Eilen minulle tarjottiin täky, johon en tarrannut. Mies heitti jossakin sivulauseessa päälauseeksi tarkoitetun ajatuksen mahdollisesta ostospäivästä oman maakunnan ulkopuolella. Tapojeni vastaisesti teilasin ajatuksen heti ja totesin, että meillä on siivouspäivä. Niin sitten olikin. Ja illalla olimme tyytyväisiä siistiin kotiin... (Tänään ostin kimpun tulppaaneja siivouksen "palkkana". Kevään -10 ensimmäinen kimppu, joka omalla olemassolollaan julistaa: Avaa ovi kevääseen!)
Tänään olin jo aamusta töissä naapuriseurakunnassa. Iäkäs pariskunta siunattiin viimeiselle matkalleen. Kuolemantapausten väliä oli ollut vain kaksi viikkoa ja vaimo oli aina toivonut, että he saisivat lähteä yhdessä. Toive toteutui. Omaisten suru oli suuri, mutta toisaalta se sisälsi myös lohdun ajatuksen - vuosikymmenien yhteinen elämäntaival oli umpeutunut koskettavalla ja kauniilla tavalla, kun voimat olivat uupuneet lähes samaan aikaan. - Nämä on niitä työtilaisuuksia, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
Tasan 27 vuotta sitten meidät kuulutettiin avioliittoon. Siitäkin on jo monta tovia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti