(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kuk-kuu

Eilisellä kauppareissulla löysin maitohyllystä uuden tuttavuuden, johon ihastuin jo ensin nimen perusteella. Ihastuin lisää, kun leivoin kotona pari pientä piirakkaa ja täytteeksi laitoin tuota maustettua rahkaa (valkosuklaa-lime). Makeus ja kirpeys samassa purkissa, hyvää vaikka mihin.

Laurilan lähitienoon käki on innostunut kukkumaan niin, että toissa yönä se kukkui toistasataa kertaa - mitä nyt pari hengähdystaukoa piti välillä. Taidetaan asua muutenkin käkisellä alueella, kun yhtenä kesänä seurattiin kahden käen kilpakukuntaa ja toinen bongattiin Niksulan korkeimman kuusen latvasta. Lapsena muistan, että ajettiin Ullavan tien varteen kuuntelemaan käkeä ja muutama kilometri tarvittiin kylän vilinästä & huminasta, että se kuului. Olen siis aikuisena onnekkaampi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti