(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

lauantai 22. toukokuuta 2010

Helluntaiaatto


Helluntain aatto ja jo aattona heila valmiina, joten tilanne on hyvin hallinnassa. Parhaita puolia pitkässä avioliitossa on se, että voi rakastua monta kertaa samaan ihmiseen. Eli siis kyseessä saa olla samarakas, joka ei järjestä mitään kohtauksia eikä kiusallisia tilanteita. Onhan tietysti muutenkin tavallisen kansalaisen elämä helpompaa näin lööpittömänä...

Haettiin täydennystä ruokavarastoihin - soijarouhetta ja sitruuna-rypsiöljyä on nyt, vaikka lampaat söisivät... Ja oluttakin ensihätiin.

Eilen tapasin vanhan miehen, joka oli kalastanut kaikkein isoimmat kalat ja joka tiesi kaikesta kaiken ja vähän enemmänkin ja hallitsi sotahistorian omasta näkövinkkelistään. Muuten ihan ok, mutta vainaja jäi vähän varjoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti