(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

maanantai 31. elokuuta 2009

Sälätyötä




Pätkätyön lyhyemmän muodon olen ristinyt sälätyöksi. Se on silloin tällöin tapahtuvaa työtä ja muutaman tunnin kerrallaan kestävää.

Maanantain sälätyö oli virastotyötä. Aika hyvin muistui mieleen systeemit ja niksit.
Maanantai alkoi jo ennen säläilyä spinnailulla. Puolen tunnin "lenkki" ja samalla iki-ihanan Housen katselu oli hyvä päivän aloitus. Kakkoskautta katson nyt toista kertaa ja kerran aikaisemmin olen tietysti nähnyt sarjan telkkarista. Kolmoskauden boksi on ostoslistalla ja odotan hinnan halpenemista - sama juttu kuin Pieni talo preerialla neloskauden kanssa.

Posti oli tuonut ystävältä kirjeen, jossa oli sisällä kirjeitäni kahdenkymmenen vuoden takaa... Ihanaa lukea lasten toilailuja ja omia tuntemuksia. Kiitos vaan, Jaana!

1234-haastekuva


Ja haasteen numero oli 17

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Mistä onni tulee?


Koska onni-sana on kirjoitettu pienellä (gemenalla) eikä isolla (versaali) alkukirjaimella, vastauksena ei voi olla: jos on reppu, niin koulusta ja jos ei ole reppua, niin tarhasta. (Kiitokset wikipedialle ja koululaisvitsikokoelmalle.)

Niin - onni. Aina joskus eletään aikaa, jolloin ei ole trendikästä olla onnellinen, vaan aivan jotakin muuta. Maailmantalouden tilanne ynnä muut mustat pilvet tietysti pimentävät onnen taivaan, mutta jos oikein tarkkaan tiirailee, on aina jotakin syytä olla onnellinen.

Pienien onniasioiden lista
- hyvät yöunet
- sopivan vahva aamukahvi
- postilaatikosta löytyvä kirje
- odotettua pienempi lasku
- työkaverin kiitos
- työkaverin kehaisu
- työkaverin mukava kepponen
- yhteinen kahvihetki
- puhelinsoitto/tekstiviesti
- sauna
- valvominen tulen ääressä
- MRS

Osa on ihan omakohtaista -tai oikeastaan tarkemmin ajateltuna ihan kaikki. Millainen voisi olla sinun listasi?

lauantai 29. elokuuta 2009

Muisto



Elettiin kesää 1988, kyydissä istuva oli vähän yli vuoden ikäinen ja kuljettaja kolme ja puoli. Paikkana Keskipelto, ukin ja mummun talo. Ajokkina enon vanha pyörä, jonka muistan ostaneeni neljälläkymmenelläneljällä markalla pikkuveljelle lahjaksi joskus 60-luvulla.
Joskus kuva kertoo enemmän kuin sanat, joskus kuva kuljettaa vuosien taakse muistojen maahan.
Parhaita kuviani - ehdottomasti.

perjantai 28. elokuuta 2009

Aika


Elämä alkaa odotetusta parkaisusta,
vihaisesta itkusta
ja
rauhoittumisesta.
Kuluu vuosia,
nopeita ja vielä nopeampia.
Itkua
naurua
riitoja
anteeksiantoa.
Kuluu päiviä,
hitaita ja vielä hitaampia.
Naurua
anteeksiantoa
itkua
riitoja.
Aika kiiruhtaa
-
peilit ja lapset muuttuvat.

Elämä on kaiken aikaa tässä ja nyt,
kämmenellä,
käsien ulottuvilla.
Näkee harmaalla kruunatut hiukset,
silkinryppyiset kädet
paremmin kuin kukaan muu,
tarkemmin kuin mikään peili.
Elämä on tässä
-
kannattaisiko kiittää?

torstai 27. elokuuta 2009

Valokuvatorstain 137. haaste

http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/8407/1251312350_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e.jpg
Tämä oli haasteessa annettu kuva.
Tarinaa piti jatkaa.
Jatko voisi olla vaikka näin:

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Minäkö fossiili?

Niin no, ehkä monen mielestä. Nykypäivänä fossiili-sanaa käytetään aina silloin tällöin puolihuolimattomasti ihmisestä, joka ei elä ehkä ihan samaa trendiä kuin valtaosa väestöstä. Mutta se oikea fossiili on todellakin esihistorialliselta ajalta peräisin...
Kuvan fossiilin sain kerran tuliaisina Oulun reissulta. Muutama sata miljoona vuotta vanha. Ei siis mikään eilisen teeren juttu. Tutkin sen verran asiaa, että kyseessä on luultavimmin hiottu Goniatite, ammoniittien taksonomisesta lahkosta ja nykyisten mustekalojen esi-isä.
Eli maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ja ne kyllä kiehtovat ja kiinnostavat.

tiistai 25. elokuuta 2009

Tunnelmia

Eilen teimme pienen lomamatkan, jonka kohteina oli Virrat, Alavus ja Tuuri. Killinkosken Wanha tehdas oli mielenkiintoinen paikka - iso kirpputori, kameramuseo, japanilaisen taiteilijan Kiyomi Sanefujin valokuvanäyttely, Killin Kallerian näyttely (Pauli Kankainen ja Erkki Alanne, tosi hienoja maisematöitä), vanhojen opetustarvikkeiden näyttely ja nauhojen tehtaanmyymälä (sieltä ostin kahdellakymmenellä sentillä jonkin metallisoljen tms, josta sitten tulee taas uusi kaulakoru...). Kahvilan munkkikahvit virkistivät ja matka jatkui Alavudelle ja lopuksi Tuuriin. Aikaahan tietysti kului ja rahaa myös siinä sivussa, mutta päivä oli sopuisa, lämmin ja hauska!

Kamera kulki mukana, mutta päivän ainoat kuvat otettiin vasta Ähtärin Juurikkakankaalla 1918 tapahtumien muistokivellä. Monen monta kertaa on aiottu käydä muistokiveä katsomassa, mutta nyt tällä kertaa se toteutui. Veti hiljaiseksi. Kaksitoista miestä oli teloitettu juuri siinä paikalla. Miten mieletöntä onkaan kansalaissota-luokkasota ollutkaan...

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Aamukävelyllä

Sunnuntaiaamuna aikaisin ei aurinko tanssinut eikä laulanut, mutta paistoi kuitenkin. Pitkän ja hitaan aamupalan jälkeen (kahvia, teetä, patonkia, yrttivoita, juustoa, jogurttia, Keskisuomalainen) lähdettiin kävelylle. Menomatkalla ei ollut autoja liikkellä kuin muutama, mutta tullessa sitten liikenne jo moninkertaistui.
Yhteiskävely on kivempaa kuin yhteispyöräily, kun saa koko ajan puhua jostakin. Aiheet sivuavat milloin politiikkaa, milloin uskontoa ja osansa saa myös aina kuntoilu - jälkikasvuakaan unohtamatta. Jotkut ihmettelevät, miten vuosien jälkeen yhä on puhumista. Minä ihmettelen, miten moista ihmettelevät.
Avioparityöstä puhutaan paljon ja järjestetään kurssitusta ja koulutusta. Ehkä tarpeellista joillekin, mutta itse en ikuna menisi moiseen. On onnea, ettei niin suuria ongelmia ole tullut vastaan, joista ei olla kotikonstein selvitty. Kaikille parisuhteessa oleville suosittelen puhumistapuhumistapuhumista. Saunominen on myös hyväksi. Eikä punaviinikään ole pahitteeksi, jos käyttö pysyy joltisenkin kohtuudessa. Ja kannattaa muistaa: kaiken se kärsii, mutta rakastaa pitää muistaa myös.

lauantai 22. elokuuta 2009

Parhaat vuodet


Telkkarissa tuli taannoin sarja, jonka nimi oli Parhaat vuodet. (Jatkoa sarjalle Ihmeidentekijät, käsikirjoittajana Elina Halttunen.) Edellistä sarjaa meillä kutsuttiin Imppareiksi, mutta tuolle jälkimmäiselle ei ollut mitään väännöstä.
Olen mielestäni aina elänyt parhaita vuosia, ovatpa ne olleet missä iässä tahansa. Muistan kolmekymppisenä osallistuneeni yhteen kirjalliseen naisten iltaan, jossa kaikki olivat minua kymmenen vuotta vanhempia ja muistivat muistuttaa, että sitten huomaat, kun neljänkympin kriisi tulee ja se on ihan syvältä. Ei se tullut.

Ikähän on vain numeroyhdistelmä, jolla ei ole mitään tekemistä sen tyypin kanssa, joka nahkojen sisällä sattuu majailemaan. On teinejä kahdeksankymppisiä ja patavanhoillisia kaksikymppisiä. Heidän kohdallaan numeroyhdistelmä ei kerro koko totuutta.

Parhaat vuodet on jokaisen ulottuvilla tässä ja nyt. Joka vuosi, joka kuukausi, joka päivä ja joka hetki. Suosittelen.

perjantai 21. elokuuta 2009

Slow foodia


Eilen isossa kaupassa oli paprikat ja parsakaalit hyvässä tarjouksessa ja niitähän meille sitten ostettiin. Tein päivälliseksi täytettyjä paprikoita. Ensin kuullotin pannulla suuren sipulin rypsiöljyssä, sitten lisäsin tumman soijarouheen samaan sakkiin ja sillä aikaa laitoin parsakaalin kiehumaan omaan kattilaansa. Valmiin sipuli-soijarouheen maustoin Kikkomanilla ja jääkaapista löytyneellä tuorejuuston lopulla ja hieman pehmenneen parsakaalin naputtelin isolla veitsellä pieniksi haituviksi ja sekoitin sen tuohon seokseen. Laitoin vielä vähän parsakaalin keitinlientä sekaan , jotta koostumus oli sopiva.
Paprikat olin jo halkaissut ja poistanut siemenet ja muut höytyvät sisältä ja latonut paprikan puolikkaat vuokaan. Nyt sitten vaan lusikoin täyteseoksen puolikkaisiin ja ripottelin hieman juustoraastetta päälle ja kas, uuniin kaikki kuusi capsicumin puolikasta! (En minäkään tiennyt, että paprikan nimi on capsicum, mutta nyt tiedän - kiitos wikipedian.)
Uunissa olivat jonkin aikaa asteiden vaihdellessa kahdensadan molemmin puolin.
Ja lopputulos (sanallisesti, koska ei tullut kuvattua) oli miehen mieleen. Laatusanoja suorastaan vilisi ja ne olivat kaikki positiivisia luonteeltaan. Itse kaipasin lisää makua. Mutta varmasti tehdään toistekin.

torstai 20. elokuuta 2009

Sitä sun tätä

Tämä päivä on ollut hiljaiseloa aina iltapäivään asti, jolloin mies tuli töistä. Hiljaiselo tarkoittanee tässä blogissa ihan vaan olemista, lueskelemista - tosin aamulla spinnasin tunnin verran Kettlerillä ja sen jälkeen kävin mieluusti suihkussa. Lounas löytyi jääkaapista, kun eilistä bataatti-kesäkurpitsa-sipuli-purjo-paprikapaistosta oli jäänyt juuri sopiva sinkkuannos lämmitettäväksi. Paistoksen lisäksi jääkaapista löytyi myös feta-tomaatti-sipulisalaattia. Eli ei ollut mitään syytä laistaa lounasta, kun se oli valmiina... Jälkiruokana iso vihreä mukillinen vihreää teetä ja eilinen Diili boxilta.

Valokuvatorstain aiheen kävin aamulla katsomassa, mutta sateenkaari ei oikein nyt puhutellut. Aika vaikea aihe, jos sen ottaa ihan konkreettisesti. Yksi mahdollisuus olisi tietysti kuvata S-ryhmän hyllyistä löytyviä edullisia Rainbow-tuotteita. Ja seksuaalivähemmistön kuvaaminen olisi toinen mahdollisuus. Jälkimmäinen vaatii hienovaraisuutta, joten jätän tällä kertaa.

Oma otos tälle päivälle on aika makea. Purkki on joskus löytynyt joltakin kirpparireissulta ja oletettavasti kuopuksen, mutta on sitten jäänyt tänne kotikotiin.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Ennen - jälkeen

Ensimmäinen kuva on toukokuulta, jolloin valkoinen klaffilipasto kannettiin Kettulasta autotalliin hiomis-kittaamis-hiomis-maalaamisoperaatiota varten. Lipastolla on melkoisesti tunnearvoa, kun se on vanhempi kuin minä (sen on tehnyt toholampilainen nikkarimestari Tyyko Finnilä) ja oli meillä Keskipellossa aikanaan vauvanhoitopöytänä, sitten kirjoituspöytänäni suurimman osan kouluaikaani ja on siinä myöhemminkin vauvoja hoidettu...
(Isompi mies on veljeni, pienempi mies poikani)
Ihan alkuperäinen väri on ollut tummanruskea, sitten pariin otteeseen valkoinen; pelkkä valkoinen ja 1.10.1990 lähtien valkoinen päältä ja vaaleankeltainen sisältä - maalauspvm oli merkitty takaseinään - ja nyt uudeksi väriksi valikoitui sininen. Haikean sininen, aavistus laventelia, lemmikkiä ja taivaan sineä.

Tänään lipasto sitten pääsi uudelle paikalleen "Marjatan salonkiin". Nimi tuli vaan jostakin, mutta sitten muistin, että aikanaan kirjoitin kiiltokuvakirjaan yhden kiiltokuvan kohdalle "Salonkissa istuu nainen, ylpeä hänellä ompi maine." (Pieni taivutusvirhe sallittaneen...)

tiistai 18. elokuuta 2009

Tuhansien unien tyyssija



Aitassa alkaa olla yöt sen verran jo viileitä, että peittoja tarvitaan aika monta kappaletta päällekkäin, villasukat jalkaan ja eilen illalla suunnittelin jo pipoa seuraavaksi varusteeksi... Mutta kesänukkumisesta ei millään malttaisi luopua, ei! Ja parhaat unet nukutaan kuitenkin vähän viileässä/kylmässä Kettulassa ja unien määrä on aivan tolkuton.
Kettula rakennettiin kesällä 2000. Ensiksi mietittiin yksikerroksista mallia, mutta onneksi sitten päädyttiin tuohon parvimalliin. Rakennustyössä oli apuna kirvesmies, jolta sen jälkeenkin ollaan saatu apua milloin missäkin - rakennustavaran, neuvojen, työn, perennoiden, kunnallispolitiikkakatsausten, mehujen ja marjojen muodossa. Täällä maalla kun on niin monitoikkoista väkeä!

maanantai 17. elokuuta 2009

Hengen ja ruumiin kulttuuria

Eilen olin aamulla vanhassa kirkossa soittamassa messua ja totesin, että käsineet olisivat olleet tarpeen saarnatauon aikana... Kylmänkostea ilma huokui kirkkosalissa ja Kristoforostakin selvästi aivastutti.
Polkaisin kotiin tihkusateessa, kunnes se tapahtui. Äkkiarvaamatta. PAM! No niin, siinä meni takarengas kilometrin päässä kotoa. Ei auttanut muu kuin taluttaa ajokki kotiin...

Illalla oli Petäjävesi-Seuran teatterimatka Korpilahdelle. Esityksenä Mika Waltarin Myöhästynyt hääyö. Farssia ja aivan loistavaa näyttelemistä. Nelikymmenvuotias teatteri saa olla väestään ylpeä. Puitteetkin olivat tunnelmalliset, sisätilan näyttämön tuolit mukavat ja väliajan kahville kiivettiin Viilahuoneen vintille. - Totesin olevani farssin suhteen skeptinen ja hieman sille kannalle myös jäin. Luonteeni taitaa painottua enemmän vakavan näytelmän puolelle...Huomasin myös nauravani joskus eri paikassa kuin valtaosa yleisöstä, mutta siihen olen jo tottunut.
Takaisin matkahuollossa oltiin vähän jälkeen klo 22 ja sitten kävelin kotiin. Oli aika juoda kaakaota, lukea vähän aikaa ja mennä nukkumaan. Henki ja ruumis olivat jo levon tarpeessa...

lauantai 15. elokuuta 2009

Lauantai elokuun keskellä

Olen yksi monista nimipäivälapsista - komea rivi on allakassa: Marjatta, Marja, Jaana, Marjo, Marita, Marjut, Marianne, Maritta, Marjaana, Marjukka, Marianna. Kuopus totesi, että nimeni voisi olla joko marjaämpärinkanssa tai marjatta. Onneksi minut nimettiin jälkimmäisellä vaihtoehdolla - ei se muuten mitään, mutta virallisissa papereissa loppuisi moisen etunimen kanssa rivi jo alkuunsa...
Nimen minulle on antanut isoveli, kahta ja puolta vuotta minua vanhempana ja ainakin yhtä paljon viisaampana.

Viinimarjat ovat aina kypsyneet nimipäiväni tienoilla. Poimimista olisi luvassa meilläkin ja toivon huomenna pääseväni puskille, jos ei nyt ihan koko päivää sada.

Tätä päivää vietän työn merkeissä. Kappelointia kahteen otteeseen.

perjantai 14. elokuuta 2009

Parasta kesässä


Valokuvatorstain haaste.

torstai 13. elokuuta 2009

Onnenhetkosia

Ostin viikko pari sitten itselleni Suomalaisen kirjakaupan alennushyllystä Lasse Mårtensonin nuottikirjan ja ihastuin miehen sävellyksiin. Tuttuja entuudestaan olivat tietysti Jumala rakastaa maailmaa, Myrskyluodon Maija, Laiskotellen ja muutamat muut. Uusia olen sitten opetellut soittamaan ja välillä tuskastunut ylennys- ja alennusmerkkien kiivaaseen vaihteluun. Mutta ei oppi ojaan kaada ja västäräkki ei sano päivääkään - vai miten se vanha sananlasku meneekään...

Yhdessä laulussa on teksti "Ole pienistä hetkistä onnellinen, siitä kaikesta minkä sä koit." Siinäpä se. Varsin yksinkertaista, totta ja samalla hyvin vaativaa.

Pienet asiat puhuttelevat, kunhan ne huomaa ja niistä osaa nauttia.
Pieniä onnenhetkiä tänään:
- hyvin nukuttu yö aitassa
- hidas aamupala
- kauppareissu fillarilla
- päiväkahvit pihalla sinisen päivänvarjon alla
- leivän onnistunut leipominen
- hyvän porkkanasosekeiton keittäminen
- monta halausta päivän mittaan

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Kirjojen maailma

Kirjahylly odottaa täytettä,
vaikka yritän inventoida omaisuutta
erikokoisiin k a s o i h i n.
Runokirjojen kohdalla pölyä kaikkein vähiten,
koirankorvia,
laiskankulmia,
muistilappuja.
Alistun.
Ehkä se pitikin mennä näin päin eikä noin.
Ehkä talo olikin tarkoitettu kirjoille.

Sateinen päivä ja kirjapino - paratiisi.
Muuta ei puutu kuin mukillinen mustaa kahvia tai vihreää teetä.
Kynttilä tietysti, mutta ehkä vähän myöhemmin kuin nyt ennen puoltapäivää.

Joskus olen suunnitellut järjestäväni kaikki kirjamme aakkosjärjestykseen,
joskus taas värien mukaan.
Ehkä se olisi liian systemaattista tai liian hullua.
Tällä hetkellä tuntuu riittävän, että kirjat ovat aiheittain järjestyksessä.
Suunnilleen.
(Valokuvan mittainen pala käsittää uskontoja, filosofiaa, psykologiaa, musiikkia
yksityisestä kirjastostamme...)

Työhuoneen Lundioissa sulassa sovussa pupu tupunat,
miinat ja manut,
aku ankat,
pekka puupäät
ja
tenavat.
Aina joskus niitä jälkikasvu vieläkin lukee, varsinkin aku ankkoja.

Kirjojen maailma on mielenkiintoinen -
jossakin vaiheessa jopa haaveilin kirjastonhoitajan ammatista.
Onneksi esikoinen sai kummitädin, josta tuli kirjastotäti...

tiistai 11. elokuuta 2009

Luonnon muotoja










Lämpöisistä kesäpäivistä huolimatta ollaan vääjäämättä kulkemassa kohti syksyä. Sanomalehdet ovat mainostaneet koulureppuja ja operaattoreita jo pitkään ja tällä viikolla taitavat koulut alkaa.
Luonnon muodot ovat pyöreitä syksyn kynnyksellä. Värit vaihtelevat, mutta muoto on monessa sama.
Syksyn tärkeä tehtävä on sanoa kesälle näkemiin, ei hyvästi. Kiitos ja näkemiin!

maanantai 10. elokuuta 2009

Laurilta laumaan...

... ja Perttulilta peräti pois. Vanhan sananlaskun mukaan pääskysten olisi syytä nyt alkaa kokoontua ja muodostaa sähkölangoille hengailuporukoita. Itse hahmotan mieluusti sähkölangat nuottiviivastoksi ja langoilla istuvat linnut nuoteiksi! Syksyn haikea ja kuulas sävellys siinä silmien edessä.
Elämäni ensimmäinen Lauri oli isäni serkku, joka oli hiljainen, omassa pienessä mökissään viihtyvä mies. Nykyään häntä voitaisiin kutsua syrjäänvetäytyjäksi. Lauri kävi meillä Keskipellossa aina silloin tällöin ja toi minulle kerran pienen nallen, joka oli vieterilelu ja "kutoi". Sen jälkeen nimitin miestä aina Lauri-karhuksi ja se nimi meillä säilyi aina. Muistan Laurin itsekin hymähdelleen nimelle.
Nallea pidettiin meillä kirjahyllyn ylähyllyillä ja sillä ei leikitty. Sama tyyli on jatkunut edelleen, joten mekanismi toimii ja nalle kutoo vieläkin.
Toinen Lauri on sitten melkein sata vuotta nuorempi eli tänä keväänä päivänvalon Lontoossa nähnyt Lauri Juhani Hälli.

Kolmannesta Laurista varmaan kuullaan radiossa ensi sunnuntaina, kun suurkuunnelman "Täällä Pohjantähden alla" toinen osa lähetetään. Eilen kuuntelimme pihalla aurinkotuoleissa lötkötellen ensimmäisen osan ja pidimme kovasti. Siinä alkoi vanhalla rovastilla jo olla sydänoireita, joten eiköhän ensi sunnuntaina Lauri Salpakari tule uudeksi kirkkoherraksi...

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Kesäkortti



Posted by Picasa

Lämpimäisiä

Meillä on aina leivottu paljon. Sämpylät, pullat, piirakat yms on itsetehtyä - tietääpä ainakin, mistä aineista on tehty. Meillä on myös kirjattu leipomiset vihkoon vuodesta 2001 alkaen ja kolmas vihko on nyt meneillään.
Vihkoon on kirjattu päivämäärä, laji ja tekijä, ehkä kommentteja onnistumisesta tai epä- ja sitten joitakin huomioita ihan maailmasta itsestään.
Yksi merkintä jokaiselta vuodelta:
25.1.2001 Ihannekakku, M (Marttojen reseptillä, maku suhteellisen ok, tarttui vuokaan - ei kannata uusia)
11.5.2002 16 voisilmäpullaa kruunaavat ahkeran siivous- ja istutuspäivän, M
30.4.2003 Ninan nopea hanhi-omenapiiras, J
13.7.2004 16 puolukkapullaa Pablo Nerudan 100-vuotispäivän jälkikahville, M
6.4.2005 12 kpl Vanhasten avioeroilmoituksen aiheuttamia traumasämpylöitä, M
29.12.2006 Isän ensimmäinen tiikerikakku, P
21.7.2007 Pellillinen mustikkapiirakkaa, T (T poimikin marjat!)
6.7.2008 Eino Leinon (130 v) ja Dalai Laman (73 v) päärynäpiirakka, P
11.7.2009 Pellillinen omakotitalonäyttelysämpylöitä, M

Tänään vihkoon tuli: 2 pientä luumupiirakkaa, M.
Taikinaan olisi pitänyt olla intiaanisokeria, jota meillä ei ollut. Meillä kylläkin oli muscovadosokeria, jota käytin. Spelttijauhoja piti olla ja oli. Päälle olisi pitänyt tulla ranskankermaa, jota meillä ei ollut. Meillä oli turkkilaista jogurttia.

lauantai 8. elokuuta 2009

Musiikkia

Perjantain kohokohta oli ehdottomasti urkukonsertti Multian Lovisa Charlottan kirkossa. (En minäkään tiennyt, kuka tuo Lovisa Charlotta on, ennen kuin tarkistin wikipediasta: Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolfin lyhytaikainen kihlattu, Mecklenburg-Schwerinin prinsessa.)

Illan urkuri oli italialainen Gianluca Libertucci.
Edessä istuva mummeli kuiskasi ennen konsertin alkua kanssamummelilleen: Vatikaanin Pietarinkirkon ja Vatikaanin sveitsiläiskaartin kappelin urkuri, ei mikään turha poika! Samaa mieltä olimme mekin heti Bachin Es-duuri fuugan alettua - preludi oli vielä vähän hakeva ja rekisteröinti oli jokseenkin umpiosta.
Loppukonsertti oli yhtä juhlaa! Iloittelua, osaavuutta, taituruutta, hauskuutta, hartautta; kaikki yhdessä paketissa konsertissa, jonne oli vapaa pääsy... Nostan hattua (kuv.) Multian seurakunnalle!
Urkumusiikin kuunteleminen kirkonpenkissä on mahtavaa. Olosuhteista johtuen aika harvoin olen itse siitä päässyt nauttimaan, mutta nyt koin sen tunteen, kun musiikki menee koko kehon läpi ja kirkonpenkki vielä tehostaa vaikutusta. Sellainen nupit kaakkoon -fiilis kunnon subbarilla vahvistettuna...

perjantai 7. elokuuta 2009

Hauskoja tavaroita

Uusin hauska hankinta on eilen ostettu aseman kello, joka oli PAKKO saada, kun satuin löytämään tarpeeksi pieninaamaisen version meidän eteiseemme. Kaksipuolinen kello on todella hyödyllinen ja onhan tarpeen tietää, mitä kello on Kensingtonin asemalla...
Tämä positiivinen siili nimeltään Kale paistattelee kesäisin päivää Kettulan portaalla. On aina yhtä hyvällä tuulella ja hienosti ruskettunut.
Veneeseen en mieluusti mene, mutta purjelaivat ovat kauniita ja Kettulasta onkin vähitellen muodostunut kuivan maan kalastajien tyyssija. Siellä on sijainnut mm. Vanhan Puosun Kapakka.
Lyhty japanilaishenkisestä kolkasta pihalla.
Kaunis seepra ihan-vaan-tavaratalosta.
Säikähdyttävä pikkulisko paistattelee päivää yhden pihakiven päällä.
Puput ovat sallittuja vain pergolassa.
Huutokaupasta löytynyt, hilpeyttä aiheuttava, harvoin kahvipöytään laitettu.

torstai 6. elokuuta 2009

Aamuja

Alkuperäinen valokuva: Pentti Mervola

On aamuja, jolloin herää itsestään aikaisin ja vielä vapaaehtoisesti ja on virkeä aloittamaan uutta päivää. Tänä aamuna kello oli viisi, kun aitassa alkoi puhe ja radio-ohjelman hillitön kommentointi. Ja minä sain vision tuoreista sämpylöistä.
Puoli kuudelta tein jo taikinaa ja vartin yli kuusi otin pellillisen yrttisämpylöitä uunista. Nyt ei puutu muuta kuin kahvit ja kohta ylimmäinen barista ne varmaankin minulle keittää...

On aamuja, jolloin ei herätyskellon äänikään kunnolla herätä, vaan aamu alkaa zombiemaisesti ja päivä jatkuu samanlaisena. Silloin ei visiot paljonkaan heilauta suuntaan eikä toiseen ja aamukahvimukin seuraksi riittää reilun kaupan banaani, kun ihan pelkällä kahvilla ei uskalla lähteä liikkeelle.

On aamuja, jolloin herää myöhään ja on pahalla tuulella liiasta nukkumisesta. Se on sitä, kun nukkuu itsensä taneliksi (Taneliksi?), kuten isä-Erkki tapasi sanoa. Sitä yritämme kaikin keinoin varoa. Olisihan se hirveätä huomata olevansa ihan eri kuin mitä maata mennessä oli...

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Lähes librismiä

Kuva: Tarleena Öhman

Tänään heräsin kahdeksalta aitassa ja päätin nousta saman tien kahvinkeittoon, kun edellisestä kahvimukista oli kulunut jo pitkästi aikaa. Aamupalalla luin kirjaa (Ulla-Maija Paavilainen:Äkkilähtö) ja sitten hain postit, joita luin pitkään. Lounaalla luin kirjan loppuun. No, ei huolta - keittiön pöydällä on neljä kirjaa vielä odottamassa, vierashuoneen (= partasiipan työhuone) yöpöydällä yksi jättiläisteos melkein tuhannella sivulla varustettuna, lehtikorissa lukemattomia lehtiä, kirjahyllyt pursuamaisillaan... Lukemisen armolahjaa saa käyttää ihan mielin määrin.

Opin nelivuotiaana lukemaan ja siitä asti olen lukenut aina. Riihimäen Leunon hoitamassa Toholammin kunnankirjastossa oli neljän kirjan lainausoikeus aina kerrallaan ja muistan kysyneeni, voisinko lainata enemmän. Leuno lupasi, isä-Erkin torvisoittajakavereita kun oli.

Loppukevennykset kuuluvat asiaan. Siltä ei tämäkään blogi välty tänään. Ote eräästä aikakauslehdestä: "Tietokoneen hän sai jokunen vuosi sitten yllätyslahjaksi jo edesmenneeltä puolisoltaan." :)

tiistai 4. elokuuta 2009

Laiskottelua

Tätä viikkoa on povattu/uumoiltu/ennustettu lämpimäksi, joten uskon töiden jäävän lapsipuolen asemaan. Luulen kartuttavani fillarin matkamittaria (nyt 1257 km), lueskelevani aitan lehtipinoja laihemmiksi ja nauttivani auringosta ihan vaan ollen.

Luterilaisilla taitaa olla se piirre, että laiskottelusta pitää tuntea huonoa omaatuntoa & syyllisyyttä ja että melkein synniksi lasketaan se, jos vaan on. Katoliset rakastavat siestaa eli lounaan jälkeistä lepotaukoa, jolloin saa luvan kanssa olla ja laiskotella.

Yksi laiskotteluun ja lomailuun liittyvä piirre on se, että loman aikana muka pitäisi saada mahdollisimman paljon tehtyä, näettyä ja koettua. Kaapit pitää siivota, matot pitää pestä, pitää kyläillä kumminkaimojen tädeillä ja mahdollisimman moni kesäteatteri on koluttava ja ulkomaillakin pitäisi jossakin välissä ehtiä piipahtaa. Töissä kuitenkin joku kysyy: Missä kävitte? Missä olitte? Mitä teitte? - Vaatii aika kovaa itsetuntoa sanoa, että oltiin suurin osa lomasta ihan vaan kotona ja käytiin pari reissua päiväseltään. Sitä ei ainakaan uskalla sanoa suureen ääneen, vaan mieluusti kursiivilla ja kuiskaten.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Pienimuotoisia tapahtumia

Jo useampana kesänä/syksynä olemme järjestäneet hyvin pienimuotoisen Kettula Jazzin, jonne olemme kutsuneet toinen toisemme. Ikimuistoinen oli myös Aurinko-Rock, jota vietettiin jo sitten kaksi kertaa niin isolla väkijoukolla.
Musiikkitilaisuuden järjestäminen on oikeastaan aika yksinkertaista. Tarvitaan vain
a) musiikkia eli levyjä
b) syötävää
c) juotavaa
d) rekvisiittaa - mainosjuliste, kynttilöitä ym
Kulut ovat aika minimaaliset, mutta nautinto on maksimoitunut joka kerta.

Kesällä 2000 rakennettu aittamme on saanut isännöidä/emännöidä monenlaisia tapahtumia. Eräs kirkollinen symposiumkin (A-KMA) pidettiin siellä. Sitä ei kuitenkaan Kotimaa uutisoinut. Onneksi.

lauantai 1. elokuuta 2009

Elokuussa tulevat varjot


Elokuun ensimmäisenä päivänä mieleen tuli otsikon laulu, joka piti heti mennä etsimään ja Mikseristähän se löytyikin. Lauluyhtye Neilikka ja Risto Rauteen sävellys ja Maj-Lis Erosen sanat - suosittelen kuuntelemaan. Ja älkää peljätkö, ei ole poliittinen laulu!

Elokuu alkaa olla kynttilänpolttokuukausi ja kuukausista ehkä paras, jos joulua ei lasketa. Elokuun pehmeän pimeät illat suorastaan huutavat kynttilöitä. Olen varustautunut hyvin moisia huutoja vastaan, kun keittiön vihreästä kaapista löytyy kasapäin erilaisia kynttilöitä (kandeleita, niin kuin kuopus sanoo) tunnelmaa tekemään.

Elokuu on kesän ja syksyn välissä pehmeän laskun kuukausi. Kesäsäitä hyvinkin riittää, mutta ilmassa on aavistus tulevasta syksystä. Haapa on jo heitellyt piharuohikolle kellertäviä lehtiviestejä, jotka asiaan vihkiytyneille kertovat, että klorofylli häviää ja karotenoidi tulee näkyviin. Me tavalliset vaan huomaamme, että vihreissä puissa alkaa olla keltaisia ja oranssin punaisia lehtiä...