(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Laukut ja minä


"Diamonds are a Girl´s best friends", lauloi Marilyn Monroe. Itse en koskaan ollut timanttien perään, vaikka minulla kaksi timanttia onkin (vuosimallit -84 ja -87), mutta Kahlil Gibrania lainaten heitäkään en omista.

Marilynin tekstiä voisin hieman muutella ja vaihtaa timanttien tilalle laukut. Laukkuja ei voi olla koskaan liikaa ja on ihanaa saada uusia laukkuja. Eri tarkoituksia varten pitää olla omat yksilöt: hautajaisiin ym töihin, kirjastoon, japanin piiriin, kesämatkalle, viikonloppureissulle jne. (Ja sitten jotakin tavaraa etsitään, kun se sattuu olemaan väärässä laukussa...) Totuuden nimessä myönnettäköön, että vien laukkuja myös kirpparille - muutenhan tässä talossa pitäisi olla erillinen laukkuhuone tai pihalla kuolleiden laukkujen hautausmaa.

Pelkästään laukkujen katseleminen ja ihaileminen voi joskus riittää. Eilen kävin Jyväskylässä miettimässä, käyttäisinkö työkavereilta saamani lahjakortin (Marimekko of course), mutta tyydyin toistaiseksi vaan ihailemaan. Perinteinen olkalaukku kiinnosti, mutta keltainen oli jotenkin äklön keltainen ja toi mieleen liikaa yhdistelmän sinappi-vauvankakka-voikukka-curry. Jatkan siis etsiskelyä, sillä tiedän, kun oikea sattuu kohdalle: se on siinä!

Nuorempi timanteistani omaa myös samaa hulluutta ja aina silloin tällöin vaihtelemme laukkuja - toisin sanoen lainaamme ja käytämme sitten kuin omaamme. Tällä hetkellä minulla on kolme lainayksilöä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti