(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

torstai 22. lokakuuta 2009

Tässä ja nyt

Kuluvan puolen vuoden aikana olen oppinut näkemään pieniä asioita tarkemmin kuin ennen. Syy on tietysti hyvän kameran ja minussa jo vuosikausia-uinuneen-valokuvaajamielen. Tuntuu siltä, että yksityiskohtia on aina ja aina vaan enemmän ja edelleen omalla pihalla... Puolen hehtaarin tontti ja neljä vuodenaikaa ovat aika lyömätön yhdistelmä!

Käden vakauden harjoitteleminen tekee hyvää kärsimättömälle oinasluonteelleni. Jatkan harjoituksia lähes päivittäin.
Yritän elää tässä ja nyt - en huomisessa, en eilisessä. Ehkä näin on aikaa paremmin huomata, nauttia ja ihmetellä. Toivottavasti ikinä en kadota ihmettelemisen ihanaa maailmaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti