Aina silloin tällöin havahdun huomaamaan, että elämäni on aika luksusta... Sopivasti pätkätöitä välillä ja sitten taas aikataulutonta (utan tidtabeller) olemista. Hitaita ja laiskoja aamuja ja valvomista puoleenyöhön asti - ei aina, mutta usein.
Olen tyytyväinen siihen, mitä minulla on - vaikka rakastankin materiaa. Eilen Ekocenterissä miehen teki mieli ostaa keltaisia pieniä kahvikuppeja. Sanoin, että onneksi me ei tarvita niitä. Mies uskoi. No, sitten maitokannujahan EI ole koskaan liikaa, joten sellainen yksi pieni lähti mukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti