rakastua monta kertaa samaan ihmiseen. Eli siis kyseessä saa olla samarakas, joka ei järjestä mitään kohtauksia eikä kiusallisia tilanteita. Onhan tietysti muutenkin tavallisen kansalaisen elämä helpompaa näin lööpittömänä...

Haettiin täydennystä ruokavarastoihin - soijarouhetta ja sitruuna-rypsiöljyä on nyt, vaikka lampaat söisivät... Ja oluttakin ensihätiin.

Eilen tapasin vanhan miehen, joka oli kalastanut kaikkein isoimmat kalat ja joka tiesi kaikesta kaiken ja vähän enemmänkin ja hallitsi sotahistorian omasta näkövinkkelistään. Muuten ihan ok, mutta vainaja jäi vähän varjoon.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Triviaa

Eilen illalla käheä-ääninen säätiedotussetä ilmoitti viikonloppuna kesän loppuvan tai jotakin sinne päin. Voi olla, että joudumme siksi muuttamaan takaisin päätaloon, mutta otamme sen vain hetkellisenä takaiskuna. Ja hei haloo, nythän on vasta toukokuun jälkimmäinen puoliska menossa!

Kirjaston lehdestä luin mielenkiintoisen trivian, joka voisi muitakin kiinnostaa. Meidän kaikkien erittäin hyvin tuntema lusikka on sanana vain naurettavat tuhat vuotta vanha. Sana on venäläistä alkuperää (ложкa) ja sitä ennen oli käytössä ´kuiri`, joka tarkoitti/tarkoittaa myös puusta koverrettua ruuhta. Kumpaa pidät parempana?



torstai 20. toukokuuta 2010

Valokuvatorstain 167. haaste



Tämän viikon haaste on hassu.

Talvinen hassu kuva olkoon vastauksena...

Kesän proosaa


Reissupäivän jälkeen on hyvä vaihteeksi viettää kotipäivää ja keskittyä huushollaukseen. Sitä proosallista, mutta nautittavaa arkea - tiskikoneen tyhjennystä ja täyttämistä, pyykkitouhua, tavaroiden laittamista oikeille paikoille ja talon järjestelyä vähempikasaiseksi. Minä olen aina ollut luonteeltani arki-ihminen, vaikka töiden puolesta pääsen/joudun juhliin. Arki on minua varten ja minä arkea varten. Pitäkööt juhlaihmiset juhlansa, leijonat makeiskorinsa ja puolueettomat humanistit korulauseensa... (Sorry vaan, Aulikki Oksanen - se vain lähti menemään noin!)

Arkipäivän voi kruunata vaikkapa päiväkahvihetkellä Pupulan edessä tai Kettulan rappusella. Ei huonompi kruunaus tasavaltaisessa Laurilassa!

Jk. Ja tällaiseen päivään sopii musiikiksi ´Super-Marjatan maailmanpelastuslevy´, jonka ainoan kappaleen muuten omistan, kiitos kuopuksen!

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Toteamuksia Tampere-päivän jälkeen

- Helteisessä junassa on lämmin ja vielä lämpimämpi matkustaa
- JallaJallassa on isot annokset ja erittäin hyvä falafel-lautanen
- Kasvatus ei ole mennyt hukkaan
- Tampereella on paljon hyviä kirppareita, vaikka vain yhdeksällä kolusin
- Takki oli viisasta jättää kotiin
- Askelmittarin olisi huvikseen voinut ottaa mukaan
- Miehen punainen JC-pipo edistyi meno-ja tulomatkalla
- Kotiin oli kiva tulla
- Aamulla matkustin samassa junassa suomalaisen isätieteen kärkinimen kanssa

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kuk-kuu

Eilisellä kauppareissulla löysin maitohyllystä uuden tuttavuuden, johon ihastuin jo ensin nimen perusteella. Ihastuin lisää, kun leivoin kotona pari pientä piirakkaa ja täytteeksi laitoin tuota maustettua rahkaa (valkosuklaa-lime). Makeus ja kirpeys samassa purkissa, hyvää vaikka mihin.

Laurilan lähitienoon käki on innostunut kukkumaan niin, että toissa yönä se kukkui toistasataa kertaa - mitä nyt pari hengähdystaukoa piti välillä. Taidetaan asua muutenkin käkisellä alueella, kun yhtenä kesänä seurattiin kahden käen kilpakukuntaa ja toinen bongattiin Niksulan korkeimman kuusen latvasta. Lapsena muistan, että ajettiin Ullavan tien varteen kuuntelemaan käkeä ja muutama kilometri tarvittiin kylän vilinästä & huminasta, että se kuului. Olen siis aikuisena onnekkaampi...

maanantai 17. toukokuuta 2010

Sisustelua



Viikonloppu on takana ja erittäin rentouttava pihaviikonloppu olikin. Siihen kuului maalaamista (kaksi puistonpenkkiä olivat uuden maalin tarpeessa ja mies maalasi ensimmäisen ja rapsi toista), lehtikasojen pienentämistä, valokuvailua, Kettulan alakerran siivoilua ja aikataulutonta elämää. Harrastin myös eräänlaista kirpputoreilua omassa huushollissani eli siirtelin tavaroita paikasta toiseen ja monet tavarat tuntuivat taas kuin uusilta. Sisällä se lähti siitä, että yksi naamio kaipasi päästä seinälle ja sitten siirrettiinkin kaikki naamiot toiseen paikkaan ja urkupillit samaten. Tuli melkoinen sisustustaifuuni, josta kuitenkin selvittiin ja oltiin lopputulokseen erittäin tyytyväisiä...

Tänä aamuna siivosin Repolan. Käytössä se on jo ollutkin, mutta nyt vein puhtaat pyyhkeet, pyyhin tasot, lakaisin lattian ja pyyhin pölyjä. Kelpaa siellä nyt todeta: Kun hätä on suurin, on Repola lähellä...

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Mustaa ja valkoista #23




Haaste: asioita joita näemme sängystämme.

Lueskelua

Meillä syödään usein ulkona, varsinkin kesällä ja siltä osin kesä pääsi alkamaan eilen. Pupulan eteen katettiin pöytä ja nostettiin päivänvarjo ylös. Pupulan astiat pyyhittiin talven jäljiltä ja syötiin pestolla kuorrutettua kalaa ja hyvää salaattia. (Kokkailu tapahtui vielä Laurilassa.) Siinä syödessä oli mukava kuunnella lintujen laulua ja nauttia auringosta. Ylellistä maalaisromantiikkaa parhaimmillaan!

Tänään sunnuntaina taidan lueskella vanhoja lehtiä, joita Kettulan alakerrassa on pinokaupalla. Lueskelu tarkoittaa sitä, että selaan lehden läpi, repäisen kiinnostavan jutun/reseptin/idean/käsityöohjeen talteen ja pinoan lehden siihen kasaan, joka päätyy aikanaan kaikkien julkaisujen hautausmaalle. Kaikki lehdet taitavat olla ennen vuotta 2000 ilmestyneitä ja vanhimmat 1970-luvulta... Älkää kysykö, miksi...

lauantai 15. toukokuuta 2010

1234-haaste #23


Viikon haasteaihe:


"lempi-/onnennumerosi"



* Numerot ovat sinänsä minulle hyvin tasa-arvoisia, mutta olkoon nyt vaikka tuo...*


Jk. Ihan alkuperäinen kuva on mieheni ottama, runokirjan kansikuva. Ja tarkemmat tiedot:

NIMEKE... ja kaksitoista kirvesmiestä / Seppo Ojala, Marjatta Öhman, Pentti Öhman
JULKAISUKIELIsuomi
JULKAISUTIEDOT[Petäjävesi] : Petäjäveden seurakunta, 1998 ([Jyväskylä] : Kopijyvä)
ULKOASU56 s. : kuv. ; 21 cm
ISBN/HINTA952-90-9577-5 (nid.)


Onnenfanfaarit!

http://lh5.ggpht.com/_PHifFJ5IY00/S7oHrKYeRiI/AAAAAAAAADk/RbSn_VSo31w/s512/vesku.jpg

Onnittelut saa se, joka tunnistaa itsensä kuvasta... Kuva on vuodelta 1963 ja valokuvaajaksi epäilen vahvasti Sykäräisen Reinoa.

Muutimme "kesäasunnolle" eilen ja ensimmäinen yö on takana. Unta riitti yhtä soittoa puoli seitsemään asti. Mies oli jossakin vaiheessa herännyt ja kuullut käen kukkuvan. Eilen päivällä kuulimme sen myös - ensimmäisen kerran tänä keväänä.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Kyltti

Kuisti on saanut muutaman uuden yksityiskohdan. Kaikkihan sen tietävät, että rakastan kirjaimia, tekstejä ja erityisen ilahtunut olen ollut viime aikojen kylteistä. Suurin osa kylteistä vaan tahtoo olla joka paikassa samaa ja sisustusliikkeiden meille-pakko-väkisin tarjoamaa mukavanhaa uustuotantoa... Onneksi kuitenkin muutakin on tarjolla ja siksi ilahduin tuosta kuvan kyltistä tavattomasti.

Linnut aloittivat konserttinsa jo aikaisin aamulla ja Facebookissa joku mainitsi heränneensä konserttiin aamuneljältä ja silti olevansa hyvällä tuulella. Eihän nyt linnuille voi olla vihainen, eihän?

torstai 13. toukokuuta 2010

Kukka, Floora ja Flora

Kukanpäivänä oli syytä kuvata jotakin kukikasta Laurilasta. En ole koskaan ollut mikään kukkakuosien, romantiikkaruusujen tai pikkukukkakankaiden vannoutunut ystävä. Marimekon Unikko tekee poikkeuksen - siitä olen pitänyt aina. On meillä muutakin kukikasta, mutta mieluummin suurina pintoina kuin piperryksenä.
Tämä kerma-ja sokeriastia tekevät poikkeuksen linjasta. Liisa ja Erkki saivat ne häälahjaksi kohta viisikymmentäviisi vuotta sitten ja minusta nuo ovat aivan hurmaavat. Kermakon alla oleva pikkulautanen on samaa sarjaa - sitten on vielä puoli tusinaa asetteja ja iso pullalautanen. Kuusi kahvikuppia ja viisi lautasta taisivat kulua avioliiton alkuvaiheissa, kun en muista niitä lapsuudesta ollenkaan.

Aurinko on hellinyt lähes koko päivän. On siis syytä todeta, että on ollut hyvin leppeä koko hela torstai!

Valokuvatorstain 166. haaste




Tämän viikon haastena on ainoa mitä voin ajatella.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Kevään lämpimin päivä


Tämä oli kevään lämpimin päivä, joten teimme kesälomamatkan Keski-Suomessa. Kohteina Konnevesi, Suolahti, Äänekoski. Mukavan rento päivä - kiertelimme kirppareilla, söimme hyvin, nautimme kevätjätskit ja paistattelimme päivää.

Eilinen Helsingin piispanvaalipäivän tulokset olivat hyvin kutkuttavat. Matti Poutiainen sai vain kymmenen ääntä enemmän kuin Irja Askola. Pyryn 23-vuotispäivänä sitten on vaalin toinen kierros. Jännäksi menee...

Facebook viestii sekä ilot ja surut. Tänä iltana sain lukea sieltä, että Heikki Kotila, ystäväni ja kuorokaverini vuosien takaa, on lähtenyt tuonilmoisiin. Hän olisi heinäkuussa täyttänyt 50 vuotta.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Nice vai mies?


Helsinkiin valitaan tänään uusi piispa tai siis vaalin ensimmäinen kierros käydään tänään. Olen uumoillut, olisiko nyt naisen aika päästä sille paikalle... - Oma suhteeni naispappeuteen ei ole ollenkaan yksiselitteinen. Olen tavannut naisia, joiden ei olisi missään tapauksessa pitänyt saada pappisvihkimystä ja olen tavannut säälittävän surkeita miehiä lipereillä. Ystäväpiirissäni on monta naispappia, jotka ovat hyviä työmyyriä omalla paikallaan ja siltikään en ole täysin vakuuttunut siitä, olisiko naispappeus ollut heidänkään kohdallaan ainut vaihtoehto työuran suhteen. Olen ongelmallinen ihminen, myönnän.

Niin tai näin, koirat haukkuvat ja karavaani kulkee. Ongelmastani huolimatta valintani olisi (jos minulla olisi äänioikeus) Irja Askola.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Kesää odotellessa


Tällä viikolla kesän pitäisi sitten alkaa, sanoi Pekka Pouta. Luvassa on jopa hellelukemia, joten puiden silmut taitavat poksahdella nopeasti lehtikuntoon. Nämä muutaman päivän sateet ovat jo tehneet hyvää viheriöivälle luonnolle.

Aamulla avasin makuuhuoneen ikkunan aikaisin ja pääsimme nauttimaan ilmaiskonsertista, jonka lähiseudun linnut meille järjestivät. Linnunlaulu lumosi meidät silloinkin, kun ensimmäistä kertaa tulimme tähän pihaan parikymmentä vuotta sitten... Vaajakoskelaislähiössä kun ei sitä kovinkaan usein kuullut, vaikka Haapaniemi oli toki paljon muutakin kuin betonia, asfalttia ja melua. Silti kyllä maalla on mukavaa...

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Mustaa ja valkoista #22


Äiti,
äitiys,
äidillisyys,
muisto äidistä
- tai äitiydestä.

Äitienpäivänä

Kuva: Pentti Öhman

Tänään vietetään äitienpäivää ja minä olen ylpeä äiti. Äidiksi tosin minua auttoi tulemaan elämäni suurin rakkaus, joten kiitos tsiljoonasti!
Olen ollut äiti 48 vuotta. Tämä matematiikkahan perustuu äitityövuosiin, jossa lapset lasketaan erikseen. Olen ollut 25 vuotta esikoisen äiti ja 23 vuotta kuopuksen äiti - sehän on yhteensä 48... Ei kulu kuin muutama vuosi ja äitityövuodet ylittävät jo oman ikäni!

Tasavallan presidentti muistaa ansioituneita äitejä aina näin toukokuun toisena sunnuntaina ja myöntää heille kunniamerkin. Minä otan nyt vallan omiin käsiini ja myönnän jokaiselle äidille kunniamerkin ikään, säätyyn ja lapsilukuun katsomatta. Jokainen on sen ansainnut valvomalla, itkemällä, huolehtimalla, kulkemalla yhdeksän kuukautta tenderi edellä, synnyttämällä suurella tai vielä suuremmalla kivulla ja elämällä äidin elämää.

lauantai 8. toukokuuta 2010

1234-haaste #22


Viikon haasteaihe:


"milli"

Surua ja iloa


Oma katukahvilamme odottaa vielä asiakkaita, mutta ennen sitä on vielä putsattava pöydät ja tuolit kunnolla. Mies kertoi eilen, että ensi viikolla pitäisi kesän alkaa...

Tänään lähden kahteen työtehtävään, jotka ovat tunnekirjoltaan aika lailla vastakohtaisia. Ensin hautaus; surunkyyneliä, kaipausta, ahdistusta, syyllisyyttäkin. - Joku kysyi kerran omasta jaksamisestani moisissa töissä ja jäin miettimään... Vuosien myötä tietysti rutiinia tulee, mutta se on myös apu, jolla jaksaa tehdä työtä. Jos surisi pohjattomasti jokaisen omaisen kanssa joka ainoa kerta, ei varmaan kestäisi. Myönnän, että tulee kertoja, jolloin on kivettävä itsensä täysin, jotta pystyy edes tekemään työnsä. Pienen lapsen hautaus on yleensä eniten voimavaroja kuluttavaa ja sen jälkeen on itsekin rikki.
Päivän toinen työ on sitten avioliittoon vihkiminen; ilonkyyneliä, onnea, melkoista tunnemylläkkää. Vanha kirkko toimii edelleenkin ihmiskeholähtöisellä lämmitysjärjestelmällä, joten voi olla, että näin toukokuun alussa, äitienpäivän aattona ei siellä vielä kovin lämmintä ole... Mutta tärkeintä on, että he saavat toisensa!

perjantai 7. toukokuuta 2010

Yksin ja kaksin


Vietin eilisen päivän melkein kokonaan yksin ja ilman aikatauluja/utan tidtabeller. Aamupäivällä spinnasin puolisen tuntia ja omistin sen kansleriystävälleni Maijalle, joka täytti kunnioitettavat 70 vuotta. Sitten suihkun jälkeen oli jo lounaan aika ja mieli teki sinihomejuustosalaattia - sitä siis tein, hain postit ja luin ja söin. Päivän mittaan katsoin myös elokuvan Rakkauden kenttä, joka oli henkilöpalvonnassaan jopa koominen, mutta joka kertoi myös hellyttävästi roturistiriidoista. Loppu hyvin, kaikki hyvin - auto lähti, mutta palasi kuitenkin ja tarina päättyi niin kuin pitikin...
Kutomista kuului myös eiliseen päivään, lukemista, yksi pieni palaveri ja illalla vielä oleilua ja saunan lämmitystä. Ja sitten oltiinkin jo taas kaksin.

Tänään oli kahden seurakunnan papit ja kanttorit koolla. Varasin parin tunnin palaveriin lankaa ja puikot. Sukanvarsi alkoi ja edistyi mittavasti. Kaiken lisäksi meillä vielä oli erittäin hauskaa!

torstai 6. toukokuuta 2010

Tunnustus


Meillä on Paratiisi kotona,
ei tarvitse haikailla muualle.
Kotiin on aina kiire,
missään ei ole niin hyvä kuin kotona,
vuosienkin jälkeen.
Meillä on ystävänpäivä joka ikinen päivä,
meillä on niin paljon,
että toisia käy usein sääliksi.
Meillä on aina kiire
sen parhaan ystävän luo,
kotiin.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Vuosien takaa


Tänään tulee kuluneeksi 31 vuotta siitä, kun matkasin lentokoneella ensimmäisen kerran ja huomenna tulee kuluneeksi sama vuosimäärä siitä, kun matkasin toisen kerran ja kolmatta kertaa ei ole vielä tullutkaan... Lensin Helsingistä Jyväskylään kokouskutojaystäväni häihin. Niin että onnittelut vielä tätäkin kautta hääpäivän johdosta! Tuosta matkasta minulla on vielä lentolippu muistona kirjassa, jonka kannessa lukee ´Muistoja´. (Kaikenlaisia kuitteja, elokuvalippuja, matkalippuja, ystävien kirjoituksia yms sisältävä tee-se-itse-kirja.)

Eilen tuli ihan selvä kevätfiilis, joka sai minut silittämään keväisiä liinoja olohuoneeseen. Violettisävyiset liinat saivat väistyä ja keltainen veti pitemmän korren! Eteisen lattialle pääsi uusvanha räsymatto, joka sekin on vaaleampi kuin edeltäjänsä.

Jk. Vaikka laulua ei saa pilkata (Jyrin usein käyttämä lause pikkujyrikautena) oli ihan pakko vääristellä tänä aamuna aamuhartauden virttä... "Suurempi kuin sydämeni, pienempi kuin haimani..."

tiistai 4. toukokuuta 2010

Onko kukaan kysynyt koiralta?


Kävimme tänään Keuruulla ja kirpparilta löytyi kunnon räsymatto, viinicooleri, muutama vanha puutarhalehti ja pari pöytätablettia. Lahjatavaraliikkeessä kävin ihailemassa tavaroita, mutta en raaskinut ostaa mitään - ruokakaupasta sitten tein löydön eli ostin sieltä kauniin valkoisen lyhdyn kuistille... Valkoinen väri on ilman muuta must tänä keväänä ja kesänä; ainakin, jos sisustusaiheisiin kymmeniin blogeihin on uskominen. Seinät, lattiat, katot, kaapit, laatikot, korit, pikkutavarat vaan valkoisiksi, niin on trendikästä. Eri asia on vain sitten, että ne kymmenet ja sadat kodit ovat kaikki ihan samannäköisiä. - Säilytän mieluummin siniset ovenpielet, punaiset tyynyt, värikkäät pöytäliinat ja monen-eri-tyylin tavarat ja olen auttamattoman out ja epämuodikas.

Puhuttiin tulomatkalla autossa koirista ja niiden kirmaamisesta ilman hihnaa/talutinta/narua. Joku oli kirjoittanut koirien vapauden kaipuusta ja siitä, kuinka on väärin rajoittaa niiden elämää. Kaikki koirat kun kuulemma haluavat juosta. Rohkenen epäillä asiaa. Onko kukaan kysynyt koiralta, haluaako se juosta... Onko kukaan kysynyt? - minä vaan kysyn...

maanantai 3. toukokuuta 2010

Tykkään susta


Luin jostakin lehdestä taannoin juttua siitä, kuinka verbaalista rakkaudentunnustusta paljon parempi vaihtoehto olisi vaikkapa autonrenkaiden vaihtaminen tai pullan leipominen. Rohkenen olla eri mieltä taas kerran. Ehkä suomalaisuuteen elämänmenoon ei oikein istukaan se MRS, mutta voihan sen sanoa toisinkin... Olet tärkeä / tykkään susta / kulta - siinäpä vaihtoehtoja. On se kuitenkin jokaisen kiva kuulla silloin tällöin tai usein. - Ja ne renkaat ja pulla ovat myös ihan ok, mutta ne ovat kiltteyttä ja oman osaamisalueen juttuja, joita tulee jaettua muutenkin toiselle.

Auringonpaiste ja viikonlopun sadepyrähdykset veivät melkein kaiken lumen Laurilan pihasta. Pari hullua pikkukasanpoikasta enää yrittää harata vastaan. Kuuntelin tänään tähän vuodenaikaan sopivaa laulua. Omasta hyllystäkin löytyi kevätmusiikkia - Debussyn musiikki kun on kepeää, kevyttä, pienellä kevätflirtillä varustettua...

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Mustaa ja valkoista #21


KESÄPAIKKA.

Vuodesta 2000 alkaen meitä lumonnut rauhan tyyssija...

Ministeri

Tämä otus liikkuu pihallamme useimmiten aamuisin. Kulkee arvokkaasti ja samalla kuin housujaan aamutuimaan nosteleva isäntä. Katsastelee tiluksia ja sitten välillä rä(ä)käisee lujaa. Mainosmaailman vaikutuksen johdosta annoimme fasaanille nimen Ministeri Kukko. Yhtenä aamuna Ministeri tuli puolijuoksua Ihakintietä pitkin - en tiedä, missä oli yönsä silloin viettänyt. Luultavasti joronjäljillä.

Sunnuntaiaamu on harmaa ja melkeinpä pimeä. Onneksi mieli on kirkas kuin Talvikolmion Sirius... :)


Jk. Eilen tuli sitten kirjoitettua mitä sattuu ja tämähän se 400. postaus vasta on... (Yksi luonnos oli jäänyt listalta poistamatta.) No, en onneksi paljoa valehdellut!

lauantai 1. toukokuuta 2010

Vappuilua


Tämä on neljässadas (400.) postaus ja siksi on syytä liputtaa! Samalla kertaa saa lippu liehua vapun kunniaksi... Toivoisin, että tämä päivä säilyisi kevään, työväen, ylioppilaiden ja suomalaisen työn päivänä ja siksi minua ärsyttää suunnattomasti se, että ääriuskonnolliset piirit järjestävät omia jeesusmarssejaan juuri vappuna. Kilpien kiillotusta, krapulavapaan ja kirkasotsaisen elämän esittelyä vähän samalla tyylillä kuin se edesmennyt kirkonmies, joka joka joulu muisti joulusaarnassaan mainita oman perheensä jouluseimitraditiosta...

Tänä aamuna herättiin jo kahdeksalta, vaikka eilen illalla tuli valvottua yli yhteen. Vappuaamun brunssi oli runsas ja sitten on ehditty katsoa boksilta aivan hervottoman hyvä, outo ja kummallisuudessaan hauska elokuva Adamin omenat.
Eilen etsimme ilmapalloja, kun kumpikin muisti, että ne olivat olleet pääsiäiskoristelaatikossa ja sitten ne oli laitettu johonkin muualle, "kun niitä kuitenkin kohta tarvitaan"... Eikä löydetty ja päätettiin naurussasuin tyytyä pelkkiin serpentiineihin, jotka satuttiin löytämään. No, illalla sitten keittiön vihreästä kaapista löytyi ne ilmapallotkin ruskeasta paperipussista ja mies vihelsi (lasten ilmaisu kauankauan sitten) muutaman ilmapallon. Kaikki direktiivit on siis täytetty.