(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

torstai 23. kesäkuuta 2011

Pianismia


Tänään tulee kuluneeksi 42 vuotta siitä, kun menin ensimmäiselle pianotunnille. Juhannusaattona-69 pappilan puiston juhannusaattojuhlassa sovittiin asiasta ja heti ensimmäisenä arkimaanantaina menin innokkaana Jämsälle oppiin. Siitä se pianonsoitto sitten alkoi ja jatkuu edelleen, sillä nyt on harjoittelun alla vaikea blueskappale...

Eilen oli kiireinen päivä virastossa. Ehdin kuitenkin tehdä kaiken, mitä pitikin. Ja tänään sitten tuntuu ihan lauantailta. Samaa sanoi petivieruskaverikin aamulla, kun aitassa heräiltiin.

2 kommenttia:

  1. Upeaa että soittosi jatkuu. Itse menin pianotunneille vuonna 1972, opettaja oli mielenterveyspotilas. Soittoni ei jatkunut kauaa.
    Eilen olohuoneeseemme kannettiin minun vanha pianoni...lapset pimputtelevat...saas nähdä mitä tapahtuu.

    VastaaPoista
  2. wihtori: Pianonsoiton voi aloittaa uudestaan... Vanhin oppilaani oli pitkästi yli seitsemänkymmentä ja hänen haaveensa oli oppia soittamaan tuttuja lauluja. Olen onnellinen, että sain olla mukana hänen haaveessaan.

    VastaaPoista