(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Tuulinen päivä


Tämä tuulinen päivä niin on, laulaa herttainen Nalle Puh. Niin muuten on, ajattelin minäkin ja fillaroin työkeskukselle laulattamaan Mörrejä. Lainasin miehen sadetakkia, joten minulta kastuivat vain farkunpolvet ja -lahkeet ja kengät. (Ja nekin hyvin vähän.) Päähäni vetäisin samettilippiksen ja niin syvälle kuin kehtasin. Näytin siis hyvin miehekkäältä, kun menin ovesta sisään. Eivät ensin meinanneet tuntea, mutta ulkovaatteista kuoriuduttuani sain monta iloista tervehdystä. Ja taas oli paljon asiaa - sienikeitosta pehmonalleen, hiustenvärjäyksestä poliisehin, herätyskellosta anteeksiantamiseen. Ja monenmonta laulua laulettiin tuon kolmen vartin aikana.

Tuulinen ja myrskyinen päivä on aivan omiaan pullanleipomiselle. Taidan siksi alustaa pienen taikinan ja leipoa pellillisen pullia. En usko, että töistätulevallakaan on mitään sitä vastaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti