(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

maanantai 15. maaliskuuta 2010


Kulinarismia on meillä aina harrastettu ja kunnon venäläiseen tyyliin juhlittu milloin mitäkin pienempääkin juhlaa. Kulinarismi vaan muutti kesällä -08 muotoaan, kun hylkäsimme ensin lihan ja sitten kanan. Opettelimme laittamaan ruokaa kaikesta muusta mahdollisesta. Taannoin suosittu fast food muuttui slow foodiksi ja vähitellen on koko elämäkin muuttunut slow lifeksi, vaikka ei Laurilassa (eikä Pellonpääntiellä, eikä Hankasalmen talossa) fast life ole koskaan ollutkaan in. Uusia aluevaltauksia on ruuanlaitossa tehty - löydetty tofu, seitan, pavut, soija ja tietysti melkoinen kasvisvihannesjuuresmaailman kirjo.
Tänään lounastimme punajuuri-peruna-porkkanaröstejä pestolla maustetun turkkilaisen jogurtin kera. Erittäin hyvää oli.

Paljastan kokkausvinkkini, josta olen ollut vaiti kuin muuli - jos ei nyt sitten joku tarkkanäköinen ole sitä huomannut keittiön hellan yläpuolelta... Aineksista viis, kunhan niitä ei polta, pilaa tai kypsennä liikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti