Yhtä sun kahta

Keskiviikkona vein postiin monta virallista kirjettä, vastasin aika monta kertaa puhelimeen ja kuljin mieluusti paljasjaloin seurakuntakodin viileillä kivilattioilla. Totesin, että ihan turhaan laitan aamulla kellon ranteeseen, kun kuitenkin ensi töikseni aina otan kellon töissä pois... Se
jotenkin ahdistaa ranteessa - on sitten minkälainen tahansa.
Kotona odotti päiväkahvit ja tuoreet briossit. Pihakahvit, tottakai. Posti oli tuonut mm. kaksi suklaapatukkaa, jotka ovat niin hyviä, ettei sanotuksi saa. (Ihan kunnossa olivat, vaikka lämpöisenä päivänä matkasivatkin meille asti.)
Otin valokuvia ja sitten kokkasin iltaruokaa. Innovaatio oli tällä kertaa väsätä fetajuustosta ja
pinaatista lättyjä/pihvejä. Seuraavaa kertaa varten pitää nesteen määrää vähentää, jotta massa pysyy paistettaessa paremmin koossa. Pihveille tein kaveriksi kukkakaalista, paprikasta, purjosta ja auraruokakermasta uunipaistoksen. Salaattia vielä lisäksi ja pihveille kastike turkkilaisesta jogurtista ja suolakurkkusilpusta ja yrttisuolasta. Ja sitten ei muuta kuin ruokakellon soittoon!

Tähän aamuun herättiin ennen kahdeksaa. Hitaat kesäaamut ovat parhautta. Hitaat kesäpäivät, hitaat kesäillat ja hitaat kesäyöt - ei pahoja nekään...

Makroviikot /14

"MONTA"

Touhua

Eilisestä tuli ihan tehokas touhupäivä, kun tyhjennettiin yksi vaatehuone - selviteltiin laatikoita, koreja ja kasoja Pentinkulmalla ja paljon lähti tavaraa poistoon. Roskarivillekin jonkinlainen säkki. Luulin, että pehmoeläimistä luopuminen on neiti Pitkäsäärelle vaikea paikka, mutta yllätyin positiivisesti. Säilytettäväksikin jäi kyllä vielä monta ja paljon lähti kiertoon, kun "ei ole mitään tunnesiteitä tähän ja tähän". Puurtamisen jälkeen ruoka ja lätyt maistuivat. Hyvä me!
Ilta meni kokoustaessa. Asioita ei ollut paljon, mutta aika isoja tällä kertaa. Iltamyöhällä poljin kotiin ja täällä oli kotiteatterissa menossa Takaikkuna. Sen jälkeen kuulemma vielä Psyko; siinä vaiheessa mies jo lähti seurakseni nukkumaan.
Aamukahvi on valmiina. Ei auta, työ kutsuu...

Vapaatiistai

Multivilkkaan työmaanantain jälkeen on hyvä pitää vapaatiistai - ai niin mistä huushollihommista erehdyinkään mainitsemaan...
Viraston upouusi puhelin soi ja soi ja päivä vilahti melkoista vauhtia. Ruokatauko, kahvitauko, banaanitauko ja tomaattitauko jaksottivat seitsemän tunnin vuoroa.
Illalla saatiin kuopus kesäkylään. Neiti Pitkäsäärellä oli paljon kertomista, kun ei olla taas vähään aikaan nähty.
Tämän päivän yksi agenda: mies lupasi paistaa lättyjä Pupulassa.

Värikollaasi #040/extra

Värikollaasi

Uuteen viikkoon

Hyvää juhannuksen jälkeistä viikkoa kaikille säädyille ja säädyttömille! Palkkatyö kutsuu tällä viikolla tyyliin: ma, ke, pe. Ti ja to on sitten omistettu huushollaukselle, itselle ja päähänpistoille. Toivottavasti moni lomansa nyt aloittava/aloittanut harrastaa päähänpistoja, sillä nehän ne ovat elämän suola. Ei liikaa suunnitteluja, ei aikatauluja, vaan ex tempore -tyyliä vaan kehiin...

Aamutokkurassa kuuntelin uuden sisäministerin haastattelua radiosta. En ole kovinkaan vakuuttunut, mutta niin moni muu on. Ehkä se riittää, tai sitten ei.

Tyyntä

Sunnuntaiaamu on kaunis ja lämpimähkö. Yöuni oli riittävä, vaikka jossakin vaiheessa yötä lähiseudulta kantautuikin kotikaraoken ääniä - tänä vuonna paljon vaimeammin kuin joskus taannoin. Hyvä tuuli alkoi jo heti herättyä. En päättänyt olla hyvällä tuulella, se vain tuli yllättäen ja tilaamatta. Ihmeellistä.
Eilen kudoin ja purkasin ja kudoin ja purkasin ja kudoin. Tänään yritän kutoa enemmän, sillä muutenhan tässä käy kuin Hölmölässä.

Juhannusaamuna

Juhannus

Minä avaan syömmeni selälleen

ja annan päivän paistaa.

Minä tahdon kylpeä joka veen,

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus,

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

- Eino Leino -

............................

Juhannusaattona saunottiin pitkän kaavan mukaan, syötiin suklaata ja churroja ja valvottiin pitkään. Jos lipuntarkastaja olisi mennyt ohi, hän olisi huomannut, että ihan oikeaoppisesti on siniristilippu salossa - ei kylläkään liehunut, vaan tyynen sään takia vaan olla möllötti. Jos alkoholitarkastaja olisi mennyt ohi, hän olisi huomannut, että ihan vaan teetä juodaan. Jos televisiolupatarkastaja olisi mennyt ohi, hän olisi huomannut, että televisio on ahkerassa käytössä.

Kaunis on luomakunta

Olen yhtä uskollinen kuin Keskisuomalainen. Lehti julkaisee joka vuosi saman piirroksen juhannuksena. Minä julkaisen nyt kolmatta kertaa saman runon, kun se vain kuuluu niin jokaiseen juhannusaattoon.... Viettäkää oman näköisenne juhannus, missä sitten olettekin - Ilomantsissa tai Ilmajoella, Ivalossa tai Iniössä.

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,
lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.
Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.
Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.
"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti
suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Valokuvatorstain 213. haaste

Juhannuksen kunniaksi tämän viikon haasteenamme ovat taiat.

Pianismia

Tänään tulee kuluneeksi 42 vuotta siitä, kun menin ensimmäiselle pianotunnille. Juhannusaattona-69 pappilan puiston juhannusaattojuhlassa sovittiin asiasta ja heti ensimmäisenä arkimaanantaina menin innokkaana Jämsälle oppiin. Siitä se pianonsoitto sitten alkoi ja jatkuu edelleen, sillä nyt on harjoittelun alla vaikea blueskappale...

Eilen oli kiireinen päivä virastossa. Ehdin kuitenkin tehdä kaiken, mitä pitikin. Ja tänään sitten tuntuu ihan lauantailta. Samaa sanoi petivieruskaverikin aamulla, kun aitassa heräiltiin.

Makroviikot /13

Aihe: KESÄ

Sateenkertomista

Eilen mies kävi luovuttamassa yhden pussillisen verta. Oli kuulemma ollut neljäskymmenes kerta. Samalla reissulla minä kävin luovuttamassa rahaa Iittalan myymälässä - moneskohan kerta oli?
Ostin himoitsemani Kulinara-sarjan (Rörstrandia) salaattiastiaksi hyvin soveltuvan kahden litran kulhon ja sitten kaksi lasia vuodelta 1948. Göran Hongellin Aarnet on nimetty pilsnerilaseiksi, mutta en nyt sitten alkanut pilsneriä kotiin ostamaan, kun oluttakin kerran oli... - Iltaruokana meillä oli erittäin hyvää salaattia ja olutta uusien astioiden kera ja miehellekin esittelin astiaostokseni vasta käyttössä. Piti molemmista tosi paljon. Ja ruoasta ja juomasta.

Tämä keskiviikkokin on alkanut sateisena. Katot ropisevat. Kohta ropisee kahvinkeitinkin, mutta ei paljon, kun se on MM. (Hups, tuli melkein mainos!)

Seis, kesäpäivä! (= 21.6. klo 20.16)

Viraston maanantai oli asioilla sopivasti täytetty. Ihmiselämän kaaren alkua ja loppua tuli käsiteltyä, kun sovin yhden hautauksen ja merkkasin yhden kasteen kirjoihin/koneelle/tietojärjestelmään. Ynnä muuta. Puoliltapäivin pidin tonnikalapestopastan mittaisen tauon. Iltapäivällä sitten iski kahvintarve ja laiskuus samalla kertaa, joten menin ostamaan valmista kahvia jäätelökioskilta samasta pihasta - viraston puhelin taskussa. Sain vinkin, että naapurikojusta saa ilmaista vapokahvia. Rahat säästyivät ja kävelin kahvimukin kanssa takaisin töihin.

Kaikkihan (?) tietävät, että takerrun kaikkiin sanomisiin. Tahattomiin huvittavuuksiin kun törmää aika usein. Tässäpä uusin... Radio-ohjelmassa esiteltiin haastateltava seuraavasti: Hän on ammatiltaan opettaja, mutta myös tenori. :)

Luetteloa

Sunnuntaihin kuului monta tosi kivaa asiaa. Tästä niistä muutama:
- mannapuuro tummista mannaryyneistä + raparperisoppa
- ehkä-parhaiten-ikuna-onnistunut patonki (mausteena juustoraastetta ja yrttimaustetta)
- Hitchcockin Rebecca
- unisukka ykkösen kutominen valmiiksi asti peräti kaksi kertaa
- raparperivalujen onnistuminen
- sopivasti sateen ja auringon vuoropuhelua
- päärynäpiirakan jämät
- saunominen pitkällä kesäkaavalla

Maanantaiaamu on sateinen ja aika pimeä. Kymmeneksi menen töihin eli virastoidun. En aio kuitenkaan arkistoida itseäni.

Rustiikkia ruokaa

Torstaista lauantaihin asti saatiin pitää kesäapumiestä ja eilen illalla sitten vietiin tyyppi junalle. Laittoi eilen tosi hyvää ruokaa eli rustiikkia uunivuokaa ja soijalisuketta. Seurasin kokkailua samalla, kun tein salaatin kaveriksi ja paistoin syrnikkejä jälkiruoaksi. Loppupäätelmä: Hyvää aviomiesainesta...
Eilinen elokuva oli Huuma (Body Heat) vuodelta 1981. William Hurt ja Kathleen Turner näyttelivät pääosia aika mitäänsanomattomassa trillerissä, jossa hiki näyttelee kyllä kolmatta pääosaa - sori vaan Richard Crenna!
Tänään ollaan ulkona, jos sää sallii. Tänään laitetaan hyvää ruokaa. Tänään katsotaan ainakin yksi elokuva. Tänään nautitaan meistä.

Kansallinen rapsupäivä

Perjantai oli raparperipäivä, jos joku. Aamulla nyhdin maasta kymmeniä varsia, sitten siivosin ne, pilppusin isoon astiaan, laitoin minigrippusseihin talveksi ja olin itseeni tyytyväinen. (Osasta keitin kattilallisen raparperisoppaa ja tein myös ison raparperipiirakan.) Kaikkein isoimmat lehdet otin talteen ja illalla sitten mies sekoitti minulle säkillisen kuivabetonia veteen ja itse jatkoin siitä - tein kolme isoa betonivalua, jotka nyt on muovin alla kuivumassa pihalla. Saa nähdä, onnistuiko. Uusia ideoitakin tuli roppakaupalla lisää...
Viikonloppuna ei ole mitään aikataulutettua ja aion olla semitunnollinen perheenäiti. Ehdin varmasti kuitenkin myös lukea ja kutoa ja nauttia.

Neulegraffiti 9 / M

Kesän kunniaksi piti kutoa tolpalle villavaatteen tilalle puuvillavaate...

Kuka melkein voitti?

Touhukas torstaipäivä päättyi saunomiseen, raikkaaseen booliin ja hyvin originelliin jordanialaiseen elokuvaan ´Kapteeni Abu Raed´. On odottanut hyllyssä katsomista jo pitkään. Kertomus auttamisesta ja inhimillisyydestä, suosittelen.
Eilen kuuntelin Sari Roman-Lagerspetzin ja Miikka Ruokasen keskustelua radiosta. Haastattelija mainitsi, että Ruokanen melkein voitti arkkipiispan vaalin. Aika erikoinen ilmaus! Jatkoin ajatusketjua. Entäs sitten Kari Mäkinen, hänkö melkein hävisi arkkipiispan vaalin... Voiko myös sanoa, että kuollut ihminen melkein jäi henkiin. (Seuraavaksi sitten odotammekin, ketkä voittavat ja häviävät Kuopion ja Espoon piispamittelöissä... Kummallekin paikalle odotetaan samanhenkistä seuraajaa. Ainakin minä odotan.)
Perjantaipäivä on varmaankin puuhakas ulkotöissä ahertaville miespuolisille anteroille. Minä lupasin huolehtia tupatöistä.

Niittyleinikki (Ranunculus acris)

Toteutin suunnitelmani ja pidin eilen pienimuotoisen siivouspäivän. Jos sitten ensi viikolla juhannusta varten olisi suurimuotoisempi!
Mies teki iltaruoaksi ohrattoa, salaattia ja puolukkabanskurahkaa. Kaikki oli hyvää. Olen onnenvaimo, kun olen saanut kokkaavan ja leipovan miehen. Olen onnenäiti, kun olen saanut kaksi keittiössä viihtyvää lasta.
Tänään onnitellaan kaikkia, joiden nimi on Päivi. Erityisonnittelut haluan lähettää Mansikkaniementielle, Kirrinpolulle ja Pihlajatielle

Valokuvatorstain 212. haaste

Aihe: Odotus

Makroviikot /12

Tällä viikolla suunnataan taas ulos ja etsitään jokin

PINTA

Seliseli

Tiistai oli kotipäivä. Kudoin sukkaa, luin Sinistä polkupyörää, kokkasin ja siinäpä se sitten taisi ollakin. Välillä on hyvä olla päivä, jolloin ei tarvitsekaan touhottaa koko ajan menemään. Sielukin lepää. Ja oikeastaan minullahan on nyt lomaviikko menossa... Seliseli.
Tälle keskiviikolle suunnittelin jonkinmuotoista siivouspäivää. Villakoirafarmi ei ole vielä suuri, mutta parempi hajottaa lauma imurilla jo tässä vaiheessa. Eli se siitä kennelistä!

Tiistaiaamuna

Sadepäivän missio oli aika lailla selvä, kun se oli jonakin hellepäivänä ääneen sanottu. Sadepäivänä on hyvä mennä tutkimaan kirppareita. Niin oli kyllä missioinut muutama muukin, valitettavasti. Sisäinen W.C.Fieldsini aina herää, kun äitiähuutavialapsia on paikalla ja ehkä toivoisin kirppareille joitakin asiakas- tai aikarajoituksia. No, kaikista häiriöistä huolimatta päivä oli onnistunut.
Iltapäiväkahviaikaan olimme jo kotona ja sitten herkuttelimme Boströmin kääretortulla, joka hakkaa muut kääretortut kyllä sex-noll. Javisst.
Edelleen sataa, sataa, ropisee. Ei ehkä ihan koko tätä tiistaipäivää, jos Forecan setiin on luottamista...

Mustavalkomaanantai #76

"LOMALLA"

Sateelliset säkeet

Helluntaiaamuna olin töissä, sitten häpeäkseni kävin nykäisemässä kmarketin ovea, kun en ajatellut helluntain vaikutusta tsiljoonaan kauppaan. No, oli meillä vielä tomaatteja, joten lykopeenin puutos ei oitis päässyt uhkaamaan.
Päiväsydän laiskoteltiin. Luettiin Kettulassa vanhoja lehtiä taas yksi kasa ja samalla pinottiin siellä olevista lehdistä kaksi pinoa - toinen (se paljon isompi) on silputtavat ja toinen on säilytettävät. Sateen tulo uuvutti ja niinpä käytiin välillä Tirsamaassa...
Iltapäivällä se sade ja ukkonen saapuivat. Luonto vaikutti hyvin kiitolliselta taivaallisesta kastelusta. Iltaa kohti alkoi viiletä. Tulossa on viileämpi viikko.

Värikollaasi #039

Värikollaasi

Helluntai

Eilen hikoiltiin mustissa ja mustavalkoisissa vaatteissa kappelilla ja muistotilaisuuksissa. Kollektiivinen kuumuus yhdisti väen. Jälkimmäisen muistotilaisuuden lopuksi omainen esitteli meille kiinnostuneille (pappi ja kanttori eturivissä uteliaimpina), miten metsää istutetaan. Pottiputken havaintoesitys oli hyvä ja tehokas.
Heleää helluntaita! Minulla oli hyvä onni taas kerran, sillä vierellä nukkui helluntaiheila. Koko kesä on siis heilastelun osalta turvattu. On se niin hellua...

Kesäpostikortti

Laurilan ryytimaan vimpaimia.

Huh!

Osa perjantaipäivästä kului töissä. Virastossa oli himpun verran kuuma ainakin puolenpäivän jälkeen. Naapurihuoneen in- lämpömittari näytti 29,9 astetta. Tauotin työtä ja huolehdin nestetasapainosta. Polkaisin kotiin asfalttiviidakon :) läpi ja ilmoitin, etten tee tänään enää yhtään mitään hyödyllistä. Ugh.
Illalla istuskeltiin pihakeinussa ja tiirailin pihaa välillä myös linssin läpi. Hauskoja yksityiskohtia löytyy kesä kesän jälkeen.
Tämäkin päivä kuluu töissä, mutta laulamalla ja soittamalla. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Niin no niin...

Kesäpäivä

Eilen olin muutaman tunnin töissä ja sen rupeaman jälkeen kotona hääräsin yleisen järjestyksen nimessä. Oman huoneen runokirjahylly sai taas kirjat itseensä ja edelleen aakkosjärjestyksessä. Olkkarin sohvan taakse sain ikkunalautahyllyn, josta olen aina haaveillut. Opetus: Aina kannattaa haaveilla.
Iltapäivällä istuskeltiin tuntikaupalla pihalla. Luin vanhoja lehtiä ja repäisin muutamia kiinnostavia juttuja ja reseptejä talteen. Mies ratkoi älypähkinöitä (tms) ja lähti sitten jossakin vaiheessa tekemään pizzaa. Sinisen päivänvarjon pizzeria tarjosi mahtavaa vegepizzaa ja kylmää valkoviiniä. Tuohon pizzeriaan kannattaa mennä toistekin!
Illan pohdintana meillä oli: Miksi käki kukkuu?

Valokuvatorstain 211. haaste

Nämä helteet saavat meidätkin jo näkemään kaikenlaista kummaa, joten haasteena on kesäkummitus.

Haasteen taustaksi ja lisäinspiraatioksi saatte vielä seuraavan tekstilainan:

"Kylmä viima kohosi portaita ja puhalsi niskaani. Nyt perästäpäin epäilen, että todella hieman pelästyin; mutta silloin minusta vain tuntui, että täytyy olla hiukan varovainen. Siksi ryömin päättäväisesti vuoteen alle ja odotin.

Hetken kuluttua portaat alkoivat narista. Pieni narahdus ja sitten vielä toinen. Minä tiesin, että askelmia oli yhdeksäntoista, sillä portaiden rakentaminen oli ollut aivan erityisen työlästä (ne olivat näet kierreportaat). Laskin siis yhdeksäntoista narahdusta. Sitten tuli taas hiljaista ja minä ajattelin: - Nyt se seisoo oven takana..."

(Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, suom. Laila Järvinen, WSOY 1963)

Hellettä

Asiat tuovat aina uusia asioita tullessaan. Niin nytkin. Kun tuli uudet ikkunat, tarvittiin myös uudet ja leveämmät ikkunalaudat. Niitä käytiin eilen hakemassa ja illalla ne saivat paneelilakkaa päällensä ja tänään pääsevät paikalleen. Ihania nuo nykyaikaiset lakat ja maalit, kun tekeminen onnistuu vaikka keittiössä eikä haise maalinkatkulta. - Keskipellossa maalattiin keittiön lattia kesäisin ja siihen liittyi hauskoja muistoja, kun keittiön pöytä ja tuolit olikin kamarissa ja siellä juotiin iltakahvit eli oltiin pienimuotoisella retkellä. Isä-Erkki ei onnistunut maalaamaan itseään nurkkaan yhtenäkään kesänä, eihän?
Hellepäivä luvassa tänäänkin. En valita. Muistelen paukkupakkastalvea ja hymyilen.

Makroviikot /11

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

Tällä viikolla kuvataan kotona ja aihe on

VALO

Östermyrassa

Tiistaipäivän vietin junassa ja Östermyrassa. Reissulla oli ihan tarkoitus, sillä lähdin ikkunaremontin alta pois. Käytän mieluummin tuota ruotsinkielistä nimeä, vaikka se wikipedian mukaan onkin jo vanhentunut. Lapsuuden ajan kielenkäytössä kun Seinäjoelle meneminen tarkoitti jotakin ihan muuta kuin ostosmatka. Ja usein sinne ei menty, sinne vietiin. No, joka tapauksessa kävin Seinäjoella. Pientä shoppailua, puistossa istumista, käveleskelyä, salaattilounas, jäälatte ja kiireettömyyttä. Kiva kuuma päivä.
Kotona oli ikkunat paikallaan ja tälle päivälle jäi vielä vähän huushollin järjestelyä. En tunne itseäni tarpeettomaksi...
Päivän muuta ohjelmaa on parturi-Eijan tuoliin istahtaminen aamupäivällä. Hiuspehko on taas kasvanut.

Pöllöilyä

Useimmat tietävätkin, että pöllöt eivät ole eläinsuosikkejani - oikeastaan ovat sudenkorentojen kanssa eläininhokkejani. Keraamiset pöllöt ovat ihan eri juttu. Yksi pieni pöllö muutti meiltä metsään, kokeili ensin istua kuusen oksalla, mutta totesi paikan varsin kiikkeräksi tällä tuulisella paikalla.

Liian korkea!

Kokeili sitten istahtaa kiven päälle, mutta totesi sen epämiellyttävän viileäksi. Persusta paleli, jos suoraan sanotaan...

Liian kylmä!

Sitten löytyi paras paikka. Siihen pöllö jäi. Kettulaan ei ole liian pitkä matka, eikä lähimetsässä taida asustaa kuin pikkulintuja, käki ja ehkä joitakin nelijalkaisia - mutta se on sitten ihan toinen juttu...
Ihan sopiva, ihanan sininen ja tarpeeksi matala!

Waltzing Matilda, ei kiitos!

Leppoisa sunnuntai takana. Palkkatöitä uudemmassa ja vanhemmassa kirkossa ja loppupäivä kotona. Illan elokuvana katsoimme Viimeisellä rannalla, joka edustaa kanssani samaa hyvää julkaisuvuotta (1959). Elokuva oli toisaalta aika kauhea, toisaalta taas hyvä. Isot miinukset annamme musiikista. Waltzing Matilda on kyllä ihan kaunis kappale, mutta kun se tulee elokuvan aikana yhä vaan uusina ja uusina versioina, ei siitä ole enää komiikka kaukana. Gregory Peck ja Ava Gardner ovat upea sankaripari, Anthony Psyko-Perkins taas niin nuori, kiltti ja viaton.

Illalla kuljin kameran kanssa pihalla ja piharakennuksissa. Kalliiksi tulisi moinen harrastus, jos vielä olisi filmikamerat! Linssin takaa moni arkinenkin juttu näyttää vaan ihan erilaiselta ja tekee mieli ottaa vielä yksi kuva ja vielä yksi...

Värikollaasi #038

Värikollaasi

Mustavalkomaanantai #75

HARRASTUS

(Neulominen, lukeminen, kalastus, elokuvat, piirtäminen, musiikki.... Kellä mikäkin? Eli tällä kertaa Mustiksen aiheena on se mitä harrastat, tai mitä haluaisit harrastaa.)

Markkinoilla ja muualla

Meillä meni puolet perheestä eilen markkinoille ja puolet kappelille hautauspuuhiin. Markkinoilta meille kotiutui muutama kesäkurpitsa, tilliä, persiljaa, chili, pari amppelitomaattia ja kynteliä - osa pääsi ruukkuihin, osa yrttimaahan. Markkinoilla oli ollut paljon väkeä, vaikka oli lakkiais- ja päättäjäispäivä.
Töistä ehdin kuitenkin jo hyvissä ajoin kotiin. Päiväkahvit juotiin sinisen varjon alla. Päivälliseksi tein kokeellisen kasvissosekeiton: kattilaan porkkanoita palasteltuna, purjoa pätkinä, kasvisliemijauhetta+vettä, sekaan hieman lipstikkasilppua pakasteesta ja kannen alle hautumaan. Sillä aikaa lähdin korin kanssa pihalle ja poimin koriin vuohenputkia, ruohosipulia, poimulehtiä ja yhden oksan oreganoa. Ne sitten huuhtelin ja lisäsin kattilaan. Keitto kiehahteli reilun tunnin ja sitten hurautin sauvasekoittimella suhteellisen hienoksi ja heitin joukkoon paketin verran voimakasta Koskenlaskijaa. Ja oli valmista ja oli hyvää ja sitä tuli reilut kolme litraa, joten pakastettavaksikin riitti.
Sunnuntai alkoi raitayöpaitailukävelyllä postilaatikolle ja lehden hakemisella. Kivalta tuntui taas sekin korkkaus tälle kesälle...

Jk. Jälkikasvun keikka oli mennyt hyvin. Olemme ylpeitä.

Kesä ja kukat

Eilen kävimme hakemassa meille kesää Puurusen Puutarhalta. Kesää oli kasvihuoneet täynnä ja trooppisessa ilmastossa ystävälliset naiset olivat töissä. Meille lähti isompi satsi kuin viime vuonna... Neljä pelargoniaa, iso mustasilmäsusanna-ruukutus, kaksi amppelimansikkaa ja yksi vaaleanpunainen lumihiutale. Pelargonioiden värissä luotin samaan kuin viimeksi. Se on mielestäni samalla kertaa uuden- ja vanhanaikainen.
Nyt on monessa kodissa juhlapäivä. Nämä virtuaalionnittelut osoitan erityisesti Lempäälään, jossa on Tommin valkolakituspäivä. Niin se aika vaan menee...

Myöhässä

Aittayö numero kolme takana ja muistan näkemistäni unista ainakin sen verran, että onnistuin myöhästymään taas kerran junasta. Helsingistä aioin matkata, mutta en tiedä mihin. Tavaroita oli ihan hirveän paljon mukana ja sitten yhtäkkiä vaan totesin, etten millään voi ehtiä vartin yli seitsemän junaan, kun kello oli jo kymmenen yli seitsemän ja lippu ostamatta ja asemalle kävelymatkaa niiden kaikkien tavaroiden kanssa. - Unissa myöhästyn junasta usein, IRL sitä on tapahtunut vain kerran tai kaksi koko junailuelämäni aikana ja siihen elämään nyt on niitä reissuja sattuneesta syystä mahtunut lukuisia. Ja mahtuu edelleenkin.

Eilinen helatorstai sekoitti meidän päät niin, että koko päivä tuntui sunnuntailta. Viikkovillissä siis oltiin. Tämän aamunkin piti olla maanantaiaamu, mutta eipähän ollut!

Valokuvatorstain 210. haaste

Tämän viikon haaste tulee musiikin muodossa. Kappale on tällä hetkellä varsin ajankohtainen Suvivirsi. (Linkki videoon YouTubessa).

Helakeskiviikko (?!), mutta ainakin Helatorstai

Kuistin siivous: mission completed. Totuuden nimissä ja ihan näin meidän kesken voi kyllä paljastaa, että oli himpun verran kuuma siinä aamupäivällä puunata ja pyyhkiä ja siirrellä ja kannella ja lakaista ja mopata ja järjestellä. Hiki valui valtoimenaan. Mutta tein, mitä lupasin ja aioin.
Lounaaksi syötiin eilen kesän ensimmäistä raparperisoppaa, jonka mies keitti. Sille kaveriksi tein mannapuuroa tummista mannaryyneistä. Ja oli hyvää yhdessä ja kuulemma erikseenkin. Sanoi sopankeittäjä. Päivällisaikaan menin etsimään pihalta nokkosia tai siis hakemaan, kun jo aikaisemmin sen nokkospaikan löysin. Ryöppäsin nokkoset ja tein nokkosmuhennosta, johon lisäsin pari keitettyä kananmunaa. Keitin perunoita ja tein tomaatti-vuohenputki-fetasalaatin. Ja me nautimme...
Eilen satoi jossakin vaiheessa läheskaatamalla ja ukkonenkin jyristeli kauempana. Sähköt olivat toista tuntia teillä tietymättömillä.

Makroviikot /10

"KUKKA TAI SEN OSA"

Mökkielämää

Eilen siivosin aitan ylä- ja alakerran ja petasin meille valmiiksi nukkumapaikat. Illalla sitten muutettiin. (Muuttokuorma oli pieni: villasukat, kirjat, kännykkä.) Yö nukuttiin niin kuin pienet possut. Aamulla lintujen konserttia oli mukava kuunnella ja käkikin kukkui jossakin kauempana metsikössä. Kerrassaan taivaallista!
Tälle päivälle on suunnitelmissa kuistin kesäsiivous. Vien lyhdyt ja muut varastoon ja tuon tilalle kesäisempää rekvisiittaa. Sitten ei paljoa muuta puutukaan kuin kesäkukat pergolasta... Pari viimevuotista pelargoniaa saatiin puhallettua uudestaan henkiin ja ne ovat huonon hortonomiamme ihme. Pergolassa on ruukussa myös stevia ja ulkogerbera, jonka väri näytti kauniimmalta kmarketissa. Aina ei voi valinnassa onnistua...