(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Mustaa ja valkoista #13

Tällä kertaa aiheena on "MAKRO".

Kalevala


Keskipohjanmaalla lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneenä ja pikkukiekan (Humppila, Lounais-Häme) jälkeen keskisuomalaisuuteen hyvinkin tottuneena en ole koskaan oikein päässyt sinuiksi Kalevalan kanssa. Länsisuomalaisen Kalevala kun olisi paljon suppeampi kuin alkuperäinen. Asiat sanottaisiin kerran ja se olisi sitten selvä. Esimerkiksi Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi olisi Tekis mieli. No, joka tapauksessa tänään on Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä. Onnea vaan teille ja meille!

Outo ilmiö ulkolämpömittarissa: -0,1 astetta! Tätähän ei ole nähty moneen kuukauteen näillä leveysasteilla. Jokohan se kevät olisi jo tulossa...

lauantai 27. helmikuuta 2010

Lauantain ajatuksia


Tänään löysin itseni kadehtimasta ainakin kahdesti. Ensiksi tunne tuli kuunnellessani Eeva Kilven runoa:

”Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää,
ja joistakin mummoista tulee puita,
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta,
ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.”

Miten ihmeessä Eeva Kilpi onkin osannut sanoa niin paljon niin vähissä lauseissa...

Toinen kademieli yllätti, kun kuulin nuoren tytön soittavan elävästi klarinettia. Jos taidoissa oli pieniä puutteita, korvasi sen intohimoinen tulkinta.
Omaan työhön kaipaa intohimoa, jota joskus voi onnistua ujuttamaan pikkuisen sekaan. Vaivihkaa, hiiviskellen.

1234-haaste #12


Viikon haasteaihe:


"112"

perjantai 26. helmikuuta 2010

Nestorinpäivänä

Helmikuun viimeinen perjantai on menossa. Aurinko on vähän niin ja näin pilvien takana, mutta aika kirkas päivä kuitenkin meitä hellii.
Eilen sain pitsibaktuksen valmiiksi ja lopputulos oli ihan kohtuullinen. Opin kyllä, ettei pitsit oikein ole omintani - kun en kerran muutenkaan pitseistä ole piitannut. Mieluummin suora ja siliä. Uskon, ettei kukaan minua ole hörhelöihmisenä koskaan pitänytkään. Tunnen kyllä sen ihmislajin edustajia...

Tänään ei ole luvassa mitään palkkiotyötä, joten tämä päivä omistetaan jonkinasteiselle siivoukselle. Villakoirat hätistetään pois, lehdet ja kirjat omille paikoilleen, vaatekasat kaappeihin ja keittiö siistiksi. Siinä se on. Palkkioksi joko hyvät päiväkahvit tai illalla lasilliset viiniä.

torstai 25. helmikuuta 2010

Valokuvatorstain 156. haaste

Tällä kertaa haasteena on rykelmä.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Jk.

Olin laulattamassa Mörrejä eli siis työkeskuksen väkeä. Ennen laulupiirin alkamista juttelin yhden piiriläisen kanssa kilteistä lapsista ja hän sanoi olevansa tuhma. Kerroin, että vuosien mittaan olen oppinut, että hän on omapäinen, mutta ei missään tapauksessa tuhma. Keskustelukumppani ilostui ihan selvästi asiasta ja lupasi tarjota minulle joskus kahvit Heinähatussa ja vaikka ihan pullan kera.

24.2.

Päivän nimipäiväsankareita ovat Matti ja Matias. Onnentoivotukset kettukarkkikuvan myötä lähtevät siis Saarijärvelle, jossa Nuorempi Veli Klarinetti elelee.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Tahatonta vai tahallista huumoria?


Viime päivien huumoripuolesta on pitänyt huolta tämä. Surkuhupaisuudessaan se on aivan omaa luokkaansa. Puheenvuorojen käyttäjät ovat kaivaneet kaiken mahdollisen mututiedon (mistälie) vastustaessaan tuota kauheaa peikkoa, kasvisruokaa! Ihan selvät farssin ainekset.

Pakkasmittari pääsi tänä(kin) aamuna yllättämään. Lukema oli aamukahdeksalta -29,4 astetta. Kuitenkin kolmessa tunnissa on jo lauhtunut seitsemän asteen verran, joten auringolla on jotakin tekemistä tämän asian kanssa...
Leivoin pellillisen voisilmäpullia ja ilahduin jälleen kerran, kun miehen oli ihan pakko syödä kuuma pulla kylmän maidon kera. Oli kuulemma hyvää.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Holvipäivä


Tästä päivästä vietin muutaman tunnin holvissa, mutta en suljetun oven takana kuitenkaan! Tehtäväni oli laskea kirkonkirjojen aukeamia. Tein mielenkiintoisen huomion, jonka voin kertoa vaitiolovelvollisuuden kirjoittamattomat ja kirjoitetut rajoitteet huomioiden. 1940- ja 1950-luvuilla kastettujen tyttölapsien nimisuosikki toisena etunimenä oli Marjatta. Ainakin yhden ihan täyskaimankin bongasin, kun oli kastettu Vuokko Marjatta. Ylävitonen vaan kaimalle!

Pääsin myös laulamaan sopraanoa epäviralliseen kvartettiin. Nuotit sain kyllä jo kuukausi sitten, mutta ne ovat olleet ensimmäisiin harjoituksiin asti visusti muovitaskussa odottamassa, joten hieman arastellen lauloin tänään harjoituksissa. Onneksi toinenkin harjoitus on vielä luvassa ennen maaliskuun esiintymistä...

Kaikkien stylistien ohjeiden vastaisesti laitoin tänään päälleni t-paidan, jossa on teksti ´no angel´. Sovittiin muutenkin, että jatkamme omaa pukeutumislinjaamme edelleen - sanokoot asiantuntijat mitä tahansa. Tosin tänään huomasin, että holvissa olisi esiliina ollut tarpeen, kun kirjoista lähtee pölyä, purua ja mitälie.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Mustaa ja valkoista #12

Haasteena on "NÄKYMIÄ IKKUNASTANI".
Neljä eri vuodenaikaa kolmesta eri ikkunasta.

Joko-tai


Oman huoneeni ilmoitustaululla - tuossa ihan katseen päässä - on lehdestä leikattu toteamus: Olen joko-tai-ihminen. Teen täysillä tai en ollenkaan. Miten hyvin se kuvaakaan tätä tyyppiä, joka nahkoissani majailee... Musta tai valkoinen, pimeä tai kirkas, ratkiriemukas tai särkisurullinen.

Äärimmäiset säät saavat minut liikkumaan. Tänään tuo liikkuminen töistä kotiin lähenteli jo jonkinasteista masokismia, kun tuuli ja tuiskusi. Sadat ja taas sadat meteorologiset nuppineulat piiskasivat, mutta silti nautin vallan suunnattomasti tuosta kävelystä! Sain siitä samalla ilmaisen naamankuorinnan ja omenaposket ja kotona odotti päiväkahvit rukiisen vadelmakääretortun kera.

Kaikessa muussakin olen aina ollut joko-tai. Silloin kun rakastan, teen sen sata lasissa. Silloin kun en, olla mökötän pitkän aikaa. Haasteelliseksi on minua joku läheinen joskus sanonut. Sitä varmaan olenkin. Aina.

lauantai 20. helmikuuta 2010

1234-haaste #11



Viikon haasteaihe:


"viimeisen todistuksesi suurin numero"

perjantai 19. helmikuuta 2010

Hetkessä


Hetkessä eläminen on elämänmatkan pituinen oppiaine, jota haluaisin oppia aina vaan paremmin. Liian usein tulee ajateltua sitku-muodossa monia asioita ja elämä menee siinä odotellessa, vaatiessa ja tavoitellessa kuuta taivaalta. Ei kiva.
Tänään voi tehdä monia kivoja asioita, vaikka pakkanen huitelee melkein kolmessakymmenessä asteessa. Voi leipoa pullaa, voi kutoa suloisenpehmoisenlämpimästä langasta (Novita Alpaca Luxus) pitsibaktusta, voi käydä saunassa, voi vaan olla ja miettiä sinisiä ajatuksia kaiken pakkasen uhallakin. Ehkä se on se tämän päivän hetki, tämän päivän pakeneva tuokio, tämän päivän hiomaton timantti.

torstai 18. helmikuuta 2010

Särmiä


Parisuhde on eittämättä elämän mielenkiintoisin suhde ja peittoaa äititytärsuhteenkin helposti. Se pieni ero näissä suhteissa on tietysti se, että ensinmainitusta pääsee kuitenkin irti - äidit on aina äitejä, tyttäret aina tyttäriä ja myöhemmin ehkä myös äitejä...
Alussa esitetään ja esitellään itsestä vain se hilepuoli. Vuosien myötä hileet karisevat ja jää pelkkä kiiltokuva, josta kiiltokin häipyy vähitellen. Pinnasta tulee aina vaan karheampi, kunnes sitten jossakin vaiheessa kulunut pinta alkaakin taas muuttua silkinhienoksi.

Itse olen aina ollut raastinrauta. Puolustaudun kuitenkin sillä, että raastinraudan toisella puolella ei satuta, kun se on ihan sileä... Pidän ihmisistä, joissa on särmää. Kunnioitan ihmisiä, jotka ovat haasteellisia - jotka ovat muutakin kuin ihan-samaa-mieltä, meinasin-sanoa ja enhän-minä-mitään.

Valokuvatorstain 155. haaste

Haaste: tämän talven puhutuin asia eli LUMI.


keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Äkstraa


Eilen kuulin yhdestä kivasta jutusta. Olen iloinen.
Tänään kuulin yhdestä kivasta jutusta. Olen vielä iloisempi.

Asiaa ja ei-niin-asiaa?



Eilinen päivä kului melkein totaalisesti reissussa. Ennen aamukuutta lähdettiin kohti Lapuaa. Opistolla kun oli toimistoväen ajankohtaispäivä, jossa kuultiin uuden Kirjuri-järjestelmän aikatauluista, sen vaatimista ja samalla tuomista resursseista seurakunnan virastotyöhön. Kirkkohallituksen Inkeri Kranttila oli erittäin hyvä luennoitsija ja häntä kuunteli mielellään sen kaikkiaan neljä tuntia.
Päivän toinen anti - kutsutaan sitä loppukevennykseksi, sillä sen puolentoista tunnin aikana naurettiin paljon - oli stylisti Virpi Rinta-Nikkolan hersyvä luento. Hän puhui väreistä, joita saa ja sopii käyttää toimistoissa. Hän kertoi vaatteista, joita sopii ja ei sovi käyttää. Eli omassa pukeutumisessani joudun jättämään värejä vähemmälle, hylkäämään tekstilliset t-paidat Avohoidossa, Rajatapaus, Museokamaa, Poistakaa minut hissistä jne. , kilisevät korut ja farkut.
(Tosin farkkuja voi käyttää, jos esimies antaa luvan... Kuule Seppo, voinko...) No, onneksi ne olivat ohjeita ?! Ihan hauska luento, mutta ehkä se pinnallisuus jo hieman häiritsi.
Tullessa poikettiin Tuuriin lankaostoksille. Mukaan lähti yksi oranssi seiskaveikka, yksi valkoinen nallealoevera, neljä harmaata alpakkaa. Muutakin tuli ostettua, mutta kaikki mahtuivat ostoskoriin, joka oli harvinaista tuuriostelua.

Illalla tulin pimeään kotiin. ONNEKSI saan tänään taas seuraa. Toisaalta oli kivaa olla illalla yksinkin, muttamutta se ikäväpahus on jo nyt...

maanantai 15. helmikuuta 2010

Vuoden seitsemäs viikko


Tänään on luvassa mielenkiintoinen kunnanvaltuuston kokous, kun päätetään parin kyläkoulun kohtalosta. Asia on saanut jo lähinnä koomisia piirteitä, kun joulukuussa päätettiin suureen ääneen säilyttää nuo samaiset koulut ja nyt sitten häntä koipien välissä palataan asiaan. Ehkä lopullisen kuoliniskun antaminen ajoissa olisi ollut parempi kuin kituuttaa armeliaisuudella vähän aikaa... En tiedä, mutta en olekaan ko. kylillä asuva enkä ole valtuutettu.

Vuoden seitsemäs viikko on alkanut ja tänään onnittelemme Sipiä. Viime viikolla törmäsin kirjaesittelijän pöydällä tuttuun kirjaan, jonka omistin joskus hamassa varhaisnuoruudessa. Ulkoasu oli uusiutunut, mutta kirja edelleen se sama. (Hanna Rauta: Sipi-vaarin kasvatti) - Tuli kuin lämmin tervehdys vuosien takaa ja muistin sen lettipään, joka luki kaiken minkä käsiinsä sai ja lukee vieläkin tositosi paljon...

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Mustaa ja valkoista #11

Aiheena on "AURINGONPAISTE".

Valentinus


Ystävänpäivää, ystävät!
Halusin tietää, mistä ystävänpäivä on lähtöisin kaiken kaikkiaan ja armas ystäväni Wikipedia auttoi jälleen kerran tässäkin asiassa...

Aikanaan ystävänpäivää on vietetty Roomassa Junon (naisten ja avioliiton jumalatar) ja Panin (luonnon jumala) kunniaksi. Nuoret miehet ovat uhranneet vuohen ja koiran ja uhrijuhlan jälkeen kulkeneet vuohennahkoihin pukeutuneina sekä läiskineet vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Kristityt ovat repineet pelihousunsa ja koska eivät ole millään saaneet juhlaa loppumaan ovat aloittaneet myös ystävänpäivän viettämisen, mutta vähän eri merkeissä. Pyhimys nimeltä Valentinus on ollut juhlan sankari. Ystävä, rakkaus, romantiikka - ne on saatu ympättyä hyvään pakettiin. (Kaupalliselta kannalta ystävänpäivä ajoittuu sopivasti joulun ja pääsiäisen välimaastoon, jossa ei muuten mikään sälä oikein liikkuisi.)

Lähetin minäkin muutaman kortin ja yhden villaisukkaisen yllätyspaketin, mutta aika matalalla profiililla tässä ollaan menty. Ajattelen ystäviäni mieluusti läpi vuoden...

Jk. Jos teitä sattuu tulemaan vastaan remmeillä läimivä nuori mies, niin antakaa läimiä vaan. Se kun lisää hedelmällisyyttä.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Elma, Elmi


Tänään on Elman nimipäivä ja mieleen tulee eittämättä Laurilan Elma, Anttoo Laurilan ainoa tytär. Mielikuvissa on Tuula Nymanin esittämä Elma, joka pärjäsi miehille puheissa ja teoissa. Sellaiset naiset olisivat nykyään omiaan nousemaan barrikadeille, jos barrikadeille joskus uskallettaisiin/viitsittäisiin nousta.

Eilen aloitin Hannu Mäkelän kirjaa Elävät ja kuolleet. Mäkelän idea kirjoittaa valokuvan pohjalta on tuore ja kiinnostava. Viikonlopun aikana varmaankin saan kirjan luettua loppuun, joten lopullinen arvosana tulee vasta sitten. Toinen kirja yöpöydällä on Teppo Kulmalan Tupakoiva kala. Petäjäveden kirjastolle taas kerran kiitokset hyvästä valikoimasta!

Onneksi Pekka Pouta profetioi illalla väärin. Tänä aamuna ei ollut kovaa pakkasta Keski-Suomessa. Ihan mukavan leppoisa ulkoilu- ja työpäivä.

torstai 11. helmikuuta 2010

The Pipo

Ainakin kaksi ahkeraa lukijaa on muistuttanut, että lupasin laittaa The Pipon kuvan. Okei, se on nyt tässä:
Jacques Cousteau-pipo
Lanka: Shokay Jakki (n. 140 g)
Saaja: Oma mies

Valokuvatorstain 154. haaste



Helmikuun puolenvälin haasteena on ottaa kuva ystävälle 14. päivä vietettävän ystävänpäivän kunniaksi.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Ti-ti-tyy!


Pakkanen yllätti aamusta ja aurinko on jaksanut paistaa jo tuntikausia kermavaahtoisiin lumipuihin. On kaunista! Tänään kävellessäni Mörrien harjoituksista kotiin kuulin jo, kun jostakin kuului ti-ti-tyy. Tuli hyvä ja keväinen mieli.

Eilen lueskelin arkkipiispakandidaattien vastauksia heille esitettyihin kysymyksiin. Yksi ehdokas heitti mielestäni tosi nerokkaan ajatuksen taivaasta todetessaan, että kaikki eivät ehkä haluakaan päästä taivaaseen. Niinpä. Muistui mieleen kahden vanhan papin keskustelu, jossa he miettivät, onkohan heillä taivaassakin stolat. Sivukorvalla keskustelua kuunnellessani teki mieli sanoa, että oletteko sedät ihan varmoja omasta loppusijoituspaikastanne... Mikään kun ei ole niin varmaa kuin epävarmuus.

tiistai 9. helmikuuta 2010

Erilaisia ihmisiä


Olen sattunut törmäämään parissa lehdessä hyviin ihmiskuvauksiin tai paremminkin ihmisluonnekuvauksiin ja jäänyt miettimään enemmänkin sitä, millaisia ystäviä/työkavereita/puolisoita me olemme. (Kiitos Kotivinkille ja Kotiliedelle ajatusryöpyn sytyttämisestä!)

* On ihminen, joka on energiasyöppö. Hänen kanssaan pelkkä muutaman minuutin keskustelu vie voimia ja pitempi sessio vastaa jo extreme-kuntoilua.
* On ihminen, joka on voimavaraihminen. Jakaa muille itsestään, saa toiset venymään äärirajoille hyvän asian puolesta ja jaksaa kannustaa.
* On ihminen, joka hakkaa toisten suoritukset suitsait. On aina parempi kuin muut, saa kaiken halvemmalla kuin muut, potee hurjemmin kuin muut, yksinkertaisesti vain ON enemmän kuin muut.
* On ihminen, joka puurtaa hiljaisesti taustalla. Ei halua tulla huomatuksi eikä huomioiduksi. Nauttii siitä, kun homma pelaa, mutta vailla ilotulitusta ja vailla shampanjapullon poksautusta.
* On ihminen, joka näkee mörköjä joka puolella. Ihan keskellä kirkasta päivääkin.
* On ihminen, joka pitää työtään huumeena. Kärsii lomilla vieroitusoireista.
* On ihminen, jonka kanssa pitää aina ottaa puoli. Puolesta tai vastaan; ei mitään neutraalia.
*****
Itse löydän itsestäni monta ihmistä. Entä sinä?

maanantai 8. helmikuuta 2010

After viikonloppu

Viikonloppuun kuului itseaiheutettu ja täysin omaehtoinen kaaos. Paikkana työhuone ja erityisenä kohteena seinällinen Lundian hyllyjä ja sen kaikki tavarat. Ostin säilytyslaatikoita projektia varten ja siitä se sitten alkoi.
Kirpparille vietävää kertyi kolmen ison muovikassillisen verran, roskiin päätyi kaksi vastaavaa, paperinkeräykseen yhtä sun toista silppurin kautta ja ilman, omaan kirpparipöytään (joskus tässä kevään mittaan) iso kasa kirjoja, pelejä ja muuta. Nyt oli Korkea Aika luopua myös vauvanhoitopöydän alaosalipastosta, kun nuorin vauva täyttää kohta 23 vuotta... Lipasto löysi uuden kodin jo tänään iltapäivällä ja muutti Halkokankaalle.

Nyt on ihanaa säilyttää erillisessä muistolaatikossa Kuusiston papan lääkereseptiä, äidin ja isän alakoulutodistuksia, Kaustisen vaarin paria runoa, omaa kastemekkoa ja toisessa muistolaatikossa lasten piirustuksia ja kirjoitelmia, vanhoja kirjeitä ja höpöhöpöjuttuja.

Viikonloppu oli siis tehokas. Tuon lisäksi oli aikaa kutoa pipoa omaan päähän (ja tänä aamuna sain sen sitten valmiiksi). Siivousahkeruus palkittiin lasillisella valkoviiniä ja kuumalla saunalla.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Mustaa ja valkoista #10

Haasteen aihe: vanhat suomalaiset arvot eli koti, uskonto ja isänmaa.

perjantai 5. helmikuuta 2010

1234-haaste #9

Viikon haasteaihe:


"postinumerosi kaksi viimeistä numeroa"


Grattis, Janne!


Idag har vi Runebergstårtadagen. Tortut on jo uunissa ja leipurina tällä(kin) kertaa toimii mies. Päiväkahvilla sitten herkutellaan - kunhan ensin on syöty lounaan hirssipuuro mustikkasopan kera. Ensin hyöty, sitten huvi!

