(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Koti - mikä ihana sana!

Kun käy jossakin, oppii arvostamaan omaansa. - Tänä aamuna herätessä oma sänky tuntui niin omalta, niin tutulta ja parhaalta. Eikä vierustoverissakaan ollut valittamista!

Vietän ohjelmatonta keskiviikkoa. Ehkä käyn kirjastossa, ehkä istuskelen pihalla, ehkä fillaroin ja ainakin katson kauhukeittiön illalla ja tietysti saunon. Jos vaikka taas ihan pitkän kaavan mukaan...

Onnittelen kaikkia naistenviikon sankareita. Alkuviikon sankareiden kortit jäivät autuaasti laittamatta. Olisinhan minä voinut Helsingistäkin jollekin kortin lähettää, mutta en ole sitä tapaa oppinut (kiitos vaan Hanna, jokainen kortti ilahduttaa tosi paljon!), joten seliseli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti