Rakastan keskusteluja ja olen vuosien aikana oppinut keskustelemaan rakentavasti ja en lähde eriävän mielipiteen jälkeen heti paikkaamaan mökönturkkeja. Meillä keskustellaan joka paikassa - saunassa, kävelylenkillä, sängyssä, ruokapöydässä, pihalla, aitassa ja telkkarin ääressä. On hienoa, kun on keskustelukumppani, joka on kiinnostunut monista asioista maan ja taivaan väliltä ja enemmänkin.
Yksi keskustelumuoto kuitenkin on, joka saa niskakarvat nousemaan pystyyn. Jos joku esittää jotakin - on se sitten puhetta, laulua, soittoa, lausuntaa - ja joku takapöydässä tai takarivissä innostuukin silloin tilittämään omaa elämäänsä vierustoverilleen. Se tuntuu pahalta, esityksen aliarviomiselta ja olen ollut tilanteissa, joissa olisi tehnyt mieli nousta pianon/flyygelin äärestä ja lähteä pois paikalta kesken kaiken. Ugh. Onneksi noita tilanteita on kuitenkin harvemmin kuin toisia.
Jk. Tänään tulee kuluneeksi 115 vuotta Yrjö Nikolai Kauniston, Kaustisen vaarin syntymästä. Hän oli äitini isä, taitava kirjoittaja ja vaarien vaari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti