(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Viimeistä viedään

Huomenna alkaa sitten jo heinäkuu. Tämä kesäkuu jää varmaankin mieleen ainakin loppupuoleltaan ihanista hellepäivistä ja ns. vanhanaikaisesta kesästä.
Pihakahvit on ihan must tällaisina päivinä. Tänään herkuteltiin nougatjäätelöllä ja maustekakulla.
Kahvia ennen pesin mattoja Pentinkulmalla. (Kun kerran meillä muutenkin siteerataan Täällä Pohjantähden alla-elokuvaa, niin miksi ei meillä olisi myös Pentinkulma. )

Aamulla polkaisin Vanhaan kirkkoon työkeskuksen väen ehtoollishartauteen. Pappi huristeli tilaisuuteen kahdeksansadan kuution teholla, kanttori polki kahdeksalla vaihteella! Työkeskuksen värikäs porukka pääsi ehtoollisen ja kirkkokahvien jälkeen aloittamaan varmasti-ansaittua kesälomaa.
Matonpesun jälkeen oli aika vaihtaa vaatteita. Aitasta löysin 22 vuotta vanhan yltiövärikkään kesämekon, joka on sopiva ja suhteellisen käyttökelpoinen... Ei uskoisi...

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Kokkailu on kivaa!

Ruuanlaitosta olen pitänyt aina - tai siis sen jälkeen, kun opin jotakin tekemään ja lähipiirissä on kyllä muistissa tosipaksu pizzapohja ja pesäpallosämpylät... Harjoittelemalla kuitenkin olen oppinut ihan kelpo kokkaajaksi.
Vuoden verran on pikkuperheemme ruokavalio koostunut kaikesta muusta paitsi lihasta. Kasviksia käytetään tosi paljon ja varsinkin näin kesäisin niiden hintakin alkaa jo olla kohtuullinen. Kasvisruokien tekeminen maksimoi luovuutta, kun niitä aika harvoin tehdään mitään valmiiden reseptien mukaan. (Ja ihmettelin, kun yleensäkin joku kyselee, millaisilla resepteillä salaatteja voisi tehdä... Salaatteja? Resepteillä? Hei haloo!)

Hellepäivinä maistuu salaatti ja Laurilan pihapöydän eilisiltaisessa salaatissa oli
- varhaiskaalta
- purjosipulia
- lehtisalaattia
- punasipulia
- tomaattia
- fenkolia
- fetajuustoa + aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
- vihreitä oliiveja
- pinjansiemeniä
- tuoretta basilikaa
Salaatin kanssa herkuteltiin leivällä, jonka mies oli leiponut Hans Välimäen ohjeen mukaan. Kyse ei ollut mistään pikaleivästä, kun taikinan tekemisestä uunilämpimäisiin kului pitkästi yli kaksi tuntia...


lauantai 27. kesäkuuta 2009

Ihania hellepäiviä




Sää on tällä viikolla hellinyt meitä ja kuulemma vielä jatkaa jonkin aikaa. Ihanaa! Eilen oltiin monta tuntia kaupungissa ostoksilla - kierrettiin kirppareita eli Kirrin SPR, sitten Eko-Centerit, Vanha-Veikko ja muutama "ihan oikeakin kauppa". Oikeisiin kauppoihin kuului mm. Marimekko, jossa nyt sitten käytin saamani lahjakortin...
Perinteinen olkalaukku kiinnosti, mutta keltainen oli jotenkin äklön keltainen ja toi mieleen liikaa yhdistelmän sinappi-vauvankakka-voikukka-curry.
(Lainaus 3.6.2009). Nyt se keltainen oli mielestäni vain voikukka-niittyleinikki-curry, joten olen nyt sen omistaja. Ostin myös pyöreän pienen tarjottimen ja yhden raitapaidan.
Illalla syötiin kotosalla ulkona pihapöydän ääressä maistuvaa mozzarellasalaattia ja sämpylää (huom! kaupan versiota) lohi-tilli-suolakurkku-partaäijäjogurttimössön kera. Todettiin, että meillä on kesäparatiisi täällä kotona... Kiireetöntä istuskelua, saunan lämmitystä, jutustelua, maailman ihmeiden ja asioiden ihmettelyä - sitähän se paratiisi voisi parhaimmillaan olla...

torstai 25. kesäkuuta 2009

Aamukahvimietiskelyä


Tänä aamuna hipsin kahvimukin kanssa pihalle, mutta en mihinkään kukonlaulun aikaan, vaan vasta yhdeksän jälkeen. Tarkistin siinä samalla pergolan orvokkien tilanteen ja hyvissä voimissa kaikki kolme ruukullista olivat - samoin pelargonia ja paprika.
Ajatukset olivat sinisiä kuten taivas ja kulkivat taas kerran laidasta laitaan. "Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus", sanaili Juha Watt Vainio ja paikkaansa se pitää...
Mietin vauvan ja vanhuksen avutonta samankaltaisuutta, keski-ikäisen halua olla vielä teini, tomaatin kilohintaa, yrttimaan tämän kesän vehreyttä, aurinkovoiteen suojakertoimia, tulevaa työrupeamaa virastossa, hyttysenpuremia - eli todellakin kaikenlaista.

Neljättä päivää olen ollut kotosalla yksin. Nyt alan jo saada tarpeekseni. Ei itsekseen puhuminen korvaa toista ihmistä ja kinastelukaan ei tahdo sujua...

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Kiireettömästi

Eilen päätin lähteä junalla käymään Seinäjoella viettämässä ihan-muuten-vaan-päivää. Alkumatka sujui aikataulun mukaan, mutta sitten jonkin "turvalaiteviasta johtuneen hässäkän takia" (konduktöörin käyttämä ilmaus) Haapamäellä jouduttiin odottelemaan niin, että sieltä lähtiessä oltiin jo tunnin verran myöhässä. Minuahan se ei haitannut, kun olin jo suunnitellut tulevani illan viimeisessä junassa vasta takaisin ja aikaa kyllä oli tarpeeksi kulkea kaupungilla...

Junassa tapaa hyvin erilaisia ihmisiä. Jostakin pikkuasemalta tuli mukaan nainen, joka oli hyvin töykeä ja joka puhua jupisi itsekseen sen jälkeen, kun oli saanut tölväistyä konduktöörille. Ehkä häntä harmitti viivästys. Tai sitten häntä harmitti aurinkoinen päivä ja eletty elämä, kuluneet vuodet ja tekemättömät asiat.

Seinäjoen ostospäivä oli kiireetön. Askelia näkyi Omppu Omron keränneen noin 12000, joten ei paha...
...
Kesken tätä kirjoittamista sain tekstiviestin, jossa Annina ilmoitti " pienen pullean juhannusprinsessan syntyneen klo 6.40". Olen onnellinen tyttövauvan puolesta, joka on saanut syntyä tosi rakastavaan perheeseen.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Aurinko!!!

Tänä aamuna oli ihana herätä Kettulasta auringonpaisteeseen! Sen verran tohelo olin, että käväisin postilaatikolla kaapaisemassa tyhjää, kun en muistanut sanomalehtiväen olevan pitkän viikonlopun vietossa. No, aamukahvi meni hyvältä vanhempiakin lehtiä selaillessa.

Ja sitten fillarilenkille! Hieman nimiselvennystä aluksi... Fillarini nimi on Anni Tunturi, koska mieluusti olen aina nimennyt tavaroita - minulla on ollut Konsta-niminen fillari, Hiskias-niminen salkku ja Iivari-niminen kirjoituskone mm. Meillä on perheessä toinenkin Tunturi, jonka etunimi on Otto. Anni sitten oli Otolle mielestäni erittäin sopiva pari... (Ai että minäkö olen lapsellinen? No joo, myönnetään!)

Ajelin reipastahtisen lenkin ja mittariin kertyi 28 km.
Pari juomataukoa pidin.
Kotipihassa oli mittarissa tällainen luku.
Pitihän se sitten ikuistaa...

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Juhannus

Saatiin juhannusvieras Tampereelta, joten ei ihan kaksin tätä juhannusta vietetty. Kuunnellaan sateen ropinaa kattoon, luetaan, ratkotaan sudokuja, leivotaan ja ihan vaan ollaan ja lataillaan omia ja kameran akkuja.

Aamulla herättiin jo viiden maissa aitassa ja tuntui siltä, että ollaan jo ihan virkeitä - mutta sitten laitettiin radio päälle ja todettiin taas kerran, että Radio Dei lähettää niin nukuttavaa ohjelmaa, että melkein kahdeksaan asti meni siinä torkkuessa ja "kuunnellessa"...


Odottelemme kahvivieraita Saarijärveltä. Pieni tyttö tulee meillä käymään ihkaensimmäistä kertaa.

torstai 18. kesäkuuta 2009

Melkein juhannus


Huomenna vietetään juhannusaattoa. Lapsena siihen kuului juhannuskoivujen ja limsakorin hakeminen, juhannusjuhla pappilan puistossa ja juhannushääparit matkalla naapurissa olevaan valokuvaamoon.

Juhannuksen jälkeen sitten kaikkein häijyimmät pessimistit toteavat kesän olevan ohi, kun päiväkin jo alkaa pidentyä...

Monta juhannusta on mennyt töissä, joten nyt on aika nauttia. Haen kukkia moneen maljakkoon, leivon juhannuspullaa ja nautin auringosta/tuulesta/sateesta/pilvipoudasta. Mitä vaan tuleman pitää.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Laulun voima


Olin pyynnöstä laulattamassa kunnan vanhustenkerhojen väkeä kevätkauden viimeisessä kokoontumisessa. Kokosin laulamista varten pienen monistenipun, johon tuli vanhoja koululauluja - Wilho Siukosen Laulukirja 1933 oli tärkeänä lähteenä. Metsäniityn orvokeita, Kirvesmiehet, Työkello, Pikku Lauri ja monta muuta tuttua laulua kajahti Solikkosalissa, kunhan ensin oli juotu makoisat kahvit.
Laulujen välissä sitten muisteltiin ja aika monella oli muistoja paimenessa olosta ja siitä, kuinka siellä oli sitten kesken kaiken nukahdettu. Ensin tunnusti yksi nukahtaneensa, sitten herkesi jo toinenkin muistamaan ja lopuksi kolmaskin joko ihan oikeasti muisti tai ei sitten halunnut olla muita huonompi...

Laululla on valtava voima. Sen voima riittää silloinkin, kun muuta voimaa ei välttämättä enää ole. Ulkomuistista löytyvät lapsena opitut laulut. Ja jos ei kaikkia sanoja, niin sana sieltä, toinen täältä - ja jos ei muuta niin hyräily...

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Kesäsunnuntai



Kesäsunnuntain pieniä iloja:

Klo 10 ei välttämättä tarvinnut fyysisesti olla kirkossa, vaan fillaroin hakemaan syreeninoksia ja samalla kuitenkin kuuntelin kännykän radiosta Järviradion radiointia Saarijärven kirkosta. Olin ikään kuin "sanan alla" kuten rauhanyhdistyksessä sanotaan.

Omalla pihalla istuin kesäkahvilassa odottamassa, että pöytään tarjotaan. Tänään oli listalla kahvia /teetä ja Kielonpäiväpiirakkaa.

Aamulla hipsiessäni (yöpaitaisena) postilaatikolta hakemaan päivän sanomalehden oli ilma luonnon omaa ja aitoa happirikastetta tulvillaan.

Yöpaitaisena (Marimekon erilaiset raita-) postilaatikolla käynti on jo ilo sinänsä. Toteutuu kylläkin vain kesäisin - lähimmäiset taitavat olla asiasta hyvillään...

(Tätä se on tämä julkisuus, ei postilaatikolle pääse ilman paparazzin hyökkäystä...)





perjantai 12. kesäkuuta 2009

Tätejä ja setiä



Kevään ja kesän myötä on sisäinen kelloni virittynyt aamuherätyksiin, joten kuuden tai seitsemän maissa yleensä havahdun uuteen päivään ja reippaasti nousen ylös. - Tämä siis, jos olen yksin kotosalla. Yhteisinä vapaina aamuina puhua hölpötetään vielä sängyssä kaikenmaailman asioita, kuunnellaan radiosta milloin mitäkin. Yhtenä aamuna mietittiin miten yhdyssanoilla on erilaisia vivahteita.

Kummitäti
on eräänlainen hyvä haltiatar ja mahdollisesti myös varakasvattaja. Kummisetä voi kasvattaa myös, mutta häntä voidaan pitää mesenaattina.
Puistotäti on lasten hauskuuttaja. Niin no, puistosetäkin hauskuuttaa, mutta omalla karulla tavallaan.
Kerhotäti on lasten tuttu seurakunnan kerhoista tai muista. Kerhosetään voidaan taas liittää nämä hyvä veli -systeemit.
Namutäti voi esiintyä lehtien sivuilla joskus vähäpukeisena. Namusetää pidetään hyvin arveluttavana tyyppinä, vaikka vähäpukeisuus tavallaan liittyy häneenkin...

Siis - on tämä äidinkieli ihanaa, vaihtelevaa, vivahteikasta ja vaikeaa!

torstai 11. kesäkuuta 2009

Kuvat ja todellisuus

Mainosmaailma hallitsee sekä fyysisen että henkisen photoshoppaamisen, sillä monet asiat näyttävät mainoksissa paljon suuremmilta kuin ovat sitten IRL. Paras/onnistunein esimerkki lienee eri hampurilaisketjujen mainokset. Mainoksissa hampurilaiset on ihan toista kuin sitten tarjottimella. Kutistumisprosentti matkalla paikan seinämainoksesta asiakkaan pöytään on suuri - se siis on sen paikan suurin juttu.
Toinen esimerkki sitten on eri firmojen lahjat ja kaupanpäälliset. Itsekin avasin tänään postista hakemaani pakettia, jossa oli suihkugeeliä, kynsilakkaa, saippuoita, hajuvettä ja paketin pohjimmaisena sitten ilmainen ostoskassi, joka näytti kuvassa kaksi kertaa isommalta. Eipähän taida tulla omaan käyttöön, vaan pääsee kierrätykseen.

No, ei tämäkään ole meidän purjeveneemme, vaan vene Kettulan ikkunalla!

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Tiistai on raparperipiirakkaa tulvillaan...


... tai no, taisi tulla vähän liioiteltua, mutta totta on kuitenkin se, että tein kesän ensimmäiset piirakat Laurilan omista raparpereista. Ohjetta en alkanut etsiä, kunhan vetäisin omasta päästä / hatusta / korvan takaa aika simppelin ohjeen.
Olen ostanut kirppareilta pieniä lasivuokia - aina bongannut yhden jostakin kerrallaan ja nyt niitä on kolme kappaletta. Vuoan halkaisija on vaatimattomat 20 cm. Paistaessa mahtuu kolme kerrallaan paistumaan. Tällä kertaa yksi vuoka on pakastimessa sisässään muistaakseni toscapiirakkaa, joten oli tyydyttävä kahteen. Lopputulos näyttää hyvältä ja voin vakuuttaa, että maku toi kesän maun huulille...

Asiasta betoniin. Lainasin eilen kirjastosta (eläköön mainio Petäjäveden kirjasto!) ison askartelukirjan ja tänään lehteilin sitä. Tekisi mieli kokeilla tehdä jotakin jänskää pihalle betonista. Kuivabetoni maksaa kuulemma viisi euroa/säkki, joten kokeilu ei tulisi hirmuisen kalliiksi...
Yhtenä kesänä tein tällaisen ja se on olla nököttänyt Kaikkein Vanhimman Omenapuun alla kesät ja talvet ja tuntuu viihtyvän...

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Yksityiskohtia






Oma piha on tuttu, mutta sieltäkin löytyy linssin läpi katsottuna vaikka mitä... Pieniä yksityiskohtia, joista tulee hyvä mieli ihan kesken kaiken.
Kirjoittamisen opettamisessa tähdennetään aina sitä, että on kirjoitettava tutuista asioista - turha kirjoittaa syvämerensukelluksesta, jos ei ole uskaltanut kotijärveä kauemmaksi. Siispä minäkin olen aloittanut kuvaamisen omasta pihasta. Siispä minäkin kirjoitan tutuista pienistä asioista, minä keski-ikäinen blogityttö...

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Kokkailua




Rakastan ruuanlaittoa. Olen pitänyt siitä jo vuosia, mutta nyt lihattoman elämäntavan aikana entistä enemmän nautin pilppuamisesta, silppuamisesta, paloittelusta, kokeilusta ja kokkailusta. Oman pihan yrttitarha saa uusia asukkaita jatkuvasti, jääkaapin vihanneslokero sai kaverikseen muovikorin, jotta jokainen mahdollinen kasvis -asukas mahtuu säilytykseen.
Gordon Ramsayn tyyliä ihailen (ne ohjelmat ollaan tarkasti katsottu), mutta puhetyyli ei ole sieltä onneksi tarttunut. Kokkailun myötä väitän jopa olevani rauhallisempi ja seesteisempi...

Isä-Erkin paras kiitos kotona ruuanlaittajalle (yleensä äiti-Liisalle) oli: kyllähän tätä syö. Kuulostaa aika tylyltä, mutta ehkä 20-luvulla syntynyt ihminen ei harrastanut mitään imartelua, ylisanoja, kehumista. Äiti joskus kyllä tuhahti ja puhisi tuon kommentin jälkeen. Mutta rakasti ja kokkasi edelleen.

Meillä melkein kilpaillaan ruuanlaittovuoroista - samoin siitä, kumpi saa leipoa mitäkin. Laurilassa ei eineksiä eikä kaupan pullia juuri ostella, mitä nyt joskus poikkeustilanteessa herkutellaan possumunkeilla...

Ja mitä meillä tänään sitten syödään... No, uunivuokaa (peruna-porkkana-sipuli-parsakaali-fetajuusto), paistosta (kesäkurpitsa-sipuli-paprika) ja salaattia (jäävuorisalaatti-tomaatti-mozzarella). Maistuis varmaan sullekin?! :)

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Virastokieltä


Tänään taas olin opettelemassa kirkkoherranviraston koukeroita. Muutaman virkatodistuksen sain tehtyä, kirkkokuulutuksen kirjoitettua ja avioliiton esteiden tutkimisen paperin väsättyä aina-niin-yhtä-kärsivällisen Leenan opastuksella. Välissä pidettiin kahvitauko, jossa oli pieni huone täynnä naisenergiaa ja iso suklaajäätelöpaketti. Hieman oli arvuuteltu, kenen se on, mutta emäntä oli antanut tuhoamisluvan. Jäätelö oli hyvää, vaikkakin se oli Valion! (Joudun ehkä lukemaan monta ave mariaa sen takia, kun meillä on Valion jäätelöt boikotissa...)

Virastokieli on aika tylsää, joten kehittelimme uusia muotoja ja uhkasin ottavani niitä käytäntöön tuuraukseni aikana. Olisihan virkatodistuksen tilaajastakin hauskempaa lukea tekstiä " NN muutti iloksemme seurakuntaamme/ muutti suureksi suruksemme pois seurakunnastamme / kuoli tuskattomasti / vihittiin lopultakin pitkän harkinnan jälkeen avioliittoon / lapsia ei tiettävästi ole, mutta kylillä puhutaan jne." No, ehkä en kuitenkaan tuota kokeile tehdä - en ehkä myöskään kirkollisten ilmoitusten alkusitaatiksi valitse Eino Leinoa tai Kaarlo Kramsua.
Kunhan vaan suunnittelin!

torstai 4. kesäkuuta 2009

Tekstejä ympäristössämme










Pidän tavaroista, joissa lukee jotakin. Keittiössä on purkkeja, joissa säilytetään joko sitä, mitä purkissa lukee tai sitten jotakin ihan muuta. Muissakin huoneissa on tekstillisiä tavaroita, jopa ulkona muutama.
Rakastan sanoja, ilmaisuja, tekstejä. Hullaannun kirjaimista. Omituinen oireyhtymä, sanoo ehkä joku ja voi ehkä olla oikeassa. En välitä.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Laukut ja minä


"Diamonds are a Girl´s best friends", lauloi Marilyn Monroe. Itse en koskaan ollut timanttien perään, vaikka minulla kaksi timanttia onkin (vuosimallit -84 ja -87), mutta Kahlil Gibrania lainaten heitäkään en omista.

Marilynin tekstiä voisin hieman muutella ja vaihtaa timanttien tilalle laukut. Laukkuja ei voi olla koskaan liikaa ja on ihanaa saada uusia laukkuja. Eri tarkoituksia varten pitää olla omat yksilöt: hautajaisiin ym töihin, kirjastoon, japanin piiriin, kesämatkalle, viikonloppureissulle jne. (Ja sitten jotakin tavaraa etsitään, kun se sattuu olemaan väärässä laukussa...) Totuuden nimessä myönnettäköön, että vien laukkuja myös kirpparille - muutenhan tässä talossa pitäisi olla erillinen laukkuhuone tai pihalla kuolleiden laukkujen hautausmaa.

Pelkästään laukkujen katseleminen ja ihaileminen voi joskus riittää. Eilen kävin Jyväskylässä miettimässä, käyttäisinkö työkavereilta saamani lahjakortin (Marimekko of course), mutta tyydyin toistaiseksi vaan ihailemaan. Perinteinen olkalaukku kiinnosti, mutta keltainen oli jotenkin äklön keltainen ja toi mieleen liikaa yhdistelmän sinappi-vauvankakka-voikukka-curry. Jatkan siis etsiskelyä, sillä tiedän, kun oikea sattuu kohdalle: se on siinä!

Nuorempi timanteistani omaa myös samaa hulluutta ja aina silloin tällöin vaihtelemme laukkuja - toisin sanoen lainaamme ja käytämme sitten kuin omaamme. Tällä hetkellä minulla on kolme lainayksilöä.