(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

lauantai 29. toukokuuta 2010

29.5.


Tänään on suuri syy juoda hyvät päiväkahvit, sillä tänään tulee kuluneeksi 19 vuotta siitä, kun muutimme tänne Laurilaan. Tavaraa oli huisin paljon, mutta jo muutaman päivän kuluttua ensimmäiset vieraat ihmettelivät ns. normaalia huushollia. Kotiutuminen kun tapahtui laatikkoja purkamalla, tauluja ripustelemalla, kirjoja hyllyttämällä - ja vauhdilla. Lapset menivät pitkin pihaa ja metsää ja nauttivat kerrostaloelämän jälkeen puolen hehtaarin tontista mielin määrin. Äiti, onko nuo oravatkin meidän? kysyi nelivuotias kuopus ihanan omistushaluisesti...

Jk. Pitsineule etenee koko ajan, mutta hitaasti. (Tavoitteena on saada aina yksi mallikerta päivän mittaan tehtyä.) Jos/kun saan sen valmiiksi, on se sitten diplomityöni neulomisen alalla...

1 kommentti:

  1. Hauska juttu, mekin asumme Laurilassa. Meillä 10 vuotta täynnä. Mukavia päiväkahvihetkiä!
    Ja sitkeyttä neulomiseen!

    VastaaPoista