(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

lauantai 31. lokakuuta 2009

Ikimonossa

Tänään herättiin taas Tampereella ja runsaan aamupalan jälkeen lähdettiin kolmistaan kävelemään hiljaisia katuja - joilla liikkui melkeinpä vain muutama hirmuvauhtia ajanut fillaristi...
Esikoisen toimistokoti oli muuttunut viidessä kuukaudessa hurjan paljon.


Hyviä periaatteita - ekologiaa, luomua, ehdottomuutta ja nöyryyttä samassa paketissa. Hyvää jatkoa Jannelle, Jyrille ja Ikimonolle!
Ja vaikka reissussa oli kiva olla, on oma koti maailman paras paikka... Ja tässä iässä sitä osaa arvostaa jo omaa sänkyäkin...

perjantai 30. lokakuuta 2009

Autolla-junalla-kävellen


Eilen ajeltiin Tampereelle esikoisen luo kylään. Tuotiin mukanamme pienpuusepänliikkeen uusin konstruktio eli hyllykkö levysoittimelle ja vinyyleille.
Tänä aamuna sitten herättiin hyvissä ajoin ja kahdeksan junalla matkattiin Helsinkiin. Mies meni katsastamaan Picasso-näyttelyn, josta on unelmoinut koko tämän vuoden ja joka oli kuulemma ollut elämys, joka vaivaa pitkään.
Menomatkalla junaliikenne takkusi ja konduktöörin ilmoitettua myöhästymisestä alkoivat kännykät välittää tuota tietoa eteenpäin. Tuntui siltä, että kaikkien elämä meni ihan pieleen sen reilun puolen tunnin takia... Onneksi me olimme taas kerran liikkeellä ilman aikataulua, joten tyydyimme vain hymähtelemään ja ehkä vähän naureskelemaan vahingoniloinen kare suupielessä...

Minun Helsinki-päiväni oli nostalginen. Ykkösen ratikalla ajelin Kruunuhaan tuttuja tienoita ja muistelin aikoja reilu kolmekymmentä vuotta sitten. Hakaniemen halli on joka reissun ehdoton must - myös tällä kertaa.
Tulomatka junalla sujui hyvin, tosin väkeä oli juna pullollaan.
(Ai niin, mitä se kävely - no, askelmittarissa on nyt luku 14643, joten on tälle päivälle riittänyt sitäkin...)

Illaksi on luvassa leffailta. "Lars ja se ainoa oikea" + sipsejä + karkkia + limsaa ja erittäin hyvää seuraa kahdessa polvessa.

torstai 29. lokakuuta 2009

Kohti marraskuuta



Lokakuu alkaa olla siinä vaiheessa, jolloin se vetelee viimeisiään ja tekee tilaa marraskuulle. Monelle marraskuu on vaikea ja pitkä kuukausi - tiedän yhden ystävän, joka sanoi inhoavansa marraskuuta juuri sen pimeyden takia. Lokakuussa sentään on vielä kirkkaita päiviä ja puissa lehtiä.
Millä marraskuuta sitten voisi piristää? Suklaalla, ehdottaa olkapäälläni istuva. Kynttilöillä, kuuluu toiselta olkapäältä. Luultavasti valitsen molemmat. Olohuoneen pöydälle kauniiseen kippoon hyvää tummaa suklaata ja kynttilänvaloa vieläkin enemmän kuin nyt lokakuussa. Niillä selvitään.

Muita omakohtaisia vinkkejä:
Tehkää hyvää ruokaa.
Kattakaa pöytä kauniisti.
Ostakaa leikkokukkia.
Lukekaa hyviä kirjoja.
Keskustelkaa järkevästi tai pöhkösti lähimpienne kanssa.
Muistakaa hengittää.

Valokuvatorstain 146. haaste

Haasteen aihe on ´Vuorenpeikkojen luolassa´.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Koti



Eilen illalla meillä oli kahvivieraita ja koska kyseessä oli Kettulan kirvesmies (+vaimo), oli pöydässä muun tarjoamisen lisäksi kettukarkkeja. Tulipahan sitten puhetta, kuinka kauan noita karkkeja on valmistettu ja osasin neuvoa kirjan, josta tieto löytyi. Kyseessä on Fazerin ensimmäinen teollisesti tuotettu karamelli vuodelta 1895 eli tästä lähtien se on helppo muistaa Kaustisen vaarin, Yrjö Nikolai Kauniston syntymävuodesta.

Unimaailmasta puhuttiin myös ja siitä, kuinka unissa vaikkapa ajokortiton osaa ajaa autoa ja varsin hyvin tietää sen, ettei oikeastaan saisi ajaa, mutta kun näkyy käyvän niin hyvin... Samoin lentämisen helppous oli tuttua.

Tietynasteinen sosiaalisuus sopii minulle, mutta vain välillä. Koti on sen verran hyvä paikka, että täällä viihtyy paremmin kuin kylässä. Onhan tämän paikan itse valinnut itselleen, vaikka uskon jollakin voimalla olleen sormensa pelissä...

tiistai 27. lokakuuta 2009

Innolla


Aamun mietteenä oli se, kuinka on ihanaa herätä hyvillä mielin, virkeänä ja innolla alkaa uuden päivän elämistä. Ei ole mitään, josta valittaisin tai ketään, joka ottaisi päähän.
Joskus eri foorumeita lukiessa tulee mieleen, että nykyään vaan on epätrendikästä olla hyvillä mielin. Vastavirta on kuitenkin aina kiinnostanut minua ja toisekseen en halua trendikkyyden vuoksi mököttää. Uskallan sanoa suoraan: Olen onnellinen ja tyytyväinen.

maanantai 26. lokakuuta 2009

RIP



Takana pitkä ja hyvin nukuttu yö ja ulkolämpömittarivastaavan mukaan viime yö on ollut lämmin yö parilla lämpöasteella. Tässä iässä tärkeitä asioita ovat hyvä nukkuminen, lämpömittarin seuraaminen, lintujen ruokkiminen ja sanomalehtien lukeminen. Niin vanhoja ei vielä olla, että keskusteltaisiin pelkästään vatsan toiminnasta... Sitä vain sivutaan joskus, puolihuolimattomasti sivulauseessa.

Uusi viikko, uudet kujeet. Kujeesta hyvä aasinsilta siihen, että isä-Erkin kuolemasta tulee tänään kuluneeksi yksitoista vuotta ja hän oli hyvin huumorintajuinen ja värikäs mies. (Ja olen varma siitä, että hän nauraa hykertelee lukiessaan edellistä kappaletta...)Häneen jos keneen sopii parhaiten laulun nimi "Hienoin mies, jonka tunnen". Tänä iltana sytytän kynttilän tuon hienon miehen muistoksi.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Ja mitä tänään tuli tehtyä?



*Aamuyhdeksän jälkeen lähdimme kävelylenkille ja perinteiseen tapaamme laitoimme siinä kävellessä samalla kaikkia mahdollisia asioita järjestykseen... Otin askelmittarin huvikseni taskuun mukaan ja kotona sitten tarkistin luvut. Kävelimme 8,2 km lenkin ja aikaa kului 86 minuuttia.
* Kuuntelimme Täällä Pohjantähden alla -kuunnelman 12. jakson.
* Mies leipoi foccaccian tyyppisen leivän ja korvapuusteja.
* Kokkasin porkkana-linssikeittoa, johon tuli myös cashewpähkinöitä.
* Illalla oli runojen, kynttilöiden, kutimen ja pikkumuistojen hetki. Tuli onnellinen ja hyvä olo.

Talviajassa



Aamuun herättiin kahdeksalta, mutta oikeasti kello oli vasta seitsemän. Kuunneltiinpa sitten radiosta hyvin kultivoituneen miehen puhetta eri säätiöiden omistamista soittimista, joita lainataan lahjakkaille soittajille. Meillä onneksi on soittimia niin paljon, että pärjäämme ihan näillä omilla... On mm. nokkahuilujakin useampi kappale ja pihakirpparilta ostettu balalaikka.

Tälle päivälle ei ole muuta ohjelmaa kuin kuunnelman kuunteleminen iltapäivällä. En usko kuitenkaan, että sunnuntaipäivästämme tulee tylsä. Pakollinen ohjelma on aivan muuta kuin hetken mielijohteet ja niitä juuri noudatetaan mieluusti. Illalla sitten vasta tietää, mitä tuli päivän aikana tehtyä...

lauantai 24. lokakuuta 2009

Kiireetöntä

Eilisiltaan kuului vegepiirakka, jonka täytteet koostuivat paprikasta, purjosipulista ja tavallisesta sipulista. Tiuhti ja Viuhti-mukiin ja Tuu-Tikki -mukiin kaadettiin hyvää vihreää teetä ja elettiin kiireetöntä perjantai-iltaa ennen saunaa. Pieni onnellinen tuokio taas kerran.

Pari lasillista punaviiniä kruunasi myöhäisillan. Viinilasin ääressä mietittiin sitä, kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään saadakseen isomman summan rahaa. Jokaisella meistä on asioita, joista ei halua naapurinsa/työkaverinsa/sukulaisensa/ystävänsä tietävän - jotakin noloa tai häpeällistä, jos se tuodaan julkisuuteen. Kannustusjoukot saattavat pelätä tosissaan, mutta rahan mahti on vielä suurempi, kun on mahdollisuus saadakin puolta isompi summa osaamalla vastata oikein vielä muutamaan häijyyn kysymykseen. Eilisillan kilpailija lopetti harvinaisen hyvissä ajoin ehkä peläten kaapista kolisevaa luurankokasaa tai sitten haluten säilyttää edes hippusen itseään itsellään.

Tämän päivän onnittelukukka matkaa Järnefeltinkadulle, joten ISOT onnittelut!

perjantai 23. lokakuuta 2009

Pukeudu pinkkiin!


Tänään haastetaan pukeutumaan pinkkiin ja lahjoittamaan rahaa rintasyöpätutkimukseen. Minäkin olen noudattanut jo sitä pukeutumishaastetta ja äsken kävin tekemässä tilisiirron Syöpäsäätiön tilille. Ensin aioin tilata Roosa Nauha-tuotteita, mutta sitten ajattelin, etten nyt tarvitse auttamisesta mitään vastinetta. Hyvä mieli riittää.

Talo on lämmin ja hiljainen. Äsken katsoin ohjelmaa, jossa jälleen kerran yksi lapsi syntyi maailmaan. (Vauva tulossa, Nelonen) Tällä kerralla synnytyksessä ei ollut mukana koko sukua eikä isällä ollut lippalakkia päässä. Suomessahan keskustellaan paljon nuorten pipokulttuurista, mutta en usko nuoren isän pääsevän täällä synnytykseen pipopäisenä...

Ennen töihinlähtöä (yksi kappelointi) on viisasta lämmittää eilistä kasviskeittoa. Siitä tuli hyvää, vaikka itse sanon. Perunaa ja porkkanaa isona raasteena+soijarouhetta+sipulia+kasvislientä ja mausteeksi oman maan lipstikkaa ja persiljaa. Liisa-äidin reseptiä mukailin sen verran, että käytin soijarouhetta, en jauhelihaa.

torstai 22. lokakuuta 2009

Tässä ja nyt

Kuluvan puolen vuoden aikana olen oppinut näkemään pieniä asioita tarkemmin kuin ennen. Syy on tietysti hyvän kameran ja minussa jo vuosikausia-uinuneen-valokuvaajamielen. Tuntuu siltä, että yksityiskohtia on aina ja aina vaan enemmän ja edelleen omalla pihalla... Puolen hehtaarin tontti ja neljä vuodenaikaa ovat aika lyömätön yhdistelmä!

Käden vakauden harjoitteleminen tekee hyvää kärsimättömälle oinasluonteelleni. Jatkan harjoituksia lähes päivittäin.
Yritän elää tässä ja nyt - en huomisessa, en eilisessä. Ehkä näin on aikaa paremmin huomata, nauttia ja ihmetellä. Toivottavasti ikinä en kadota ihmettelemisen ihanaa maailmaa...

Valokuvatorstain 145. haaste

Tämän viikon haasteena on tie ulos.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Idylli


Elokuvia on meillä aina rakastettu. Skaala on ollut hyvin laaja, mutta vanhat kotimaiset elokuvat jaksavat puolustaa paikkaansa hyvin vuosienkin jälkeen. Komisario Palmu -kausi on aina joskus, nyt yritän saada kahta puuttuvaa niskavuorielokuvaa kokoelmiimme, ikionnellisia olimme Suomisen perheen DVD-boksin ilmestymisestä muutama vuosi sitten. Ovathan ne huvittavia nuo vanhat elokuvat, mutta silti! Ihania!

Tänään katsoin televisiosta ´.. ja Helena soittaa´. Melkoinen idylli keskellä suhteellisen kirkasta keskiviikkopäivää - siisti koti, pari kynttilää olohuoneen pöydällä, sukankudin, kahvikuppi, pala puolukkapiirakkaa ja elokuva. Taas yksi taivasmainen tunnelma ja olotila ihan kesken kaiken...

tiistai 20. lokakuuta 2009

Voimaa ja valtaa



Eilisilta kului töllöttimen ääressä varsin perusteellisesti ja kiitos lyhyiden körttiseurojen ehdimme saunoakin ennen sohvailua. (Seuroissa oli vähän enemmän kuin kaksi tai kolme.)
Illan ohjelmat kertoivat naisten voimasta, vallasta, vallattomuudesta, voimattomuudesta ja jotenkin aika monesta miehestä jäi aika vaisu vaikutelma.
Diilissä kynnet on hiottu jo aika lailla taistelukuntoon. Ajattelin katsoessani, että koskaan ei pitäisi sanoa ´ei koskaan tarvitse enää olla samassa joukkueessa´jne. Tilanteet kun saattavat keikahtaa niin helposti ihan miten vaan ja jokainen kilpailutehtävä on kuitenkin oma juttunsa.
Pääministeri sitten yllätti. Ehkä tuollaista todellakin on vallan sisällä, ytimessä. Raadollista ja samalla koukuttavaa. Suhtauduin vähän skeptisesti etukäteen, mutta elokuva oli hyvin toteutettu. Nautin myös musiikista, joka mollivoittoisena kuljetti läpi elokuvan. Musiikin muuttuminen duurin ilotulitukseksi oli sitten myös pahuuden riemuvoittoa uutisdokumenttiklippeinä.

Monenlaista mietittävää oli siis ennen unen tuloa. Kuopuksen aikanaan esittämää kysymystä muuttaen: Onko kivaa olla nainen? Onko?

maanantai 19. lokakuuta 2009

Maanantain mietteitä


Tämän aamun suurin uutinen ihan mutu-tasolla oli ja on tietysti se, että maa on valkoinen! Kyseessä ei suinkaan ole maahan satanut manna vaan lumen ja rännän tapainen aine, jota satelee yhä edelleen.

Eilen mietiskelin kaikenlaista ja muistelin omaa lapsuuttani, jolloin oli pitkät ja lämpimät kesät ja kunnon talvet. Meidän perheessä kotikotona oli liikaa lapsia, jos keskimääräistä lapsilukua silloin 60-luvulla ajatellaan. Meitä olisi pitänyt olla 2,3 ja meitä oli se kolme. Eipähän taidettu muutenkaan olla keskimääräinen perhe. Auto ja omakotitalo oli, mutta ei koiraa eikä kesämökkiä. Kissa aina joskus kuului muonavahvuuteen, kunnes karkasi takaisin vanhaan kotiinsa tai poistui muuten muille metsästysmaille. - Onnellisuutta kuitenkin keskimääräistä enemmän, luulen.

Ei tilanne paljoa ole muuttunut. Nyt 2000-luvulla on keskimääräinen lapsiluku 1,7 ja meillä on kaksi. Auto ja omakotitalo on, ei taaskaan koiraa. Kesämökki on, mutta omalla pihalla. Onnellisuutta keskimääräistä enemmän, ehdottomasti.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Läsnä


Aamulla laiskotti ja aioin nukkua pitempään kuin puoli yhdeksään, mutta fysiologinen tila (lue: pissahätä) pakotti ylös ja en sitten enää viitsinyt kömpiä takaisin sänkyyn.

Hidas aamupala on syöty Keskisuomalaisen ja miehen seurassa. Hääkuvat, kuolinilmoitukset ja asuntoilmoitukset on syynätty ynnä tietysti monet muut uutiset. Eli aamun tutkiva journalismiosuus on tullut täten suoritettua.

Suuresti rakastamani tekniikka mahdollistaa sen, että tässä samalla kirjoittaessani kuuntelen kännykän kautta kirkonmenoja. Olen siis läsnä, en paikalla. (Monet fillarilenkit olen kesän mittaan ajellut samalla systeemillä ja hyvin toimii.)
Tänään aion lukea Coelhoa, kutoa baktusta, kuunnella iltapäiväkuunnelmaa, seurata lintujen ruokapuuhia ja kahden (!) oravan telmimistä ja nauttia ihanvaankaikesta.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Lukemista

Sain uuden kirjan luettavakseni ja nyt on kyseessä Paulo Coelhon Voittaja on yksin (Bazar Kustannus, 2009). Olen nyt neljänneksen lukenut ja onpahan elämäni ensimmäinen kirja, joka vaati erikseen lapun muistiinpanoja varten - niin monta uutta ja kiinnostavaa asiaa on sieltä löytynyt, joihin tulen varmaan jatkossa palaamaan.
Nyt aluksi vaikkapa tämä: "Jos sammakko pannaan sen kotilammen vettä sisältävään astiaan, se pysyy hiljaa paikoillaan koko sen ajan kun vettä kuumennetaan. Se ei reagoi asteittaiseen lämmönnousuun eikä olotilan muutokseen, vaan kun vesi alkaa kiehua, se pullistuu ja kuolee onnellisena. Toisaalta jos samaan astiaan heitetään toinen sammakko kun vesi jo kiehuu, se loikkaa sieltä heti pois. Hieman kärventyneenä mutta elossa." (s.32) - Siinäpä pohtimista itse kullekin sammakolle.

Tämä ei ole sammakko, vaan lintulaudallamme majaileva otus, joka on käsittänyt linnunruokatarjoilun koskevan myös muita pihapiirin asukkaita.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Valokuvatorstain 144. haaste


Ja haastesana on ´rakkaus´.

Yöpaitaelämää


Takana on jo kuumeetonta elämää, joskin vielä puolikuntoiseksi tunnen itseni. Eilen oli ensimmäinen päivä, jolloin esiinnyin kotona jo muissakin vaatteissa kuin raitayöpaidoissa - kiitos äitienpäivien ja muiden merkkipäivien niitä yöpaitoja kyllä on ja eri väreissä...Viime yönä nukuin jo ihan kelvollisen pituisen yön ja sehän se on kuin laittaisi rahaa pankkiin... Vai hetkinen, tarkoittiko se pelkästään nuorien ihmisten nukkumista?!

Eilen luin Virpi Hämeen-Anttilan uusimman kirjan (Päivänseisaus, Otava 2009). Pidän hänen tavastaan kirjoittaa ja edelliset kirjatkin olen kaikki lukenut. Tässä uusimmassa minua vaan häiritsi hieman liiallinen musiikkitermien käyttäminen ja toisaalta myös englanninkielisten runonsäkeiden suuri määrä. Sinänsä molemmat ovat aika outoja ärsyttäjiä, kun itse rakastan musiikkia ja runoja! No, ehkä niitä molempia vaan yksinkertaisesti oli piirun verran liikaa...

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Hiljaiseloa


Blogissa on nyt ollut hiljaista ja syynä jonkinsortin flunssa eli kuumetta aina välillä. Palaan asiaan, kunhan olen taas terve. Kännykän pidän äänettömänä, joka täten tiedoksi.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Sunnuntairauhaa


Tänä aamuna tuli ensimmäiseksi mieleen: Alavilla mailla hallan vaara. Yön yli hyvin ja pitkään uinunut leikkimieleni väänteli sen vapaasti: Ylävillä mäillä hällä väliä. Aamu alkoi siis nauramalla sisäänpäin ja hiukkasen ääneenkin.
Pakkasmittari näyttää tokaluokkalaisen asteita, joten kävelylenkki saa odottaa päivää. Jos kuntoilukärpänen sitä ennen hätyyttää, voin turvautua takanani olevaan Kettleriin ja spinnata sillä Housen jakson verran...

Aamukahvi (siitä uudesta kupista) on vielä juomatta/keittämättä. Aamupöytään taidan sytyttää kynttilän. Nauttia hiljaisuudesta, kiireettömyydestä, virkeästä olosta ja sunnuntaipäivästä. Pieniä asioita monille, mutta suuria ja tärkeitä asioita Laurilassa - Kettulasta, Repolasta ja Pupulasta nyt puhumattakaan!

lauantai 10. lokakuuta 2009

Leppoisa lauantai

Sälätöiden (vrt. pätkätyöt, free lance -elämä) puolesta tänään oli ihan blanko päivä, joten aamulla nukuin pitkään, nautin aamupalan yhdessä iki-ihanan Frank Drebinin kanssa ja sitten tartuin imuriin ja huristelin koko talon läpi.
Fillaroin kirpparille, josta löysin itselleni syksyiset kävelykengät mallia Ecco, viittomakielen sanakirjan ja sitten todella kauniin kahvikupin - ilman lautasta, mutta mitä siitä. Miten voikin vanha kahvikuppi olla kaunis... Aion juoda siitä huomenna aamukahvia muutaman kupillisen verran...
Leppoisaan päivään kuului vielä toinenkin fillarointi kylälle, Kotikadun katsominen (ja poikkeuksellisesti syöminen olohuoneessa telkkarin ääressä - tällä kertaa lusikoimme papukasviskeittoa hiivaleivän kera ja puolukkarahkaa) ja kutomista. Vielä on luvassa saunomista. Jos päivälle pitäisi antaa arvosana, olisi se lähes laudatur.

Onnenviesti tänäänkin!

Paljon onnea kolmevuotiaalle Tuuli Elinalle!

perjantai 9. lokakuuta 2009

Uusi koukutus

Ystäväni tekstiviestiä lainaten: Sulla onkin mukava uusi harrastus. Niin on! En muistanutkaan, että kutominen voi olla näin kivaa... Ehkä olen saanut kimmokkeen lukiessani erinäisiä neuleblogeja tai ihanien lankojen näkemisestä/hypistelemisestä tai ehkä tähän seestyneeseen (siis mihin? kysyvät varmaan monet tutut) elämänvaiheeseen puolivälissä sataa kuuluu myös kutominen. En tiedä, täytynee kysyä ahkeralta kokouskutojalta, joka on kylläkin kutonut jo ennen tämän iän saavuttamista...
Eilen sain ensimmäisen Baktuksen valmiiksi ja nyt se vaan pitäisi päätellä ennen kaulaan asettelua.
Lanka loppui pahimmoilleen, joten kävin pikaisesti junalla naapurissa hakemassa lisää lankaa. Tarkoitus oli ostaa yksi kerä Novitan Polkkaa, mutta kuinka sitten kävikään:
Niin että koukussa ja pahasti! Vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa - puikoissa...

torstai 8. lokakuuta 2009

Onnea!


Isoveli viettää tänään syntymäpäivää ja omaa jo ihan miehen iän... Onnentoivotus ja terveiset Lahteen!

Valokuvatorstain 143. haaste

Haastesana on ´virta´.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Tuulinen päivä


Tämä tuulinen päivä niin on, laulaa herttainen Nalle Puh. Niin muuten on, ajattelin minäkin ja fillaroin työkeskukselle laulattamaan Mörrejä. Lainasin miehen sadetakkia, joten minulta kastuivat vain farkunpolvet ja -lahkeet ja kengät. (Ja nekin hyvin vähän.) Päähäni vetäisin samettilippiksen ja niin syvälle kuin kehtasin. Näytin siis hyvin miehekkäältä, kun menin ovesta sisään. Eivät ensin meinanneet tuntea, mutta ulkovaatteista kuoriuduttuani sain monta iloista tervehdystä. Ja taas oli paljon asiaa - sienikeitosta pehmonalleen, hiustenvärjäyksestä poliisehin, herätyskellosta anteeksiantamiseen. Ja monenmonta laulua laulettiin tuon kolmen vartin aikana.

Tuulinen ja myrskyinen päivä on aivan omiaan pullanleipomiselle. Taidan siksi alustaa pienen taikinan ja leipoa pellillisen pullia. En usko, että töistätulevallakaan on mitään sitä vastaan...

tiistai 6. lokakuuta 2009

Sinäkin Baktukseni!



Kuukauden aikana olen kutonut kolmet ranteenlämmittimet (eli kuuteen ranteeseen) ja yhdet säärystimet (kahteen sääreen) ja kaulahuivin (yhteen kaulaan). Neuleihmisille se nyt ei ole mikään mainitsemisen arvoinen saavutus, mutta meikäläiselle tuuletuksen paikka! Ihanaa puuhaa ja jollakin tasolla varsin terapeuttista... Nyt sitten piti kokeilla uutta villitystä, Baktusta. Joku luonnehti Baktuksen kutomisen rentouttavaksi, jossa aivot saavat olla narikassa. Vähän samoja fiiliksiä olen itse kokenut.
Baktus on siis kolmiohuivi, jossa ensin lisätään silmukoita ja sitten kun arvellaan huivin olevan tarpeeksi pitkä, aletaan niitä kaventaa. Bambupuikot ovat nyt debytoineet ja hyviksi olen havainnut.

Tämä ilta on laatuaikaa omassa seurassa, joten taidan kutoa, lukea uusinta Dekoa, keittää kannullisen vihreää teetä, sytyttää pari kynttilää olohuoneen pöydälle ja ajatella sinisiä ajatuksia - Veikko Huovisen muistoa kunnioittaen.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Helianthus tuberosus


Sateinen (vesi- ja räntä-) aamu nukutti melkein yhdeksään meitä onnenmyyriä. Nyt ulkona ei sada, mutta tuulee ja postilaatikkoreissulla piti villatakkia kietoa vähän tiukemmin kiinni.
Eilen suunnittelemani työt melkein tuli tehtyä - sämpylät ja säärystimet ok, mutta kirje ei vielä tullut valmiiksi. No, postilaatikolla käydessäni totesin, että jatketaanpa vastausta ja kommentointia vielä tänään...

Tämä viikko on vanhusten viikko ja energiansäästöviikko. Aika hyvä kokonaisuus! Vanhat ihmiset ovat tottuneet säästämään yhtä sun toista ja varmaankin sammuttelevat valoja aina tarvittaessa ja eivät käy aamuin illoin suihkussa, luulisin. Itse tein vedenkäyttötestin energiansäästöviikkosivustolla ja kolmesta vaihtoehdosta (läträäjä, kohtuukäyttäjä, pihtari) minä osoittauduin pihtariksi. Tässä tapauksessa koen sen positiivisena...

Eilen otettiin maa-artisokkia (Helianthus tuberosus) pellosta ja ne pääsivät sosekeittoon perunoiden ja sipulin kanssa. Keitto oli ihan hyvää - tosin perunan osuutta voisi vähän lisätä, kun maa-artisokka omaa aika persoonallisen maun.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Sateen ropinaa



Heräsimme ennen yhdeksää (vapaapäivä kummallakin, niin ei ollut mitään kiirettä herätä unimaailmasta - unensieppaaja toi taas hyviä unia, joten se ei ole turhaan sängynpäädyssä roikkumassa) ja sade ropisi kattoon. Tällä hetkellä ropina on muuttunut jo jonkinasteiseksi pauhinaksi ja mies totesi, että sataa maahan saakka.

Tänään aion kirjoittaa kirjeen, kutoa säärystimet valmiiksi, leipoa pellillisen sämpylöitä. Muuten aion vaan olla ja nauttia sadepäivästä. Kynttilät kuuluvat asiaan, samoin hyvä musiikki tai hyvä elokuva (tai jopa molemmat) ja sunnuntaipäivän ehdoton kruunu - Täällä Pohjantähden alla -kuunnelma. Tänään on vuorossa yhdeksäs osa. Pääsemme taas melkein tunniksi Leppäsen Preetin, Koskelan Jussin, kirkkoherra Salpakarin, Kivivuoren Oton ja muiden pentinkulmalaisten maailmaan. Sunnuntait on pitkäksi aikaa kruunattuja... Tai pitkäksi ja pitkäksi, tämän osan jälkeen on enää kaksitoista osaa jäljellä...

lauantai 3. lokakuuta 2009

Lauantairaportti


Aamu alkoi kahdeksan jälkeen ja hiippailin yöpaitasillani ja villasukillani hiljaisessa talossa. Keitin kahvit ja etsin boksilta jotakin sopivaa katsottavaa. Ensin valitsin Tie Avonleaan -sarjan (ihana!) tallennetun jakson, mutta jo ensi metreiltä muistin tuon jakson, missä Davy Keith yrittää epätoivoisesti tehdä kolme hyvää työtä. Eli siis olin katsonut sen jo. Poistin ja valitsin uudestaan.

Elokuva Vera Draken salaisuus osoittautui hyväksi valinnaksi. Elokuva oli arkipäiväisyydessään pieni, mutta asiasisällöltään suuri. Sikiönlähdetys (abortus criminalis) oli Vera Draken pyyteetön tapa auttaa pulaan joutuneita nuoria naisia. Ei keino ansaita, vaan keino auttaa. Joku muu oli se, joka toimi välikätenä ja keräsi rahat.

Elokuva-aamun jälkeen oli huusholliaamun vuoro. Tiskikoneen ja pyykkikoneen täyttäminen ja käynnistäminen. Yöpaita vaihtui mukaviin olovaatteisiin.

Iltapäivällä kutomista, sitten mielipuuhaani ruuanlaittoa. Tällä kertaa tein peruna-porkkana-sipuli-tomaattipaistoksen, jonka maustoin timjamilla ja kolmejuustoakermalla. Toiseen vuokaan tein punajuuri-homejuustopaistoksen. Paistokset saivat olla Kotikadun ajan pienellä kituutuslämmöllä uunissa. Mahdottoman hyvää ruokaa ja palanpainikkeeksi mahdottoman hyvää valkoviiniä. Lauantain kunniaksi ja vaikkapa kaikkien Raimojen kunniaksi!

1234-haaste

Tämän viikon haastetehtävän luku oli 52. Äidin olympiahuivissa on vuosiluku 1952.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Seinäjoki (Östermyra)

Aamukahdeksalta lähdettiin kahden auton retkueella kohti Seinäjoen käsityömessuja. Minä pääsin mukaan, kun autoissa oli tilaa, vaikka en seurakunnan kädentaitopiirissä olekaan käynyt...
Paljon oli Areenalla lankoi ja puikkoi ja rätei ja lumpui ynnä muuta. Kuljeskelin ypö yksin omasta vapaasta tahdostani. Nautin kiireettömyydestä ja huomasin nauttivani jopa eteläpohjanmaan murteesta. Ehkä se sopivan pieninä annoksina silloin tällöin sopii keskipohjalaissyntyisen korvaan...

Ostoksia tuli tehtyä aika lailla.
Ompelutavaroille oma Tilda-laatikko.
Häjyt korvikset vaikkapa körttiseuroissa pidettäviksi.
Itsensä pläkkyrimestari Pentti Tuomisen käsintekemät ja häneltä henkilökohtaisesti käsinostetut piparkakkumuotit.
Syötävänsuloista sukkalankaa.

Kuvien ulkopuolelta mainittakoon vielä mm. kolmet bambupuikot.
Ensimmäinen säärystin alkaa olla valmis - sain tekstiviestinä säären pituuden Rovaniemeltä. Väkerrän toisen vielä valmiiksi ja sitten pääsen uusien töiden pariin. Mitähän sitä tekisi seuraavaksi... Jokohan olisin tarpeeksi rohkea opettelemaan sukankutomisen salaisuuksia...

torstai 1. lokakuuta 2009

Puolukkaista


Isossa kattilassa muhii puolukka-omenahillo. Päiväkahvilla äsken syötiin eilen miesvoimin tehtyä puolukkapiirakkaa. Lounaan jälkiruoka oli banaani-puolukkarahkaa. Päivälliseksi on luvassa miesvoimin tehtyjä kaalikääryleitä, joiden seuraksi varmaankin on puolukoita. Ja pakastimessa on tositosi monta puolukkapussia...

Eilisen melkein pakkaspäivä oli tänä aamuna oikea pakkasaamu. Nurmikko oli kylmästä yöstä vähän säikähtäneen näköinen ja puut pudottivat lehtiään ennätysvauhdilla. Postilaatikolla käydessäni jäin seuraamaan tuota syksyn kahinaa, kun vaahtera, haapa ja koivu strippasivat syksyn kunniaksi.

Nyt iltapäivällä on lämpöasteita jo viisi, joten taidan polkaista kirjastoon hakemaan varaamaani kirjaa. (Kate Jacobs: Lankakaupan tyttö)

Valokuvatorstain 142. haaste


Tällä kertaa haastesanana on kosto. Kuvassa siis kaksi entistä prinssiä...