Eilen käytiin kirpparikierroksella ja kaikenlaista kivaa löytyi. Löysin mm. kaksi kerää kivansinistä lankaa, josta aloitin illalla pitkästä aikaa Baktuksen... Ihan itselleni aion sen nimetä.
Työhuoneen organisointi jatkunee viikonlopun aikana, kun ostin eilen lisää säilytyslaatikoita. Uudet laatikot on isompia, joten pääsevät varmaankin Lundioiden ja katon väliin.

Jk. Ja miksi gratuleeraan otsikossa Jannea... Johan Ludvig R:n kutsumanimi lapsena oli Janne. Siksi.

torstai 4. helmikuuta 2010

Valokuvatorstain 153. haaste

Aihe: Kerro tarina valokuvin.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Valoa!

Tänään almanakka kertoo nimipäiväsankarin olevan Valo. Onnea siis Ville Valolle ja Aamulehden viikkoliitteelle! Jälkimmäinen on tutumpi.

Valon päivä on sopivassa kohdin kevättä. Valoa kun alkaa olla jo ilahduttavan paljon. Tosin puiden ja sähkölankojen lumikuormat ovat saaneet aikaan sen, että useampikin sähkökatko mahtuu päivään. Mitäs tuosta, kun katkot eivät kestä kuitenkaan tunti- tai päiväkausia...

Otin äsken perunarieskat uunista. Talon täyttää mukava lämpö ja leipomisen tuoksu. On kodikasta. Pieniä arjen asioita, jotka merkitsevät vuosi vuodelta yhä enemmän ja joiden puolesta on valmis vaikka luopumaan jostakin.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Jemina, Lumi, Aamu


Tänä talvena ihmisillä on ollut puhumista. On ollut pakkasta ja tuulta ja lunta enemmän kuin naismuistiin. Missä kaksi tai kolme on ollut koolla, on siellä päivitelty ja päivitetty säätilannetta. Hyvähän se on, ettei tarvitse miettiä puheenaiheita!

Kävin laulattamassa Ikiviuhkoja ja taas kerran mietimme sitä, kuinka monissa kevyen musiikin lauluissa on olemassa hengellinen lataus. Tällä kertaa oli yhtenä lauluna Matti Siitosen ja Vexi Salmen Katso luontoa ja huomaa. (Pieni lainaus: "Katso luontoa ja huomaa, että Luojan luomaa parantaa ei voi.") Hyvin sopisi seurakunnan tilaisuuksissa laulettavaksi - olkoonkin, että joidenkin mielestä edustaisi panteismia ja sehän taas ei sovi ollenkaan... Palataan asiaan.

Eilen illalla nautimme Kotikatsomon Naisia kaupungilla -sarjan kolmannesta osasta. Kaikki neljä avainhenkilöä ovat kuin suoraan elävästä elämästä otettuja. Kaikkihan me tunnemme jonkun naisen, joka yrittää epätoivoisesti olla yhtä nuori kuin tyttärensä. Naisen, joka on ihastunut työkaveriinsa. Naisen, joka on eronnut ja haikailee hieman kuitenkin vanhaan suhteeseen. Naisen, joka joutuu elämään äitinsä tyrannikomennon alla. - Kiitokset, Venla Mäkelä ja Veikko Aaltonen!

maanantai 1. helmikuuta 2010

Hyvää helmikuuta!

Uusi kuukausi ja neljä viikkoa täysin tyhjiä lehtiä olemisen kirjassa... Haastavaa, etten sanoisi.

Posti toi mukanaan parit bambupuikot ja lankasakset, jotka ostin Huuto.netistä. Siitäpä sain kimmokkeen päätellä parit kutomani villasukat, jotta kutomiskoriin mahtuu uusia tekeleitä ja väsäyksiä...

Työhuoneen infernaalinen kaaos on osaksi selvitetty, mutta vielä on ostettava säilytyslaatikoita aikamoinen liuta. Nautin siitä, kun tavarat on laatikoissa (oikeilla paikoillaan) ja laatikossa lukee, mitä se sisältää. Olen siis kuitenkin jonkinsortin perfektionisti, vaikka sitä ei helposti uskoisi. Ehkä se on kaikkien näiden ryppyjen ja kilojen sisällä tositosi piilossa...